Jakamaton koti eron jälkeen

Jos olette pari, joka malttaa olla riitelemättä, niin asukaa yhdessä, mutta eläkää erikseen..
Toinen vain eri huoneeseen nukkumaan.
Meillä ainakin on onnistunut jo jonkin aikaa, eikä mitään ongelmaa.
Kummallakin on omat menonsa ja kumpikin huolehtii lapsista tarvittaessa.
Myöhemmin talo myydään, kun on kaikille sopivampi ajankohta.
Kyllä sitä voi elää sopuisasti näinkin..

sen voi sopia, mutta sinä joudut tietty maksaan vuokraa asumisestasi, koska miehesi omistaa ilmeisesti toisen puolen ja hän taas joutuu hakeen uuden vuokraasunnon.
Kestääkö sun pörssisi sitte tään.
Saathan sinä tietty elarit ja lapsilisät yksinhuoltajakorotuksineen palkkasi päälle.

harvassa on ne pankit, jotka suostuvat lainan tauolle laittoon useammaksi vuodeksi. No korot tietysti joudutte maksamaan näennäisen tauonkin aikana joka tapauksessa.
Itsellä onnistui ko järjestely siksi aikaa, kun talo kävi kaupaksi, käytännössä meni 5 kk.

Itse olen miettinyt samaa, sain tosin juuri ja juuri neuvoteltu lainan jolla asunnon saisin itselleni (jos mies vaan suostuisi), mutta en sitten tiedä kestääkö talouteni kuitenkaan. En siis tiedä itsekään oikein mitä tehdä.
En ota kantaa miten teillä asiat sujuisivat, mutta omalta kohdaltani mietin että:
Nyt tuntuu että voisimme ehkä sopiakin lasten asumisesta yhteisessä kodissa jomman kumman vanhemman kanssa, mutta miten voin tietää vaikka parin vuoden päästä tilanteestamme? Elämämme voi olla ihan toista, miehellä voi olla uusi suhde kuten itsellänikin, ja meistä jomman kumman intressi voikin olla omaan pussiin pelaaminen, välimme ovat voineet viilentyä monesta syystä rajustikin... Enhän ollenkaan tiedä tässä vaiheessa tulevasta. Mietin että meille omaisuuden jakaminen tässä vaiheessa olisi luultavasti helpompaa kuin epävarmuuden peitossa olevien vuosien päästä.

lapsen kanssa jakamttomassa asunnossa.Ratkaisu tehtiin,koska asuntoa kuitenkin joutuu myymään jnkn aikaa eikä haluttu että lapsi joutuisi kärsimään yhtään enempää erosta.Mies muutti vuokralle ja otimme yhdessä lisää lainaa kaikkiin kuluihin mitä siitä koitui.Eli omistan puolet senkin asunnon irtaimistosta.Mies lyhensi asuntovelkaa ja mä maksoin hänen vuokransa eli raha-asiat hoidettiin yhdessä.Katsoin eräästä lakioppaasta,että puolison pitää osallistua jtkn poismuuttavan kuluihin,jos itse jää asumaan yhteiseen asuntoon.Asuntomme on nyt myyty,mutta edelleen asumme lapsen kanssa tässä,sillä teimme ostajien kanssa sopimuksen,että voimme asua huhtikuun loppuun pelkällä yhtiövastikkeella.Heillä oli silloin ostotilanteessa vielä oma asunto myymättä,siksi tällainen järjestely.En tiedä miten toimii omakotitalon kanssa.Itse haen kerrostalokotia läheltä tytön koulua,tärkeintähän on että lapset eivät kärsisi enempää kuin mitä on pakko eron yhteydessä.Ymmärrän siis hyvin sinua,ettet haluaisi muuttaa muualle lasten koulun takia.Tsemppiä sinulle!

Tässä jonkin verran lakia tuntevan kommentti, mutten siis ole todellakaan mikään lakimies. Melkein mikä tahansa järjestely onnistuu, jos osapuolet sen keskenään sopivat. Voihan toinen ottaa vaikka osituksessa koko omaisuuden ja toinen sen antaa, jos näin siis sovitaan. Jos toinen ei järjestelyä riitauta, mitään riitaa ei tule.

Asunnon yhdessä omistaminen tarkoittaa käytännössä yhteistyötä eron jälkeen. Me mietimme ratkaisua, että asuisimme vuorotellen nykyisessä kodissa lasten kanssa ja vuoroviikoin toinen jossain muualla. Kuitenkin yksi eromme motiivi oli päästä elämään oman näköistä elämää ja käytännössä yhteiset sitoumuksemme olisivat vain lisääntyneet.

Jos haette virallisesti eroa, käsittääkseni sen jälkeen hankitun omaisuuden kanssa pitää olla todella tarkkana, vaikkette tekisi ositustakaan. Mielestäni osituskin kannattaisi tehdä ja asunto jättää yhteisomistukseen ja sopia ehdoista tarkkaan. Muuten saattaa tulla myöhemmin ikäviä yllätyksiä.

Lasten koulun vaihto saattaa tuntua nyt ylivoimaiselta. Mutta on varmaan hermoja raastavaa myös elää jonkinlaista väliaikaista "sitten kolme vuoden päästä" -elämää. Onko se edes lapsia kohtaan oikein? Minua harmittaa tokaluokkalaisemme koulun vaihto ja mietin vieläkin, voisiko hän kulkea bussilla muutaman kilometrin sen sijaan, että menee tien toiselle puolelle uuteen kouluun. Toisaalta ajattelen, että hän saa varmaan asuinalueeltamme paremmin kavereita, kun vaihtaa koulua. Nämä eivät ole helppoja ratkaisuja. Sinun pitäisi pitää huolta myös omasta jaksamisestasi ja miten se onnistuu, jos joudut neuvottelemaan käytännön asioista miehesi kanssa.