Hei kaikille! En olekaan täällä palstalla ennen käynyt.
Nyt on kuitenkin "uuden elämän" myötä tullut laihdutukseen innostus. Olen tehnyt kunnon elämäntaparemontin ja nyt on pudonnut ensimmäiset 10 kiloa. Hitaaseen tahtiin kylläkin, mutta tahti on nopeutunut koko ajan. Viimeiset 2 kiloa on pudonnut viikossa. Tavoitteena on laihtua vielä n. 20 kiloa. Pituutta löytyy 158 cm ja painoa oli viime kesänä (kun olin painavimmillani) 93 kiloa. Nyt paino on 83 kiloa. Ensimmäiset kilot tippui puolessa vuodessa huomaamattani ja loput 6 kiloa nyt parissa kuussa kun todella aloin yrittämään. Tuntuu ihanalta olla kevyempi.:) Ja ruokavalioremontin jälkeen rasva-, sokeri- ja kolesteroliarvot ovat tippuneet normaaliin tai ihannearvoon. Verenpaine on nyt myös normaali. Joten tästä laihduttamisesta on todella ollut hyötyä. Samalla oli hyvä syy hankkiutua eroon pahasta sokeriaddiktiosta. Mulle tuli aina todella huono olo ja ahdisti kun ei syönyt sokeria (esim. karkkia) joka päivä, mutta nyt ei oikeastaan enää tee edes mieli makeaa. Ja jos tekee, niin pystyn jättämään pariin karkkiin, en enää syö koko pussia. Ja liikun enemmän kuin ennen. Ennen kävin kerran pari viikossa 30 min kävelyllä, nyt käyn 3-4 kertaa viikossa tunnin kävelyllä tai lumikenkäilemässä.:) Ja olo on aivan mahtava.
Olisi kiva tutustua palstan vakiokäyttäjiin ja kuulla miten te olette onnistuneet ja onko teillä jotain muita vinkkejä, joita voisi vielä itsekin kokeilla! Kiitos jo etukäteen!;)
Nyt on kuitenkin "uuden elämän" myötä tullut laihdutukseen innostus. Olen tehnyt kunnon elämäntaparemontin ja nyt on pudonnut ensimmäiset 10 kiloa. Hitaaseen tahtiin kylläkin, mutta tahti on nopeutunut koko ajan. Viimeiset 2 kiloa on pudonnut viikossa. Tavoitteena on laihtua vielä n. 20 kiloa. Pituutta löytyy 158 cm ja painoa oli viime kesänä (kun olin painavimmillani) 93 kiloa. Nyt paino on 83 kiloa. Ensimmäiset kilot tippui puolessa vuodessa huomaamattani ja loput 6 kiloa nyt parissa kuussa kun todella aloin yrittämään. Tuntuu ihanalta olla kevyempi.:) Ja ruokavalioremontin jälkeen rasva-, sokeri- ja kolesteroliarvot ovat tippuneet normaaliin tai ihannearvoon. Verenpaine on nyt myös normaali. Joten tästä laihduttamisesta on todella ollut hyötyä. Samalla oli hyvä syy hankkiutua eroon pahasta sokeriaddiktiosta. Mulle tuli aina todella huono olo ja ahdisti kun ei syönyt sokeria (esim. karkkia) joka päivä, mutta nyt ei oikeastaan enää tee edes mieli makeaa. Ja jos tekee, niin pystyn jättämään pariin karkkiin, en enää syö koko pussia. Ja liikun enemmän kuin ennen. Ennen kävin kerran pari viikossa 30 min kävelyllä, nyt käyn 3-4 kertaa viikossa tunnin kävelyllä tai lumikenkäilemässä.:) Ja olo on aivan mahtava.
Olisi kiva tutustua palstan vakiokäyttäjiin ja kuulla miten te olette onnistuneet ja onko teillä jotain muita vinkkejä, joita voisi vielä itsekin kokeilla! Kiitos jo etukäteen!;)
Vastaukset 59
Vanhimmat
Moi,
aloitin myös uuden elämän. Olen nelikymppinen mies ja elämäni kunnossa. Lopetin tupakanpolton ja viinan ihan kokonaan - se lienee pääsyy. Myös rasvainen ruoka jäi kokonaan pois. Reilussa vuodessa lähti noin 20 kiloa. Olen 176 pitkä ja 75 painoa. Rasvat on muuttuneet lihaksiksi ja olo on todella hyvä. Itsellä homman käynnisti elämänkriisi, mutta kaikki muuttui - tuntuu olevan pysyvää. Olen elämäni kunnossa.
Oma ohjelma on täysraittius kova kuntoilu (joka päivä sauvakävelyä n. tunti ja kuntosalia 2x viikossa). Homma pelittää todella, koko elämä on muuttunut. Säännöllisyys.... se pitää minut oikealla tiellä ja pois jääkaapilta. Olet valinnut hyvän tien, tsemppiä kovasti.
Kiitos todella paljon vastauksesta ja tsemppiä myös sinulle. Itsellänikin uusi elämä alkoi isosta kriisistä. Erosin pitkästä suhteesta (6 vuotta on pitkä aika kun seurustelu alkaa kun toinen on 16- ja toinen 18-vuotias ja yhdessä asuttu yli 5 vuotta). Aluksi oli todella vaikeaa ja mietin itsemurhaa vakavissani, mutta päädyin siihen että teen itse tästä uuden alun!:) Ja en ole koskaan ollut näin onnellinen.
On todella iso asia lopettaa alkoholin käyttö ja tupakointi, jos käyttää paljon ja usein. Äidilläni on paha alkoholiongelma ja ylipaino, toivon että hän joskus tekisi niin kuin sinä! Tuo lisää toivoa (äidin tilannetta ajatellen) että joku muu on päässyt eroon alkoholista (vaikkei ihan rappiolla olisi ollutkaan) ja laihtunut. Toivon sinulle todella kaikkea hyvää! Kirjoitellaan kuulumisia!:)
Päivitystä... Laskin ekaa kertaa koskaan painoindeksin ja se oli 31. Se on aika paljon (vieläkin), mutta viime kesänä se oli peräti 41. Viime syksynä ostettuja farkkuja ei enää pysty käyttämään (ovat aivan liian isot) ja vuoden vaihteen jälkeen ostetutkin ovat vyötäröltä jo aika löysät. Vyöhön olen joutunut tekemään 2 reikää lisää, vyön mukaan vyötäröltä on lähtenyt about 10 cm. Olen nyt laihtunut noin 14 kg viime kesästä, suurimman osan vuoden vaihteen jälkeen.:) Nyt paino on 79 kg. Sokeriaddiktio on taakse jäänyttä elämää. Nyt sitä vasta on huomannut miten makealta voi ihan porkkanakin maistua. Ja syön nykyään tosi vähän, joskus vain siksi, ettei tule pääkipua, vaikkei oikeastaan ole edes nälkä. Paino tippuu tasaiseen tahtiin. Punnitsen itseni noin kahden viikon välein (ei ole kotona vaakaa) ja aina on vähän pudonnut. Ihmetyttää välillä että näinkö helppoa tämä on. Syön kuitenkin joka viikko joskus parikin kertaa jotain hyvää, olen myös syönyt pikaruokaa. Tahti on nyt tosi hyvä ja ilman mitään dieettejä.;) Ja olo on ihan mainio. Kroppa oli varmasti tosi kovilla silloin ennen kun söin joka päivä karkkia, nyt ei väsytä enää ja on tosi energinen olo. Ja on ihanaa kun kaikki tutut ja jopa puolitutut sanoo että näytän paljon laihemmalta. En aio mikään tikku olla tulevaisuudessakaan, jotain 65 kg olisi ihan hyvä. Nyt tavoitteena on 75 kg, jonka verran olen painanut viimeksi 2007. Kiitos jos joku jaksaa lukea tai kommentoida, mutta ei haittaa vaikkei jaksaisikaan. Voikaa hyvin ja olkaa onnellisia ja menestyksekkäitä painonpudotuksessa. Hyvää kevättä.;)
Paino tippuu kuin itsestään! En ymmärrä miksi ihmiset käyttävät laihdutuslääkkeitä ja ihmediettejä, kun oikealla ruokavaliolla (jota voi jatkaa loppu elämän) laihtuu. Alkuun kun pääsi, niin kilot karisee aika tasaiseen tahtiin. Olen itse asiassa aina miettinyt että miten ihmiset pitävät painon kurissa kun lopettavat dietin?
On kyllä tosi hyvä ja hoikka olo. Nyt olen suurin piirtein ensimmäisessä tavoitteessa, painoa 76 kg. Eli 17 kg pudonnut. En voi enää edes käyttää vuodenvaihteen jälkeen ostamiani farkkuja, ovat niin väljät. Mutta onneksi mahtuu pienempiin housuihin. Tästä jatkan!;)
Sulla meneekin jo tosi hyvin. Piti kommentoida tohon "miksi ihmiset käyttävät ihmedieettejä", että se alkuun pääseminen on yleensä juuri "se juttu". Toisilla menee puolipäivää kun taas repsahtaa, toisilla pari viikkoa, joillain enemmänkin. Ongelma on se kamala kierre mikä on tuttu monelle laihduttajalle, ihan normaalipainoisillekkin. Itsellä on vähän sama ongelma, yleensä menee niin että yksi päivä menee tosi hyvin ja seuraava, huonolla tavalla korvaavasti Eli paino ei ole lähiviikkoina noussut ollenkaan, kutta kierre on jatkunut.
Nyt on jo neljäs hyvä päivä kuitenkin menossa, täytyy yrittää tosissaan. Jotenkin on kyllä nyt sellainen tunne että kun en ollut käynyt pitkään aikaan puntarilla ja pelotti että olen lihonnut enemmän kuin itsestä tuntuu, huomasin etten ole, kuin reilu puoli kiloa, tuntuu että eihän se niin kamalaa ollut. Olen tosiaan 160cm ja 65,5kg, kun viimeksi katsoin. Tavoitteena periaatteessa 59kg. Mutta tällä hetkellä pyrin saamaan pikkuhiljaa alaspäin, en ajattele älyttömästi tavoitetta. Kun nyt 63kg näin alkuun pääsisi.=) Kaikkea hyvää sulle!
Kiitos vastauksesta. :) Ihan realistiselta kuulostaa tavoitteesi. Itse aion suurinpiirtein samoihin kiloihin laskea. Jos nyt kuitenkin alkuun on tavoitteena että paino alkaisi 6:lla. Jos painaisin edes 63 kg, olisin laihtunut peräti 30 (!!!) kiloa!:) Mutta ajan kanssa, ei tässä enää mitään hätää/kiirettä ole. Kun on nyt nuo veriarvot ja verenpaineet hyvät ja vyötärönympärys pienentynyt selvästi. Parasta on se tunne, kun tuntee itsensä tavallaan hoikaksi, vaikka on edelleen painoa pudotettavana. Ja se että tuntee onnistuneensa jossain. Vaikka onnistumisesta voin puhua kunnolla vasta parin kolmen vuoden päästä (aikaisintaan) kun paino on pysynyt alhaalla. Täytyy vain jaksaa olla jatkossakin tarkka syömisistään. Tsemppiä! Pistä kuulumisia etenemisestäsi, jos jaksat. On kiva kuulla miten muilla projektit etenee!:)
Todella hiemoa että laitat elämäsi remonttiin ja olet jo noin hyvin siinä onnistunut.Pari vuotta sitten minäkin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin tarkkailla syömisiä ja lisätä arkiliikuntaa ja voi kuinka helposti paino alkoi pudota.Lähtötilanne oli 158cm ja 83kg josta reilussa vuodessa sain laskettua painoa tavoitteeseeni ja tänäkin päivänä mitat on 158cm ja 50kg ja siinä suunnilleen saa pysyä,en anna itseni repsahtaa enää.Vaatekoko on 34 ja ikä 30v.
