Suosittelen että ne jotka ovat kuvattomia vaihtavat kuvia nopeasti.
Kuva ratkaisee 98% kiinnostuksen, loppu on typerää höpinää "kemioista" sun muista.
Miehenä sain kokea tämän jatkuvasti. Vaatikaa kuitenkin että nainen lähettää kuvan ensin koska osa naisista ei koskaan muuten lähetä omaansa.
Samoin tapaamista kannattaa harkita ihan lähiviikoiksi koska muuten juttu väljähtyy tai toiselle ilmestyy muita ottajia.
Varsinkin jos olet mies niin suosittelen nopeampaa toimintaa eikä viestien kanssa hieromista ellet ole satavarma että nainen miellyttyy sinun kuvasta ja että tapaamisella kolahtaa.
Näin et kuluta turhaa aikaa tapauksiin, jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta tai haluavat vain leikkiä palstalla.
Kuva ratkaisee 98% kiinnostuksen, loppu on typerää höpinää "kemioista" sun muista.
Miehenä sain kokea tämän jatkuvasti. Vaatikaa kuitenkin että nainen lähettää kuvan ensin koska osa naisista ei koskaan muuten lähetä omaansa.
Samoin tapaamista kannattaa harkita ihan lähiviikoiksi koska muuten juttu väljähtyy tai toiselle ilmestyy muita ottajia.
Varsinkin jos olet mies niin suosittelen nopeampaa toimintaa eikä viestien kanssa hieromista ellet ole satavarma että nainen miellyttyy sinun kuvasta ja että tapaamisella kolahtaa.
Näin et kuluta turhaa aikaa tapauksiin, jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta tai haluavat vain leikkiä palstalla.
Vastaukset 43
Vanhimmat
minä en ainakaan ole kiinnostunut miehen kuvasta, persoona ratkaisee, enkä halua lähettää omaani, sillä loppujen lopuksi se on tapaaminen, jolla on jotain merkistystä.
Olen joskus lähettänyt kuvani, ja mies on ihan lääpällään, kirjoittlee, että kuinka on niin ihatunut, ja sitten kun on tavattu, mies ei halua nähdä enää ikinä.
Ja jos en ole lähettänyt kuvaa, mies on sanonut treffeillä, että pelkäsi millainen nainen sieltä tulee, mutta on treffien jälkeen tosi innoissaan ja höpisee jotain että on ihastunut.
Että se kuva ei ratkaise mitään. Ehkä niille miehille, jotka muutenkin kotona selaa iltaisin Anttilan kuvastoa.
En tiiä minkä ikäinen nainen olet mutta kyllä naiset ovat kiinnostuneet miehen kuvasta ja nuo puheet "persoonasta" voi unohtaa suurimmaksi osaksi nuorempien naisten kohdalla. Miehen kuva ja naama on se mikä nettideitissä määrää tahdin. Tämän jälkeen sitten katsotaan asiaa eteenpäin tapaamisessa. Kirjoittelu on suurimmaksi osaksi täytettä jolla ei lopulta ole ratkaisevaa merkitystä kunhan siinä on sopiva positiviinen tai humoristinen vire päällä.
Jos taas et halua lähettää omaasi niin herää kysymys että mikset?
Itsellä herää epäilys että onko nainen valehdellut itsestään vaikkapa painonsa jos ei halua kuvaa laittaa.
Se on totta että kuva ei ratkaise kaikkea, mutta se ratkaisee sen tuleeko sitä tapaamista vai ei. Olen sinun kanssa samoilla linjoilla että tapaaminen ratkaisee sitten asiaa vielä eteenpäin.
Koko asiani ydin olikin se ettei kannata tuhlata aikaa kirjoittelemalla ja tutustumalla toisen "persoonaan" jos kuitenkin kaiken ratkaisee kaksi asiaa:
Kuva JA tapaaminen.
Itsekkin kirjoittelin yhden miehen kanssa 2 viikkoa ja mies ei millään ehdottanut tapaamista joten ehdotin itse. Ja kun tavattiin niin miehen olemus ja ääni ei sitten minua miellyttänytkään, joten vähän niinkun turhaan kirjoiteltiin. Kuva ja tapaaminen se tosiaankin ratkaisee ja varsinkin se tapaaminen.
Nyt olen menossa yhden miehen kanssa treffeille ja hän ehdotti jo muutaman viestin jälkeen tapaamista mikä on mielestäni hyvä asia.
"...Kuva ja tapaaminen se tosiaankin ratkaisee ja varsinkin se tapaaminen.
Nyt olen menossa yhden miehen kanssa treffeille ja hän ehdotti jo muutaman viestin jälkeen tapaamista mikä on mielestäni hyvä asia."
Samaa mieltä että se tapaaminen sen sitten vasta kertoo vaikka siinä voi ehkä tullakin kiusallisiakin tilanteita. Mitään ei saa ellei kokeile tosissaan.
Onnea treffeille!
aikaa kirjoittelemalla vaan menen suoraan treffeille.
