Olemme avopuolisoni kanssa todella rassaavassa tilanteessa.Haluaisimme lapsen, mutta minä opiskelen ja hän on työtön.Ongelma on siinä, että opintoni kestävät vielä 2v ja ikää on jo 26.
Kuitenkin kun olemme yhdessä tätä asiaa pohtineet, olemme sitä mieltä että haluamme tarjota lapsellemme parasta mitä voimme.Eli siis molemmat töissä jne...Siis taloudellinen puoli myös kunnossa...muuten kyllä kaikki olisi hienosti...Rakastamme toisiamme, kesällä naimisiin ja molemmat haluavat lapsen.Olemme todella lapsirakkaita ja tarjoudummekin usein tutuillemme ja sisarenpojallemme lapsenvahdiksi:)
Mutta minua huolestuttaa ikäni ja nämä asiat.Jos miettii, että olen 26v ja opiskeluissa menee vielä pari vuotta.Sitten pitäisi olla töissä ainakin jonkun aikaa ennen lapsen saantia jne...Biologinen kello tikittää ja olen kuullut, että 30v naisella on jo joskus vaikeuksia tulla raskaaksi, keskenmenoja jne...Hyvä esimerkki siskoni, jolla 3 keskenmenoa ennen kuin onnistui.Siskoni 29v kun alkoivat yrittämään...
Pelkään, että sitten kun kaikki on ok niin on liian myöhäistä:/Ja meidän molempien elämään jäisi silloin iso aukko:(Kuitenkin pitäisi ajatella sitä pientä ihmistä jonka maailmaan saattaa...
Onko kenelläkään neuvoja tai kokemuksia?
Kuitenkin kun olemme yhdessä tätä asiaa pohtineet, olemme sitä mieltä että haluamme tarjota lapsellemme parasta mitä voimme.Eli siis molemmat töissä jne...Siis taloudellinen puoli myös kunnossa...muuten kyllä kaikki olisi hienosti...Rakastamme toisiamme, kesällä naimisiin ja molemmat haluavat lapsen.Olemme todella lapsirakkaita ja tarjoudummekin usein tutuillemme ja sisarenpojallemme lapsenvahdiksi:)
Mutta minua huolestuttaa ikäni ja nämä asiat.Jos miettii, että olen 26v ja opiskeluissa menee vielä pari vuotta.Sitten pitäisi olla töissä ainakin jonkun aikaa ennen lapsen saantia jne...Biologinen kello tikittää ja olen kuullut, että 30v naisella on jo joskus vaikeuksia tulla raskaaksi, keskenmenoja jne...Hyvä esimerkki siskoni, jolla 3 keskenmenoa ennen kuin onnistui.Siskoni 29v kun alkoivat yrittämään...
Pelkään, että sitten kun kaikki on ok niin on liian myöhäistä:/Ja meidän molempien elämään jäisi silloin iso aukko:(Kuitenkin pitäisi ajatella sitä pientä ihmistä jonka maailmaan saattaa...
Onko kenelläkään neuvoja tai kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedän monta tuttava pariskuntaa jotka ovat tehneet lapsen/lapsia yli kolmekymppisinä.
Ihan rauhassa valmistukaa, etsikää töitä, asettukaa aloillenne ja sitten tehkää niitä lapsia.
Tuo tärppääminen ei ole iästä kiinni vaan on kaikenikäisiä naisia ja miehiä joilla ei ota onnistuakseen. Mielestäni turhaa hössöttämistä.
Minusta tuo 30 raja on kyllä ihan höpö ajatus. Kannattaa ensin asettua aloilleen ja sitten alkaa tekemään jälkikasvua.
Sanoit, että haluatte tarjota lapsellenne vain kaikkein parasta. Parasta, mitä lapsi voi saada, on rakastava koti ja vanhemmat. Ei sillä ole oikeastikaan merkitystä, onko rahaa paljon vai vähän. Toimeentulo ei tunnu taatusti koskaan riittävältä, jos sille linjalle lähtee!
Haluan kannustaa teitä yrittämään nyt! Opiskeluja voi jatkaa myöhemminkin. Vaikka jo heti kun jaksaa kouluun lähteä, sillä vanhempainvapaasta voi isä pitää osan! Miksette tee niin, että kun miehesi kerran on työtön, hän jää hoitamaan vauvan? Ei mikään mahdoton ajatus.
Otsikkoni idea on se, että ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Siinä vaiheessa, kun molemmat olette työssä, saatatte yhtäkkiä ajatella, että täytyy olla oma asunto, ettei sitten tarvitse velkaantua kun on lapsi. Ja asunnon jälkeen jotain muuta, kunnes huomaatte, ettei aikaa enää ole! Tiedän tällaisia tapauksia... Siksi kannattaa miettiä, mikä asia on tärkein: lapsi vai materia.
