Kuinka usein tulee paha mieli?

Joka kerta on tähän mennessä tullut... Siis paha mieli ;)

Teetkö jotain opinnäytetyötä vai kirjoitatko romaania ja etsit täältä aineistoa. Toimi nopeasti, aineiston voi varastaa joku toinenkin.

Pitää asennoitua niin, ettei tule ainakaan huono mieli. Tietysti, ellei se tuntunut missään, se on parempi kuin että se olisi niin surkeaa, että kaduttaisi haaskattu aika.

sinkun etenkään tulisi katua yhden yön juttuja; ellei se ole ollut mukavaa, ei vaan voi mitään. Parempi olla vaan sitten ajattelematta asiaa. Seuraavalla kerralla on sitten varmasti mukavampaa, ellei voi mennä kuin parempaan suuntaan.

voin sanoa että pikemminkin ovat hyväilleet joka kerran muuten olematonta itsetuntoani.
Jos mulla olisi hyvä itsetunto niin en luultavasti edes harrastaisi moisia vaan etsisin itselleni jonkun vakion laatunaisen, tai muutaman :)

Paha mieli ei tule, vaikka mies haukkuisi huoraksi, koska syy on miehen omassa alemmuudentunteessa, ja yleensä voi loukkaantua vain sellaisen miehen haukkumisesta, jota itse arvostaa. Miehet osaavat tehdä seksistä huipputylsää, silti he machoilevat. Morkkis omasta teosta, se johtuu kai syyllisyydestä, miksi menin tuotakin ressukkaa pilkkaamaan. On hyvä jos miehet ymmärtäisivät ajatella, nainen ei aina halunnut loukata. Riippuu itsestä, jos asia ei mitään merkinnyt, ja silti se muka niin suurta. Miksei silti voisi hyväksyä toista ihmisenä, miehet vetävät toisiaan turpaan ja ovat silti ylimmät ystävät hetken päästä.
Jos olisin mies en menisi tunneruikutusta jollei tunnetta ollut.

kun mies ei ole tarpeeksi hyvä, ei seiso, ei laukea, kondomi irtoaa, kondomi menee rikki jne.

kyllä mulle tulee ku ollu pari pelimiestä tässä ollu ja nähny ne jo seuraavana vkl baarissa toisen likan kaa vaikka mitään seurustelu aikomusta missää vaiheessa ollukkaa

Henkilökohtaisesti olen hyvinkin liberaali (ainakin omasta mielestäni), seksuaalisesti aktiivinen, nykyään naimisissa oleva nainen. Periaatteessa en missään mielessä vastusta kahden aikuisen seksuaalista kohtaamista, sillä jokaisella on oikeus kokeilla uusia kokemuksia siinä missä tehdä virheitä. Nuoreen ikääni nähden olen harrastanut ymmärtääkseni keskimääräistä enemmän ns. yhdenyön juttuja, ja osasta olen kokenut suoranaista katumusta. Tällaisia ovat mm. kaksi viimeisintä tuttavuutta, jotka kohtasin seurustellesani, jolloin vastenmielisyyteni tekemisiäni kohtaan johtuivat lähinnä pettämisen tunteistani. Kun taas puhutaan sinkkuajoistani, voin silti mainita muutamia yhdenyön tuttavuuksia, joita kadun. Huomattavasti enemmän on kuitenkin niitä, joita en kadu, ja jotka sillä hetkellä vastasivat tarpeisiini ja minä toivottavasti heidän tarpeisiinsa. Joidenkin heidän kohtaamistaan silti kadun, mutta nämä yksilöt kuuluva vähemmistöön.

Aloittakseni oman osuuteni sanottakoon, että suurin osa seksuaalisista kohtaamisistani kuuluu lokeroon "yhdenyön jutut". Olen omien laskelmieni mukaan maannut noin 20 ihmisen kanssa, oli se paljon tai vähän. Suurin osa heistä oli miehiä, sillä olen itse nainen ja koen, että biseksuaalisen naisen on helpointa löytää seksikumppaneita vastakkaisesta sukupuolesta. Suurin osa seksikumppaneistani on myös ollut mukavia, jopa todella ihania rakastajia ja ihmisiä, jotkut taas vain itsestään ja omasta laukeamisestaan välittäviä kusipäitä. Mutta päällimmäisin kokemukseni kaikista rakastajistani, jotka sijoittuvat lähinnä nuoruusvuosiini, on lähinnä rikastuttava, mielenkiintoinen ja omia elämänkokemuksiani täydentävä.