Kiitos viestistäsi! Todella hyvin olet kyllä onnistunut, toivon että itsekin pystyn noin hienoihin tuloksiin. Tosin olen kyllä tyytyväinen vähän vähempäänkin. Toivon myös todella että saan painon pysymään alhaalla. Se on ehkä suurin huoleni sen jälkeen kun olen päässyt ylimääräisestä painosta eroon. Paljon onnea sinulle ja kiitos kannustavasta viestistä! Kyllä tämä tästä!:D
Nyt on painoa tippunut tasan 20 kiloa. Tutut joita en ole nähnyt joihinkin kuukausiin, eivät meinaa enää tunnistaa.:) Kaikki sanoo että näytän tosi paljon hoikemmalta, virkeämmältä ja terveemmältä. Tuntuu niin uskomattoman hyvältä. Täytyy sitten vain olla tiukkana, ettei kilot tule takaisin. Onneksi tekemäni elämäntapamuutokset ovat suht helppoja pitää. Vielä haluan ainakin 10 kiloa pois. Vyötärönympärys on tosiaan ollut ennen jotain 92-95 cm, nyt se on 82 cm, joka on silti vielä liikaa. Liikunnasta on tullut ihanaa ja rentouttavaa. Nyt vaan täytyy käydä fysioterapeutilla kun polvet naksuu. Pitää alkaa lihaksia vahvistamaan. Ja ehkä hankkia tuet. Mutta vielä kun paino tippuu, niin polvet ei ole niin kovalla rasituksella. Kyllä tämä tästä! Tsemppiä kaikille muillekin laihduttajille ja onnistumisen tuulahduksia täältä päin!;) Edelleen olisi kiva kuulla onnistumisia ja vinkkejä!
Nyt painoa on pudonnut yhteensä 24 kiloa. Painan nyt 69 kg. Ja siitä 93 kg:sta lähdettiin. Olo ei voisi olla parempi. Ja ihmettelen kyllä sitä että syön kuitenkin viikoittain jotain hyvää, joinain viikkoina parinakin päivänä ja silti paino vain laskee. Ei ole kertaakaan lähtenyt nousuun, eikä ole tainnut junnata paikallaankaan. Se vain tippuu. Ja syön juuri niin paljon ja juuri semmoista ruokaa mitä haluan, en ole nälässä. Makeaa syön tosi vähän, sillä nykyään mulle tulee sokerista vain paha olo, eikä se enää edes maistu hyvältä. Syön myös todella monipuolisesti ja olen kuullut, että kun saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet ja syö säännöllisesti, niin ei tule mitään kamalia mielitekojakaan. Eikä kyllä tule. On kyllä myös mahtavaa, miten paljon enemmän jää rahaa muuhun, kun syö ehkä puolet siitä mitä ennen, eikä aina mässää herkkuja. On myös enemmän rahaa panostaa ruoan laatuun ja monipuolisuuteen. Kaikki menee niin hyvin, että välillä kyllä miettii, että missä ja miten alkaa mennä sitten huonosti. Toivottavasti ei missään vaiheessa.
Onnea hurjasta painon pudotuksesta! Aivan uskomaton suoritus. Sulla on motivaatio kohdallaan ja ilmeisesti ruokavaliokin=)
Itse tahin tässä viimeisen kympin kanssa, ja hyvin on lähtenyt lasku suuntaan. Painoin kanssa muutama vuosi sitten 90 kiloa(168cm) ja siitä tiputinkin tuonne 71kg, mikä oli mulle hyvä paino, mutta kas kummaa, kun tuudittauduin hyvään oloon niin lähti painokin nousemaan. Olen nyt kolmisen kertaa tiputtanut painoa 80 kilosta tuonne 73 kieppeille, eli se on todelle tärkeää, kun lopettaa laihdutuksen ja pitäisi vain pysyä siinä painossa. Vaaka on hyvä kapine siinä hommassa, joka viikko pitää vaan itsensä pakottaa siihen astumaan, ja ottamaan itseä niskasta kiinni, jos on vähänkin paino noussut.
Tsemppiä sulle loppu rutistukseen! Muista olla ylpeä saavutuksestasi!
Ensinnäkin.. ONNEKSI OLKOON! Ihailen ihmisiä, jotka ovat pystyneet muuttamaan elämänsä noin hyvään suuntaan.Tuo sinun lähtötilanne on melkein sama kuin mullakin. Itse taidan olla 160cm pitkä ja painan noin 86 kiloa. Siitä taitaa olla parisen viikkoa kun punnitsin itseni ja todellakin hävetti.. Olen aina ollut pullea, ihan lapsesta asti, mutta tämä paino oli jotain todella kamalaa. Itse olen siitä lähtien lihonnut pikkuhiljaa enemmän ja enemmän kun muutin omaan asuntooni ja aloitin työt, joka on todella epäsäännöllistä ja rasittavaa. Syön milloin mitäkin, joskus olen koko päivän syömättä, joskus taas syön ihan kunnon ruuan kuten kuuluisikin, mutta se makea.. Olen aivan hirveä sokerihiiri. En syö juurikaan rasvaisia herkkuja kuten hampurilaisia, pitsaa saatika sipsejä. Mutta heikkous on ehdottomasti kaikki makea. Olen yrittänyt taistella sitä vastaan, mutta jotenkin, lähes huomaamatta suklaata tarttuu aina kaupasta mukaan. Ja kun sitä on kotona, syön sen. Olisi kiva kuulla sulta vähän enemmän painonpudotusvinkkejä, olet kuitenkin suhtkoht ollu samankokoinen kuin itse nyt ja luin että sullakin on paheena ollut makeat herkut.
Entäpä liikunta? Sanoit kävelleesi ja käyt lumikenkäilemässä, teetkö muuta vai onko painonpudotus suurimmaksi osaksi ollut vain ruokavalion muutoksesta kiinni? Itsellä tuppaa olemaan työpäivän jälkeen jalat niin kipeät seisomisesta, ettei oikein yhtään houkuta lähteä kävelyreissulle saatika muuten kuntoilemaan sen enempää. Olisiko mullakin mahdollisuus laihtua yhtä paljon kuin sä vain ruokavalion muutoksella? Toiveita elättelen.. Tuntuu ettei mikään vaate enää istu, kaikissa maha pullottaa ja olo on jotenkin epätoivoinen kun peiliin katsoo.. Olen muuten jo muuttanut ruokailutottumuksiani vähän parempaan ja terveellisempään, mutta makea maistuu vaan edelleen, en tunnu millään pääseväni siitä eroon.
Nyt tuli kyllä vähän huijattua.. Tai siis että muistin väärin. Puolitoista viikkoa sitten punnitsin itseni ja paino oli 88kg. Punnitsin itseni hetki sitten ja paino oli 89,5kg. Kyllä nyt masentaa.. Miten olenkin voinut lihota noin paljon lyhyessä ajassa?
En ole kamalan usein käynyt lukemassa tätä ketjua, kun vastauksia on tullut vähänlaisesti. Todella piristää kaikki saamani kommentit! Kiitos Henriet kannustuksesta!
Ja Jemppis (jonka viestiin nyt vastaan), kiitos myös sinulle. Itse kuuluin niihin ihmisiin, jotka uskovat että laihduttaminen on mahdotonta ja että sokeriaddiktiosta ei voi päästä eroon. Mietin ihan oikeasti että kumpa voisin lähteä jonnekin "läskileirille", missä joku koko ajan kyyläisi että mitä syön ja miten paljon. Itse asiassa mä lihosin alunperin lääkityksen takia. Ennen lääkitystä pystyin syömään mitä tahansa ja miten paljon tahansa, enkä lihonut yli 55 kilon. Sitten aloitin lääkityksen ja lihosin todella nopeasti. Nyt reilu vuosi sitten lopetin kokonaan kyseisen lääkkeen (tai siis se vaihdettiin toiseen). Sitten kesällä painoin sen 93 kiloa ja ahdistuneena ajattelin että kohta olen jo varmaan yli 100 kiloa. Sitten elokuussa tuli ero ja jäin yksin. Silloin päätin että alan elää terveellisemmin VAIKKA en laihtuisi. Luulen että tämä on se ratkaiseva tekijä. Ajattelin että siitä on ihan muutenkin hyötyä ja sitten ehkä voisi laihtua. Ja en käynyt vaa´alla kun seuraavan kerran tämän vuoden alussa. Olin laihtunut huomaamattani 5-6 kiloa. Innostuin asiasta todella paljon ja ajattelin että jos pienillä muutoksilla ja yrittämättäni olen laihtunut tuon verran, niin entäs sitten jos ihan tosissani ryhdyn toimiin? Nyt tosiaan ei enää tarvitse ponnistella ja paino putoaa. Enkä missään nimessä aio koskaan palata vanhaan elämäntapaan...
Mulle sokeri oli todella se pahin vihollinen. Mä aina sokeria syödessä ajattelin, että ensi kerralla kun tekee mieli, niin en sitten syö. Ja seuraavalla kerralla sama juttu. Kunnes sitten yhden kerran sanoin itselleni että nyt on se kerta. Vaikka itket ja huudat ja voit pahoin ja täriset, mutta sokeria et syö. Päätin sitten että korvaan karkit yms jollain. Aloin tekemään hunajalla maustettua hedelmäsalaattia ja syömään rusinoita kun teki mieli karkkia. Olin varmaan pari kolme viikkoa kokonaan ilman karkkia/pullaa/leivoksia. Sitten kun seuraavan kerran söin karkkia, mulle tuli todella huono olo. Etenkin leffa on ollut "pakko" syödä karkkia. Viimeksi oksensin kesken leffan salissa (roskikseen onneksi) ja nyt olen päättänyt, että en enää syö/juo mitään siellä (paitsi vettä). Muutenkaan ei enää tee mieli sokeria, kun aina tulee outo, vähän väsynyt olo. Nyt ei tee yhtään tiukkaa kieltäytyä herkuista. rasvaisistakin ruoista tulee jotenkin tukkoinen olo. Tämän takia on helppo pitää tiukka linja. Silti joskus syön jotain herkkua. Yleensä vaan ei tee mieli. Uskon kyllä että se on se että kun olen tarkka että syön monipuolisesti ja saan suht hyvin kaikki ravintoaineet, niin ei tule himoa. Olen muutenkin vähentänyt syömistä. Syön ehkä alle puolet siitä mitä ennen. Esimerkiksi ennen saatoin syödä semmoisen 400 g makaronilaatikon kokonaan, nykyään pistän sen puoliksi tai kolmeen osaan. Juon paljon vettä. Yritän valita kevyempiä vaihtoehtoja. Syön paljon kasviksia ja hedelmiä. Ja ennen kaikkea syön vain ruoka-aikoina. Ennen pupustin jotain koko ajan. Nyt syön keskimäärin 4 kertaa vuorokaudessa. En syö/juo muuta kuin vettä väleissä. Tämä johtuu lähinnä siitä että olen hammasalalla ja haluan rajoittaa happohyökkäyksiä ja säästää hampaitani. Aluksi oli todella vaikeaa. Ekat pari viikkoa olin nälkäinen ja teki mieli kaikkea. Sitten se meni ohi. Vaikka syön vähän, niin olen harvoin nälkäinen ja kun syön niin tulen täyteen. Varmaan vatsalaukku kutistunut? Ja koska olen nykyään paljon aktiivisempi kuin ennen, eli keskityn muuhun kuin ruokaan, ei tule mietittyä ruokaa niin paljon. Ja nyt kun rasva-, sokeri ja kolesteroliarvot ovat normaalit ja verenpaine normaali ja tunnen oloni paljon paremmaksi ja pirteämmäksi, niin ei tee tiukkaa olla tarkempi syömisistään. Ja kun näyttää paljon paremmalta ja kaikki ihmettelee että miten tuo on mahdollista, niin siitä saa paljon lisää energiaa.
