Puoli vuotta sitten mies jäi kiinni seuranhausta. Tämä oli tapahtunut jo noin vuosi aiemmin ja sain tosiaan aivan vahingossa asiasta tietää. Meillä oli "kaikki hyvin", elin elämäni onnellisinta aikaa, suunnittelimme yhdessä tulevaisuutta... Ja sitten kaikki romuttui. Mies ei tietenkään myönnä että mitään olisi tapahtunut, kunhan huvikseen, ajankuluksi (?!?) tuollaista harrasti. En ymmärrä. Annoin anteeksi, asiasta ei enää puhuttu. En usko miestä. Rakastan häntä valtavasti, aina hän on ollut minulle hyvä ja kohdellut minua hyvin. En vain voi enää luottaa häneen. Olen masentunut ja itken usein. Mies ei halua enää puhua asiasta, koska on kuulemma kertonut kaiken mitä on kerrottavana eikä voi myöntää sellaista mitä ei ole tapahtunut. Vainoharhaiseksikin on minua haukkunut, ja tämä tekee minut vain entistä varmemmaksi että pettänyt on. Mietin jatkaako samaa yhä, kuinka monen kanssa on ehtinyt olemaan selkäni takana, pitäisikö minun olla huolissani taudeista, onko hän oikeasti kaupassa/töissä silloin kun niin sanoo, tulen hulluksi tässä suhteessa enkä silti pysty lähtemään. Elämä on helvettiä. Toivon että olisin lähtenyt heti kun sain tietää.
Luottamus mennyt
Rikkipoikkiväsynyt
181228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ihan kun mun tarina, sanasta sanaan. Aikakin täsmää. Itse alan päästä siitä yli elämällä omaa elämääni ja tekemällä omia asioitani, mistä nautin. Enkä voi tietää pettääkö mies, mutta ei se enää niin kiinnostakaan. Ei oikein kiinnosta koko mieskään...mutta elellään sopuisasti, mies pitäköön salaisuutensa. On mielestäni aika säälittävä tapaus. Ruikuttaa ettei halua erota. Ero tulee varmaankin joku kaunis päivä kun kyllästyn totaalisesti.
Me elämme päällisin puolin sopuisasti, mutta sisältä olen rikki. Jos yritän puhua asiasta, mies ottaa sen kai kiusaamisena, eikä ymmärrä miksi jankutan vanhoista jutuista. Rakastan miestä vaikka olisi mitä tehnyt, mutten silti ole TYHMÄ ja usko että kukaan ajankuluksi salaseuraa etsisi. Tyhmä tosin taidan olla kun tässä vielä olen. Kaikesta huolimatta haluaisin uskoa häntä, haluaisin ettei mitään olisi tapahtunut. Välillä toivon jopa etten koskaan olisi saanut tietää, vaan eläisin yhä onnellisena ja tietämättömänä... Ei tässä ole järkeä. :( Olen niin lopussa etten enää tiedä mitä teen. Elämä ei tunnu enää hyvältä, mikään ei tunnu enää hyvältä. Luulen että tuntuisi jopa paremmalta jos mies tunnustaisi tehneensä jotain. Tuntuu pahalta epäillä jatkuvasti, miettiä jokaista toisen sanomista ja tekemistä, miettiä jatkuvasti puhuuko nyt totta vai valehteleeko. Ei edes ajatus miehestä toisen kanssa tee niin kipeää kuin ajatus siitä, että valehtelee, on epärehellinen, salailee asioita. Mutta mistä voin TIETÄÄ onko hän ollut rehellinen tässä asiassa vai ei. En mistään. Järki ja vaisto sanoo ettei totuutta ole kertonut, mutta sydän haluaisi uskoa häntä... En jaksa enää!!!
Ymmärrän sinua liiankin hyvin. Sama tilanne täällä. Ollaan silti vielä yhdessä. Ei tuollaisesta loukkauksesta pääse yli, vaikka ei "seksistä" olisikaan jäännyt kiinni. Sitä vain ei ymmärrä miksi joku on niin epärehellinen eikä kunnioita toista.
