Onko mielestänne koti äitinä oleminen työtä ? Ystäväni perhe-elämää olen päässyt seuraamaan läheltä ja siellä vaimo, joka on päivät kotona ja ns. hoitaa lapset, joista vanhempi on jo koulussa ja kohta myöskin toinenkin. Mies on töissä.
Vaimo vaatii miestään hoitamaan lapset iltaisin että hän pääsee itse omien kavereidensa luo illaksi. Hän sanoo että lasten hoitaminen on työtä ja hänen pitää saada vapaata illat. Mites miehellä? Hän käy päivät töissä hankkimassa elannon perheelleen ja sen päälle illat hoitaisi lapsia. Minua vähän oudoksuttaa tuollainen asenne, eikös lapset kuulu elämään vai hankitaanko ne itselle "työmaaksi"?
Vaimo vaatii miestään hoitamaan lapset iltaisin että hän pääsee itse omien kavereidensa luo illaksi. Hän sanoo että lasten hoitaminen on työtä ja hänen pitää saada vapaata illat. Mites miehellä? Hän käy päivät töissä hankkimassa elannon perheelleen ja sen päälle illat hoitaisi lapsia. Minua vähän oudoksuttaa tuollainen asenne, eikös lapset kuulu elämään vai hankitaanko ne itselle "työmaaksi"?
Vastaukset 19
Vanhimmat
mitään työtä ole niinkö työn varsinaisessa merkityksessä. Työhön mennään viitenä päivänä viikossa ja siitä saadaan palkka noin kaksi kertaa kuussa, ja siitä saadaan joskus vanhana eläkettä.
Noin isojen lasten vuoksi voi jo mennä oikeisiin töihin ainakin osaaikaisesti.
kyllä se menee työstä....oikee työ paljon helpompaa.kun pyörii isoimissa piireissä,lasten hoito kotona sitten sitoo niin paljon ja on henkisesti raskasta...hoitelin itsekkin poikaa kotona kun valittelin vaimolle samaa kuin...ap.mut kyllä olisin mieluummin ollut työissä..mut lapset kasvaa ja elämä menee eteenpäin...;))
Jos kotivanhemmuus pitää nyt rinnastaa työhön, niin rinnastetaan se orjatyöhön. Tavallisessa työssä on yleensä jonkinsortin työaika, vapaat, lomat, korvaukset... ja palkkaakin maksetaan. Kotivanhemman työpäivä ei ala eikä pääty. Ruokatunnille ei välttämättä pääse klo 11, kahvitauot saakin jo unohtaa. Ja loma? Sepäs vasta lomaa olisikin jos töihin pääsisi... =o)
Kuilu työssä käyvän ja kotivanhemman välillä on jotenkin aika mahdottoman kuuloinen. Kummankaan kannalta järjestely ei toimi jos vain toinen sanelee ehdot. Korpeaa sekin, jos kotivanhempi hoitaa lapset silloinkin kun toinen vaan makaa sohvalla työn päätteeksi tai lähtee harrastamaan. toisaalta, on kohtuutonta odottaa että työssä käyvä vanhempi jäisi saman tien yksin hoitamaan lapsia kun kotivanhempi lähtee saman tien kun toinen tulee.
Kummankaan vanhemman ei pitäisi joutua kokonaan luopumaan lasten myötä niistä asioista ja ihmisistä, jotka on kokenut tärkeiksi ennen lasten syntymää. Omat kaverit, harrastukset, lepo ovat tärkeitä jaksamisen kannalta kävi sitten töissä tai oli kotona. Yhteistä aikaa vanhempien kesken tarvitaan, ja lapset kyllä usein toivovat myös yhteistä aikaa koko perheen kesken tai omaa aikaa vain toisen vanhemman kanssa. Neuvottelutaitoja ja kalenterin käyttöä kaivataan, että perheen arki saadaan sujumaan ja rytmit kohdalleen!