En tietenkään voi sanoa varmasti, mutta uskon että laihtuminen vähälläkin liikunnalla on mahdollista. Itse pyrin liikkumaan joitain kertoja viikossa 30-60 min kerrallaan. Mutta nyt olen ollut kiireinen ja jalat ovat ongelmalliset, joten liikun ehkä 2 kertaa viikossa n. 45 min. Ja silti laihdun samaa tahtia. Mun kohdalla se on siis ollut ruokavalio, joka on muuttunut radikaalisti.
Uskon todella että pystyt laihtumaan. Mulla se vaati kriisin elämässä ja positiivisemman ajattelun aloittamisen. Helppoa ei alkuun todellakaan ollut ja pelkään edelleen että kilot voi tulla takaisin, mutta olen valmis tekemään töitä ja ostamaan vaa´an, ettei näin tapahtuisi. Mulle ajatus siitä että voin ehkäistä diabeteksen, hengittää selälläni maaten, löytää helpommin sopivia vaatteita, kävellä vaivatta portaita, olla pirteämpi ja voida kaikin puolin paremmin, se on se mun motivaatio.:) Tsemppiä sullekin. Jos haluat vielä kysyä jotain tai mitä tahansa, niin vastaan täällä mielelläni. Voin nyt käydä vähän useammin lukemassa tätä ketjua!
Herranjestas, ku oli kiva lukea tätä ketjua! Onnea tuloksista kaikille matkan varrella olleille, ap. kirjoittajalle erityisesti. Tuli tosi hyvä mieli, kun luki toisten onnistumisista.
Itselläkin menossa hyvä fiilis, hitaasti olen tiputellut nyt vuoden alusta viisi kiloa. Tavoitteena olisi päästä hieman alle 70 kilon (pituutta 170). Vielä viitisen kiloa matkaa. Itsekin olen aikoinani lähtenyt yli 90 kilosta ja välillä paino pukkaa nousemaan lähelle 80:aa kiloa, jolloin on pakko ryhtyä toimeen.
Nyt siis menee hyvin, onneksi kesä tulee, silloin helpompaa esim. lähteä liikkumaan.
Hyvää jatkoa kaikille!
Kiitos keskusteluun osallistumisesta. Ja mukavaa että tästä ketjusta on ollut jotain iloa.
Tosi hyvin olet kyllä itsekin saanut painoa alas, vaikka osa onkin tullut takaisin. Itsekin mietin että mitenköhän saan pidettyä painon alhaalla. Uskon että jos jatkan tällä samalla ruokavaliolla, niin paino putoaa johonkin tiettyyn (saa nähdä mihin) ja pysyy siinä suht hyvin jos en muuta ruokavaliota huonompaan suuntaan. Mutta saa nähdä. Olen kyllä valmis vielä vähän vähentämään syömisiä, jos paino uhkaa nousta. Nyt paino onneksi tippuu tasaista tahtia.
Kesällä on kyllä kivempi olla ulkona. Mulla on nyt ongelmana ollut polvet ja nilkat. Pääsen onneksi jossain vaiheessa fysioterapeutille, jos ne saisi jollain lihasharjoittelulla parempaan kuntoon, niin sitten voisi liikkua enempi, kun kuitenkin tekee mieli liikuntaa ja raitista ilmaa. Ja on nykyään hirveästi ylimääräistä energiaa. Ja haaveena on että voisin joskus taas juosta. Edes vähän.
Paljon onnea ja motivaatiota sinullekin painonpudotukseen. Toivottavasti/Luultavasti vielä onnistut!
Olen nyt yrittänyt jopa hieman hillitä sitä vauhtia, mitä paino putoaa. Ja syön siis ilmeisesti liian vähän. Pidän nyt kolmatta päivää ruokapäiväkirjaa ja huomenna katsotaan terveydenhoitajan kanssa, että syönkö ihan oikeasti liian vähän. Tututkin on huolissaan, kun painoa vaan putoaa. Kaikki sanoo että älä vedä överiksi. Olisi kieltämättä parempi jos paino ei putoaisi ihan näin nopeasti, kun kumminkin haluan että se on pysyvää. Nykyään vaan voisin olla vaikka kokonaan syömättä. Enää harvoin syön siksi että olisi nälkä. Yleensä syön vain siksi, että yritän saada verensokerin pysymään tasaisena ja koska ihminen nyt kuitenkin ruokaa tarvitsee. Haluan siis pysyä terveenä. En halua kehittää itselleni syömisestä uudenlaista ongelmaa!:)
Todellakin innoittava ketju, hienosti olet painoa pudottanut. Toivottavasti olet saanut syömisesi kuntoon, ja painon putoamisen kuriin. Äärimmäisiähän nämä paino-ongelmat ovat, milloin syö liian vähän, milloin liikaa... Itse painin kolmenkymmenen liikakilon kanssa, ja haaveet ovat melko samansuuntaisia kuin sinulla, joskus olisi kiva juosta. Kerran olen sen 30 kiloa pudottanut, mutta ilmeisesti liian nopsaan, kun ko kilot tulivat huomaamatta takaisin. Tällä kertaa laihduttaminen on paljon vaikeampaa, mutta josko se tästä..
Kiitos viestistäsi ja paljon onnea urakkaan!
Pidin terveydenhoitajan kanssa sitä ruokapäiväkirjaa ja hän sanoi että syön tarpeeksi, todella monipuolisesti jne. Ainoa, mitä pitäisi syödä enemmän on kasvirasva. Tämä siksi, että hyvä kolesteroli on ollut liian alhaalla (tosin vain 0,1 liian vähän). Nyt on paino 65 kg. Eli 28 kg vähemmän. Olen kyllä yrittänyt hidastaa painonpudotusta, mutta ei vaan onnistu. Aina kun menen vaa´alle, on painoa tippunut. No, syön kuitenkin sen verran paljon, että ei se voi enää kovin paljoa pudota!;) Syön joka päivä samoihin aikoihin, jotta varmasti tulee syötyä. Tästä en luistanut vaikka olin 5 päivää sukuloimassa. Mutta tosi hyvin mennyt tämä pudotus. Olen totaalisen yllättynyt itsekin. Ennen mä aina ahdistuin painostani todella ja nyt ihmiset kyselee multa neuvoja painonpudotukseen. Paljon parempi näin päin.:D Tsemppiä kaikille, jotka taistelevat painonpudotuksen tai painon alhaalla pysymisen kanssa!;)
Voi onneksi olkoon :) Ihanaa lukea, että edes muutamat ihmiset on terveellisen laihdutuksen kannalla...!! eli siis elämänmuutosta tarkoitan :) nuo kaikki dietti hommat on oikeasti epäterveellisiä, ja ihan turhia. Kilothan tulee heti takaisin jos siirtyy taas siihen samaan elämäntyyliin heti dietin jälkeen... LOISTAVAA! :)
Tämän ketjun luettua minulla heräsi painonpudotus vimma! aloitan ruokailutottumusten muuttamisella eli makeat pois ja terveellistä tilalle. Ja lenkkeilyn samalla. Pituutta on nyt 182 ja painoa 84 kg ja painoa olisi tarkoitus tiputella n. 10 kg. tuli tänään katsottua itseäni peilistä ja meinasi itku tulla, miten joka puolelle on läskiä kertynyt ihan lyhyen ajan sisällä. Mutta nyt kohti uutta elämää! Ja lisäksi olen sellaisessa työpaikassa jossa limuja saa niin paljon kuin maha vetää niin niitä tulee juotua useita pulloja mutta nyt vaihdan ne veteen tai kivennäisveteen! Kiitoksia innostuksesta!
Ole hyvä! :) Kiva jos tästä on edelleen iloa jollekulle. Paljon tsemppiä koetukseen. Voin tässä samalla päivittää sen verran, että alle viikko sitten oli synttärit ja painoin vuosi sitten samana päivänä täsmälleen 30 kiloa enemmän. Eli paino on 63 kg ja olen juuri ja juuri normaalipainoinen painoindeksin mukaan! Painonputoaminen on hidastunut reilusti, mikä on ihan hyvä. Missään vaiheessa ei edelleenkään ole noussut, mikä on outoa, kun välillä olen syönyt jotain makeaakin (vähän enemmänkin välillä...) tai rasvaista. Vielä olisi toiveissa pudottaa jokunen kilo, mutta tärkeämpää on, ettei paino ainakaan enää nouse. Syöminen tuntuu nykyään tylsältä ja noudatan tiettyjä ruoka-aikoja tai syön vähintään 3 kertaa päivässä, että tulee syötyä. Ja vähintään 1 lämmin ateria päivässä, yleensä 2. Ihan vaan siksi, ettei tule ongelmaa siitä, etten enää söisi mitään. :/ Olen myös päättänyt, että pienennän annoksia entisestään, jos paino alkaa nousemaan. Mieluummin olen nälkäinen, kuin lihon. Läskinä oleminen oli mulle todella rankkaa. En halua kokea sitä enää ikinä uudelleen. Humoristista mun painonpudotuksessa on se, että kukaan ei usko, että en ole millään dietillä vaan syön vain vähemmän ja terveellisemmin. :D
Tein äsken ensimmäisen hölkkäyksen n. 5 vuoteen. Kävelin reippaasti pururadalle (en vielä uskalla juosta asfaltilla tms.) ja juoksin 1,5 kierrosta, joka on suurinpiirtein saman verran kilometreissä. Olin ihan varma, että jaksan muutaman kymmenen metrin ja sitten olen ihan kuollut tai saan astmakohtauksen. Yllätyksekseni jaksoin juosta koko matkan ilman että edes hidastin.:D Enempää en uskaltanut, etten tuhoa jalkojani. Ensi viikolla viimein fysioterapeutin tapaaminen, sitten saan kuulla, että suositteleeko mulle juoksemista vielä ollenkaan. Olo on ihan mahtava, vaikkei tuo mikään pitkä matka olekaan. Ensi viikolla käyn vaa´alla, saa nähdä mitä näyttää.
Kävin tänään vaa´alla, näytti tasan 62 kg. Olen siis nyt 2/3 siitä ihmisestä, mitä oli vuosi sitten. Olen tyytyväinen kun paino alkaa 5:lla.
Nyt painan 61 kg. En muista paljonko tarkalleen painoin ennen kuin aloin lihota, mutta nyt mahdun kaikkiin entisiin vaatteisiini, joita olen pantannut kaapeissa. Hieno fiilis kun kotoa ei löydy yhtäkään liian pientä vaatetta. Ja itse asiassa kaikki housut mitä mulla on on jo liian isoja. Ja jotkut niistä housuista on semmoisia, etten olisi ikinä uskonut että koskaan niihin mahtuisin. Onneksi säästin, nyt olen ommellut niitä vähän pienemmiksi, mutta jos laihdun vielä niin täytyy ostaa pienempiä. Tavallaan olisi kiva jättää tähän, ei tarvitsisi ostaa uusia vaatteita... mutta toisaalta voisin olla vähän hoikempikin vielä.;) En siis enää tee mitään että laihtuisin, laihdun ihan muuten vaan. Mutta en enää kovin kovaa tahtia. ehkä 1-2 kg kuukaudessa. Aion nyt lähinnä syödä ja elää niin kuin nyt ja katsoa mihin paino asettuu. Millekään lihotuskuurille en aio missään vaiheessa ryhtyä, eikä paino kyllä tule niin alas laskemaankaan, että mikään tarve olisi. En ainakaan mitenkään usko. Ja jos paino alkaa nousemaan, niin sitten vaan syön vielä vähemmän. Nyt voisi panostaa myös mm. lihasten treenaamiseen ja yleiskunnon parantamiseen.
