Voiko ihminen olla mielestäsi liian työpaikkatyrkky eli sellainen, joka tarjoaa työpanostaan vähän joka suuntaan, käy koputtelemassa firmojen ovia yrittäen päästä työhönottajien juttusille ja tämä kaikki vain siksi, että saisi edes jonkun työpaikan itselleen?
Ihailetko enemmän sofistikoitunutta työnhakijaa, joka valikoi työkohteensa hyvin hitaasti ja hyvin harkiten. Mieluiten jää jopa siemailemaan sherryä ja sikaria kotinojatuoliinsa jättäen mahdolliset yhteydenotot työnantajien harteille?
Ihailetko enemmän sofistikoitunutta työnhakijaa, joka valikoi työkohteensa hyvin hitaasti ja hyvin harkiten. Mieluiten jää jopa siemailemaan sherryä ja sikaria kotinojatuoliinsa jättäen mahdolliset yhteydenotot työnantajien harteille?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Voiko ihminen olla mielestäsi liian työpaikkatyrkky"
Voi. Läheisriippuvuus ja työpaikkariippuvuus ovat läheistä sukua toisilleen. Siinä ihminen elää elämäänsä substituutin kautta - työn tai toisen ihmisen. Kuten läheisriippuvainen tekee ihan mitä tahansa ja tuhlaa vaikka koko elämänsä seuranhakuun saadakseen ihan kenet tahansa - tekee työpaikkariippuvainen mitä tahansa työtä saadakseen eikä pidä minkäänlaista omanarvontuntoa touhussa mukana.
Samat ihmiset sitten pitävät kynsin hampain työstään kiinni, syyllistävät ja ruikuttavat ja vastuuttavat elämästään työnantajaa ja yrittävät selitellä omaa tärkeyttään yrityksessä. Usein näistä ihmisist'ä tuleekin työnantajalle firman tuottavuutta syöviä riippakiviä koska aika kuluu sen verkoston vaalimisessa joka pönkittää omaa asemaa.
Esimerkkisi toinen ääripää ei ole juurikaan parempi.
Eiköhän se kultainen keskitie ole paras: Kartoittaa vaihtoehdot, yrittää järjestyksessä parhaasta kelpoiseen ja skipata ne jutut jotka ei selvästikään ole oma juttu. Kuten parisuhdetta ei työsuhdettakaan kannata solmia ellei oikeasti halua tai pysty motivoitumaan tiettyyn projektiin - se on sekä tekemishaluisen, sekä kahden työnantajan etu - nimittäin sen epämieluisan työpaikan etu kun välttää yhden ei-motivoituneen tekijän - sekä sen työpaikan etu joka pystyy tarjoamaan motivoivaa työtä.
Ja jos ei löydy kelpoisaa työtä niin edelleen sama kuin parisuhteessa.
Ilman parempi.
Esimerkkisi sofistikoituneesta työnhakijasta oli mielestäni umpihullu.
Kun minä olin työtön, jätin hakemuksia ja kävin firmojen työhönotoissa. Nirso ei auttanut olla, vaan kaikki kelpasi. Niinpä sitten siivosin, olin raksalla, kaupassa jne miettimättä, sopiiko kyseiset työt minulle. Sosiaaliturva on liian korkea, jos kenelläkään on varaa moiseen hifistelyyn.
Alempi kuulostaa kiinnostavammalta ihmiseltä. Suoranaisesta ihailusta en tiedä, mut tuosta asenteesta tykkään!
Tajuu tost mitään.