Kyllä tuo tuossa vaiheessa ainakin alkaa jo olla kohtuutonta, kun lapset alkavat olla kouluiässä, eivätkä enää päivisin kotonakaan. Jos kotona on vaikka vauva, kaksivuotias ja kolmevuotias, siinä vaiheessa se voi tuntua työltä, kun kotiakin pitäisi lasten ohella hoitaa. Ja ymmärränkin sen, että siinä vaiheessa toivoo isän hoitavan lapsia jonkin aikaa illalla, että itse pääsee vähän irti arjesta. Toki isäkin on lepohetkensä ansainnut, joten kummankin tarpeet pitää ottaa huomioon. Välillä äiti saa omaa aikaa ja välillä isä saa omaa aikaa. Mutta ei lapset kyllä siinä mielessä ole työtä kuin moni muu, eli ei lasten kanssa vaan olla päivällä työpäivän verran ja sitten vaihdeta vapaalle. Kyllä ne lapset kuuluu elämään, myös iltaisin.
Onhan ne lapset työtä jos ei hankita hoitopaikkoja ja seurakuntakerhoa niille niinkuin järkevät ihmiset tekee.
ja muille sukulaisille ja tutuille hoitoon kun ne päiväkodit ja pappilat on ovensa sulkeneet, järkeväthän eivät hoida itse lapsiaan mihinkään aikaan vuorokaudesta. Teennäinen kotileikki lapsensa kanssa voi käydä voimille jo parissa tunnissa.
Omien lasten hoitaminen ei ole työtä, joskin se voi olla joskus työlästä. Joskus taas hyvinkin leppoisaa.
Ainahan on näköjään toisten päätöksiä kiva nälviä...
Eiköhän se AP oo sillä lailla,että tämäkin "YSTÄVÄ"parisi on asiansa keskenään sopinut, eikä siinä tuollaisia arvostelijoita kaivata ollenkaan..
Lapset kasvaa ja tilanne muuttuu ajan myötä..Annahan ihmisten elää, niinkuin ovat itse sen sopineet..
Sinunkin elämästäsi löytyy varmaan asioita, joita "ystäväsi" arvostelevat tahollaan..
Jos viet lapset tarhaan..On se työtä niille jotka heitä siellä hoitaa!
Jos hoitaa itse lapset kotona SE ON TYÖTÄ !! Ja arvokkainta työtä mitä tehdä voi.Ja lapselle paras mahdollinen hoitopaikka.
Ja sitä paiti kunta säästää pitkän pennin näissä ketä hoitaa itse lapsensa kotona.
Hullluinta mitä olen kuullut vanhemmat työttöminä.. Lapsi päivähoidossa.
Ja äiti on kyllä tuuletuksensa ansainnut. Ei nyt toki joka ilta mutta paremmin jaksaa sitä kun välillä on "vapaalla".
Ja mitäs muille kuuluu lapsiperheiden asiat?
Hoitakaa omat sotkunne..
Lapset kuuluvat elämään ja joku voi kutsua kotona oloaan omaksi työmaakseen, eikä siinä pitäisi kenelläkään olla ihmettelemistä. Enemmän ihmetyttää sinun huolehtimisesi, mistä kiikastaa. Kyllä äiti voi ja saa mennä kavereidensa luo kylään jos päivät on kotona eikä esim. aikuisseuraa ole. Mies toki paikkaa seurantarvetta, muttei samalla lailla kuin naisystävät.
Ja eiköhän se ole ko. miehen tehtävä puuttua asiaan, jos hän kokee sen jollain lailla vääräksi. Äitikin jaksaa paremmin kun saa vaihtaa maisemaa välillä.
Kovin mustavalkoisesti teet johtopäätöksiä. TÄllä perheellä on elämää ja ajatuksia paljon ja sinä näet siitä vain murto-osan, joten sinä et juurikaan tiedä mitään. Oletat vain, paha tapa!
Kukaan ei pakota niitä lapsia tekemään eikä tarvii kitistä jostain ihmeen "työstä" sen jälkeen, kun tieten tahtoen on lapsia maailmaan saatettu. Ne on perheenjäseniä ja ihan vapaaehtoisesti hankittuja. Palkkatyö on jotain muuta kuin debiilinkin kykyihin perustuva "raataminen" _kotona_! Omat valinnat ja vastuu niistä - sitä kannattaa miettiä. Toivottavasti jo ennen kuin maha alkaa vaimokkeella kasvaa. Joo, ja sen vaimon kanssa kannattaa oikeasti tehdä sopimus siitä, kuinka pitkään siellä kotona lökötetään ennen kuin palataan töihin. Muutén siinä käy niin, että vaimo on kotiäiti vielä teineillekin.