Kiitos kun jaoit tarinasi meillekin. Tämä jos mikä kannustaa yrittämään ja onnistumaan. Itse aloitin jokunen päivä sitten "katkaisuhoidolla", mutta pidemmän ajan tavoite on juurikin tämä mitä sinä olet toteuttanut. Syödä hyvin, monipuolisesti mutta ei liikaa. Ja makeita tai rasvaisia herkkuja vain hyvin harvoin.
Hyvä sinä!
Kiitos viestistäsi. Paljonko sinulla on urakkaa edessä? Paljon onnea sinulle koetukseesi, miten paljon ikinä haluatkaan laihtua. Mitä tarkoitat "katkaisuhoidolla"?:)
Päivitystä:
On ollut hyvä pitää kirjaa täällä painon putoamisesta. Samat lukemat tosin löytyvät myös kouluterveydenhoitajan tietokoneelta. Tänään kävin vaa´alla, näytti 60 kg. Pudotusta 33 kiloa. Nyt odottelen, että milloin paino viimein alkaa 5:lla.;) Liikunta on nykyään helppoa ja ihanaa. Lähiaikoina on tullut syötyä liikaa makeaa, mutta se ei ole ainakaan nostanut painoa missään vaiheessa. Ja nyt olisikin kiva laihtua loput hitaasti, että nahka ehtisi paremmin mukaan. Paljoa en aio missään tapauksessa laihtua.
Elämä voi muuttua ja sinä juuri olet siitä hyvä todiste. Aivan mahtavaa.
Aloitin omankin ketjun noin viikko sitten ja siinä on tarkoitus avautua ja raportoida. Otsikko on " 97 kg " ja se kertookin lähtötilanteen. Ikää on ja pituutta myös, joten olisin erittäin tyytyväinen kuutosella alkavaan lukemaan.
"Katkaisuhoidolla" tarkoitan Nutrilet-päiviä tai ehkä jopa viikkoja, joilla katkaisen huonon ja liian syömisen. Sitten alan opetella sellaista hyvää syömistä, jota voin noudattaa lopun ikäni. Ensin kevyesti ja sitten normaalisti. Utopiaako? Nyt uskon ihan oikeasti, että voin päästä tolkuttomasta mässäilystä eroon. Jo tämän ensimmäisen viikon jälkeen fyysinen ja psyykkinen olo on niin paljon parempi, että olen täydellinen sekopää, jos en nyt pysty sitoutumaan tähän hankkeeseen.
Joo, mulle tuli niin paljon parempi ja virkeämpi olo, kun vähensin rasvaa ja lopetin sokerin lähes kokonaan. Ja juuri tuo "olen täydellinen sekopää, jos en nyt pysty sitoutumaan tähän hankkeeseen"-olo on ollut myös minulla koko painonpudotuksen ajan! Ja juuri siksi olen onnistunut. Vihasin myös sitä, että olin niin riippuvainen kaikesta hyvästä. Välillä vieläkin tulee syötyä jotain hyvää. Silti yleensä (suurimman osan ajasta) pystyn ajattelemaan järkevästi ja olemaan ostamatta sipsejä, karkkia jne. Se on helppoa, koska aina kun jotain semmoista syön, tulee ihan fyysisestikin omituinen/huono olo. Ja usein väsähdän sokerista. Miksi siis tekisin niin? Ja nyt kun olen normaalipainoinen, niin miksi alkaisin syömään herkkuja taas ja ottaisin riskin, että lihoisin yhtään takaisin? Ei siinä olisi yhtään mitään järkeä. Olen saavuttanut hienot tulokset sillä, että olen hillinnyt itseni ja opetellut uusia tapoja, nyt vain pitäydyn niissä enkä pilaa tätä kaikkea. Uskon vahvasti että pystyt asenteellasi laihtumaan!:) Ja juuri se hyvä olo on se, mikä auttaa jaksamaan. Ja voi olla ylpeä sitten saavutuksistaan. Ja sitten vasta hyvä olo tuleekin, kun lähimmäiset ja aivan kaikki puolitututkin antavat positiivista palautetta. Mä kuulen joka viikko edelleen, että näytän paljon paremmalta, terveemmältä, pienemmältä (lyhyyteni vaikuttaa asiaan) jne. Eihän semmoisen jälkeen voi repsahtaa ja lihoa! En minä ainakaan. Tietenkin se on aina mahdollista, en väitä, että en enää ikinä liho. Mutta jos lihon, niin luulen että se johtuu samoista syistä, kuin niistä joiden takia alunperinkään lihoin. Toisaalta luulen, että jos terveys menee taas niin huonoksi, niin luultavasti vain laihtuisin, koska nykyään syöminen on mulle iso urakka, enkä huonossa kunnossa jaksaisi syödä, hyvä jos jaksan nytkään. Ruoka ei vaan ole mun juttu enää. Liikkuminen ja aktiivinen elämä on ja ruoka on vaan semmoinen välttämätön paha, joka siihen elämään sisältyy. Ruoan laittaminen voi olla kivaa, mutta se syöminen ei. Ehkä mulle vielä tulee semmoinen terve suhtautuminen ruokaan. Toivoa sopii. Ennen aina mietti, että milloinkohan taas saa syödä jotain, ai kun tekee mieli ja nyt taas miettii että, voi itku, taas pitää syödä jotain, että pysyy kunnossa. :( Kumpikaan ei ole hyvä, pitää kehittää joku kultainen keskitie.
Innostuin taas vähän aiheesta...;) Paljon tsemppiä sinullekin Meeeri ja kiitos viestistäsi, uskon todella että pystyt laihtumaan. Jos mä pystyn siihen ja vielä aika helposti, niin ei se ole mahdotonta muillekaan. Vaikeaa voi olla, mutta en usko, että mahdotonta. Ja laihtuminen ja normaalissa painossa pysyminen on kuitenkin asioita, joiden takia kannattaa nähdä vaivaa.:) Pakko lisätä, että aina on ne poikkeukset, jotka vain eivät laihdu tai eivät millään ruokavaliolla pysy normaalipainoisina, mutta uskon, että heitä on aika vähän loppujen lopuksi.
On tämä kyllä sellainen ikuisuusprojekti - niin minä sen otan ja sitä se tuntuu olevan monelle. Sinullekin, vaikka olet jo laihduttanut. Tasapaino pitäisi löytyä: että ruuasta ja syömisestä saa iloa eikä se kuitenkaan hallitsisi niin paljoa.
Tällainen palsta ja täällä viriävät keskustelut ovat kullan arvoisia. Minua ainakin ihan oikeasti auttaa nämä ajatusten vaihdot.
Pidetään yhteyttä!
Kyllä minäkin sen otan siltä kantilta, että aina joutuu jollain tavalla syömisiään koko loppu elämänsä miettimään. Ei tämä ole tässä vaikka mahdun usein s-kokoon.;) Ja nyt tosiaan pitäisi löytää se terve suhde syömiseen. Ettei mene överiksi kumpaankaan suuntaan. Tässä mua todella auttaa ne säännölliset ruoka-ajat. Ei ole koskaan mikään meganälkä, niin ei tulee ahmittua, eikä tule mitään kamalia mielitekoja. Mutta sitten toisaalta tulee oikeasti syötyäkin. Ja nyt voisi jostain saada sen fiiliksen, että tämän alemmas ei painoa tarviksekaan saada, että nyt on ihan hyvä. Se kun jostain tulisi.:) Ollaan yhteyksissä.;)
Olen oikeastaan nyt ymmärtänyt/päätellyt kuinka alunperinkään lihoin. Lihoaminen alkoi 2005, sen jälkeen kun sairastuin, jouduin pitkälle sairaslomalle ja aloin syömään tiettyä antipsykoottia. Kyseinen lääke ei sinällään muuta (kai?) aineenvaihduntaa, mutta aiheuttaa jatkuvaa nalantunnetta/himoa syödä. Elin aika epäterveellisesti syömisten osalta jo ennen kuin lihoin, mutta ilmeisesti aloin syömään enemmän, koska lihoin lääkkeen aloittamisen jälkeen muutamassa kuukaudessa n. 20 kg ja loput yli 10 kg tuli sitten muutamassa vuodessa. Samaan syssyyn voimakas lääkitys aiheutti ihan zombiolon ja lähinnä nukuin kotona, söin ja lihoin. Saatoin nukkua 12-18 tuntia vuorikaudessa ja jos olin hereillä, niin katsoin leffoja yms. Ei mikään ihme, että lihoin. Nyt jälkiviisaana voi sanoa, että olisi vaan pitänyt lopettaa koko lääkkeen syöminen, mutta se olisi tarkoittanut sairaalassa asumista, mitä en kyllä olisi kestänyt. Kaikki muuta antipsykootit oli kokeiltu, eikä mikään niistä sopinut ikävämpien sivuoireiden takia. Nyt sitten ehkä puolitoista vuotta sitten vaihdettiin lääke, joka toimii hyvin, ei tule sivuoireita, en ole zombi, eikä aiheuta himoja ruokaan/nälän tunnetta. Jonkin aikaa lääkkeen vaihtamisen jälkeen meni, ennen kuin pääsin huonoista ruokailutottumuksista eroon, mutta sitten kun pääsin, niin laihtuminen alkoi. Nyt en enää suostu aloittamaan lääkitystä joka saattaa vaikuttaa painoon (jos suinkin on vaihtoehtoja!).
Nyt alan oppimaan terveen asenteen ruokaan. Kun syö sopivasti, niin tuntuu hyvältä. Ei ähkyksi, mutta ei myöskään ihan ministi. Pidän edelleen kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista, mutta nyt alkaa tulla semmoinen olo, että ei kammoa ruoka-aikaa ja syömistä. Ei pelkää että syö liikaa, mutta ei myöskään tunnu siltä, että ällöttää syöminen. Nyt olen myös onnistunut syömään normaalisti, enkä aina valitse kaikkein kevyintä ja rasvattominta, vaan aika normisapuskaa, en tosin mitään ökyepäterveellistäkään. Ruokavalio tuntuu nyt todella hyvältä. Ja hyvältä tuntuu myös se kun osti uusia vaatteita. Paitoja kokoa S ja talvitakin kokoa 34/36. En oikein muista milloin viimeksi olisin noin pieniä vaatteita voinut ostaa.
Olet kirjoittanut edellisen kommentin jo ajat sitten, mutta jotenkin olen missannut se. Kyllä elämä on melkoisen vaativaa - yhdellä yhdellä tavalla ja toisella taas on aivan muita haasteita. Helpolla ei pääse kukaan. Niin kai sen on tarkoituskin olla. Se on sitä itseään eli elämää.
Lohdullista ja toivoa antavaa on se, että vaikeuksista voi selvitä ja elämä saattaa asettua helpompiin uomiin. Niinkuin nyt sinullakin. Ja sitten voi olla puhtia vaikka elämänmuutokseen, ruokaremonttiin, kuntoremonttiin - mihin vain, mitä itse tietää tarvitsevansa ja haluavansa.
Elämä on vaativaa ja ihanaa. Vaikeaa, raskasta, kaunista. Se voi olla ihan kaikkea.
Hurjaa ajatella että vuosi sitten paino alkoi 9:llä ja nyt se alkaa 5:lla!0_0 Tänään kävin uimahallissa vaa´alla ja näytti 59 kiloa. Tuntuu ihan huippu hienolta. Nyt olen myös saanut raavittua kokoon kokonaan uudet vaatteet! Ei tartte liian isoissa kulkea. Nyt ei todellakaan tarvitse enää laihtua. Nyt kun pysyisi tässä, niin olisi ihan mainio. Saan edelleen kuulla kommentteja ulkoisesta olemuksestani. Kuten tutulta myyjältä: "en ollut tunnistaa sua kun olet laihtunut niin paljon!". Se hämmentää vieläkin vaikka tuntuu myös tosi hyvältä.
