on varmaan muitakin sinkkuelämään kyllästyneitä? haluiaisin vaan et elämäs tapahtuis jo jotain, tapais jonkun uuden ihmisen edes. Kyllästyttää, kun ei oo moneen kuukauteen ollut mitään juttelua enempää kenenkään miehen kanssa.. enkä kuitenkaan luokittelisi itseäni rumaksi tai epätoivoiseksikaan. Onko muilla kokemuksii jostai tälläsestä ja varsinki siitä miten täst pääsis eroon? miten vois vaik nauttia sinkkuelämästä uudestaan ;)
Sinkkuelämään kyllästynyt
Amalianna
7428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
muuten sama virsi paitsi olen mies...
Niin, miehenä se on aivan eri asia. Voit olla vuosikausia keskustelematta yhdenkään naisen kanssa, pois lukien sukulaiset ja työtoverit, jotka nekin usein ovat joko eri ikäluokkaa tai varattuja.
miten se on eri asia??yksinäisyys on pitenpään jatkuneena mielestäni ihan yhtä vittumaista miehelle että naiselle...
Joo,en mäkään oikein tajua sitä et miten sinkkuus ja sinkkuuden mukanaan tuoma yksinäisyys voisi olla jotenkin sukupuolesta kiinni. ihmisiähän me miehet ja naiset ollaan ja samojen tunteiden ja ongelmien kanssa pyöritään.
Jos on "vuosikausia keskustelematta yhdenkään naisen kanssa", on luultavasti kyse jostain muusta kuin siitä, et onko mies tai nainen. Vai olenko ihan hakoteillä?;D
Iteki oon yksin. Ja mielestäni oeln vielä hyvännäköinenkin. Joten eipä se ulkonäöstäkään ole aina kiinni, että törmääkö johonkin ihmiseen vai ei, tai jos vaikka tapais jonkun, niin onko se sit välttämättä kiinnostunu susta? Aika harvoin se ihan noin sutjakasti menee. Yleensä niin, et toinen on kinnostunut ja toinen ei. Välillä niin et mä oon kiinnostunut ja ihastunut ja toinen ei yhtään, ja sit välillä taas niin et mä en oo ja se toinen on.
Mutta. Kaipaisin todella paljon läheisyyttä, seksiä, toista ihmistä jakamaan elämä, yhteisiä suunnitelmia,juttelua, hölmöilyä, ehkä jopa sitä "arkea" jonkun kanssa....Kaikenlaista tollasta.Sitä että sais antaa toiselle rakkauttaa ja että se toinen rakastais mua.
Haaveilua vielä toistaseks....:)
Mut eipä ole miestä mulle, ei .Kovasti kyllä oon yrittänyt. Ehkä jopa vähän liikaakin:D
Eli kai mut vois laittaa sit siihen "epätoivoinen sinkku" - kategoriaan;D hehheh...
Kauheen vaikee on siis oikeesti löytää ketään, vaikka ois rohkee ja sosiaalinenkin, kuten allekirjoittanut. Oon nyt tässä lähiaikoina pyytänyt muutamaa nuorta herraa ihan pokkana jopa treffeille, tosin tuloksetta, ainakin toistaseks. Voih!
Vaikuttaa myös siltä, et moni 30- kymppinen on varattu, naimisissa tai sit on näitä, joilla on ns. "hankala tilanne"( eli siis joku säätö, tai useempi säätö kerrallaan;D)
Noh, en kyllä aatellu heittää hanskoja tiskiin! uuttaa matoo koukkuun vaan;D
Tyytyväisyys ei voi tulla mielestäni kenenkään ulkopuolisen ihmisen kautta, sen on tultava sisältä päin. Niinpä vastauksena kysymykseesi, pääset eroon tuosta, kun taas opettelet pitämään itsestäsi, näät itsesi kauniina ja arvostat itseäsi. Ja jännästi sitten, kun tuo puoli on kunnossa, alkaa miehiäkin pyöriä ympärillä, muitakin kuin jotain läheisriippuvaisia tai ikuisessa puutteessa oman saamattomuuden vuoksi eläviä törppöjä.
Tosin omakohtaista kokemusta ei ole sinkkuudesta ahdistumisesta, parisuhteesta taas on ahdistus tuttu tunne:)
Joo olen kans samaa mieltä, et ei siinä voi olla eroo et onko mies vain nainen että miltä se sinkkuus tuntuu. MarieD, kirjotuksesi kuulosti todella tutulta, et vois yhtyä melkei joka lauseeseen :D välillä vaan tuntuu, ettei jaksa enää yrittää mitään ku "aina" menee niin, että jos ite on kiinnostunut toinen ei ole ja toisinpäin.
Sinä määä, joka tossa yllä kirjoitit, puhut ihan totta. tuosta itsestä rakastamisestahan kaikki lähtee. mut se on välillä helpommin sanottu kun tehty ku tarpeeksi kyllästyttää.. mitenhän sitä itseensä rakastuis uudestaan? hmm.
Tuo on hyvä kysymys tuo, että miten rakastua itseensä uudelleen, koska toisaalta paljon omakuvaan väkisinkin vaikuttaa muilta tuleva palaute, johon taas vaikuttaa se omakuva. Tämä sykli pitäisi sitten kääntää negatiivisesta jotenkin positiiviseksi. Voisi ajatella, että se lähtisi onnellisuuteen pyrkimisestä, joka sitten näkyisi ulospäin? Eli kokeile tehdä asioita, joista tulee hyvä mieli, vaikka ne tuntuisivat kuinka hölmöltä:)