Yritän tässä lyhyesti kertoa tarinani. Olimme yhdessä 12 vuotta, kunnes mies jätti.. löysi toisen naisen, jonka kanssa petti aikansa ja sitten jätti. Mies sanoi että hänen on lähdettävä koska tod. näköisesti tulee jatkossakin pettämään). Sanoo kuitenkin, että suhteella ei ole tulevaisuutta.
Nyt olemme kuitenkin yhteyksissä silloin tällöin. Mies kertoo, että on jotenkin tuuliajolla. Ei tiedä mitä tuntee... ei löydä omia tunteitaan. Ajattelee minua usein, ja harmittelee kun on sotkenut elämänsä..(tosin en tiedä onko nuo puheet valhetta vain.) Ja välillä jopa sanoi ettei heillä mene hyvin sen uuden kanssa.
Alkuun kun erosimme, mies puhui mahdollisesta yhteenpaluusta joskus myöhemmin. Nytkään hän ei ole suoraan sanonut vieläkään, että se ei ole mahdollista.
Vaikka kyllä minä hänestä vaistoan, että hänen sydämensä ja ajatuksensa ovat ihan muualla kuin minussa. Ja se kirpaisee.
Mutta realiteetithan ovat nämä, että minut on jätetty. Ja miehellä uusi suhde. Minun on vain niin älyttömän vaikea päästä yli. Tiedän että pitäisi vain päästää irti, voi kun se onnistuisikin noin vain!
Mutta miksi mies puhuu minulle tuollaisia?? miksi hän ei sano suoraan, että tämä oli tässä. Hän ei ole edes hakenut kaikkia tavaroitaan luotani! aina on jotain syitä, tai kiirettä ettei muka ehdi.
Miksi hän tekee tätä?? ajatteleeko hän kenties että on minulle helpompaa, kun ero tapahtuu vähitellen. Tämä epätietoisuus kuitenkin tuntuu vain löysässä hirressä roikkumiselta. Ja itsekään en ole saanut vielä mistään voimia että katkaisisin yhteydenpidon, ja heittäisin hänen tavaransa pihalle.
Mutta kertokaa minulle, varsinkin te, jotka pystytte samaistumaan tuon miehen (exäni) ajatuksiin.
Miksi hän roikottaa minua noin, vaikka vaistoan (jos vaistoni ei ihan väärässä ole) kyllä että hän on kovin rakastunut siihen toiseen.
Nyt olemme kuitenkin yhteyksissä silloin tällöin. Mies kertoo, että on jotenkin tuuliajolla. Ei tiedä mitä tuntee... ei löydä omia tunteitaan. Ajattelee minua usein, ja harmittelee kun on sotkenut elämänsä..(tosin en tiedä onko nuo puheet valhetta vain.) Ja välillä jopa sanoi ettei heillä mene hyvin sen uuden kanssa.
Alkuun kun erosimme, mies puhui mahdollisesta yhteenpaluusta joskus myöhemmin. Nytkään hän ei ole suoraan sanonut vieläkään, että se ei ole mahdollista.
Vaikka kyllä minä hänestä vaistoan, että hänen sydämensä ja ajatuksensa ovat ihan muualla kuin minussa. Ja se kirpaisee.
Mutta realiteetithan ovat nämä, että minut on jätetty. Ja miehellä uusi suhde. Minun on vain niin älyttömän vaikea päästä yli. Tiedän että pitäisi vain päästää irti, voi kun se onnistuisikin noin vain!
Mutta miksi mies puhuu minulle tuollaisia?? miksi hän ei sano suoraan, että tämä oli tässä. Hän ei ole edes hakenut kaikkia tavaroitaan luotani! aina on jotain syitä, tai kiirettä ettei muka ehdi.
Miksi hän tekee tätä?? ajatteleeko hän kenties että on minulle helpompaa, kun ero tapahtuu vähitellen. Tämä epätietoisuus kuitenkin tuntuu vain löysässä hirressä roikkumiselta. Ja itsekään en ole saanut vielä mistään voimia että katkaisisin yhteydenpidon, ja heittäisin hänen tavaransa pihalle.
Mutta kertokaa minulle, varsinkin te, jotka pystytte samaistumaan tuon miehen (exäni) ajatuksiin.
Miksi hän roikottaa minua noin, vaikka vaistoan (jos vaistoni ei ihan väärässä ole) kyllä että hän on kovin rakastunut siihen toiseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
taitaa pitää takaporttia auki jos kaikki ei menekkää niinkuin on suunnitellut uuden kanssa
mutta voithan sinä sanoa hänelle, että tämä oli tässä
etkä suostu olemaan se vara portti
vaikeaa varmaan mutta uskon että sinun kohdalta paras ratkaisu ihan jos itseäs ajattelet
pääset sitten työstämään eroas ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin
Voimia:)
eli jos ei uuden kanssa sujukaan, niin aina voi palata sinun helmoihisi. Nyt radalle ja uutta matoa koukkuun!
sinun parasta sanoa/kirjoittaa miehelle, ettei enää ottaisi sinuun yhteyttä millään muotoa.Se voisi olla ainoa keino sinulle jatkaa omaa elämääsi tietäen, että paluuta vanhaan ei ole.Tietenkin vaati myös sinulta voimia, ettet heikkona hetkenä ota mieheen yhteyttä.