Olen viimein löytänyt terveen suhtautumisen ruokaan. Enää ei yökötä syöminen!:) Mulla on nyt semmoinen terve ruokahalua. On ihan kiva syödä. Ei yhtään tee mieli syödä kaksin käsin, tiedän rajani. En siis koskaan syö ähkyyn asti. Ja välillä osaan syödä herkkujakin sillä lailla sopivasti. Osaan syödä vähän kerrallaan, ei tee mielikään paljoa. Ja osaan syödä ilman että tulee ihan kamala olo henkisesti tai fyysisesti. Ok, pullaa en voi syödä enää koskaan, jostain syystä jo yksi korvapuusti tekee huonon ja tosi väsyneen olon.:(
Olen myös oppinut pitämään uudesta kropastani, vaikka ylimääräistä nahkaa onkin vähän. Se ei silti ollut helppoa, eikä ole vieläkään aina sitä. Mutta kyllä tämä tästä.:D
Kuulumisiasi on tosi mukava lukea. Please älä vaan jätä meitä, vaikka oletkin jo tavoitteessa ja me muut vasta matkalla.
Kaikkein mukavin asia (laihtumisen lisäksi) tarinassasi on tuo terveen syömisen oppiminen. Pidän suuressa arvossa sitä, että olet laihtunut syömällä ja samalla oppinut oikean tavan syödä ja myös herkutella.
Käytin itse Nutrilettia päästäkseni alkuun ja pidän ko juttuja hyvänä apukeinona. Mutta näen riskejä siinä, jos koko laihtuminen perustuu näiden tuotteiden käyttöön. Milloin se oikea syöminen opitaan, jonka varaan voi rakentaa loppuelämän painonhallinnan? Itse pyrin siihen, että opin nyt laihdutuksen aikana hyvät tavat. Näin kirjoittaa mimmi, joka eilen veti yksinään ison purnukan ällöjäätelöä. Nyt tuntuu, että sain tarpeekseni siitä lajista. Saas nähdä.
Uuteen kroppaan ja minään tottuminen vie varmasti myös aikansa. Laihdutin lähes parikymmentä vuotta sitten mallioppilaan tavoin kolmekymmentä kiloa. Muistan kyllä ne tuntemukset kun en oikein meinannut osata olla äkkiä kutistuneessa varressani. Mutta silloin olin nuori ja ylimääräinen nahka palautui hyvin. Muistaakseni sinä olet nuori likka, joten aika ja liikunta hoitanevat, jos jotakin ylimääräistä on.
Vielä lisäystä äskeiseen nuoruuden laihdutusmuistelooni. En ehtinyt olla kauaa hoikka tyttö, sillä aloin pian odottaa nuorimmaisiamme. Mutta siitäkin jättimahasta kudokset palautuivat ihmeen hyvin. On se ihmisen keho vaan melkoinen teos.
Jatkan vielä, että tietysti tuo laihdutustapa on yksilöllinen juttu. Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle. Jos joku laihtuu ateriankorvikkeita käyttämällä - vaikka pitkänkin ajan, se on tietysti hieno juttu. Hän on löytänyt systeemin, jota hän voi noudattaa ja joka toimii.
Minulla ne toimivat hyvin, jotta pääsin alkuun. Sit halusin jättää ne ja aloin syödä oikeata ruokaa. Tosin olen pitänyt muutamia yksittäisiä Nutrilet-päiviä, jolloin olen saanut tasapainotettua viikonlopun runsaampaa syömistä. Keinoja on - jokaisen on löydettävä ne oikeat omiksi työkaluikseen.
Kyllä mä aion täällä vielä kirjaa pitää. Homma on tavallaan vielä kesken kun paino ei ole jämähtänyt mihinkään, vaan putoaa edelleen (onneksi todella hissukseen).
Täytyy kyllä myöntää, että välillä on lähiaikoina tullut herkuteltua vähän liikaa. Kyse ei ole loppujen lopuksi paljosta, tunne, että on syönyt todella possusti johtuu siitä, että olin aika pitkään syömättä juuri mitään makeaa ja rasvaista. Paino tosin silti putoaa, mutta aion nyt todella ottaa itseäni niskasta kiinni ja vähentää herkkuja. En todellakaan halua pilata hampaitani, enkä myöskään halua lihoa takaisin.:)
Nyt on tosiaan palannut semmoinen terve ruokahalu. Että on ihan kiva syödä kun on ruoka-aika (muina aikoina en edelleenkään ikinä syö). Se tuntuu oikeastaan ihan mukavalta. On todella mukavaa, että on päässyt eroon yökötyksestä, joka välillä tuli kun piti syödä. Ja kiitos Meeeri todella paljon kauniista sanoistasi!
On mulla onneksi jo kroppa palautunut jonkin verran. Ja varmaan palautuminen jatkuu ainakin jonkin aikaa. Muistat ihan oikein, olen aika nuori (26), joten kyllä se varmaan siitä. Asiaa en aio mitenkään stressata. ihan turhaa. Otan tämän asian sillä asenteella, että olen tehnyt jotain todella merkittävää, laihduttanut yli kolmanneksen painostani ja on aika sama, jos kroppa ei ole ihan sitä, mitä oli silloin ennen lihomista. Ja voin sanoa ihan rehellisesti, että en ole ylimääräisine nahkoineni mikään kamalimman näköinen tapaus ollenkaan. Tiedän, että monilla on huomattavasti pahempi tilanne ja tiedän, että olen oikeastaan aika onnekas kun olen selvinnyt näin vähällä! Silti tietenkin toivon ja odotan, että nahka vetäytyisi edes hieman. Muiden vaatteiden sopivuuden suhteen ei ole ongelmaa, mutta sopivien rintaliivien löytäminen on lähes mahdotonta. Se asia jos vähän korjaantuisi niin olisi bueno!
On todella kiva kun olet jaksanut kommentoida päivityksiäni ja myös sun ketjua on ollut todella mukavaa seurata. Ja aion täällä pyöriä vielä, joten paljon tsemppiä ja ollaan kuulolla!
Mä en kyllä yhtään enää tajua, että miksi paino tippuu edelleen. Se aina pysyy samana muutaman viikon ja sitten on yhtäkkiä pudonnut kokonainen kilo. Ja mä olen ihan oikeasti syönyt ja paljon. Välillä olen jo luullut, että painon on pakko ollut nousta kilon, mutta se onkin tippunut. Hämmentävää. Pituus edelleen sama, paino 58 kg ja siis pudotusta tullut 35 kiloa. Ärsyttää kun kaikki sanoo, että älä nyt enää laihduta. Enhän mä laihdutakaan, en ole laihduttanut varmaan sitten viime maaliskuun, paino on vaan tippunut!:/ Ruokahalu on kaiketi nyt ihan normaali. On aika kiva laittaa ruokaa ja ihan ok syödäkin.
Minun tarinani on että olen vanhempi mies ja laihduttanut eläessäni varmaan 500 kiloa. Oikeaa jojoilua kunnes
vajaa neljä vuotta sitten keksin sen. Kun ostin veneen kolme vuotta sitten kesällä, sen myi kaveri joka painoi 20 kiloa enemmän kuin minä ja ei enään päässyt ko veneeseen. Silloin ajattelin että ensi kevääksi laihdutan 30 kiloa tai myyn veneen pois. Minun painoni oli tuolloin 163 kiloa. Noh aloitin uudet ruokatavat/dietin jolla todellakin sain vajaassa vuodessa pois 30 kiloa, hienoa. No siten loukkasin nilkkani ja olin lähes vuoden sairaslomalla, ikävä hoitovirfhekin siinä. Liikunta jäi nollaan, nilkka ei ole vieläkään kunnossa. Mutta yksi asia oli hienoa, Painoa tuli kolmen vuoden aikana vain kolme kiloa vuodessa, vaikken liikunutkaan. Nyt kävin nilkasta lääkärissä ja totesivat ettei se tuosta taida paremmaksi tulla ilman uutta massiivista leikkausta. Kysyi n lääkäriltä että mites paino, vastauhan oli itsestäänselvä. Nyt olen päättänyt laihtua kesään kolmekymmentä kiloa ja sitten myöhemmin lisää. Hyvä konsti on: peruna, riisi, makaroni, vaalea leipä, rasvat ja makeet pois ja hieman itsekuria, kyllä putoo. Voi syödä kaaleja vihanneksia hedelmiä tummaaleipää kanaa kalaa lihaa kevytleikkeitä ja hieman maitoa, vrt uudet tutkimukset. Syön kanssa neljä kertaa päivässä ja perusruoat pyrin ed. rajoin valitsemaan siten että niissä vain alle 150 kal per 100 gr.
On paljon ruokia joilla voin herkutella. Tässä dietti joka sopii kenelle vaan ja sitä on mahdollisuus noudattaa jatkuvasti. Olen kaksi viikkoa nyt laihduttanut ja olo on hyvä ja painoa pois jo 6 kiloa.
Paljon tsemppiä laihdutusurakkaan. On aina mukava lukea muiden tarinoita tästä aiheesta, joka yhdistää kaikkia palstalaisia. Vaikka tietenkään ylipaino ei ole mukava asia. Tulee vaan silti semmoinen olo, ettei ole asiansa kanssa yksin. Oletko miettinyt mitään tavoitepainoa? Tietenkään sellaista ei välttämättä tarvitse olla. Mulla oli jossain vaiheessa tavoitteena 75 kiloa, olin painanut sen verran 2005. Ihan villimpänä ajatuksena oli painaa 58 kiloa. Nyt taidan sitä luokkaa olla.:)
Nyt on joulut vietetty. Olen syönyt kyllä liikaa ja olen myös syönyt herkkuja. Silti ei näy painossa. itse asiassa vaaka mietti lukemien 57,9 ja 58,0 välillä ja päätyi 58,0.an.:) Nyt omistan oman vaa´an. Tietysti eri vaa´at näyttää vähän eri lukemia, joten ajattelen, että suht samana on pysynyt. Ja hyvä niin. Ei tartte kyllä pitkään aikaan ostaa mitään hyvää, sain lomille lähtiessäni duunista herkkukorin, jossa oli mm. iso suklaarasia yms. onneksi sain sen nyt kun "osaan" syödä, ei tule koko aikaa mätettyä kaikkea naamaan. Nyt voin säästellä ja syödä pikku hiljaa ja tarjoilla mahdollisille vieraille. Mä en jotenkin ymmärrä, kun jotkut väittää, että lihoi jouluna vaikka 5 kiloa. Miten ihmeessä se on mahdollista? ihan oikeasti olen ihmeissäni. ihmetyttää myös se, että miten mun paino on edelleen hiljalleen laskemassa, vaikka olen syönyt mitä haluan ja välillä liikaakin. Liikaa tarkoittaa sitä, että maha tuntuu turhan täydeltä. Ja jännittää, että mihin lukemaan se paino sitten jää. Pitää vaan odottaa ja katsoa.:) Myönnän, että olen syönyt turhan paljon herkkuja, ei ole terveellistä, vaikka ei painoon ole vaikuttanut. Nyt jatkan terveellisempää linjaa. Terveellisesti olen kyllä syönyt koko ajan, mutta herkkuja olen lisännyt. Nyt siis vain vähennän herkkuja.;)
Tuntuipa hyvältä käydä ostamassa uusia vaatteita. No, joo 2 paitaa. Osasin jopa heti suoraan ottaa sovitettavaksi molemmista sekä S:n että XS:n. En vieläkään hahmota vaatetta katsomalla, että onko se liian pieni vai liian iso. Toisessa paidassa S oli ok ja siksi kokeilin toisessakin paidassa suoraan S:ää. Hämmästyin kun se oli liian iso. Ostin varmaan ekaa kertaa elämässäni XS-kokoisen vaatteen! En mahtunut semmoisiin edes teininä, tai jos mahduin niin olen ollut vielä keskenkasvuinen. Kun painoin lähemmäs 70 kiloa ja sanoin, että haluaisin laihtua lähemmäs niitä mittoja, mitä olin ennen lihomista, niin sisko sanoi, ettei se ole mahdollista enää tämän ikäisenä. Heh, painan nyt vähemmän kuin silloin.;)
Olen myös kummastellut, että mikä ihmeen mahankutistumissairaus mulla oikein on, kun tuntuu, että aina pitäisi syödä vähemmän. Syön suht samoja määriä joka päivä ja aina ne vaan tuntuu isommilta ne annokset. Miten maha voi kutistua jos aina syö saman verran?! Nytkin söin kahvin kanssa pari kuivattua hedelmää ja omenan ja join lasin soijakaakaota ja olin ihan mielettömän täynnä. Ja eilen söin 150 g kanaa, uunissa paistetun perunan lohkoina ja 2 raakaa porkkanaa ja oli huono olo, kun maha oli niin täynnä. En haluaisi vähentää syömisiä, kun paino putoaa edelleen, mutten myöskään halua voida pahoin joka päivä. Nyt kun vaan tietäisi jonkun hyvän ratkaisun...:/
Moi, oletko mittauttanut sokeriarvosi?
