En tiedä miten minun pitäisi aloittaa tämä.. en ole koskaan ennen kertonut että entinen poikaystäväni pahoinpiteli minua, tai mielestäni se on pahoin pitelyä jos kädet ovat ihan mustelmilla kun minua on roikotettu niistä ja että minua nostettiiin kaulasta ylös ja pidettiin väkisin ja tönittiin. On selvää, että tuo on pahoinpitelyä mutta on niin vaikee ymmärtää että se ihminen joka väitti että rakastaa minua voi tehdä noin. En tajua sitä vielläkään.
Olemme siis eronneet noin 5kk sitten, pahoin pitelyä jatkui koko loppu ajan suhteessamma eli noin 5 kk. Ensin en tajunnut miten paljon minuun sattuu ja kun poikaystäväni vannoi ettei enää ikinä tee niin ja että on tosi pahoillaan, uskoin siihen. En olisi saanut uskoa koska se jatkui vain. On niin vaikeaa kuvitella että se ihminen joka sanoo että rakastaa sinua voi satutttaa niiin paljon. Pahoinpitelyä oli eniten kun hän oli kännissä mutta muutenkin. Pyysin että älä juo ettet satuta mutta ei se toiminut. Tämä asia vaivaa minua lähes päivittäin nykyään, se tulee vain mieleeni. Se tuntuu niin hirveälle, haluaisin vaan unohtaa kaiken sen ja jatkaa elämää muistelematta sitä.
Joulukuussa tapasimme muutaman kerran ja silti tuntui että voisin yrittää uudestaan vaikka en olisi saanut ajatella niiin. Miten voin ajatella niin vaikka se on vain huonoksi minulle? Ajattelen vain että ihminen voi muuttua vaikka se ei kyllä tuskin tässä tilaanteessa toteudu.
Nyt en halua ees pitää mitään yhteyttä, haluan vain unohtaaa.
Haluiaisin kuulla jos jollain muulla on samanlaisia kokemuksia ja mitä minun pitäisi tehdä kertoa jollekkin, puhua poikaystvälleni ja mitä, olen todella hukassa.
Olemme siis eronneet noin 5kk sitten, pahoin pitelyä jatkui koko loppu ajan suhteessamma eli noin 5 kk. Ensin en tajunnut miten paljon minuun sattuu ja kun poikaystäväni vannoi ettei enää ikinä tee niin ja että on tosi pahoillaan, uskoin siihen. En olisi saanut uskoa koska se jatkui vain. On niin vaikeaa kuvitella että se ihminen joka sanoo että rakastaa sinua voi satutttaa niiin paljon. Pahoinpitelyä oli eniten kun hän oli kännissä mutta muutenkin. Pyysin että älä juo ettet satuta mutta ei se toiminut. Tämä asia vaivaa minua lähes päivittäin nykyään, se tulee vain mieleeni. Se tuntuu niin hirveälle, haluaisin vaan unohtaa kaiken sen ja jatkaa elämää muistelematta sitä.
Joulukuussa tapasimme muutaman kerran ja silti tuntui että voisin yrittää uudestaan vaikka en olisi saanut ajatella niiin. Miten voin ajatella niin vaikka se on vain huonoksi minulle? Ajattelen vain että ihminen voi muuttua vaikka se ei kyllä tuskin tässä tilaanteessa toteudu.
Nyt en halua ees pitää mitään yhteyttä, haluan vain unohtaaa.
Haluiaisin kuulla jos jollain muulla on samanlaisia kokemuksia ja mitä minun pitäisi tehdä kertoa jollekkin, puhua poikaystvälleni ja mitä, olen todella hukassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Puhu jonkin ammattiauttajan kanssa. Mulla oli sama tilanne ,enkä myöskään ymmärtänyt että joku joka on tosi tärkee ja rakastaa voi olla tollanen.Erosimme. Aloin voida huonosti henkisesti ja menin psykologille. Sen kanssa asioita sit selviteltiin. Sain taas elämästä kiinni.
