Näin äitiäni pitkästä aikaa, taas hän loi minuun pitkän katseen, kuin olisi tuijottanut hyönteistä, yritin olla välittämättä siitä vaikka oloni oli hyvin epämiellyttävä, jotenkin puistatti.
Onko muilla tällaista??
En viitisnyt edes kysyä että miksi tuijotat koska äitini tapana on kiieltää kaikki: "enhän minä niiin ole tehnyt, enhän minä niin ole sanonut..."
Onko muilla tällaista??
En viitisnyt edes kysyä että miksi tuijotat koska äitini tapana on kiieltää kaikki: "enhän minä niiin ole tehnyt, enhän minä niin ole sanonut..."
Vastaukset 5
Vanhimmat
sellaista just
Anoppi ja mieheni ovat tuollaisia, mutta he ovatkin mieleltään sekaisin. Ehkä äitisikin on sekopää.
Annan heidän tuijottaa, koska se selvästi pitää heidät tyytyväisempänä, enkä jaksa enää välittää tuijotuksesta. Siinähän tölläävät, jos ei heillä kerran muutakaan elämässä ole juuri sillä hetkellä..
Oletkohan erehtynyt nyt perusteellisesti äitisi tuijotuksen tarkoituksesta, epäilen... Itse olen joutunut samanlaisen syytöksen kohteeksi joskus omien aikuisten tyttärien taholta! Ikää kun alkaa olla hiekan yli 50 vuotta ikänäköä alkaa tulla silmiin itse kullakin eikä todellakaan näe enää yhtä hyvin kuin nuorempana.
Tuijotukseni ei ole todellakaan ollut tarkoituksellista, vaan ikänäölle tehdyt silmälasit vaativat hieman pidemmän ajan tarkentaakseen katseen ja siksi on pakko katsoa hieman pidempään nähdäkseen kohteen edes hetkisen!
Silmälasien voimakkuudesta silmien kokokin saattaa muuttua ja taatusti silloin et pysty lukemaan mitä oikein silmälasien käyttäjä todella ajattelee näkemästään kun on täysi työ nähdä edes jotenkin eteensä. Mielestäni olisi asiallista keskustella asiasta itsensä ja tuijottajan kanssa ettei tälläisestä väärinkäsityksestä olisi kyse.
Ilman silmälaseja en edes näe kuin suuria pintoja silmistä puhumattakaan. Itse koen suurta kunnioitusta vanhuksia kohtaan ja kukaan ei välty ikänäköhäiriöiltä ja ja jokaisen on tämäkin kohdattava jossain vaiheessa elämäänsä. Nuoren ihmisen pitäisi osata katsoa kokonaisuutta eikä tarttua yhteen asiaan ja vetää siitä mustavalkoisesti päätelmiään. Sanat, ilmeet ja eleet kuuluvat kokonaisuuteen. Kaipa se tämäkin asia sinulle avautuu sitten kun omalle kohdalle sattuu.
Äitisikin on tuntemuksissaan oikeassa omalla kohdallaan. Hän haluaa vain nähdä oman RAKKAAN lapsensa ja iän karttuessa tapaamistenne määrä tulee vähenemään luonnollista tietä joten hän voi JO ikävöidä sinua enemmän kuin uskotkaan. Itse appivanhempani vasta menettäneenä tunnen suurta surua ja ikävää heitä kohtaan ja olen kiitollinen menneistä vuosista heidän kanssaan.
Ottaisit äitisi vastaan rakkaana ihmisenä ihan omana itsenään ja saisit nähdä vielä miten uskomattoman upea ja rakas ihminen on hän sinulle. Vanhempi ihminen saattaa olla paljon arempi ihmissuhteissaan, kokemuksesta tiedän.
Kantsii miettiä perusteellisesti omaa mielenterveyttä kun rupeaa tällaisia katseita havaitsemaan ja ennekaikkea alkaa pohtimaan niiden merkityksiä
tappaa. Kuvitteletko vain?