Aikuisten 2 tyypin diabetekseen kuuluu tahaton laihtuminen ja kun kerroit korvapuustin aiheuttamasta väsymyskohtauksesta, alkoi kuulostaa jo liiankin tutulta.
Muutenhan sulla on hyvin ja terveellisesti mennyt laihdutus mutta tuli vaan tällainen mieleen kun lähipiirissä on samaa seurannut...
Kaiken pitäisi olla kunnossa. Multa otetaan lääkityksen takia maksa-arvot tietyin välein ja yleensä silloin otetaan myös sokeri-, rasva- ja molemmat kolesteroliarvot. Kaikki on ollut kunnossa. Samoihin aikoihin kun laihtuminen alkoi, mulle tehtiin myös sokerirasitustesti. Lääkäri epäili, että menen vain "sokerihumalaan" helposti, koska lopetin joksikin aikaa kokonaan sokerin syömisen ja vaaleat jauhot. Toisaalta mulle tulee rasvaisestakin ruoasta nykyään ällö olo, kun olen syönyt niin kevyesti aika pitkään. En usko, että kyse on diabeteksesta, koska nyt olen pikku hiljaa alkanut syömään myös herkkuja, tosin rajoitetusti, eikä niistä tule enää huono olo. Paljoa en pysty syömään, mutta esim tänään söin aika ison mokkapalan, ei tullut väsy, eikä huonoa oloa. Laihtuminen johtuu varmaan siitä, että syön kuitenkin vähän. Syön kyllä itseni aina kylläiseksi, mutta siihen ei enää kovin isoa annosta tarvita. Nykyään syön yleensä puolet siitä, mitä söin ennen ja vielä paljon vähemmän herkkuja ja muutenkin kevyemmin. Kaloreita en ole laskenut, mutta luulen, että niitä tulee huomattavasti vähemmän kuin ennen. Uskon siis, että laihdun ihan vaan ruokavalion takia, mutta hämmentää se tunne, että vatsa kutistuu edelleen, vaikka olen tarkkana, että syön suht saman verran päivittäin (jotta en olisi kuin veljeni, 171 cm, painaa 49 kg). Ja ihmetyttää, että miten paljon sitä pitäisi ruokaa mättää naamaan, että paino pysyisi tässä, mitä se nyt on.
Olen ehkä keksinyt, miksi tulen ähkyksi tosi pienistä määristä. Taitaa johtua siitä, että syön ihan liian nopeasti. Hitaasti syömisen opettelu on vaikeaa, kun syöminen tuntuu tylsältä ja sen haluaisi hoitaa nopeasti "pois alta", mutta ei tässä nyt muitakaan vaihtoehtoja ole. Nyt vaan aina ruokailuun ryhtyessä, hengitän hetken syvään ja otan asenteen, että ei haittaa, jos ruokailuun menee kauemmin, jopa 15 min. Nyt syön yleensä 5 minuutissa. Kylläpä olen ollut tyhmä, myönnetään!;) Paino on nyt yleensä ollut 57,5 tienoilla. Punnitsen itseni vain aamuisin, ennen aamupalaa. Saattaa siis olla hieman laskussa, edelleen. No, ei se mitään, on tässä vielä varaa!:D
Nyt tiedän, miksi laihdun vieläkin. Syön ihan oikeasti liian vähän, vaikka annokset tuntuu isoilta ja olen aina täynnä. Pääsi epäuskoinen nauru, kun olen tässä tänään kirjautunut Kiloklubiin ja täyttänyt taulukkoa tämän päivän syömisistä. Onko ihan oikeasti mahdollista, että aamupala, "välipala" ja lounas ovat yhteensä vain 604 kcal?! Aamulla söin lautasellisen kaurapuuroa ja banaanin join 2 kuppia kahvia maidolla. Välipalana söin 2 pientä porkkanaa. Lounaaksi söin itsetehtyä lihamakaronilaatikkoa 240 g (sika-nauta, tumma makaroni) ja kaksi pientä porkkanaa kuppi teetä (kahviin tai teehen en lisää sokeria). 2496 kca pitäisi taulukon mukaan saada päivässä. En ole laskenut, mutta olen jotenkin aikas varma, että loput 1564 kcal ei tule mun päivällisestä (lounaan kaltainen) ja iltapalasta. Mitä h*lvettiä mä oikein teen? Jos jatkan näin, niin olen todellakin samaa kokoluokkaa sen mun veljen kanssa (painoindeksi 16 ja risat), mutta aina kun yritän syödä enemmän, niin tulee vaan todella paha olo. Ehkä voisin yrittää keskustella jonkun lääkärin kanssa tästä, kun en sille ravitsemusterapeutille enää edes pääse.
Mun laihtumisesta voi tavallaan ottaa esimerkkiä, mutta älkää tehkö niin kuin mä tein. Tietämättäni söin vuoden ajan n. 1000 kcal päivässä. Ja aloin noudattamaan tiettyä ruokavaliota ja kellonaikoja liian orjallisesti. Kaloreita kannattaa laskea kun alkaa laihduttamaan. Itse luotin omaan arviooni. Mikä oli ihan alakanttiin.:/ Ja kun olen ollut niin tarkka ja uusien tapojeni orja, niin mulla on nyt isoja ongelmia syömisen kanssa. Syömisestä tuli vain pakollinen suoritus. Vihaan syömistä. Tuntuisi helpoimmalta lopettaa syöminen kokonaan, mutta sen verran välitän itsestäni, että opettelen syömään ihan oikeasti oikein ja toivon, että vielä joskus se jopa tuntuisi normaalilta tai ehkä joskus jopa kivalta (muttei liian). Olen jo hakenut apua tähän ongelmaan ja alkanut purkamaan asiaa. Ongelma ei ole se, etten haluaisi syödä, vaan se, että se tuntuu pelottavalta ja fyysisesti pahalta. Pelkään syömistä monista eri asioista johtuen, aina syötävistä aineista hampaiden kuntoon asti. Ikävältä tuntuu se itse operaatio. Inhoan sitä tunnetta kun suussa on ruokaa, pureskeleminen tuntuu kamalalta ja nieleminen on kaikkein pahinta. Välillä pitää hengittää syvään, etten yökkirefleksiä tulisi. Oksentanut en kuitenkaan ole. Syömisen jälkeen sitten taas maha tuntuu aina ihan täydeltä. Siltä, ettei mitään jaksaisi tehdä. Tämä tunne tulee mistä tahansa määrästä, mistä tahansa ruoasta (tai runsaasta juomisesta). Joskus olen ollut ihan ähkynä syötyäni pienen banaanin. Mutta olen tosiaan saamassa apua ja uskon, että ongelma vielä ratkeaa, enkä sairastu mihinkään varsinaiseen syömishäiriöön. Mulla on ihan hyvät mahikset onnistua (lääkärinkin mielestä), koska itse ymmärrän, että mulla on ongelma ja ihan oikeasti haluan apua. Tämä on nyt vain uusi haaste, joka on tehty voitettavaksi!:D Kiloklubista pidän taukoa, koska se stressasi ihan liikaa ja syöminen ahdisti aina vaan enemmän. Opin kuitenkaan sen avulla jo hieman suurentamaan annoksia ja keräämään lisää päivittäisiä kaloreita. Joku päivä mä aion syödä jotain epäterveellistä ja todistan itselleni, etten kuole siihen.:DDD Seuraava tavoite on syödä itkemättä jonkun toisen laittamaa ruokaa.;D Asennetta siis löytyy, tartten vaan hieman apua ja tukea ja sitäkin olen saamassa. Kyl tää tästä!;) Ja sain jo äsken onnistumisen fiiliksen, kun iltapala meni aika normaalisti alas, eikä edes lopussa nieleminen käynyt työstä. Ainoa negatiivinen asia iltapalan jälkeen on se ääriään myöten täynnä oleva maha. Ja mä siis söin niinkin huiman annoksen, kuin kaksi ruispalaa päällisillä, pienen omenan ja lasin maitoa. Ei siis paljoa tarvita. No, niin, nyt on saatu purettua tätä asiaa hieman lisää. Tuntuu hyvältä, vaikkei tätä kukaan enää lukisikaan.;)
Kyllä tämä elämä on yhtä opettelua. Yhdellä yhtä ja toisella toista. Kirjoitin omaan ketjuuni aamun kuulumiset, joten ei niistä sen enempää.
Mutta kaikkea hyvää sinulle! Ongelman tiedostaminen ja tunnustaminen on jo puolet ratkaisustakin. Uskon näin omallakin kohdalla.