En pääse asiasta yli. Haluan lähteä tästä suhteesta. Rakastan miestä mutta tulen hulluksi, en pysty luottamaan, olen onneton ja itkuinen. Ja kuinka kauan tätä on jo jatkunut... :( Mies luulee että kaikki on hyvin? Epäilys on suuri että on jatkanut tuota ajanvietettään. Puhelin aina piilossa, äänettömällä.
Vaikutat aika masentuneelta tällä hetkellä, tuollaiset epäilykset syövät sisältä ja uuvuttavat. Koet varmaan itsesi petetyksi, vaikka niin ei välttämättä ole tapahtunut. Mutta jo se, että mies etsii jotain ajankulukseen, on kuin petos. Että sinä et riitäkään miehellesi, vaan täytyy olla jotain muuta lisäksi..
Onhan liitossa jotain peruuttamattomasti mennyt rikki, illuusio on kadonnut.
Minkä varaan sitten elämäänsä rakentaa? Sinun on huolehdittava itsestäsi ensin, itsetunnon kohentamiseen kannattaa hakea keskusteluapua ja mahdollisesti myös masennus täytyisi selvittää (lääkehoitokin voi madaltaa syvimpiä kuiluja). Olet jo puolisen vuotta kantanut tuota tuskaa sisälläsi, olisi aika hakea apua.
Jos puhelin on aina piilossa ja äänettömänä, kyllä se jotain kertoo. Jos ei ole mitään salattavaa, puhelinkin on yleensä vapaasti katsottavana. Jos hän syyttää sinua vainoharhaiseksi, sekin on miehen puolelta vain puolustautumiskeino. Olisi saatava kunnon keskustelu välillenne aikaan, ennenkuin laitat pillit pussiin ja lähdet.
Olen hakenut keskusteluapua, mutta en saa siellä edes kerrottua tätä asiaa. Minä häpeän niin paljon, minusta tuntuu että vika on MINUSSA, minä en ole tarpeeksi hyvä, minä en kelpaa, minä en riitä. Olen alkanut vihaamaan itseäni, itseluottamus on täysin romuna. En halua enää seksiä miehen kanssa, sillä mielessä pyörii vain hän ja ne toiset naiset, ne sanat joita kirjoitti, kuinka kuvaili itseään, millaista naisseuraa etsii. Kylmästi, tunteettomasti, oli valmis jopa ostamaan itselleen naisen. Sattui niin paljon ja joka päivä edelleen vain sattuu, itkettää, oksettaa. Ei hänkään osoita paljoa halua minuun, mielenkiinnon kohteet muualla? Vaikka muuta väittää.
Ihminen jota pidin hyväsydämisenä, rehellisenä, hyvänä miehenä, johon luotin täysillä... Kaikki on ollut yhtä suurta valhetta. Rakastan ja vihaan häntä yhtä aikaa, tämä repii minut kappaleiksi. En tiedä mitä teen.
Lähde kävelemään!
Ei sinun tarvitse alkaa miettimään sitä, puuhaako miehesi jotain selkäsi takana vai ei. Jos mies ei itse _todista_ ettei toimi näin niin menkööt.
Eli ei kannata tuossa vaiheessa etsiä todisteita, vaan todistustaakka on miehellä. Eli jos mies ei toimi niin ettei jää pienintäkään epäilyksen sijaa millekään, niin heti vaan ero.
kuulostaa siltä että sinun täytyy löytää se puhti itsestäsi että kerrot tästä asiasta siellä keskusteluissa. Eihän avusta ole mitään apua jos ei edes tiedetä, mikä on vikana. On ihan luonnollista, että tuntee häpeää ja tuntee että vika on itsessä, mutta SE EI OLE TOTTA. Sinussa ei ole vikaa, et ole tehnyt mitään ansaitaksesi tämän, et olisi voinut sitä estää vaikka olisit ollut kuinka toisenlainen. Ymmärrä tämä ja anna itsellesi lupa hakea apua ja hoitaa itseäsi. Tilanteesi kuulostaa masennukselle ja voin kertoa että et todellakaan halua päästä tilannetta niin pahaksi että koko elämäsi ja mielenterveytesi on totaalisesti sekaisin. Toimi ajoissa niin kauan kuin sinulla on vielä vähän voimia toimia.
