Olen tulossa kohta hulluksi. On asioita, joihin en saa selvyyttä vaikka pääni puhki olen miettinyt.
Olen tapaillut erästä miestä nelisen kuukautta. Viime ajat ovat olleet kuitenkin pelkkää ala mäkeä.
Ennen seurustelua minulla oli haaveena muutto pois, ihan uuteen paikkaan ja alkuun, vieläkin olen katkera etten kerennytkään muuttaa kun tapasin poikaystäväni.
Hän on todella ihana ja kohtelee minua hyvin. Olen vain alkanut miettiä että haluammekohan eri asioita. Pitääkö minun jättää muutto haaveeni, harrastukset ja unelmat hänen takia?
Hän on myös erittäin mustasukkainen, jonka takia riitelemmekin paljon.
Hän on itsekin ehdottanut eroa monesti, mutta kuitenkin tullut toiseen tulokseen. Silti tuntuu että olen jo niin vahvasti ihastunut. Olen niin sekaisin enkä tiedä mitä tehdä.
Onko kenelläkään ollut samaa tilannetta? Miten te teitte?
Olen tapaillut erästä miestä nelisen kuukautta. Viime ajat ovat olleet kuitenkin pelkkää ala mäkeä.
Ennen seurustelua minulla oli haaveena muutto pois, ihan uuteen paikkaan ja alkuun, vieläkin olen katkera etten kerennytkään muuttaa kun tapasin poikaystäväni.
Hän on todella ihana ja kohtelee minua hyvin. Olen vain alkanut miettiä että haluammekohan eri asioita. Pitääkö minun jättää muutto haaveeni, harrastukset ja unelmat hänen takia?
Hän on myös erittäin mustasukkainen, jonka takia riitelemmekin paljon.
Hän on itsekin ehdottanut eroa monesti, mutta kuitenkin tullut toiseen tulokseen. Silti tuntuu että olen jo niin vahvasti ihastunut. Olen niin sekaisin enkä tiedä mitä tehdä.
Onko kenelläkään ollut samaa tilannetta? Miten te teitte?
Vastaukset 5
Vanhimmat
>Sinäkin tiedät ,että silloin kun rakastuu ,ei sen jälkeen hummaile vieraitten miesten sängyissä...
Pari vuotta sitten olin sinkkuna kun minulle tarjoutui työtilaisuus ulkomailla. Vähän ennen kuin komennus toteutui ehdin aloittaa tapailun pitkään tuntemani naisen kanssa. Mä mietin asiaa pääni puhki että miten teen, uskallanko edes lähteä vieraisiin kuvioihin, miten nainen suhtautuu mahdolliseen lähtööni ja kuinka alkavan suhteen käy. Nainen tiesi työtilaisuudesta paljon ennen tapailun alkua, kavereita kun oltiin.
Päätin kuitenkin että mä lähden jos tilaisuus varmistuu. Muistan erään keskustelun naisen kanssa missä pohdin mainitsemiani juttuja ja jokin hänen olemuksessaan kertoi siitä ettei lähtöni olisi hyvä juttu vaikka ei sitä vastaan ollutkaan. Hienoja tilaisuuksia tulee kohdalle harvoin. Tapailu kuitenkin loppui ennen työn varmistumista. Luulen että osin tuon takia. Vaikka ei olisi loppunutkaan olisin lähtenyt sinne. Jos kiinnostus ei olisi kestänyt sen yli, ei kiinnostus syvää olisi ollutkaan.
Mä olen sitä mieltä että kun sinun juttu on noin tuore ja on jo nyt alamäkeä, niin ehkä sinun pitää kuunnella sydämesi ääntä. Jos sä haluat toteuttaa unelmasi ja ne jutut on tärkeitä, niin anna palaa! Jos sydämesi sanoo että jää, niin jää. Tsemppiä! :)
Jos sinulla on unelmia ja haaveita jotka haluat muualla toteutta,
niin sinuna lähtisin. Ei sinun tarvitse jättää unelmia miesten takia!
Ei ehkä paras sanavalinta "miesten takia". Jos kyseessä on vain se YKSI (ehkä oikea?) mies. Äärifemakkojen miehiä alentavia kommentteja tässä tuskin tarvitaan.
Mielestäni tuossa on aikamoinen ristiriita:
kerrot että poikaystäväsi on todella ihana ja kohtelee sinua hyvin.
Kuitenkin hän on erittäin mustasukkainen, ihan siinä määrin, että riitelette sen takia paljon. Onko tuo hänen mustasukkaisuutensa hyvää kohtelua ja ihanaa aikuista, tasapainoista käytöstä? Hänhän ei pysty luottamaan sinuun ollenkaan, hänellä on kaiketi aika paha ongelma asian suhteen (ja itsensä).
Lisäksi, vaikka hän haluaa sitoa sinut oman mielivaltansa mukaisesti, hän on silti itse ehdottanut eroa useaan otteeseen ja siis HÄN on tullut toiseen tulokseen. Oletko jäänyt siis hänen päätöksensä perusteella, et omasi?
"Pitääkö minun jättää muutto haaveeni, harrastukset ja unelmat hänen takia?
Hän on myös erittäin mustasukkainen, jonka takia riitelemmekin paljon."
Tässä omaa tekstiäsi. Kummalla rivillä on se, mitä elämässä haluat ja mikä tekee SINUT onnelliseksi?
Hieman mietityttää tuo poikaystäväsi käytös. Onko se ihan tasapainoista? Kunnioittaako hän sinua? Ei ainakaan tunnut luottavan ja voiko kunnioitustakaan olla, jos epäilee toisen olevan petturi?
Suoraan sanottuna, hän ei kertomasi perusteella kuulosta minun korviini erityisen ihanalta... Haluatko oikeasti sellaista elämää, jonka hänen kanssaan saat ja oletko siinä onnellinen? Voitko olla oma itsesi kaikilla niillä vapausasteilla jotka kummallakin osapuolella on terveessä parisuhteessa? Onko sinulla sama henkinen (ja konkreettinenkin) vapaus minkä hän itselleen haluaa ja ottaa? Vai joudutko miettimään sanomisiasi ja tekemisiäsi, ehkä menemisiäkin sen pohjalta, miten hän mustasukkaisuudessaan reagoi niihin? Jos jatkatte yhdessä, kenties poikaystäväsi olisi hyvä hakea apua mustasukkaisuusongelmaansa, se tietysti edellyttää häneltä itseltään halua sitoutua muutokseen ja kykyä ylipäätään nähdä se tosiasia, että mustasukkaisuus uhkaa tuhota ennen pitkää parisuhteenne ja mahdolliset myöhemmätkin suhteet.
Kaikkea hyvää sinulla ja älä ihmeessä pähkäile yksin jos et pääse selvyyteen siitä mitä haluat, vaan käy juttelemassa vaikka perheasian neuvottelukeskuksessa, terapeutille, tai soita vaikka Väestöliiton neuvontapuhelimeen, heiltä löytyy myös reaaliaikaista nettineuvontaa. Elämä on arvokas ja se kannattaa käyttää viisaasti. Sinun elämäsi on SINUN elämäsi ja sen ohjat on itselläsi. Mieti mitä tarvitset! mitä haluat! ja etsi reitti sitä kohti. Ja jos ero pelottaa mutta silti ehkä haluaisit sitä muista, että maailmassa on muitakin miehiä. Ja ihan hyviäkin paljon.
Tsemppiä!!!