Hei! Olen aika nuori tyttö ja olen ihmetellyt sitä, miksi pojat eivät ns. seurustelumielessä ole koskaan kiinnostaneet-- En ole lesbokaan koska eivät tytötkään (varsinkaan tytöt) kiinnosta siinä mielessä. Joskus ajattelen että "olisi siistiä jos olisi poika ihan kaverina" Mutta minusta tuntuu että jos hengaan jonkun pojan kanssa, hän käyttäytyy aina niinkuin siinä olisi joku romanssi. Ei ole, ainakaan minun osalta.
Tuntuu ettei koko maailmassa olisi niin ihanaa poikaa jonka kanssa haluaisin seurustella. En ole koskaan seurustellut. Luulen että se on ollut vain minusta kiinni. On ärsyttävää kun saa kuulla pojilta esim. mesessä vaan kehuja ulkonäöstä ja muuta pientä.. kun tietää mitä yleensä on niiden sanojen takana. Varsinkin jos poika haluaa tavata -__- En ymmärrä niiden logiikkaa, taitaa olla mahdottomuus olla pojan kanssa vaan kavereita ja ehdottomasti vaan kavereita eikä mitään muuta. Olen myös neitsyt. Joskus tuntuu etten halua olla poikien kaverina koska saisin painostusta seksiin. Tiedän paljon poikia joiden mielestä on kamalan outoa että minunnäköinen tyttö ei ole harrastanut seksiä, tai edes itsetyydytystä ym. Se ei kiinnosta minua, minulla on muutakin tekemistä. Kaiken lisäksi pidän sitä ällönä enkä osaa edes kuvitella itseäni sänkyyn pojan kanssa, vaikka olen jo sen ikäinen että monilla ikäisilläni on poikakaveri eivätkä ole enää neitsyitä. Ajattelenko yhä kuin lapsi? En olekkaan vielä aikuinen, mutta mielestäni siinä iässä että poikien pitäisi alkaa kiinnostaa.
Pärjäisin hyvin tässä maailmassa näin, ilman varsinaista seurustelua ym. mutta kuinka pitkään. Alan tuntea itseäni koko ajan erilaisemmaksi kuin muut.
Tuntuu ettei koko maailmassa olisi niin ihanaa poikaa jonka kanssa haluaisin seurustella. En ole koskaan seurustellut. Luulen että se on ollut vain minusta kiinni. On ärsyttävää kun saa kuulla pojilta esim. mesessä vaan kehuja ulkonäöstä ja muuta pientä.. kun tietää mitä yleensä on niiden sanojen takana. Varsinkin jos poika haluaa tavata -__- En ymmärrä niiden logiikkaa, taitaa olla mahdottomuus olla pojan kanssa vaan kavereita ja ehdottomasti vaan kavereita eikä mitään muuta. Olen myös neitsyt. Joskus tuntuu etten halua olla poikien kaverina koska saisin painostusta seksiin. Tiedän paljon poikia joiden mielestä on kamalan outoa että minunnäköinen tyttö ei ole harrastanut seksiä, tai edes itsetyydytystä ym. Se ei kiinnosta minua, minulla on muutakin tekemistä. Kaiken lisäksi pidän sitä ällönä enkä osaa edes kuvitella itseäni sänkyyn pojan kanssa, vaikka olen jo sen ikäinen että monilla ikäisilläni on poikakaveri eivätkä ole enää neitsyitä. Ajattelenko yhä kuin lapsi? En olekkaan vielä aikuinen, mutta mielestäni siinä iässä että poikien pitäisi alkaa kiinnostaa.
Pärjäisin hyvin tässä maailmassa näin, ilman varsinaista seurustelua ym. mutta kuinka pitkään. Alan tuntea itseäni koko ajan erilaisemmaksi kuin muut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta tapauksessasi taitaa olla kaksi vaihtoehtoa: a, olet tällä saralla hitaampi kehittymään kuin ikätoverisi; tai b, et yksinkertaisesti tule koskaan olemaan seksistä kiinnostunut, eli olet aseksuaalinen. Kummassakaan ei ole mitään vikaa. Jälkimmäiset ovat ehkä harvinaisempia, mutta aseksuaalisia ihmisiä on kyllä olemassa, paljonkin.
Itse luulin kauan olevani aseksuaalinen, koska pelkkä ajatuskin fyysisestä läheisyydestä tuntui minusta tavattoman vieraalta. Teini-iässä häpesin, koska tunsin olevani lapsen tasolla tässä asiassa, vaikka muuten olin aika kypsä ajatuksiltani ja naisen kroppakin minulla oli (esim. rinnat oli jo 12-vuotiaana, mistä sai kuulla aika paljon naljailua). Minun tapaukseni oli ehkä hiukan erilainen kuin sinun, koska ihastuin kyllä poikiin, mutta se oli jotenkin etäistä ihastumista. Voin rehellisesti sanoa, ettei niissä ihastumisissa ollut seksuaalisia fantasioita mukana, ja muutenkaan en osannut kuvitella vaikkapa seurustelevani näiden "ihastuksieni" kanssa. Jotenkin vain ihailin heitä kaukaa, ja jollain tasolla halusin olla kuin he - muistan esimerkiksi, kuinka matkin yhtä ihastustani pukeutumisessa, mikä ei tietysti ollut kovin erinomainen iskemistaktiikka ainakaan!