Olen sekä petetyksi tullut että kaksikin vaikeaa masennusta kokenut, sillä kokemuksella neuvoisin näin.
Rakastat ja olet sitoutunut, ymmärrän tuskasi ja menetyksesi. Teillä voisi olla mahdollisuuksia korjata tilanne jos miehesi myöntäisi tekonsa ja katuisi sitä aidosti. Ymmärrät varmaan, että jos hän ei näin tee, sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa. Lähteä, vaikka se tekisi kipeää, ja löytää parempi elämä ja uusi onni jostain muualta (ja se on melko varmaa että löydät, elämällä on vahva taipumus jatkua.) Toinen vaihtoehto on että jäät, hyväksyt sen että sinua kohdellaan näin ja että mies ei arvosta sinua eikä tunne häpeää ja katumusta vaikka on lyönyt sinut henkisesti lintaan. Tapaus tulee toistumaan 99% varmuudella ja pahempaakin voi ilmaantua. Käytännössä tuomitset itsesi henkiseen kurjuuteen ja lohduttomuuteen ja menetät itsekunnioituksesi.
Pahoittelen raakaa tekstiä, mutta en voi kertoa kuin totuuden. Koita olla luja. Älä anna miehen liu'uttaa tilannetta siihen, että asiasta ei saa enää puhua. Kirjoita vaikka nämä tuntemuksesi ja ajatuksesi kirjeen muotoon, rehellisesti ja raa'asti, ainakin hän saa tietää totuuden eikä luule että kaikki on ok.
Miksi tuollaisen asian takia täytyy pilata koko elämänsä? Etkö muka itse ole koskaan salaa haaveillut toisesta miehestä? Miksi toinen ihminen pitää omistaa niin totaalisesti, ettei saa olla mitään omaa, edes ajatuksen tasolla?
Vaikka me ihmiset kuinka olisimme parisuhteessa ja sitoutuneita, olemme silti yksilöitä. Jos toisella on tarve tai vaikka vain fantasia liittyen muuhun kuin omaan puolisoon, eikö asiasta voisi keskustella yhdessä? Miettiä yhdessä mikä olisi ratkaisu, jos toinen vaikka haluaa piristystä seksielämään. Miksemme voi olla liberaalimpia ja antaa toistemme olla aidosti omia itsejämme? Keskustelu on avain niin moniin ongelmiin.
Sovimme jo seurustelun alussa että olemme uskollisia toisillemme.
Jos mies haluaisi piristystä seksielämään tai mitä vain, hän olisi voinut puhua siitä minulle eikä hakea sitä heti muualta. Uskollisuuden, avoimuuden ja rehellisyyden puolesta alusta asti puhunut mies toimi täysin sanojaan vastaan. Vaikea luottaa enää millään tasolla, mistä minä enää tiedän mitä kaikkea hän on minulta salannut ja valehdellut, missä asioissa puhunut toista ja kuitenkin toiminut selkäni takana toisin, täysin puheitaan vastaan?
Minä en halua ketään kahlita tai omistaa, mutta haluan että minulle oltaisiin rehellisiä. Epärehellisyys ja valehtelu se eniten loukkaa ja satuttaa.
Haaveilu ja fantasiointi ovat ihan eri asia kuin se, että aktiivisesti etsii itselleen seksiseuraa. Suurin osa meistä epäilemättä ajattelee toisinaan seksiä muidenkin kuin puolisonsa kanssa eikä siinä ole mitään hassua, mutta jos lähtee puolisonsa selän takana hakemaan toteutusta fantasioilleen tai ylipäätään muuta seksiseuraa, mennään jo rajan yli. Vaikkei itse seksiä olisikaan ollut, totta kai tuollainen syö luottamusta.
