Olen ollut sinkku käytännössä koko 24-vuotisen elämäni. Sutinaa on ollut vain vaille parikymppisenä kun tykkäsi vielä toikkaroida humaltuneena baareissa. Ainut suhteeni oli noilta ajoilta, muutaman kuukauden pituinen, joka tyssäsi siihen kun olin miehelle "pettymys", aloitekyvytön enkä ollut suostunut sänkyyn hänen kanssaan pyynnöistä huolimatta. Neitsyt olen vieläkin, sillä vipinää ei siitä lähtien ole ollut minkäänlaista.
Ongelmani on, että aina kun joku mies edes vihjaisee mitään lähempää tutustumista saatika lähentelee, koen voimakasta henkistä pahoinvointia. Vaikka mies olisi mukava, ok näköinen ja muutenkin jees, ahdistus tulee samantien kun juttu luisuu lähentymisen puolelle. Yhden yön suhteisiin minun on mahdoton itseäni kuvitella. Jopa flirttailu on minulle mahdotonta, sillä katsekontakti kiinnostavaan mieheen nostaa ahdistuksen tunteet jälleen pintaan.
Haluan seurustella ja tutustua miehiin, mutta jotenkin tuntuu että kaiken pitäisi tapahtua nopeasti. Minulla on tarve tuntea ihminen kunnolla ja tuntea luottamusta, ennen kuin voisin kuvitella mitään "lääppimistä" tai muuta vastaavaa, mutta yleensä miehet kyllästyvät jossain vaiheessa kun vastakaikua ei kuulu ja häipyvät. Lämpenen yleensäkin ihmisille ja avaudun hitaahkosti, olen introvertti. Oudointa sinänsä on, että itseni ja ulkonäköni kanssa olen suht sinut, mutta tämä "miehettömyys" ja kokemusten puute alkaa vähän häiritä tässä iässä.
Kirjoitin tämän ehkä kysyäkseni, onko jollain samankaltaisia kokemuksia tai tuntemuksia?
Ongelmani on, että aina kun joku mies edes vihjaisee mitään lähempää tutustumista saatika lähentelee, koen voimakasta henkistä pahoinvointia. Vaikka mies olisi mukava, ok näköinen ja muutenkin jees, ahdistus tulee samantien kun juttu luisuu lähentymisen puolelle. Yhden yön suhteisiin minun on mahdoton itseäni kuvitella. Jopa flirttailu on minulle mahdotonta, sillä katsekontakti kiinnostavaan mieheen nostaa ahdistuksen tunteet jälleen pintaan.
Haluan seurustella ja tutustua miehiin, mutta jotenkin tuntuu että kaiken pitäisi tapahtua nopeasti. Minulla on tarve tuntea ihminen kunnolla ja tuntea luottamusta, ennen kuin voisin kuvitella mitään "lääppimistä" tai muuta vastaavaa, mutta yleensä miehet kyllästyvät jossain vaiheessa kun vastakaikua ei kuulu ja häipyvät. Lämpenen yleensäkin ihmisille ja avaudun hitaahkosti, olen introvertti. Oudointa sinänsä on, että itseni ja ulkonäköni kanssa olen suht sinut, mutta tämä "miehettömyys" ja kokemusten puute alkaa vähän häiritä tässä iässä.
Kirjoitin tämän ehkä kysyäkseni, onko jollain samankaltaisia kokemuksia tai tuntemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo on ihan normaalia. Toisinsanoen muiden elämäntyylit ja -tavat saavat nuo sinun kyseiset ongelmasi tuntumaan "epänormaaleilta". Eivät kaikki lämpene toisille ihmisille nopeasti ja se on ihan ymmärrettävää.
Jätit kokonaan kertomatta, mitä yleensäkin ajattelet läheisyydestä, kosketuksesta, flirttailusta ja seksistä. Ovatko ne kaikki jotain sellaista, jota et kaipaa suhteelta vai onko osa niistä kuitenkin sellaisia mistä kuitenkin haaveilet ja jonka takia suhdetta haluatkin. Tai mitä ajattelet miehestä, joka ei ole kiinnostunut ollenkaan koskettelemisesta. Tai kuinka kauan jaksaisit miestä joka ei halaile ja koskettele. Miksi siis ahdistut?
Mielestäni se, että kerrot tuntevan ahdistusta vaikka mitään kosketusta ei ole edes tapahtunut, on merkki siitä, ettet kuitenkaan ole täysin sinut itsesi kanssa. Haluat suhteen ja toimit tavallaan sitä vastaan jo etukäteen, eli ahdistut ennakkoon. Jos olisit sinut itsesi kanssa, niin silloinhan sinulla ei olisi syytä ahdistua. Tietäisit ja hyväksyisit silloin sen, että toinen voi jättää asian takia ja kestät sen, tai itse pystyisit jättämään toisen jos käy liian käsiksi, ja tietäisit että voisit itse päättää mitä tahtia mennään.
kyse jonkinlaisesta paniikkihäiriöstä, itsekin olen kokenut ahdistumista ihmisten seurassa puhumattakaan jos nainen lähentelee, nyttemmin olen päässyt yli tästä vaan kyllä siinä nuoruus kerkesi mennäkin.
Itse mies ja 26 vuotias. Ja siis hetero.
Ehkäpä sinun on syytä etsiä tosiaan käsiisi joku, joka on riittävän samanlainen. Joku, jonka kanssa voit edetä riittävästi myös omilla ehdoillasi, hitaasti.