Ensimmäinen rakastajani, jääkiekkoilija, oli mukava ensimmäinen kokemus. Nimenomaan mukava, juuri muuta ei jäänyt mieleeni. Ei siis unohtamaton, mutta tarpeeksi kiva. Toinen kokemukseni oli ensimmäinen poikaystäväni, afrikkalaissyntyinen poikaystäväni, iso musta mies, kliseistä vitut. Ei siis yhdenyön juttu. Hänen jälkeensä tuli keskiaasialainen, muutamaan kohtaamiseen rajoittunut, mutta äärettömän suloinen nuori kundi, jonka kanssa koin ensimmäisen suuseksikokemukseni. Hänet laskisin vielä yhdenyön jutuksi, vaikka pari yötä hänen kanssaan vietinkin. Mutta miellyttävä kokemus kaikin puolin.

Sitten tuli käännekohta elämässäni, jolloin aloin niin sanotusti jakaa kenelle vain. Neljäs on humalainen neitsyt, jonka muistan tähän asti surkeimpana seksikokemuksenani. Tätä siis kadun. Itkin kesken seksin ja heitin raukkaparan ulos asunnostani keskellä yötä. Mainitsinko jo että kadun tätä?

Viides oli ihana Aki, joka ei kysynyt numeroani aamulla, vaikka olisin sen hänelle todellakin antanut. Häneen olisin mielelläni tutustunut paremminkin, tavallaan siis kadun, tavallaan en. Kuudennesta alkaa muistini jo hieman hapartua, muistan kaksi samana iltana iskemääni nuorta miestä (toinen oli ensimmäinen anaaliseksikokemukseni), joista kumpaakin muistelen lämmöllä, sekä nuoren, erittäin kauniin naisen, jota ikävöin vieläkin hieman. Muistan myös muutaman seurustelusuhteen, joita ei tähän sovi sotkea, sekä pitkäaikaisen ystäväni, jonka kanssa harrastin kerran seksiä hississä, ennen kuin katkaisin yhteyden häneen. Se kertonee häpeästä enemmän kuin pelkkä tunnustus. Lisätään tähän mm. eräs kolmen kimppa, jota muistelen yhä hyvällä, sekä aikaisemmin mainitsemani pettämiskokemukset ja saadaan aikaiseksi melkoisen sekalainen aineisto.

Tämän hieman offtopic-purkauksen jälkeen totean näin yhteenvedoksi, että olen kokenut niin häpeää, vastenmielisyyttä ja itseinhoa kuin tyytyväisyyttä, nautintoa ja voitonriemuakin yhdenyön juttujen jälkeen. Jos molemmat tietävät, että tarkoitus on vain nauttia seksistä ilman sitoumuksia ja ylimääräisiä tunteenpurkauksia, luulisi osapuolten ymmärtävän, mihin ryhtyvät. Mutta aikuisetkaan eivät aina osaa hallita tunteitaan täydellisesti ja miksi pitäisikään? Yhdenyön juttuunkin voi ihastua, voi tuntea itsensä hyväksikäytetyksi ja -käyttäjäksi, likaiseksi tai muuten vain huoraksi (sekä mies että nainen). Olen taipuvainen uskomaan, että omat tuntemukset riippuvat elämäntilanteesta, itsetunnosta, kasvatuksestakin osittain, ja uskomuksista. Mutta itselläni päällimmäisiksi ovat kuitenkin jääneet useimmiten hyvä mieli ja kokemus uuden ihmisen kohtaamisesta, ehkä hieman intiimimmässä merkityksessä.

Jonkin verran yhden yön juttuja on takana. Nuorempana en oukein muista mitään järisyttäviä aamuangstioita. Joskus otti päähän, kun tyttö ei ymmärtänyt lähteä aamulla pois vaan jäi venymään kämppääni pitkälle iltapäivään. Piti sitten keksiä jokin meno. Helpompaa oli, jos pääsi itse tytön luo, niin pystyi poistumaan kun siltä tuntui. Hyviäkin kokemuksia on tuolta ajalta.