Semminkin, jos toisella ON jotain fantasioita, joita hän haluaisi toteuttaa, on tämän fantasioijan asia kertoa ja puhua niistä puolisolleen eli siis ottaa asia puheeksi. Ei oikein ole mielekästä edellyttää toiselta, että tämä säännöllisin väliajoin utelee, että onkos toisella nyt jotain fantasioita, joita tämä haluaisi toteuttaa.
Ihmisen halujen toteuttaminen on hänen OMALLA vastuullaan. Ei puolison eikä kenenkään muunkaan. Jos pitää suunsa kiinni, on turha itkeä, ettei mitään tapahdu.
Sinun ei tarvitse tuntea huonoa omaa tuntoa siitä että et pysty etkä jaksa käsitellä tuollaista. Sinulla on oikeus kuunnella omaa sydäntäsi, kaikkein suurinta ahdistusta aiheuttaa juuri se että vaientaa oman sydämensä äänen. Sinulla on lupa toimia niinkuin oikealta tuntuu, eikä sitä tarvitse perustella millään. Miehesi olisi pitänyt pystyä puhumaan sinulle jos kaipasi muuta, ja sinulla on oikeus olla loukkaantunut. Mutta nyt teet aivan samaa kuin miehesi, jätät kertomatta miltä tuntuu. Kerro hänelle. Jos hän ei ymmärrä tai vähättelee tunteitasi, sinun ei tarvitse niellä sitä, vaan sinulla on oikeus lähteä. Sinun ei tarvitse tuhlata elämääsi ahdistavassa suhteessa jatkuvasti epäillen. Sinun ei tarvitse sietää valehtelua, kenenkään ei tarvitse. Voimia ja rohkeutta itsesi ilmaisuun ja oman elämäsi hallintaan.
mitään vikaa!! Usko minua, älä anna tämän syödä itsetuntoasi vaikka tiedän ettei se helppoa ole. Tuntuu siltä, että ei riitä mitenkään sille toiselle, ei voi tehdä mitään "voittaakseen niitä toisia naisia"..Olet tainnut törmätä peluriin, eikä niitä kannata rakastaa. Narsistinen ihminen, jolle tärkeintä on oma napa ja suu suoltaa valhetta valheen perään. Arvatenkin alussa ajattelit, että kuinka ihanaa kun olet löytänyt noin luotettavan ja rehellisen ihmisen..yllättäen alat huomata, että sehän pelaa selän takana sen minkä ehtii. No, uskollisuutta on miehenkin helppo luvata, kun se tuntuu olevan eri asia miehelle ja naiselle että mitä se pettäminen on. Siksi pitää suhteen alussa selvittää, että ollaanko sitä samalla aaltopituudella sen suhteen, että mikä lasketaan pettämiseksi.
Varsinaisesti mies ei ole mielestään sinua pettänyt, koska (ja jos) ei ole pannut ketään toista. Siinä tuntuu menevän useilla se raja, että kaikki muu on sallittua..No, luottamuksesi hän on rikkonut eikä sitä enää muuta mikään. Vaikea sanoa, onko hänellä todella ollut aikomus panna jotakuta toista, voi olla että hän vaan kaipaa jatkuvaa ihailua ja vahvistusta miehisyydestään ja hän hakee sitä netistä. Se ei kuitenkaan ole sinun vikasi millään tavalla. Miehellä itsellään on ongelma, ja siinä ei ole sinulle mitään syytä ajatella että olet viallinen! Pettäjä ja luottamuksen menettäjä on ihan yksin vastuussa siitä mitä tekee. Turha sinun on ajatella, että "kunpa olisin ollut halukkaampi, kumpa olisin viehättävämpi", ei ei, kyllä se on ihan sama mitä sinä olet, mies haluaa jotain muuta. Siksipä sinun pitää nyt ajatella, että vaikka itse niin kovasti rakastat niin mieti: pystytkö elämään ihmisen kanssa joka ei rakasta sinua samalla tavalla takaisin? Pystytkö elämään pelurin kanssa? Pystytkö jotenkin sietämään näitä muita naisia ja uskomaan, että hän rakastaa vain ja ainoastaan sinua..? No vastaus on tietysti selvä..