Vauvaonnea! :)
Siis en tarkoittanut, että meidän pitäisi mitään miljonäärejä olla:)
Vaan siis nimenomaan rakastavat vanhemmat, mutta toimeentulo kuitenkin turvattu.Ei lapsella tarvitse olla eikä lapsen tartte saada kaikkia nykyajan vempaimia mitä pyytää, mutta kuitenkin että ei ihan jokaista euroa tarvis laskea:)Olen tottunut kyllä katsomaan hinta/laatu/määrä -suhteita kaupassa ja ostamaan tavaraa ja vaatteita kirppiksiltä:)
Raha ei sitä onnea tuo...
Aikanaan, kun tulin raskaaksi (vahingossa), opinnot olivat kesken (ovat yhä hieman, niitä tässä yritän loppuun suoritella), miehelläni oli sama tilanne ja armeijakin käymättä, oli opintolainaa, eikä kummallakaan ollut osa-aikatyötä. Tottakai pelotti, miten tulemme toimeen. Silloin eräs terkkari minua lohdutteli, että "Lapsi tuo leivän tullessaan."
Ja kuule, ihmeesti on raha riittänyt! Lapselta ei puutu ruokaa eikä vaatteita, ja mekin saamme mahamme täyteen ja itsemme lämpimäksi kesät talvet. Toimeentulotukea joudumme hakemaan silloin tällöin, jos tulee joku isompi, yllättävä kulu, ja toki olemme käytännössä rahattomia puolet kuukaudesta, mutta pärjäämme ihan hyvin... Toki elintasosta joutuu tinkimään jonkin verran, eli uusia vaatteita ei noin vain ostella eikä käydä ulkona syömässä. Pitää myös tarkkaan miettiä, kuinka paljon ajaa autolla ja mihin tarkoitukseen käyttää linkkikortin matkoja.
Väitän, että Suomessa ei kukaan kuole nälkään! Kekseliäs ja rahaton ihminen voi saada jälkeläiselleen yhtä onnellisen tai jopa onnellisemman lapsuuden kuin joku, jolla on rahaa enemmän. Kun ei ole ehtinyt vielä rakentaa itselleen uraa, on paljon helpompi keskittyä lapseen. :)
Moikka!
Meillä oli vastaavanlainen tilanne kun aloin odottamaan.
Minä olin määräaikaisena ja poikaystäväni teki 10 pv kuussa töitä. Joten rahaa ei liiemmin ollut. Omat tuloni olivat netto n.5000mk/kk ja siitä sitten vuokrat pois ja miehen tilistä ruuat.
Kuitenkin kun lapsi syntyi asiat vaan jotenkin loksahtivat paikoilleen. Kyllä siinä panikoitiin monta kertaa että miten pärjätään. Asumistukea sun muuta emme saaneet penniäkään, että ihan omillamme olemme aina olleet.
...Kuitenkin, mieheni sai työpaikan lapsemme ollessa 4kk, jonka jälkeen hänellä oli/on 2 työpaikkaa. Itse olin 3 vuotta lapsemme kanssa kotona jonka jälkeen lähdin uudelleen koulunpenkille, hakemaan parempaa ammattia, jonka jälkeen myös tiedossa työpaikka.
Nyt meillä on omistusasunto ja ihan kiva auto ja jääkaapissa aina ruokaa.
Olemme ajatelleet jälkeenpäin että oltiin tosi vastuuntunnottomia kun alettiin "tekemään" vauvaa siinä tilanteessa, mutta kyllä ollaan onnellisisa että tehtiin niin.
Se on juuri niin kuin äskeinen kirjoittaja kirjoitti, että koskaan ihminen ei ole tyytyväinen siihen tilanteeseen, aina löytyy jotain minkä takia raskaaksi tuloa voisi lykätä.
Mutta tsemppiä tulevalle ajalle, toivottavasti päädytte ratkaisuun joka on mieleinen molemmille!
Onhan se kiva kun jää jotain käteenkin eikä tarvitse säännöstellä bampersseja ja miettiä miten rahat sijoitetaan? Hermot vaan kiristyy suotta tuon asian takia ku se on muutenkin raskasta,myöntäkää.
Mielestäni ammattikin on tärkeää, mutta jos olette valmiita saamaan lapsen, niin siitä vaan. Onhan sillä lapsella kaksi rakastavaa vanhempaa. Ja onhan niitä köyhimmissäkin oloissa lapsia elätelty. Kyllähän sitä saa lapsilisiä ja äitiyspäivärahat, vaikka eihän ne mitään järin suuria ole. Mielestäni suuri asia on kun molemmat olette valmiita saamaan lapsen. Mitä sitä odottelemaan... :)