Olemme avopuolisoni kanssa todella rassaavassa tilanteessa.Haluaisimme lapsen, mutta minä opiskelen ja hän on työtön.Ongelma on siinä, että opintoni kestävät vielä 2v ja ikää on jo 26.
Kuitenkin kun olemme yhdessä tätä asiaa pohtineet, olemme sitä mieltä että haluamme tarjota lapsellemme parasta mitä voimme.Eli siis molemmat töissä jne...Siis taloudellinen puoli myös kunnossa...muuten kyllä kaikki olisi hienosti...Rakastamme toisiamme, kesällä naimisiin ja molemmat haluavat lapsen.Olemme todella lapsirakkaita ja tarjoudummekin usein tutuillemme ja sisarenpojallemme lapsenvahdiksi:)
Mutta minua huolestuttaa ikäni ja nämä asiat.Jos miettii, että olen 26v ja opiskeluissa menee vielä pari vuotta.Sitten pitäisi olla töissä ainakin jonkun aikaa ennen lapsen saantia jne...Biologinen kello tikittää ja olen kuullut, että 30v naisella on jo joskus vaikeuksia tulla raskaaksi, keskenmenoja jne...Hyvä esimerkki siskoni, jolla 3 keskenmenoa ennen kuin onnistui.Siskoni 29v kun alkoivat yrittämään...
Pelkään, että sitten kun kaikki on ok niin on liian myöhäistä:/Ja meidän molempien elämään jäisi silloin iso aukko:(Kuitenkin pitäisi ajatella sitä pientä ihmistä jonka maailmaan saattaa...
Onko kenelläkään neuvoja tai kokemuksia?
Kuitenkin kun olemme yhdessä tätä asiaa pohtineet, olemme sitä mieltä että haluamme tarjota lapsellemme parasta mitä voimme.Eli siis molemmat töissä jne...Siis taloudellinen puoli myös kunnossa...muuten kyllä kaikki olisi hienosti...Rakastamme toisiamme, kesällä naimisiin ja molemmat haluavat lapsen.Olemme todella lapsirakkaita ja tarjoudummekin usein tutuillemme ja sisarenpojallemme lapsenvahdiksi:)
Mutta minua huolestuttaa ikäni ja nämä asiat.Jos miettii, että olen 26v ja opiskeluissa menee vielä pari vuotta.Sitten pitäisi olla töissä ainakin jonkun aikaa ennen lapsen saantia jne...Biologinen kello tikittää ja olen kuullut, että 30v naisella on jo joskus vaikeuksia tulla raskaaksi, keskenmenoja jne...Hyvä esimerkki siskoni, jolla 3 keskenmenoa ennen kuin onnistui.Siskoni 29v kun alkoivat yrittämään...
Pelkään, että sitten kun kaikki on ok niin on liian myöhäistä:/Ja meidän molempien elämään jäisi silloin iso aukko:(Kuitenkin pitäisi ajatella sitä pientä ihmistä jonka maailmaan saattaa...
Onko kenelläkään neuvoja tai kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan hyvin voi pari vuotta odottaa, ette te nyt sentään niin vanhoja ole :) Eihän kaikki nuoremmatkaan saa välttämättä lasta, vaikka kuinka yrittäisivät, ja keskenmenoja tulee kaiken ikäisille. Ei se hedelmällisyys yhtäkkiä mihinkään katoa, vaikka 30 täyttääkin.
Toisaalta, voi sen vauvan hankkia kesken opiskeluidenkin, mutta sitten voikin moni asia muuttua mutkikkaammaksi. Itselläni ainakin opiskelut lakkasivat kokonaan kiinnostamasta, kun vauva syntyi. Myöhemmin sitten aloitinkin aivan toisen alan opiskelut.
taas päinvastaisen neuvon.Ehkä kerkeät tehdä lapsen myöhemminkin,mutta siinä tapauksessa et varmaan tee kovin montaa lasta.Tai sitten sun pitäis tehdä kaikki niin peräkkäin,että ei kerkeä vauvasta pahemmin nauttia,kun pitäisi jo laittaa seuraava alulle.
Itse mietin samaa asiaa,olen myös 26v ja minulla on alle vuoden ikäinen vauva.Pitäisi alkaa pikku hiljaa toista suunnittelemaan,ettei ole jo aivan seniili,kun pikku kakkonen tulee.
Moi!