Nyt vähän vanhempana yhden yön seksi ei enää oikein innosta. Pari viikkoa sitten työreissulla tuli tilaisuus ja katsoin sen loppuun asti. Seksi oli ihan kivaa, tosin tunteetonta, mutta vuorokauden kuluttua iski morkkis, jota podin viikon päivät. Nainen oli nimittäin varattu ja vieläpä ensimmäinen seksikokemukseni eron jälkeen. Tällä hetkellä se ei ole oikein mun juttu, kun tuntuu, että kaikki yhden yön juttuja tai seksiseikkailua haluavat naiset ovat varattuja. Jotenkin siitä vaan tulee paha mieli ja sitten alkaa ajatella avio-/avomiestä ja itseään hänen asemaansa. Jos kaksi vapaata, aikuista timistä kohtaa, niin se on toinen juttu.

Minä voin kertoa omasta kokemuksesta, että olen harrastanut yhden illan juttuja muutaman kerran (olen nainen) ja ei ole koskaan tullut paha mieli tai itseinho. Kerran oli kyllä ihan jäätävä morkkis kun kuulin yön jälkeen että mies olikin 37v.. ja itse olen viisitoista vuotta nuorempi.

En tosin harrasta juurikaan yhden illan juttuja juuri siistä syystä, että ne eivät anna muuta kuin pahan mielen. Olen nelikymppinen nainen, eronnut useita vuosia sitten, eikä näiden pitkien yksinäisten vuosien aikana seksiä ole juuri ollut. Miesystävää, joka hakisi samoja asioista ja samanlaista seuraa, ei vain ole löytynyt. Tarjolla tuntuu olevan eronneita ex-naisiaan rakastavia miehiä, jotka hakevat korkeintaan hetken seksiä. Lisäksi tarjolla on ikusia poikamiheiä, jotka eivät halua tai pysty vakavampaan suhteeseen, tai kouluja käymättömiä työttömiä, jotka omalla kohdallani eivät tule mitenkään kyseeseen.

Nyt olin hiljattain baarissa, jossa tapasin sopivan miehen. En osaa sanoa, minkä takia päädyin hänen mukaansa. Hän vaan oli kiinnostava ja vapaa ja vieläpä oman ikäiseni. En ole ollut pitkään, pitkään aikaan miehen kanssa ja nyt vaan tilanne ja kaikki vei. Tietoisesti en hakeneut yhden illan juttua, vaan tyhmyyksissäni ajattelin, että voisimme tavata toisenkin kerran ja tutustua ja katsoa voisiko jotain kehittyä, vapaita kun kumpikin olimme. No, yö vietettiin yhdessä ja puhelinnumerot vaihdettiin. Yhden tekstiviestin olen laittanut, johon mies ei koskaan vastannut. Minä en siis halunnut yhden illan juttua, mutta mies halusi, joten tavoitteemme olivat erilaiset. Totta kai tällaisesta tulee paha mieli. Sain taas opetuksen, että yhden illan juttuja ei kannata harrastaa, koska ne vaan satuttavat. Edessä on taas pitkiä yksinäisiä vuosia ilman seksiä, joka tuntuu kovin surulliselta.

Mulla on semmonen vakipano,hänelläkin lapsia ja ollaan yli 40vuotiaita. Eli aikuisia ihmisiä. Näemme kun molemmille sopii ja saatan käydä päiväseltään tän miehen luona. En tiedä ei kai tässä paha mieli tule,kun kumpikin sitä mieltä ettei olla saman katon alle haluamassa ja sen estää jo oma teininikin.

Yhden illan jutut on miehelle ku oikee käsi. Se ei tunnu millään tavalla ainakaan omasta mielestä hyvältä. Siinä ei vaan oo sitä omaa eli toisen osapuolen nautintoa josta saat nautintoa kun tunnet toisen henkilön halut ja osaat vetää koko homman ku kitaran soolon. Mut sit mitättömäs seksissä sulla on vastassa piano jota pitäis soittaa ku mozart tai beethoven

Ei kannata mennä niin pitkälle tytön kanssa...

Normaali reaktio. Ihminen on tarkoitettu käyttämään seksuaalisuuttaan niin kuin Korkein on sen tarkoittanut