Pitkästä aikaa!:) Asiat ovat alkaneet menemään oikeaan suuntaan. Olin hieman "järkyttynyt" joitain viikkoja syömisten takia. Kaikki syömiseen liittyvä ahdisti todella paljon. Ensin tapasin ravitsemusasioihin perehtyneen hoitajan terveyskeskuksella ja hän epäili syömishäiriötä. Sain sitten lähetteen ravitsemusterapeutille ja hänet tapasin eilen. Olin jännittänyt tapaamista todella paljon etukäteen. Pelkäsin mitä hän sanoo mun ruokavaliosta, miten suhtautuu muhun ja miten itse suhtaudun tarjottuihin neuvoihin. Pelkäsin eniten, että alan puolustelemaan ja väittämään vastaan, enkä kykene ottamaan apua vastaan, vaikka ihan itse sitä olen hakemassa. Käynti meni loppujen lopuksi oikein hyvin. Ravitsemusterapeutti oli oikein ymmärtäväinen, mukava ja jotenkin jämpti nainen. Pidin tapaamista varten 2 päivää ruokapäiväkirjaa, jota hän sitten tutki. Oli oikeastaan hyvin lohduttavaa kuulla, että syömisissäni ei ole juuri moitittavaa. Ainoat ongelmat ovat liian vähäinen energiansaanti ja liian vähäinen kasvirasvansaanti. Ongelmia tuli siinä vaiheessa, kun hän alkoi puhumaan niistä määristä mitä mun täytyisi syödä. Näin jälkikäteen ihan hävettää oma käytökseni. Huomasin, miten älyttömät mittasuhteet koko syömisen ja ruoan ajattelu on mulla saanut. Ihan naurattaa, että itkin täyttä kurkkua, kun katsoin esimerkkiannoksen kuvaa paperilla ja mietin, että miten on fyysisesti mahdollista syödä 3 keskikokoista perunaa yhdellä aterialla.:DDDD Vähän jouduimme vänkäämään, että päästiin yhteisymmärrykseen siitä, miten edetään. Koko loppupäivän sitten makustelin asioita, joista oli puhuttu ja päällimmäiseksi jäi mieleen, kun ravitsemusterapeutti sanoi, että mun ruokailutottumuksilla ja liikunnan määrällä saan käytännössä syödä niin paljon kuin haluan. Ja oikeastaan mitä vain haluan. Ja että mun pitää nyt vaan hellittää vähän, ottaa rennommin ja antaa itselleni lupa syödä ja herkutellakin välillä. Menin sitten illalla kauppaan ja ensimmäistä kertaa piiitkään aikaan ostin jotain ruokaa vain siksi, että teki mieli! Enkä vain siksi, että tiedän, että saan menemään jotenkin alas. Söin siis pienen paketin nakkeja iltapalaksi.;) Ja tänään kauppareissulla itketti, kun oli jotenkin niin helpottunut olo, kun oli tavallaan lupa ostaa ruokaa ja vieläpä jotain muutakin kuin mitä lähes aina ostan. Ja syöminen on tuntunut helpommalta. Ainoastaan vähän häiritsee täysi olo syömisen jälkeen.;) Ehkä totun siihen. Mulla ei siis ole syömishäiriötä, ainoastaan jonkinasteisia pakko-oireita syömiseen liittyen. Ravitsemusterapeutti sanoi, että voisin syödä silloin kun on nälkä ja niin paljon kuin jaksan, mutta koska mulle nälkä ei merkitse enää mitään, enkä yleensä edes tunne nälkää, enkä oikein jaksaisi syödä enempää kuin mitä olen nyt vuoden verran syönyt, niin on parasta, että jatkossakin noudatan ruoka-aikojani ja syön silloin yritän syödä enemmän tai energiapitoisempaa ruokaa. Tästä en aio enää laihtua, lähinnä vähän kiinteytyä. 57 kiloa on mulle oikein hyvä paino. Ravitsemusterapeuttikin oli sitä mieltä, että olen nyt ihannepainossani. Aion silti tarkkailla painoani, ettei enää putoa tai lähde nousemaan, mutten aio olla enää niin hysteerinen, kuin mitä olin aiemmin. Ja nyt totuttaudun siihen ajatukseen, että mun paino ei voi aina pudota kun käyn vaa´alla. Nimittäin totuin siihen fiilikseen, kun aina on lähtenyt jotain ja vaikka olen nyt ajatellut, että olen hyvässä painossa, niin olen silti ollut hieman pettynyt, jos paino ei ole pudonnut. Nyt on hyvä ja näillä mennään. Jos joku jaksaa lukea/kommentoida, niin täällä vielä välillä aion pyöriä.:)
On oikeastaan ihan mielenkiintoista lukea täältä tästä omasta taipaleesta. Olen nyt n. 57-58 kg edelleen. Syömisestä tuli ihan normaalia. Ainoastaan nyt kun joku aika sitten tulin flunssaan ja sen jälkeen selän oireet paheni, niin syöminen on ollut hieman haastavampaa. Kipeänä ei vain ole ruokahalua. Ja kun selän takia masentaa, niin ruoka houkuttaa vielä vähemmän. Syön kuitenkin parhaani mukaan niin kuin ravitsemusterapeutin kanssa sovimme. Olen nyt nähnyt häntä kaksi kertaa. Uusi ruokapäiväkirjani oli hänestä aivan mahtava! Ei ollut kuulemma mitään lisättävää tai moitittavaa.:) Ja hän oli helpottunut nähdessään, että voin paremmin, koska oli oikeasti ollut huolissaan musta ensimmäisen kerran jälkeen.
Mulla on muuttunut suhtautuminen ruokaan todella radikaalisti. Aiemmin taisin olla tunnesyöppö, sitten vielä joku aika sitten vihasin ruokaa ja syömistä, mutta nyt mulla on jo aika neutraali ja normaali suhde ruokaan. Syöminen ei ole enää kytköksissä mihinkään hetkiin tai tunteisiin. Syön siksi että pysyn kunnossa. Ja syön vain sen verran kuin tarvitsen. Ruoka on mulle vain ruokaa, ei mikään vihollinen tai paras ystävä. Tiedän hyvin omat rajani. Ainoastaan välillä on hieman haastavaa saada syötyä tarpeeksi. Siksi syönkin joskus sellaisia juttuja, joita monet ihmiset sanovat turhiksi kaloreiksi. Esim. alpro soya-kaakao. Semmoinen pilliversio. Yleensä juon sellainen aterian kanssa. Saan muistaakseni 175 kcal enemmän, eikä tarvitse kiinteää ruokaa ahtaa niin, että maha tuntuu halkeavan. Tosin olen kyllä oppinut suurentamaan annoksiani aika hyvin. Mitään kamalan radikaaleja muutoksia mun ei oikeasti edes tarvinnut tehdä.
En kyllä ylipainoisena ahmijana olisi koskaan uskonut, että joskus olen tässä tilanteessa. Siis että olen ihannepainossani, en kaipaa ruokaa muuten kuin terveydellisistä syistä ja että mun on lähes mahdotonta syödä herkkuja.0_0 Siis mitä ihmettä? Ok, myönnän, syön maustettua jogurttia ruoansulatukseen joka päivä ja luokittelen sen herkuksi, koska siinä on sokeria. Joskus myös kaupassa innostun, että ostanpas karkkia. Jossain muistissa on, että karkki on hyvää, tykkään sitä syödä, mutta sitten kun syön, niin ei oikein maistukaan.:DDD Mun ei siis kannata ostaa mitään herkkuja, kun en omin voimin saa niitä syötyä.;) Kerroin aiemmin siitä herkkukorista jonka sain jouluna. Osa herkuista on edelleen jäljellä ja en ole itse syönyt juuri mitään niistä, mitä on mennyt. Siinä vaiheessa karkkipussin syöminen on kestänyt kauan, kun ei edes muista ostiko avatun pussin viime kuussa, vai jo sitä ennen.:D Voisi tiivistää, että mun suhde ruokaan ja syömiseen yleensä on normaali, mutta suhteeni herkkuihin ei ole normaali. Jos syön jotain hyvää, niin koen jotain huonoa omaatuntoa (vaikkei ole mitään syytä) ja pelkään, että mun hampaat reikiintyy. Siksi en yleensä sokeria syö juuri ollenkaan. Yritän kuitenkin joskus vähän herkutella. Eli voin vaikka kerran viikossa ottaa rivin suklaalevystä tai jotain. Se riittää.
Ehkä paras vinkki laihdutukseen ja painonhallintaan on se, että miettii, miksi syö. Miksi ruokaa tekee mieli enemmän kuin mitä tarvitsisi? Miksi on pakko syödä tietyissä tilanteissa? Miksi ei voi kieltäytyä tarjotuista herkuista? Onko oma suhde ruokaan normaali? Sekin, että syö itsensä ylipainoiseksi, koska ruoka on vaan niin hyvää on eräänlainen syömishäiriö. Tai lähinnä suhde ruokaan ei ole normaali. Kun ymmärtää, että pitää syödä tiettyjä aineita tietyn verran, jotta pysyy kunnossa, eikä siinä ole oikeasti mitään sen kummempaa, on tosi tärkeä juttu. Ruoasta saa nauttia (itsekin voisin yrittää sen paremmin muistaa), mutta jos syöminen menee oman terveyden edelle, niin jutussa on jotain mätää. Näitä asioita kannattaa miettiä ja näihin asioihin on oikeasti mahdollisuus saada apua.:) Itseäni käynnit ravitsemusterapeutin luona auttoivat aivan mielettömästi. Annoin hänelle jopa kiitos-kortin.;) Hän osasi oikeasti selittää asiat niin, että ymmärsin omat ongelmani ja osasin ne muuttaa.
Nykyinen tilanne
Jännä lukea näitä mun kokemuksia ja juttuja matkan varrelta. Nyt tilanne on mitä mainioin. Laihduin vielä vähän. Painan nyt 55 kiloa ja se on hyvä paino mulle. En ole koskaan painanut näin vähää. Virallisesti olen 159 cm pitkä, joten tämä on mulle kaikin puolin hyvä paino. Näytän hieman hoikan sopusuhtaiselta ja olen itse tyytyväinen. Mahdun myös sellaisiin vaatteisiin, mihin haluan. Välillä tekisi mieli painaa 53 kiloa, mutta en enää lähde sille linjalle, mistä olen eroon päässyt. Tiedän, että jos nyt alan laihduttamaan muykamas oleelliset 2 kiloa, niin sekään ei riitä ja sitten on taas ongelmia. Nyt keskityn kiinteyttämään ja treenaamaan itseäni (lihakset näkyykin jo aika kivasti).:D 38 kiloa kevyempänä nyt sitten ollaan. Olen säästänyt kaikkein isoimmat farkkuni. Jos haluan huvittaa itseäni jollain, niin puen ne farkut päälleni. Mahdun menemään vain toiseen lahkeeseen. 40% painosta lähti, olen siis lähes puolet pienempi kuin ennen. Olen joskus joutunut selittämään kuka olen, jos en ole jotain puolituttua aikoihin nähnyt. Hiukset on erilaiset ja näytän muutenkin ihan erilaiselta. Näytän kampauksen mukaan ja muutenkin aika lailla siltä 20-vuotiaalta, joka alkoi lihoa. Tosin olen nyt sen 6-8 kiloa sitäkin kevyempi! Sopii mulle aivan mainiosti! On ihanaa kun voi sanoa, että on ensimmäistä kertaa elämässään tyytyväinen ulkonäköönsä. Ylimääräisestä nahasta piittaamatta. Ja nyt vielä voin laittaa kivat vaatteet, kun valmistun perjantaina ammattiin. Koulun alussa painoin sen 93 kiloa ja mikään ei näyttänyt hyvältä päällä ja olinkin muutenkin ihan hirveän näköinen. Kiva lopettaa koulu näin "hyvännäköisenä".;)
Syömiset on myös parhaalla mahdollisella mallilla. Syön yleensä aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Välipala on tärkeä, muuten on vaikea saada tarpeeksi kaloreita. En muutenkaan edelleenkään saa syötyä kamalan isoja määriä, niin yleensä juon yhden alpro soya-kaakaon päivässä, niin ei tartte olla ähkynä, muttei myöskään tuntea nälkää. Kroppa taitaa vieläkin olla vähän sekaisin. Mulla ei nimittäin juuri koskaan murise maha, kun on nälkä. Nälän huomaa vasta siinä vaiheessa, kun maha tulee kipeäksi ja alkaa turvota. Nyt kun syön sen n. 1800-2000 kcal/vrk niin on myös lähes pakko syödä säännöllisesti ja tarpeeksi, muuten maha tekee just tuon kipeän turpoamistempun.:( No, ainakin tulee syötyä!;) Se, että radikaalisti lopetin kaiken sokerin syömisen pitkäksi aikaa oli tosi hyvä juttu. Nyt siihen ei vaan ole enää paluuta. Ei vaan tee mieli. Välillä olen ostanut jotain herkkua, koska muistan, että se on ollut hyvää, mutta sitten se ei olekaan hyvää, enkä saa syötyä. En pysty syömään edes maustettua jogurttia, on niin yököttävän makeaa. syön siis vain maustamatonta jogurttia sellaisenaan tai banaanin kanssa. Hillot, limut, mehut... ihan kaikki on poissa ruokalistalta. Erehdyin syömään yhden puffet-jätskin muutama viikko sitten ja nyt tuntuu, etten enää ikinä halua syödä jätskiä. Pidän valmistujaisjuhlat ja siellä aion syödä makeaa, jos tekee mieli. Tuskin kakkupalaa enempää syön. Mulla on siis aika hyvät mahikset myös pysyä hoikkana!:D Enkä kyllä yhtään kaipaa sitä makean mässäämistä.
