Onko se realismia, kehujen keräämistä, miellyttämisen halua vai jotain muuta?
Itsensä väheksyminen
...
57280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
pummismia
kaikkia noita tai sitten se voi olla huumoria, itsepetosta tai mikä uskomattominta: omaa käsitystä itsestään.
yksi itsekeskeisyyden laji. Mielessä ei pyöri muu kuin se mitä muut _minusta_ ajattelevat. Muitakin ajattelemisen aiheita olisi.
Noin se varmaan on.
Ja aika rasittavaa läheisille.
Riippuu täysin sanojan luonteesta.
Kerro lisää.
No jollekin se voi olla sellasta "kehukaa nyt"-toimintaa, joku voi olla vain arka eikä usko itseensä, ite olen oppinut sanomaan vastakohta-asettelussa vain sen, minkä taatusti osaan/tiedän niin ei tarvi jängätä turhasta.
että jos joku vaikuttaa puhuvan vähättelevään sävyyn itsestään, voi hän oikeasti olla vielä puheitaankin paljon vähäpätöisempi, jolloin se oikeastaan onkin itsekehua.
jos joku on saavuttanut paljon ja sitten vähättelee saavutuksiaan, eikö hän tavallaan anna kuvaa, että hän olisi pystynyt paljon parempaan, jos vain olisi yhtään viitsinyt. ;D
itseironiaa.
Ei minullakaan ole mitään merkitystä, vaikka eilen kävin tiputtamassa vanhan pariskunnan katolta monta kuutiota llunta, ihan ilmaiseksi.
Plussaa, he saivat varmuuden, ettei katto romahda ja minä kunnon hien pintaan.
Joku veti minun autoni ojasta ihan ilmaiseksi ja pyytämättä ja autan tietty sit itse seuraavaa.
Hyvän olon sen takia että autoit?
joskus, mutten oikein osaa kuvitella tilannetta.
jälkeen lupas maalaamansa taulun.
Sinänsä kyseisen pariskunnan vaimo, käy samaa maalauskurssia mitä minä.
vähätteli itseään, mutta ilmeisesti vaatimattomuudesta. (Enkä tarkoita sitä palstan hahmoa).
Siinähän se elämisen merkitys onkin kai. Olla hyvä ja avulias puolin ja toisin. Jotain voi joskus saadakin kun antaa.
Sitä ei kehtaa heittää poiskaan.
oli varmasti viisasta; silloinkin oli varmasti ihmisiä, jotka olivat valmiit viemään kunnian toisten tekemästä työstä omiin nimiinsä.
lun auttaa toista, hyvä saa jatkumon. Kuten siinä "Pidä huolta" mainoksessa.
ottaa valokuvan ja laittaa esille.
Jos ihminen maalaa noin 200 taulua vuodessa, opiskelee alan opistossa (vaikka on yli 50 v.) ja pitänyt kaksi yksityinäyttelyä, osanee.
Olen niin monta kertaa huomannut että kun tekee hyvää, saa vastalahjaksi hyvää odottamattomalta suunnalta. Tai sitten vain yhdistelen sattumia.
Asenne elämään kai ratkaisee sen saako vai ei ja kuinka paljon saa, eli mitä pitää saamisena ja mitä itsestäänselvänä. Antamisen ilo on kuitenkin kaunis ilo, vaikka moni sitäkin sanoo itsekkyydeksi ja oman edun tavoitteluksi.
voit ihailla tätä, mikä todellisuudesa on kuvaa tummempi
http://rulla.kuvaboxi.fi/mediaobjects/orig/pub/2009/03/30/8143010478549079245orig.jpg
Kaksisataa taulua vuodessa on pelottavan kova tahti. Taitaa olla tekijällä paljon patoutunutta luomisen vimmaa sisällään.
itsekkyyttä ole, vaikka tuskin kukaan kellekään mitään antaisi, jos ei siitä jotain itsekin saisi. Psykopaatti ei koe antamisen iloa, joten jos hän jotain auttaa, hänellä täytyy olla siihen jokin itseä muulla tavalla hyödyttävä syy. Onneksi kuitenkin antamisen iloa kokee suurin osa ihmisistä ja aina olen ihmisiltä apua saanut kun olen pyytänyt. Eri asia tietenkin ovat kaikenlaiset virkailijat, jotka ovat kai niin paatuneita, että näkevät ihmisetkin vain rasittavina ongelmina.
kelpais. Tykkään.
suhteellisen paljon.
Toisaalta, kun intohimona on maalaaminen, tasoittaa se omalla tavalla tuotteellisuutta.
?????
piru tornien yllä, sun yläpuolella.
En ihan ymmärtänyt sanomaasi "tasoittaa se omalla tavalla tuotteellisuutta".
Oli miten oli, maalaamisessa tärkeä asia on siitä nauttiminen. Se tulee esiin lopputuloksessa ja se on ehkä tärkeintä taiteen tekemisessä. Sen näkee jotkut joskus, joku ei koskaan, mutta riittää että itse tietää.
Ihmisen ehkä kaikkein hienoin ja paras teko on tehdä taidetta. Jos ei oteta puutarhaa mukaan, mutta sekin on taidetta omalla tavallaan.
kiitos
muisnaisegyptiläiseen kirjainmerkkeihin.
"Oli miten oli, maalaamisessa tärkeä asia on siitä nauttiminen."
Kun siitä nauttii ja on intohimo, maalattujen määrän ymmärtää maallikkokin paremmin.