Anteeksi nyt vaan, mutta tuossa ei tosiaankaan ole kyse rakkaudesta kummankaan puolelta. Se, että edes harkitset palaavasi yhteen sinua pahoinpitelevän ihmisen kanssa, on jotain ihan muuta kuin rakkautta. Se on yksin olemisen pelkoa, läheisriippuvuutta tai "marttyyrina" olemisesta nauttimista.
Sinun pitäisi myös ymmärtää, että jos poikaystäväsi olisi koskaan rakastanut sinua, hän ei olisi satuttanut sinua ikinä. Olet hänelle pelkkä vallan väline, jolla hän voi pönkittää omaa huonoa itsetuntoa. Hän luultavasti tuntee olevansa kova jätkä, kun saa muijansa nujerrettua. Hame moiselle neidille pitäisi ostaa.
Jos palaat hänen luokseen, niin muista, että sitten on turha valittaa, kun saat selkääsi. Hänen luokse palaaminen oli oma valintasi.
Hae ammatti-apua, jos noin yksinkertaista asiaa et itse ymmärrä.
Hei hyvä - mitä voin tehdä. Kirjoitan tätä nyt äidin roolissa, koska huolenaiheeni on oma tyttäreni, joka on myös joutunut pahoinpidellyksi poikakaverinsa taholta ja lähdin etsimään omalta osaltani apua täältä netistä. Tyttäreni on seurustellut tämän kaverin kanssa reilu vuoden, heillä on ikäeroa reilut 10 vuotta eli jos tyttäreni on aikuinen 24 v, niin kaveri on jo elämänkokemusta osaava 35 vuotias mies.
Miksi haen apua netistä? Siksi, että kyseessä on kaukosuhde ja tyttäreni on tällä hetkellä kyseisessä maassa ja ei kuuntele "neuvoja" eikä paljon välitä huolestanikaan. Hän on vain sanonut minulle, että en ymmärrä sitä kulttuuria, en maan kansalaisia, enkä tiedä kaikkea. Ei minun tarvitsekaan tietää kaikkea, mutta jos tiedän, että tytärtäni pahoinpidellään - yritän hakea hänelle apua, vaikka nettipalstalla kysellen neuvoja teiltä nuoremmilta, että miten lähennyn tytärtäni, että meidän välimme ei mene ja hän pystyisi kuuntelemaan minua?
Jos ihminen pahoinpitelee kerran, saatikka toisen kerran, niin ei hän sitä lupauksistaan huolimatta pysty lopettamaan. Uskoisin, että tälläinen ihminen pitää sisällään sellaisen määrän vihaa, että jotenkin se purkautuu ja jos elää parisuhteessa, niin kohde arvataan. Se ei ole oikein, et ole oikeutettu siihen millään syyllä, vaikka sinusta tuntuisikin siltä, että olisit itsekin siihen syyllinen, sillä usein miten tälläinen pahoinpitely tapahtuu juuri niin, että uhrista tehdään syyllinen ja jos siihen sisältyy rakkaustarina, niin rakkaushan on täysin sokea tälläiselle, nyt sinun pitää vain ottaa järki käteen, hae vaikka ulkopuolista apua, olen katsonut, että nuorille tarjotaan aika paljon edullista jopa ilmaista juttukaveria, mutta älä jää roikkumaan tälläisiin suhteisiin, pilaat elämäsi.
Jos pystyn tällä kirjoituksella, vieraana äitinä saada edes sinut tajuamaan, että siitä ei tule mitään, niin olen onnellinen, mutta jos jollain tämän tarinan lukijalla on vinkkejä, miten lähestyisin tytärtäni, niin voisin yrittää säilyttää toivoni, sillä tyttäreni tulee suomeen vasta kuukauden päästä ja pelkään, että hän tulee sieltä mustelmilla tai paljon pahemmassa kunnossa, sillä pahoinpitelijä ei jaksa olla kuukautta "hermostumatta".