... jos vaimo hoitaa kotinsa siivoukset, ruoanlaitot ilman valmiseineksiä perustarpeista, leipoo, ompelee, kutoo, pyykkää matoista alkaen kaiken itse, venyttää euroja, niin kyllä se alkaa silloin työltä näyttää. Miksikä ei silloin tällöin voisi käydä harrastuksissa, mutta jokailtainen juoksu voi alkaa miestä rasittaa.
Kunnon äitivaimon tulisi ajatella miestään ja hänen lepoaan, jos hän ON oikea kotiäiti. Oikea kotiäiti huomioi tämän samalla lailla kuin ne ruonalaitot ja pyykkäykset, kuuluu samaan sarjaan: miehen levon järjestäminen.
Jos jää olemaan kotiäidiksi, niin se on tehtävä sitten oikeaoppisesti... silloin palvellaan sitä, joka ruoan käy kyliltä raapimassa hiki hatussa. Toisinsanoen, hemmotellaan ja hellitellään raatajapuoliskoa, eikä kiukutella prinsessana.
kyllä kotiäitinä olo on ihan työtä!!!
Kannattaa kokeilla sellainen 3-5 vuotta kotona olo,että tekee kaikki kotityöt,valvoo yöt, odottaa vauvaa, huolehtii taloudenhoidosta,passaa miestä...hoitaa sairaat lapset,itsensä....
saamatta kunnon korvausta.
Jopa työtön saa peruspivärahana enemmän kun äiti joka on sidottu lapsiin 24h vrk ja 7 pv viikko.
Kokeilemaan vaan!
Sitten tämä että vanhemmat on kotona ja lapset hoidossa....hoitopaikan voi saada jos on terveydellisiä ongelmia tai muuta sellaista että on lasten kannalta parempi että ovat hoidossa ainakin päivät muualla kun kotona.
Kannattaa ensin kokeilla mitä on olla äiti ja sitten vasta alkaa arvostelemaan.
Ilmankos kotiäidin työtä ei arvosteta,kun naisetkin ovat kotiäitiyttä halveksivia.
Ja toden totta lasten hoito on työtä kun sen tekee joku toinen kun itse...siivoojallekin pitää maksaa jos sellaisen kotiin ottaa ja se on työtä...miksi nämä asiat ei sitten olisi kotiäidin tekemän työhön rinnastettavia.
Oli mulla tuttava joka vei aamulla lapset hoitopaikkaan ja meni itse töihin...toiseen hoitopaikkaan hoitamaan toisten lapsia!!!Että näinkin voi mennä ...hassua!
valintoja! En ymmärrä naisia, jotka ensimmäisen lapsen synnyttyä unohtavat ympäröivän maailman ja julistavat: "olen aina haaveillut olevani kotiäiti" - ja kun idylli ei olekaan pelkkää verkkarit yllä naisten lehtien lukemista ja ikuista kahvitaukoa, alkaa jumalaton poru!
Menin itse töihin suoraan äitiysloman loputtua olosuhteiden pakosta = miehen työtilanne ensimmäisellä kertaa se, että jokainen lantti oli tarpeen ja toisella kerralla oli asuntolaina niskassa. Ei mitään herkkua raahata talvipakkasessa nipinnapin kävelemään oppinutta taaperoa vieraaseen paikkaan aamuhämärissä... Mutta se oli valintani enkä sitä edelleenkään kadu. Kotiäiti-kaverini ihmetteli tätä suunnattomasti ja ylisti elämänsä ihanuutta lämmitellessään ukollensa työpäivän jälkeen valmistajan X makaroonilaatikkoa ennen kuin lähti jumppaan, vauvan nukkua tuhistessa kopassaan. Kului vuosi tuota idylliä eteenpäin, niin kylläpä alettiin kadehtia meikäläisen "aikuiskontakteja" (työkavereita) ja kuinka helppoa on "lykätä lapsi toisen vastuulle", kun menin töihin. Argh..!
"silloin palvellaan sitä, joka ruoan käy kyliltä raapimassa hiki hatussa"
Älä nyt viitsi. Toimistotyö on helppoa verrattuna kodin pyörittämiseen. Siksi naisetkin pakenevat kodista töihin heti, kun siihen tulee mahdollisuus. Ja työttömät miehet musertuvat kotityön taakan alle. Nähty on.
