Miksi ihmeessä ruoho tuntuu olevan vihreämpää aidan toisella puolella, parisuhteen ulkopuolella? Ja suhteessa kaikki päällisin puolin ihan hyvin: välitetään, rakastetaan ja seksiäkin on (harvoin kyllä). Puhutaan, siis pystytään keskustelemaan vaikeistakin asioista. Tiedän, että haen sitä jännitystä muualta, jota ei omassa parisuhteessani ole. Ja sitä fyysistä läheisyyttä. Loukkaan sillä vain toista osapuolta.
Ajaudun toistuvasti tilanteisiin, joiden jälkeen en voi todellakaan olla ylpeä käytöksestäni. Tiedän, morkkikset on itse kärsittävä. Ja itselleni selitellen, omaa käytöstä puolustellen asetan oman moraalini rajaa aina vain kauemmaksi.
Mielestäni en voi puolustella käytöstäni mitenkään, en edes fyysisillä tarpeilla. Tai huomionkipeydellä - totta kai egoa hivelee se, että tuntee tulevansa huomatuksi ja halutuksi. Ja tämän mieheni hyväksyy, huomion tarpeen. Sanoo itsekin nauttivansa pikkuflirtistä muiden kanssa. Silti rajansa on kunkin itse vedettävä. Pelkään, että olen liian lähellä sitä rajan ylitystä.
Mutta voiko rakkautta ja seksiä erottaa toisistaan? Seksi seksinä ja rakkaus syvempänä tunteena. Mielestäni rakkauteen kuuluu vain niin paljon muuta.
Luonnollisesti suhteen toinen osapuoli ei tiedä sekoilustani mitään. Olen kahden vaiheilla, että kerron. Tiedän, että suhde ei pysy entisellään sen jälkeen - mahtaako pysyä edes koossa. Lasten takia olisi pysyttävä. Mutta ellen jotenkin saa herätettyä häntä tähän tilanteeseen, että minulla ja kai meillä molemmillakin on paha olla, pelkään että kaikki jatkuu vain omalla painollaan. Tunteiden tyhjiössä.
Ajaudun toistuvasti tilanteisiin, joiden jälkeen en voi todellakaan olla ylpeä käytöksestäni. Tiedän, morkkikset on itse kärsittävä. Ja itselleni selitellen, omaa käytöstä puolustellen asetan oman moraalini rajaa aina vain kauemmaksi.
Mielestäni en voi puolustella käytöstäni mitenkään, en edes fyysisillä tarpeilla. Tai huomionkipeydellä - totta kai egoa hivelee se, että tuntee tulevansa huomatuksi ja halutuksi. Ja tämän mieheni hyväksyy, huomion tarpeen. Sanoo itsekin nauttivansa pikkuflirtistä muiden kanssa. Silti rajansa on kunkin itse vedettävä. Pelkään, että olen liian lähellä sitä rajan ylitystä.
Mutta voiko rakkautta ja seksiä erottaa toisistaan? Seksi seksinä ja rakkaus syvempänä tunteena. Mielestäni rakkauteen kuuluu vain niin paljon muuta.
Luonnollisesti suhteen toinen osapuoli ei tiedä sekoilustani mitään. Olen kahden vaiheilla, että kerron. Tiedän, että suhde ei pysy entisellään sen jälkeen - mahtaako pysyä edes koossa. Lasten takia olisi pysyttävä. Mutta ellen jotenkin saa herätettyä häntä tähän tilanteeseen, että minulla ja kai meillä molemmillakin on paha olla, pelkään että kaikki jatkuu vain omalla painollaan. Tunteiden tyhjiössä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos kerrot,on se heikkouttasi.
Toisen rikkominen ei ole oikeutettua vain sen vuoksi ettet pysty itse elämään itsesi/fiiliksiesi kanssa.
Ns. vapaa suhde sopii hyvin harvoille pariskunnille, ja nekään eivät yleensä kestä. Totuus on se että "tuntemattomuus" kiehtoo,kun oman kumppaninsa tuntee jo niin hyvin, se on ainoa järkevä selitys vihreämmälle ruoholle. Tosin joku voisi sanoa että tarvitset itsekuria =)