Suhteeni ruokaa ja syömiseen on nyt sellainen, mistä tykkään. Jos voisin valita, niin söisin mieluummin vähemmän ja sarvemmin tai en koskaan. Mutta kun sellaista vaihtoehtoa ei ole, vaan on pakko syödä, niin ostan sellaisia ruokia, mitkä on mukavinta syödä. Syöminen ei ole mitenkään erityisen kivaa, mutta se ei tunnu enää yhtään pahaltakaan. Se on vaan syömistä, joka menee siinä muun elämän ohella. Tällä fiiliksellä tulee syötyä juuri oikeat määrät, koska ei ole mitään himoa syödä enempää kuin on tarive. Ja kun en saa mitään erityistä nautintoa mistään ruoasta/ herkusta, niin mitään turhaa ei pahemmin tule syötyä/ ostettua. Ostan yleensä vain normaalin terveellistä ruokaa. Miksi sitä mitään karkkipäiviä pitäisi pitää, kun ei maistu, eikä ole muutenkaan mitenkään tarpeellista?;) Ja kun syön näin, niin ei tule mitään huonoa omaatuntoa, jos sitten syökin vähän herkkuja juhlissa. Kun se mulla aina pysyy siinä vähässä ja mikään yksi kakkupala ei vaikuta painoon yhtään, kun muuten syö juuri oikein. Ravitsemusterapeuttikin sanoi vikalla kerralla mun päiväkirjasta, että syön juuri niin kuin pitäisi, ihan kuin jostain oppikirjasta. Ja tämä ruokavalio tuntuu juuri oikealta mulle ja määriinkin alan tottua. Ainoa mitä pitää miettiä on säännölliset ruoka-ajat ja se, että saa varmasti tarpeeksi kaloreita. Muuten kaikki menee kuin itsestään. Ja määriäkään ei hirveästi tarvitse miettiä, kun syön lähes saman verran joka päivä.
jatkoa
Olen siis tavoitteessani painon suhteen ja suhteeni ruokaan on mielestäni juuri oikea. Eli suht neutraali. En edes koe, että mun pitäisi mitenkään erityisesti nauttia ruuasta. Nautin niin monista muista asioista elämässä muutenkin.;) Ja nyt olen viimein päässyt eroon sokerista ja kaikista ruokaan liittyvistä himoista ja tunteista. Nyt saan syödä ihan mitään vaan haluan ja niin paljon kuin vaan maha vetää. Tosin välillä pitää syödä vähän enemmän kuin haluaisi, mutta kyllä se menee.:D Voi olla, että tämä on nyt mun viimeinen viesti. Varmaan muuten palstalla silti pyörin, sillä aihe kiinnostaa edelleen. Jos tämä on mun viimeinen viesti, niin kiitän kaikkia, jotka ovat osallistuneet ketjuun ja tsempanneet ja antaneet tukea ja hyvää palautetta. Ketjulla oli paljon terapia-arvoa.;)
Päivitystä pitkästä aikaa. Kesällä kävi kaksi asiaa: syömiset meni pipariksi ja sairastuin fibromyalgiaan. Samaan aikaan. No, mutta pitää vaan porskuttaa eteenpäin! :D Kesä meni oikeastaan fibron kanssa tasapainoillessa ja syömisistä ahdistuessa. En voinutkaan mennä töihin, kun en olekaan vielä siinä kunnossa. No, elämä on ja mulla on loppujen lopuksi ihan hyvin asiat nyt. Kesällä kun sitten olin paljon kotona, niin päivät pyöri aika lailla miettien seuraavaa ateriaa ja sauvakävellen ja kävellen. Tuntui, että koko elämä pyörii mun kropanmuokkauksen, syömisen, ruokien miettimisen ja liikkumisen merkeissä. Ymmärsin hakea apua vasta siinä vaiheessa, kun ystävät ja sisko sanoivat, että mulla on ehkä lähtenyt homma vähän lapasesta. Aluksi melkein loukkaanuin ja ajattelin, että tämä nyt vaan on mun tapa hoitaa nämä asiat. Samalla myös hivenen laihduin, vaikka en yrittänyt, painan nyt sen 52-53 kg. Välillä olen myös nähnyt itseni tarpeettoman leveänä peilistä, välillä kuvista katson, että alan näyttää vähän nälkää näkevältä. Ja silti löydän itsestäni aina jotain ylimääräistä, josta haluaisin eroon.
Hain apua ravitsemusterapeutilta, joka auttoi mua paljon keväällä. No, nyt oli niin, että mulla on lähtenyt homma sen verran hanskasta, että hän ei enää oikein voi tarjota mulle riittävää apua. Sain siis lähetteen syömishäiriöpolille. Ravitsemusterapeutti sanoi, että voi olla, että en pääse hoitoon, koska en ole alipainoinen (vielä) ja koska kuitenkin edelleen syön (toistaiseksi). Onnekseni sain sieltä kirjeen ja olen menossa hoidontarpeenarviointiin ensi kuun 19. päivä. Tällä hetkellä homma menee siinä suhteessa hyvin, että kykenen aika lailla ahdistumatta syömään ja tiedän, että mulla on ongelma ja haluan apua. Sitten kun menee huonommin, niin kaikki syömiseen ja ruokaan liittyvä ahdistaa (ruoanlaitto, se kun tuntee ruoan suussa/mahassa, se kun jää ruokaa hampaiden väliin, ruokaan liittyvä rahanmeno, tiskit... listaa voisi jatkaa loputtomiin). Ja kun menee huonommin, niin esim ruoan terveellisyys ja epäterveellisyys korostuu erittäin paljon. Ja silloin ajattelen, että mun syömiset ja paino on vain ja ainoastaan mun oma asia, ei kuulu kenellekään muulle. Enkä silloin edes hahmota, että mulla on mitään ongelmaa, enkä myöskään koe, että tarvitsisin apua. Nyt olisi siis hyvä hetki saada sitä apua, kun pystyisin sen myös ottamaan vastaan. Ja olen sikäli tolkuissani, että en ainakaan tietoisesti yritä laihtua, vaikka mieli todella tekisi. Mä en voi sille mitään, että mun mielestä mun ihannepaino olisi 50 kiloa. Ja yksi syy, miksi en halua, että painon putoaminen lakkaa, on se, että jos paino ei koko ajan laske, niin se voi lähteä nousuun ja mä en enää ikinä halua olla läski! Jos paino laskee, se ei voi nousta. Mutta olen myös tietoinen siitä, että se ei voi aina laskea. No, toivon, että saan apua.
50 kg olisi siitä kiva paino, että olisin ns. tarpeeksi kaukana ylipainorajasta (63-64 kg), mutten olisi alipainoinen (alle 48 kg). Siksi. Se tuntuisi turvalliselta. Painolla ei saisi olla niin suurta merkitystä, mutta sillä nyt vaan on. Kerran selvisin 6 päivää käymättä vaa'alla. En kestänyt viikkoa, joka oli tavoitteena. Kun en käynyt tsekkaamassa painoa joka aamu, niin en oikein uskaltanut syödä mitään oikeaa ruokaa. Lähinnä voileivillä, hedelmillä ja maustamattomalla jogurtilla elin. Pelkäsin niin, että lihon. Kun sitten kuudentena päivänä sorruin hakemaan vaa'an piilostaa ja astuin sille, se näytti ekalla kerralla 56 kg. Meinasin oikeasti pökrätä, kun luulin, että olen lihonut. Kävin uudelleen 2 kertaa, molemmilla kerroilla lukema 54 kg, mikä on ok iltapaino. Ja kerran olen herännyt painajaiseen, jossa kävin vaa'alla ja se näytti 57 kg. Heräsin ahdistuneena ja olo helpottui vasta kun olin tarkistanut vaa'alta, että painoin 53 kg. Tiedän, ei ole tervettä. Joten kun käyn vaa'alla vähintään joka toinen aamu, uskallan syödä aika lailla sen verran, kuin mitä mun pitäisi. En siis heitä vaakaa mäkeen, vaikka sitä mulle jatkuvasti suositellaan.
Heipä hei!
Hauska kuulla sinusta vaikka kuulumisesi ovatkin aika kinkkisiä. Voi sinua ja voi meitä. Kyllä tämä elämä ja painonhallinta on melkoista hakemista.
Kaikkea hyvää sinulle. Hieno juttu, että saat apua ja tukea. Täällä ollaan hengessä mukana ja taistellaan omia taisteluita. Eri tyyppisiä, mutta saattavat kummuta samoista lähteistä.
Kirjoittelehan taas. Olet antanut minulle paljon ajattelemisen aiheita ja hyvää ebergiaa.
ps vanha nimimerkkini Meeeri ei kelpaa. Siksi piti sitä tuunata.
siis "energiaa". Kummalinen näppis kun kirjoittaa eri lailla mitä ajattelen.
Onneksi tuntuu, että olen nyt tullut järkiini. Eilen päätin, että nyt loppuu laihtuminen! En enää aio muuttaa omasta mielestäni ihannepainoani tai mitään semmoista. Joskus n. 60 kiloisena ajattelin, että 53 kg on ihan viimeinen etappi. Nyt painan sen verran. Joskus myös ajattelin, että olisi hienoa, jos voisin sanoa pudottaneeni 40 kg. Nyt voin sanoa. Joten nyt lopetan. Tämä on nyt tässä. Ja koska tiedän, että mulla niin helposti sitten joku muutos elämässä laukaisee syömisongelmat, niin menen sinne syömishäiriöpolille ja pyydän apua. En enää ikinä halua tässä painossa itkeä (olemattomia) läskejäni. Ja ylipäätään: mitä väliä painollani loppujen lopuksi on? Treenaan nykyään lähes joka aamu, mulla on lihasta. Saan kuulla käsivarsistani vähän turhankin usein ja mulla on alkanut näkymään vatsalihakset. Lihakset painaa jonkin verran. Ja nyt mahdun kokoon S tai joskus XS. Jos mahdun samoihin vaatteisiin ja näytän suht samalta, niin ei ole mitään merkitystä, että mitä painan. Oli ihanaa käydä tänä aamuna vaa'alla, koska vaikka vaaka näytti hieman enemmän kuin yleensä (n. puoli kiloa enemmän), niin ei tuntunut missään. Ajattelin vain, että näyttää vähän enemmän. Ei tuntunut siltä, että olen läski tai että asialla olisi muutakaan merkitystä. Tuntui tosi hyvältä.
Olen myös alkanut näkemään itseni hoikkana. Olen nähnyt itseni hoikkana suht pitkään, mutta olen aina ajatellut, että en ole tarpeeksi hoikka/laiha. No, nyt saan luvan olla. Ja nykyään syöminen menee ihan ok ja useimmat ruoat jopa maistuu ihan hyviltä. Ja joskus ruokaa on ihan kiva laittaa. Aamupala on kyllä paras ateria päivässä ja siihen satsaan eniten. Se on AINA kiva laittaa ja syödä. :D
Oli kyllä elämäni paras päätös tehdä elämäntaparemontti, jolla paino putosi. Ja tämä lopettamisesta päättäminenkin on yksi parhaita päätöksiä. Haluan kuitenkin näyttää terveeltä ja hyvinvoivalta (ja hieman treenatulta, niin kuin näytän), enkä mitenkään anorektiselta. Nyt vaan keskityn syömään hyvin ja terveelisesti ja liikkumaan ja treenaamaan tarpeeksi.
Ja niin toivon, että tämä kanssa pitää, enkä enää lähde edes miettimään laihduttamista. ;) Kun ei ole enää mitään tarvetta. Pääsin aikamoisesta läskivuoresta eroon ja terveet elämäntavat ovat osa arkea. Keskityn nauttimaan uudesta hoikemmasta olemuksestani ja ihan uudesta elämästä, jonka olen itselleni hankkinut. Tähän on hyvä lopettaa. :)
Kuulostaa hyvältä ja terveeltä meiningiltä. Olen iloinen, että olet kirjoittanut tänne ja jakanut kokemuksiasi ja tuntojasi. Olen saanut mietteistäsi paljon, vaikka tilanteemme on tyystin erilainen.
Hyvää jatkoa ja kaikkea hyvää elämääsi! toivottaa Meeeri