Meillä on kotiäiti. Hän hoitaa kodin, pitää huolta harrastusaikatauluista, ruokkii ja kuskaa lapset, muistaa koepäivät, pitää yllä lasten sosiaalista elämää, on vanhempainyhdistyksessä jne. Hänen puoleensa kääntyvät myös lähipiirin tuttavat, joilla ei ole aikaa hoitaa lastensa asioita kun ovat ansiotöissä.
Suomen laki on pielessä kun ei takaa elatusapua ja eläkettä kotiäideille.
Itselläni ei ole lapsia mutta olen ollut lasten ja kodinhoitajana perheessä jossa oli 3 lasta, yksi kouluikäinen. Vaikka olin nuori 18-19 vuotias muistan vieläkin kuinka rankkaa se oli!
Myöhemmin työskentelin Englannissa muutaman vuoden ihan perus toimistotyössä jossa monet työkaverit olivat sen ikäisiä että menivät naimisiin ja saivat vauvoja. Siellä huomasin että asenteet kotiäitiyteen olivat ihan erilaiset kuin Suomessa. Kotiäiteyttä arvostettiin ja se oli melkein itsestään selvyys. Koskaan en myöskään kuullut miesten valittavan kuinka joutuu elättämään vaimoa ja lapsia niin kuin valitettavasti täällä Suomessa on tullut kuultua. Ennemmin tuntui että se oli miehille jopa pieni kunniakysymys että pystyi tuomaan leivän pöytään perheelleen ja että lapset saivat kasvaa kotona. Jos oli vielä varaa siivoojaan/ talouden hoitajaan niin sitä parempi.
En tiedä eläkkeistä tai muista tuista tai hoitopaikoista siellä, mutta tuollaiset kulttuurilliset erot jäivät mieleen. Itse arvostan kotiäiteyttä ja toivoisin asenteiden muuttuvan positiivisemmiksi.
Alkuperäiselle kirjoittajalle vastaisin että olisi hyvä jos pari voisi keskustella ennen lasten tekoa mitä kumpikin odottaa kotiäidiltä. Parin omat lapsuudenkodin järjestelyt osaltaan varmasti vaikuttavat omiin odotuksiin siitä mitä siihen työnkuvaan kuuluu. Vaikka isä onkin ansiotyössä niin olettaisin hänen viettävän aikaa lastensa kanssa silloin kun ei ole töissä. Tarvitseeko noin isoja lapsia enää niin ”hoitaa”? Kyllä kouluikäinen osaa jo puuhastella itsekseen omia juttujaan.
En oikein osaa kuvitella mitä isä sitten tekisi jos ei olisi lastensa kanssa töiden jälkeen? Siis vaikka äiti olisikin kotona ja ”hoitaisi” lapsia niin jättäisikö isä heidät ihan huomiotta vai miten? Mutta ei minusta äidin kuuluisi joka ilta olla pois kotoa. Olisi hyvä viettää joskus aikaa koko perheen kesken tehden jotain mukavaa.
Kyllähän se lasten ja kodin hoitaminen on työtä.
Koti meillä on jokaisella hoidettavana. Lapset tarvitsevat hoitoa/huolenpitoa ihan koko ajan.
Se parisuhdekin tarvitsee sitoutumista. Silloin pitää miettiä yhteinen vapaa-aika ja erilliset harrastukset. Ei toinen voi laukata joka ilta maita ja mantuja. Kun toinen on kotona ja lapset ovat noin isoja, niin yhteistä vapaa-aikaa pitäisi olla aika paljon myös koko perheen kesken.
Jos lapset koetaan pelkästään takkana niin kyllä: silloin kotiäiti on päivän "töissä" ja isä illat "lapsenvahtina".
Voidaan myös ajatella, että varisinkin jo kouluikäisten lasten kanssa touhaaminen on perheen yhteistä kivaa ja mukavaa aikaa.
En nyt voi kuitenkaan uskoa, että missään tavallisessa perheessä tilanne kärjistyisi sellaiseksi, että perheenäiti olisi joka ilta omilla teillään "vapaalla" ja isä työpäivän päätteeksi joka ilta "lapsenvahtina".