Kuvaa en halua lähettää koska kokemukseni on ollut että miehet on kuvasta ihan innoissaan, ihastuvat kuvaan ja sitten kun tavataan, koko homma lässähtää. Ei, en ole kuvassa laihempi - hyvännäköinen kylläkin - ja livenä olen sitten ehkä vähemmän "mielikuvitusta" kiihottava ilmestys. Ihan tavallinen ihminen. Pitäisi varmaan lähettää joku surkea kuva :)
Miehillä on tapana unelmoida. Kovaa ja korkealta.
"Miehillä on tapana unelmoida. Kovaa ja korkealta."
Toi on mun kokemus. Miehet unelmoi kuvan äärellä. Elävä ihminen ei sitten kiinnostakaan.
Minun mielestäni on parempi kirjoittaa pitempään. Liian nopea tapaaminen voi johtaa harkitsemattomaan suhteeseen koska rakkaus voi leimahtaa kuin salamaniskusta vaikkei tiedä toisesta mitään. Minäkin olisin ohittanut ex-miesystäväni jos olisi ollut mahdollisuus kirjoitella hänen kanssaan ensin. En olisi ikinä lähtenyt häntä tapaamaan, jos olisin tiennyt hänestä enemmän. Mutta tapasin ilman "esitietoja" ja se oli siinä. En tiedä kykenenkö enää koskaan rakastumaan kehenkään kuten häneen vaikka suhde satutti minua tosi paljon. Toisaalta en tiedä, voiko sitäkään suhdetta katua näin jälkikäteen, koska sainhan rakastaa häntä sen hetken kuin hänen kassaan olin. Mutta suuri murheeni on, miten koskaan löydän samanlaisia tunteita jonkun toisen kanssa :(. Parempi olisi ollut ohittaa...
Niin, kyllä mun mielestä se nopea tapaaminen ja kuva on ne mitkä ratkaisee. Vaikka itse joskus sanoinkin että "ei se ulkonäkö merkkaa mitään" niin pakko myöntää et ei ihan kyllä pidä paikkaansa..sillä vaikka ihminen olis mitenkä mukavan oloinen ja hauska ym tahansa ja vaikka kuinka tuntuis et kemiat kolahtaa mut jos se ulkonäkö on mielestäsi vastenmielinen niin se on eikä se siitä muuksi muutu. Mut siis tää vaan mun mielipide.
Ja tuohon netissä tutustumiseen sen verran et joskus kirjoittelin tosi pitkiä juttuja toisen osapuolen kanssa ja sit kuitenkin kun tavattiin niin ei olutkaan sitä jotain ja se jäi siihen..jäi vaan lähinnä harmittamaan et tuli kerrottua omasta elämästä hirveän paljon ihmiselle jonka kanssa ei sit lopulta tullutkaan mitään ja noin jälkeenpäin ajatellen olis vaan ollut parempi et oltais tavattu pikimmiten ja sitten vasta olis alkanut miettii noista oman elämän kertomisista toiselle jos olis ollut jo toiset ja mahdollisesti vaikka kolmannetkin treffit tiedossa.
meppis on niin oikeassa!
Varsinkin nettideittailussa ulkonäkö on liiankin tärkeä. Jos kuvassa pällistelee peikon näköinen resupekka, en todellakaan treffeille lähde. Tottakai jokainen etsii oman kaltaistaan toista puoliskoa.
Itsekin joskun kirjoittelin miehen kanssa kaikki intiimitkin asiat ja tapaaminen oli vaivaantunut fiasko. Kyllä otti nuppiin.
Ulkonäöllä ja koolla on merkitystä :D
..mut facebookissa kirjoittelet sitten kuitenkin samat tarinat kaikille tutuille ja tuntemattomille?!
Kannatan kanssa kohtalaisen nopeaa tapaamista, koska kaikki tuo
mitä kirjoitit, on ihan totta ja koettu. Osa naisista on vain leikkimässä
ja pelleilemässä palstalla, kirjoittelevat mukavia vaikka vuosikausia,
mutta se viestittely ei tule koskaan johtamaan mihinkään face to face
tapaamiseen. Täysin hukkaan heitettyä aikaa sellainen viikkoja, jopa
kuukausia kestävä typerä lässytys ja niiden surkuhupaisien "kemioiden"
testailu kirjoittelemalla.
Kirjoittelemalla voit saada tiettyjä asioita selville, mutta suhteeseen asti ne eivät kanna vaikka kirjoittelisi itselleen jännetuppitulehduksen. Eri asia sitten tosiaan, jos on täällä vain ihmettelemässä ja leikkimässä eikä oikein edes tiedä mitä hakee.
Osa on varmaan ihan pihalla, eikä tiedä edes mitä etsii.
Osa taas kokeilee, mitä kaikkea voi saada ja kun sekin tavoite on
saavutettu, että niitä kosijoita on joka sormelle, niistäkään ei kelpaa kukaan,
kun aina lisää ja lisää, parempaa ja parempaa pitäis olla tarjolla.
Tuon tyyppiset ihmiset on niitä, jotka roikkuu netin deittisivuilla
vuosikaudet. Kumpaisiinkin em. tapauksiin ei kannata tuhlata aikaa.