Itse tein niin, kun näytti, että vielä jollain lailla roikutaan toisissamme kiinni.Ajattelin etten ikinä pääse elämässäni eteenpäin, jos toinen jollain lailla muistuttaa olemassaolostaan.Kurjaahan se oli, koska tunteita häntä kohtaan vielä oli, mutta pakko tehdä ratkaisu.
Jos ex-miehesi eroaisi nykyisestä suhteestaan, ehkä olettaa että sinä olisit valmis jatkamaan hänen kanssaan.Sen takia pitää jalkaansa ovenraossa eikä osaa päästää irti.Ehkä paluu yhteen voisi toimia hetken aikaa, mutta sinulle siitä tulee rankkaa, kun muistat minkä takia miehesi lähti...eli heitä sen tavarat pihalle!!!
Miksi maailmassa sinä säilöt miehen rojuja? Laita me isoon roskapussiin ja kerro hänelle että ellei hän hae niitä helmikuun 28päivään mennessä pois, sinä viet ne pelastusarmeijaan. JA pysyt sanassasi!
Tuo mies on todellinen looseri joka lentää kukasta kukkaan jättäen naiset ruikuttamaan peräänsä.. Eiköhän nyt olisi korkein aika ravistella nuo tyhmät haihatukset aivoista ja keskittäytyä mihin tahaansa paljon älykkäämpään?
itsekin ihmettelen, että miksi niitä säilön? hän saa aina jollain ihmeelllä perusteltua sen, miksi hän ei ole vielä hakenut tavaroitaan. En tiedä miten hän sen tekee, mutta jotenkin minulla ei ole siihen vastaan sanomista.. vaikka aikomus on aina sanoa.
Ja lisäystä tuohon eka kirjoitukseen.. kun erosimme, niin viimeisellä viikolla vielä kävimme yhdessä kaupassa, ja mies ajoi uudelle kämpälleen (kävimme siellä sisälläkin..) sanoi että näyttää kämpän, että osaan sitten tulla käymään. Ja puhui vain erilleen muutosta, ei erosta.
(itseasiassa siitä ei ole vieläkään puhuttu suoraan, mies ei kertakaikkiaan puhu, enkä itsekään uskalla enää mitään kysyä).
Nyt kun jälkeenpäin ajattelen, niin mies teki tuon eronkin jotenkin niin vaivihkaa, että en edes älynnyt mitä tapahtui. Vaikka tosiasiahan taitaa olla, että eromme on lopullinen (kyllä se alkaa valjeta sanomattakin).
En ole siellä kämpällä kertaakaan käynyt, eikä ole pyydettykään. Mies taisi alkuun sen kämpän näyttää ja sanoa että voin tulla käymään, vain sen takia että en edes tajuaisi että oikeasti eroamme.
Luulenpa että jos olisin joku päivä sanonut että aion nyt tulla käymään, hän "ei olisi ollut kotona".
Koska tuskin hänen uusi naisensa ilahtuisi, jos vierailisin miehen luona.
Ja kaiken huippu on varmaankin tämä, että hänellä on yhä avain asuntooni. Yritin sitä kerran pyytää pois, mutta hän perusteli sen sillä, että kun on niitä tavaroita niin pääsee sitten hakemaan (esim. joskus kun en ole kotona). Silloin se tuntui hyvältä ratkaisulta, kun en olisi häntä halunnut nähdäkään kun hän tavaroitaan hakee, parempi siis että omilla avaimilla.
Nyt vain mietityttää koko homma.. miten hän tuon oikein teki?? jotenkin niin vaivihkaa, että en osaa olla edes vihainen (toki niitä alkuun oli vihankin tunteita kun pettäminen paljastui...mutta oikeastaan enää ei).
Nytkin hän on sanonut että auttaa kyllä, jos tarvitsen jotain apua, ja aina kun pikaisesti olemme nähneet, mies puhuu vain niitä näitä, ja varoo vahingossakaan puhumasta erostamme tai meistä.
Mikä tuon miehen logiikka oikein on. Nyt vain tuntuu että hän on vienyt minua kuin pässiä narussa, ja saanut tämän koko homman,, pettämisen, hänen halunsa erota, rakastumisensa uuteen naiseen.. näyttämään minun silmissäni siltä, että ikäänkuin mitään ei olisi edes tapahtunutkaan.
Että asumme nyt vain erillämme, ja mies kyllä auttaa jos tarvitsen apua, ja voin mennä käymään.. ja eihän hänen tavaroitten hakemisella kiirettä ole. että katsellaan nyt tässä vain.
Osaako joku selittää miksi hän käyttäytyy noin? tai miksi tämä minusta tuntuu niin oudolta jotenkin... vai olenko jo ihan seonnut tämän eron seurauksena..
menevätkö kaikki erot noin?? tänään vain tuli jotenkin tosi epätodellinen olo koko tästä tilanteesta. Onko tuo käytös vain pelkkää suojelunhalua, että mies haluaa suojella minua rankoilta totuuksilta...? sitä vähän epäilen.
Mutta ei tämä kyllä auta minua yhtään eteenpäin, kun ei kertaakaan olla kunnolla juteltu asioista. Sitä olen pyytänyt, mutta miehellä ei ole koskaan aikaa. Ja selvästi välttelee koko asiaa.
Mitä minun pitäisi tehdä,,,,antaako olla (niin varmaan), mutta en voi mitään sille että haluaisin vielä jutella joskus kunnolla.. ehkä se auttaisi päästämään irti. Mies ei vain tunnu mistään hinnasta sitä haluavan.