Tasottammien siis huono sanavalinta minulta.
eikä sille ole väärää tulkintaa. Se on sitä, mitä se katsojalleen sanoo ja kuvassa on ilmiselvästi itse saatana ihmisen korvassa kirkontornien yläpuolella. Aurinkoiset värit kertovat, että kehoituksesta kuunnella korvalla pirua, seuraa valoa (Lucifer - valon tuoja) ja onnellisuutta.
periaatteessa ei pitäisi sanoa kuin taulun nimi ja katsoja saa kasvattaa omat johtopäätelmänsä mitä näkee taulussa.
Mitä sanot tästä, nimi Valon vanki
http://rulla.kuvaboxi.fi/mediaobjects/orig/pub/2008/12/30/8143010478546189706orig.jpg
Sormus tai siis ympyrä kuvastaa kristillisessä mielessä rakkautta, jolle ei ole alkua eikä loppua. Rakkaus voi olla myös vangitsevaa. Tämä tuo mieleeni ihmisen ahdistuksen kun ihminen ymmärtää olevansa rakkauden syleilevässä loukussa ilman ulospääsyä. Ihminen on joko pnnellinen tai hädissään, ehkä molempia. Kehä sekä suojaa häntä että eristää hänet. Tykkään tästäkin.
kerroit aika tarkkaan, mitä maalatessani taulua halusin taulussa kertoa.
Onnellisuus on liian lievä kuvaus, ihminen on tässä joko riemuissaan, hädissään tai molempia.
Kyllä tuon voisi varmasti tulkita monella muullakin tapaa, joten olen ihmeissäni, jos oma tulkintani osui lähellekään. Jälleen kerran värit ja valöörit ovat rauhoittavia, joten kuva ei ainakaan minua ahdista. Työllä on voimakas sanoma, mutta sitä on miellyttävä ja helppo katsoa. Se on viasuaalisesti kaunis, muttei imelä.
siinä voi nähdä myös naisen uuman, jolloin sormuksen sisällä sisällä on mies tai siinä voi nähdä myös kohdussa ulospääsyä kärsimättämästi odottavan (tai uutta elämäänsä) riemuitsevan ihmisen alun?
tuo taulu on irroitettu tästä taulusta, ylälaidan keltainen pallo.
Nimi "Tulen nainen".
http://rulla.kuvaboxi.fi/mediaobjects/orig/pub/2008/12/31/8143010478546189734orig.jpg
ON SE.
millä tavoin väheksyy itseään.
Kyllä pidän enemmän itsensä väheksyjästä kuin kokoajan itsensä turhanpäiväisestä korottajasta.
- Hei haloo, enksä mä oo hyvä, ku nostin nastan lattialta!
- Hei haloo, enks mä oo hyvä, ku avasin viikko sitten oven vanhukselle!
- Hei haloo, enks mä oo hyvä, ku kirjoitan palstalla vain hyviä ajatuksia!
- Hei haloo, enks mä oon hyvä, ku haukuin tyypin josta en pitänyt!
- Hei haloo?
Keskitietä ei vissiin ole olemassakaan?
Hjallista "Jumalauta, elämässä on oltava nöyrä ja kuunneltava toista".
On toki olemassa kultainen keskitie, osaa mainostaa itseään ettei mene överiksi.
Kun tietää mitä osaa ja ei osaa, ei tarvitse ali- tai yliarvioida itseään.
Kuka ihan oikeasti tietää mitä osaa?
otettava se riski, että tietää mitä osaa ja mitä ei.
Jos ei näe itseään hyvänä niin se on silloin realismia ja omakuvan kertomista. Jos tietää olevansa ainakin siedettävä ja muuten kiva, mutta on epävarma itsestään muiden seurassa ja vähättelee itseään, se on ehkä kehujen keräämistä itsetuntoboostiksi, se on ehkä miellyttämisen halua, se on pelkkä osoitus epävarmuudesta ilman mitään pyrkimyksiä.. Riippuu mistä roikkuu :)
Voisko se olla myös sitä että antaa muille tiedoksi ettei luule itsestään sen enempää mitä on? Varmuuden vuoksi...
ja ihan tyypillistä suomalaista käytöstähän se on muutenkin. Joissain muissa kulttuureissa sitä voidaan tulkita väärin, mutta tuskin täällä sitä muuna pidetään kuin kunnioitettavana luterilaisena nöyryytenä.
Mikä ettei. Jotain todistelua joko itselleen tai muille se joka tapauksessa olis, mun mielestä.
Vanha kansallinen tapa. Jotain, mitä sanoo sen kummemmin ajattelematta reaktiona saamiinsa kehuihin.
Tuo on kyllä totta. Esimerkiksi se elisan/saunalahden mainos jossa toinen miehistä kehuu toisen tavaroita maatilalla ja toinen vähättelee sen minkä ehtii:
"tommonen syöttikala..."
Vaatimattomuutta, ainakin joskus, kenties.. Ei ehkä aina osoitus itsensä väheksymisestä :)
Riippuu ja roikkuu siitä, että miten, milloin ja miksi...
on se. Ärsyttävää.
On semmoinen kuin on itseään väheksymättä. Kyllä ne muut arvottavat ihan pyytämättä.
No entä jos on itseään väheksyvä ja se on semmoinen kuin on?
Gooddamnfuck, ihmiset jotka ei totakaan hoksaa vois juosta nokkospuskaan.
vähesyn itseäni huomaamattani joskus uudessa porukassa. En tiedä mistä ne kommentit pulpahtaa suustani ulos. En todellakaan hae huomiota. Ehkä sillä lailla kerään ympärilleen inhimillisempää porukkaa. Siis sellaisia jota hyväksyvät toiset sellaisina kuin ovat. Ei tarvitse olla täydellinen vaan on tärkeätä että heikkoudetkin hyväksytään.
On huisi ero millätavalla ihmiset sinua kohtelevat oman käytöksesi perusteella. Itsevarmuus vetää puoleensa tietyntyyppistä porukkaa ja epävarmuus toisenlaista...