En nyt tiedä tarkoitinko oikeasti, että vauvan hankkimista kannattaa siirtää. Jos itsellä on sellainen käsitys, että pitää olla tiilitalo, kultainen noutaja ja uudehko auto ennen lapsen syntymää olemassa, jotta lapsi voisi saada onnellisen elämän, niin sitten kannattaa siirtää. Mutta jos uskoo itseensä ja tulevaisuuteen niin ei missään tapauksessa tarvitse. Meillä ei ollut "mitään" kun vauvaa aloimme odottaa, ja vaikka elämä oli vähän köyhää, niin se oli ainakin onnellista. Toki moni ihmetteli ratkaisuamme, ja totesi juuri tuohon tyyliin, että lapsi tarvitsee sen tiilitalon, auton ja kultaisen noutajan (äidin vakituinen työpaikka ei näinä päivinä kuulu kai ehdottomiin vaatimuksiin).
Olemme edelleen ihan "onnellisia", ja nuoresta iästä huolimatta meillä on töitä, oma talo, autoja ja olemme tämän kaiken hankkineet "ihan itse". Ja olemme myös kokeneet elävämme (monihan sanoo, että ensin pitää elää elämä ja sitten hankkia lapsi, mutta en ole koskaan tuota oikein ymmärtänyt).
Suosittelen kyllä lapsen hankintaa, äitinä olo on ainakin minulle ollut parasta elämässä.
Tartte olla tiilitaloa, kultaista noutajaa ja uudehkoa autoa ennen lapsen syntymää olemassa.Mun mielestä rakastavat vanhemmat ovat lapselle tärkeimpiä ja riittävä toimeentulo, jotta saa tarpeelliset hankinnat tehtyä ja ei tarvitse ihan joka euroa laskea. Varmaankin tuo "ensin pitää elää elämä ja sitten hankkia lapsi" tarkoittaa, että lapsi kannattaa hankkia siten, kun on elänyt "villin nuoruuden pois", ettei ala jossain vaiheessa kaduttamaan ja sitä, että elämänkokemuksella pystyt opastamaan lastakin paremmin:)
Noh...toi oli vaan mun mielipide:)
Tiilitalo, kultainen noutaja ja uudehko auto oli ehkä vertauskuvia aikuistumisesta. Eli opiskelut opiskeltu, säännölliset tulot ja ennen kaikkea "villi nuoruus" eletty. Voi siis asettua siihen tiilitaloon.
Moni puhuu kuitenkin talon ja auton ja koirankin hankkimisesta ennen lapsen "tekoa" tarkoittaen sitä ihan konkreettisesti.
(Mun mielestä mitään "villiä nuoruutta" ei ole olemassakaan. Oliko edellisellä sukupolvella, ja sitä edellisellä?? Nykyajan nuorilla ei oo vaan muuta tekemistä peruskoulun aikana/jälkeen kuin alkaa ryypätä ja käyttää huumeita, ja yhä useammalle jää sitten tuollainen "villi nuoruus" päälle. Muinaisesta kaveripiiristäni "villit nuoret" ovat edelleen "villejä nuoria". Kai se vastuuntunto kehittyy jos on kehittyäkseen, hankkii lapsia tai ei.)
Moikka!
Meillä oli vastaavanlainen tilanne kun aloin odottamaan.
Minä olin määräaikaisena ja poikaystäväni teki 10 pv kuussa töitä. Joten rahaa ei liiemmin ollut. Omat tuloni olivat netto n.5000mk/kk ja siitä sitten vuokrat pois ja miehen tilistä ruuat.
Kuitenkin kun lapsi syntyi asiat vaan jotenkin loksahtivat paikoilleen. Kyllä siinä panikoitiin monta kertaa että miten pärjätään. Asumistukea sun muuta emme saaneet penniäkään, että ihan omillamme olemme aina olleet.
...Kuitenkin, mieheni sai työpaikan lapsemme ollessa 4kk, jonka jälkeen hänellä oli/on 2 työpaikkaa. Itse olin 3 vuotta lapsemme kanssa kotona jonka jälkeen lähdin uudelleen koulunpenkille, hakemaan parempaa ammattia, jonka jälkeen myös tiedossa työpaikka.
Nyt meillä on omistusasunto ja ihan kiva auto ja jääkaapissa aina ruokaa.
Olemme ajatelleet jälkeenpäin että oltiin tosi vastuuntunnottomia kun alettiin "tekemään" vauvaa siinä tilanteessa, mutta kyllä ollaan onnellisisa että tehtiin niin.
Koskaan ihminen ei ole tyytyväinen siihen tilanteeseen, aina löytyy jotain minkä takia raskaaksi tuloa voisi lykätä.