Vasta yli parikymppisenä olen kokenut jonkinlaisen "heräämisen" ja kiinnostunut seksistä. Nyt siinä on tietysti omat hankaluutensa, kun on vielä aikuisena täysin kokematon. Toisaalta tunnen kyllä olevani paljon vahvempi ja "valmiimpi" nyt. Esimerkiksi minulla ei ole ikinä ollut minkäänlaisia komplekseja vartalostani, mistä olen todella kiitollinen. En myöskään tunne olevani mitenkään estynyt luonne. Tuskin sekään on ongelma, että muu maailma pitäisi yli parikymppistä neitsyttä "outona", vaikka harvinaista onkin; loppujen lopuksi aika harva ihminen välittää toisten ihmisten rakkauselämän yksityiskohdista. Enemmän se "outous" tulee siitä, ettei kukaan ole koskaan nähnyt minua liikuskelevan käsi kädessä miehen kanssa. Olen aika varma, että monet ystäväni pitävät minua lesbonakin. (Ainakin yksi vihjaili aika vahvasti, että se on ainoa järkeenkäypä selitys, miten minä olen vieläkin sinkku.)
Toisin sanoen siis toivon, että annat itsellesi aikaa ja mahdollisuuden olla oma itsesi. Tiedän kyllä omasta kokemuksesta, miten vaikeaa on tuntea itsensä erilaiseksi noina vuosina. Vaikeimmillaan se oli ikävuosina 18:sta 20:een, kun tuntui siltä, että kaikki kokemattomatkin "nörttiystäväni" olivat jo pariutuneet. Mutta tiedän yhtä lailla sen, että vaikka monien vuosien ajan toivoin kovasti, että olisin voinut olla enemmän kuin muut, niin olisi ollut väärin pakottaa itseni sellaiseen, mihin en ollut valmis.
Jos olet niin en ihmettele miksi et vielä ole kiinnostunut pojista ja eihän sitä kannata mennä massan mukana:)kaikki ei kehity niin nopeata. ja tuo B vaihto kävi myös mielessä että jos olet aseseksuaali tosin eiks ase seksuaalit oo kiinniostunut miehistä mutta he ei vaan halua harrastaa seksiä,ei saa siitä mitään tyydytystä yms.
vielä etttä sä et ole vissiin tavannut sitä oikeaa,sillon sä totisesti haluat seurustella (eihän kaikista nyt voi olla kiinnostuneita)
elämään vähemmän 'tautisessa' ympäristössä ja kulttuurissa, niin et edes huomaisi tai ajattelisi moisia. Meillä jotkut jopa töinään (hömppämedia) miettivät uusia tarpeita ja mitähän ongelmia vielä olisi. Rummuttaminen samanlaisuudesta (ikäluokassaan tai sukupuolessa esim) on yksi asia. Luonnon oliona (kuitenkin) ihminen ei ikänä tule olemaan kuin kommunistiKiinan sotilaat, vaan yksilöllisiä eroja on (luonnonlaki). Huolimatta tästä meilläkin, jopa jenkkiläistyvässä kulttuurissa, painetta samankaltaisuuteen ja tekoaikuisuuteen pukkaa. Nuorella iällä pitää olla samanlaiset farkut ja kutimet, samanlaiset ajatukset, samanmerkkiset eväät ja juotavat, tatskat ja lävärit ja hajut ja mitä vielä... pitää syljeskellä ringissä seisoen kaikkien samaan paikkaan keskelle tasapuolisesti...
Ja seksuaalisuuteen pitäisi herätä samaan aikaan ja samanlaisesti, jotta olisi sama mieli ja sen myötä samanlaiset tarinat. Jos joku jää ns.jälkeen, niin voi surku! Yhdenmukaisuus ei koske pelkästään nuorta ikää, ihan sama firmabileissäkin: jos jollain ei tee mieli juoda (luontaisesti ihan) niin puujalkaselityksiä välittömästi kaivataan. Tietty, vaatii kanttia olla itsensä huolimatta keskiarvosta, mutta se kouluttaa ja vahvistaa. Myöhemmin sen huomaa. (Taustalla sattuu olemaan tv auki (voimala), niin tarttui juuri korvaan lause: "erilaisuus on rikkautta" :) Mainitsen esimerkkinä tuntemani aikanaan teini-ikäisen, joka seksuaalisuuden alueella yritti pakosti miellyttää kavereitaan. Joutui henkisiin vaikeuksiin niin, että uskoontulon kautta vasta pystyi jotenkin tasapainottumaan. Persoona vaurioitui kuitenkin niin, että pystyy tuettuun (suoja-) työhön, ei ottamaan vastuullista toimenkuvaa.
Eri termejä heitellään usein ilmoille joskus suht holtittomasti. Aseksuaalisuus-termi on helppo sikäli, että se ei ole vika eikä tauti. Tarkoittaa sitä, että henkilö on sellainen, jos tykkää niin, tai ei ole jos taas tykkää niin. Mitään testiä tai kriteeriä sille, onko vai eikö, ei liene olemassakaan. Meillä on vain taipumus tehdä luokitteluja ja lokerointeja ja mustavalkoistaa, vaikka todellisuus yleisellä tasolla on yhtä jatkumoa ilman mitään portaita. Eikä termiä käytettäne ollenkaan nuorten kohdalla.
Todennäköisintä on, että olet koet asteikon kaikki vaiheet eri aikoina jatkossa. Onhan se inhottavaa nyt, kun pitää varautua kaveeratessa kaikenmoisiin taka-ajatuksiin, mutta tiukat pykälät ja ehdot vaan pöytään etukäteen (ja karttakepillä kynsille tarvittaessa :) niin eiköhän se siitä. Iän mukana muuttuu moni asia, niin eiköhän tämäkin.