Pettäjä ei rakasta ketään, ei ehkä itseään tai jos niin vain itseään. Voisit yrittää jaksaa uskoa siihen ettei mies koskaan petä, mutta totuus on, että kun näitä nettipanojen etsimisiä tulee niin niitä tulee myös jatkossa. Oman itsesi vuoksi kerää tavarasi ja kävele, älä edes yritä jäädä koska mies ei siitä muutu. Sure aikasi, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu, jonkun toisen kanssa..
Itse menin naimisiin pelurin kanssa. Tässä olikin monta vuotta suht hiljaista, mutta vanhat merkit alkoi taas pitää paikkaansa. Ei se ihminen siitä miksikään muutu. Jos on valehtelija, niin sitä on hamaan loppuun saakka..
Tulihan se totuus lopulta taas esiin. Huolimattomaksi kun käy niin ei aina muista peitellä jälkiään. Asia oli minulle helpotus. Epätietoisuudessa eläminen on pahinta. Alkoihan sitä jo itsekin uskoa olevansa vainoharhainen. Enpä olekaan. Enää ei itketä. :) Huvittaa ja säälittää lähinnä.
No kyll oli niin samaa ..... Omal kohdalle ystävä ihmetteli ettäonko se sinun poika ystäväs date palstalla ?
Haki suukottelu ja nais ihan kuvie kans ....
Mainitsin tämän ja siitähän tuli hirveä riita - olin loukkaantunut toki ja hänen puoleltaan ei halia ei minkäänlaista osoitusta että olisi pahoillaa edes
Tästä ei siis juteltu ja menin omaan kotiini.... alkoi mykkäkoulu hänen puolelta.... kun otti yhteyttä olin alakuloinen, ja sehän ei ollut salittua, sainsiitä sanomiset kun en ole iloinen. Viikon pääst sattuneesta
Työn ohessaan tuli käymään "keskustelemaan" ... kuulin että hänellä ollu tämä sama tapa koko suhteemme ajan... aina kun meillä riitaa tai kun hän vetäytyi mykkäkouluunsa - hän oli date palstoilla... oli kuulemma terapiaa hänelle - samaan aikaan kun itse huolehdin ja murehdin ja itkin , tunsin oloni pahaksi.... kysyin kerran hänen tukeaan, oli liian kiireinen - ei millää tavalla edes välittäny mikä on....
Kylmä - ei kykenevä kommunikoimaa..... on nyt ex.....
Minun mieheni kyllä osoittaa olevansa pahoillaan. Pahoillaan hän ei aidosti ole teoistaan. Pahoillaan hän on vain siitä että jäi kiinni - taas kerran. Pahoillaan ja rakastava hän on vain silloin kun jää kiinni ja pelkää että lähden. Itseään hän taitaa rakastaa, ei minua.
Vieläkö sä siellä lojut miehes jalkojen juuressa lattialuuttuna?
Miten sä jaksat?
Kyllä on ihan toivotonta tuo sunkin elämä. Hanki ihan oma uusi elämä ja unohda tommonen paskaläjä!
Mikä teitä vaivaa.Mikä teidät saa roikkuun miehissänne/naisissanne.Eikö se ole varsin selvää että,jos toinen pettää ja varsinkin jos monasti tai pitää pidemmän salasuhteen.Niin voiko sellainen mies/nainen muka rakastaa sinua.Otetaans esim. Eräs perhe, jonka tiedän.Mies syytti naista pettämisestä ja aloitti sillä verukkeella suhteen työkaverinsa kanssa.Molemmilla suhdelaisilla oli lapsia Suhde kesti jokusen vuoden, kunnes käry kävi.Mies pettäjän perhe muutti etelä suomeen ja naispettäjän perhe tiettävästi ei muuttanut, mutta nämä SÄÄLITTÄVÄT petetyt elävät vieläkin pettäjien kanssa.Kysyn vain MITEN TE ROIKKUJAT VOITTE VIELÄ LUULLA PETTÄJIEN RAKASTAVAN TEITÄ