Mutta tsemppiä tulevalle ajalle, toivottavasti päädytte ratkaisuun joka on mieleinen molemmille!
oli sama tilanne 1,5v. sitten. Jaksoin kuitenkin odottaa.Nyt on miehelläni työpaikka ja minulla 0,5v. opiskelua vielä. Suunnittelemme jo tämän kesän alussa tilata vauvan. Vauvakuume oli koko ajan tosi vahva, mutta siskoni pikku tyttö 1,5v. autoi kestää.
itse en murehtisi niinkään tuota biologista kelloa,... uskon kai kohtaloon. olen 24-vuotias (ylihuomenna) ja ollut 2 kertaa raskaana, mutta en ole äiti. tulin ehkäisyn petettyä (pillerit) raskaaksi 20-vuotiaana. olen sinänsä hieman erikoinen tapaus, että kohtuni on sijoittunut taakse lähelle selkärankaa ja raskaus ei juuri päällepäin näy. olin tietämättäni raksaana tuolloin ja jouduin sairaalaan valtavien vatsakipujen kourissa. sain tietää olevani kuudennella kuulla raskaana ja että synnytys käynnistyi. pieni tyttöni syntyi keskosena, mutta ei ollut valmis elämään. toisen kerran tulin raskaaksi ehkäisyn petettyä jälleen ja sain tietää asiasta tämän vuoden maaliskuussa (olin neljännellä kuulla ja jälleen pillerit). rasdkauden ireita ei ollut ennen tuota ja päädyin aborttiin, joka noin myöhäisessä vaiheesa menikin jo mutkien kautta (olen samalla nimimerkillä kirjoittanut abortti-palstalle, joten jos tarkemmat yksityiskohdat kiinnostavat, niin sieltä vaan). biologinen äitini (olen ottolapsi) on saanut 5 lasta ja nuorin meistä on nyt 10-vuotias (äidilläni ikää 55 vuotta). serkkuni sai juuri toisen lapsensa ja on 36-vuotias.
silti sinun elämänilanteesi on sillä mallilla ja opintoja jäljellä enää vähän (toisin kuin minulla), siispä miksi ei! jos koette haluavanne lapsen nyt nii miä loppujen lopuksi estää? olen itse suunnitellut oma elämäni siten (tosin elämäähän ei voi koskaan suunnitella, sen olen minäkin oppinut), että hankkisin lapset noin 3-kymppisenä juuri valmistuttuani (akateeminen loppututkinto lääketieteestä) tai erikoistuttuani (psykiatria). juuri nyt elmäntilanteeni lapsen saaniille ei ole sopiva, mutta jos olisin sinun tilanteessasi, en enää estelisi. lapsen saamisyritykset voivat myös kestää kauan. kun pillereiden vaikutus lakkaa, voi viedä jonkin aikaa. jos ette rupeaisi väen vängällä "yrittämään" lasta, vaan jttäisit ehkäisyn pois "pikkuhiljaa". siis jttäisit sen pois, mutta et ryhtyisi laskemaan ovulaatioaikaa ja siirtyisit joksikin aikaa tälle ns. varmoen päivien laskemiselle. jos lapsi on tullakseen aikaisemmin, anna lapsen tulla, jos ei,...sinun ei ainakaan tarvitse heti valmistuttuasi ryhtyä odottelemaan ja mennä siihen "yrittämiskierteeseen".
hedelmällisyyteen vielä palaisin. se on niin epäoikeudenmukaista!!! olen ottolapsi (samalla nikillä myös adotiopalstalla) ja minulle lasten saaminen ei ole koskaan ollut itsestäänselvää, sillä kasvoin 11-kuisesta saakka ottovanhempieni lapsena ja oen hyvin nuoresta ymmärtänyt sen, että kaikki eivät voikaan saada biologista lasta. on mielestäni suuri vääryys (mille ei mitään mahda), että vastuuntunnoton 15-vuotias narkomaani voi tulla raskaaksi, mutta ei hartaasti lasta toivova, vakaassa pasrisuhteessa elävä, sivistynyt ja tasapainoinen ihminen. jokin mättää. ystäväni miehellä todettiin kivessyöpä. tämän jälkeen pariskunta (elää sossun rahoilla, en tuomitse, koska ei oe minun tehtäväni), hankki lapsen keinohedelmöityksellä. omat vanhempani puolestaan adoptoivat minut ja sisaeni. toinen läheinen ystäväni valmistui ammmattikorkeakoulusta viime vonna ja kävi juuri lapsettomuustutkimuksissa ja pohtii hoitojen aloittamista. olsisin mieluusti siunannut omat lapseni (todelakin 2 kertaa raskaana) näille pareille, jos jotenkin olisin voinut raskausvaiheessa raskauteni heille siirtää.
jokainen on oman onnensa seppä. minusta sinun elämäntilanteessasi (niiltä osin, mitä olet kirjoittanut) aika voi olla hyväkin. ei silti vältämättä ole paha odottaa. toimi kuten itse parhaaksi näet! elämä on kumma juttu :).