"Osa naisista on vain leikkimässä
ja pelleilemässä palstalla, kirjoittelevat mukavia vaikka vuosikausia,"
Koskee myös miehiä. Laitoin miehelle viestin ja hän vastasi, ettei ollut enää haku päällä, käy täällä vaan tuttuja moikkaamassa..
Kuitenkin "hakee", pitkät litaniat siitä minkälainen on ja millaisen naisen haluaa..
En lähetä kenellekään kuvaani. Enkä kirjoittele kauaa.
Jos mies tuntuu asialliselta, pyydän tapaamista mahdollisimman pian. Sillä selvä.
Lyhyestä virsi kaunis. Jos aikomus on tutustua niin tuskin se kirjoittelulla etenee. Jos naama ei miellytä niin taas on kuitenkin kokemusta rikkaampi.
Muistakaa että netissä kaikki on mahdollista. kaverin kuvalla ja tutun teksteillä voi pitkään vältellä tapaamista jolloin totuus paljastuu.
Olen kaikesta muusta aloittajan kanssa täysin samaa mieltä, mutta mielestäni on mieheltä kohteliasta (ja hyvien tapojen mukaista?) lähettää kuvansa ensin. Tietenkään naiset eivät lähetä omaansa, jos miehen kuva ei miellytä, mut sellaista se on ;)
"Tietenkään naiset eivät lähetä omaansa, jos miehen kuva ei miellytä, mut sellaista se on ;) "
Tiedätkö komeana miehenä miten paskalta se tuntuu kun toinen ei vaivaudu edes lähettämään kuvaansa?
Siinä ajattelee että itse on niin saatanan ruma ettei toista kiinnosta miltä toisesta tuntuu tai onko toinen ihminen vai ei.
Onhan se selvä ettei kaikkia ulkonäkö voi miellyttää, se onkin tullut jo todistettua, mutta kyllä takaisin pitää kuva lähettää.
Itse pyydän kuvaa naiselta ja odotan että nainen lähettää ensin. Muuten ei tule mitään enää.
Kuulostaa törkeältä käytökseltä. Jos mies lähettää kuvan niin kyllä naisen pitäisi myös lähettää miehelle kuva - riippumatta siitä minkä näköinen mies on.
Vihjeeksi sanoisin teille miehille että jos nainen käyttäytyy noin tökerösti niin kirjoittakaa naisen vieraskirjaan suorat sanat!!
Tuliko mieleen, että elämäntilanne on voinut muuttua ja kyllä toisilla se muuttuu päivittäin, eli voi olla ihastunut johonkin toiseen, palannut yhteen entisen kanssa, tullut joku isompi kriisi elämässä ettei deittailu sillä hetkellä kiinnosta tms. tms. Tietysti kohteliasta on laittaa lyhyt viesti ettei enää ole sama tilanne että kiinnostaisi, mutta joillain ihmisillä tapahtuu elämässä muutakin kuin nettideittailua..
Sehän on vähän kuin vaihtelisi kiiltokuvia. Lisäksi kuva on vain yksi välähdys ihmisestä, ihmienen on kyllä niin paljon muuta, naisen viehättävyys ja miehen charmi löytyy kyllä muualta kuin digikuvan biteistä.
Toisekseen kuvan lähettäminen sähköpostissa ventovieraalle on vähän kyseenalaista muutenkin. Ikinä et voi tietää vaikka kuvaasi käytettäisiin myöhemmin johonkin... Löydät feikkiilmoituksen kuvallasi, sivustolta, jossa et ikinä haluaisi olla ....
Suoraan treffeille vain, sittenhän sen näkee, mikä toinen on.
Mutta jos on saanut huonoa palautetta kuvasta niin miten sitä tohtii lähtee sitten treffeillekään tuosta vaan.
Sitä odottaa että toinen tajuaa että kyseessä on vain yksi kuva eikä mitään sen erikoisempaa ja vasta tapaamisessa näkee sitten muuta toisessa.
Huolestuttaa että toinen kokee tilanteen ahdistavaksi tai pettyy jos mennään treffeille ilman kuvien vaihtoa.
En ota kantaa siihen että onko se huonoitsetuntoisuutta, mutta ihmettelen miten elämäntilanne on voinut muuttua yhden tai kahden päivän aikana niin ratkaisevasti ettei pysty omaa kuvaansa lähettämään paluupostissa takaisin.
Nähtävästi nämä naiset eivät halua näyttää omaa naamaansa ettei näin ruma mies tunnista heitä sitten koskaan tuolla live-elämässä.
saa trauman sinun tapaamisestasi, eikä kykene käsittelemään pettymystä, että vastassa ei ollutkaan Mr Finland tai Miss Universum, voit aina lohduttautua sillä, että sinun ei tarvitse maksaa hänen terapiaansa.
Hyvänen aika, kyllähän aikuisen ihmisen pitää kestää se ja osata käyttäytyä, jos treffikumppani ei sytytä.
Tapaaminen suoraan ilman kuvia ja kirjoittelua on kaikkein nopeinta ja tehokkainta tutustumista.
Kyllähän nettideittailu on pelailua molemmin puolin. Mitä itse treffeillä kävin niin mukavia tavallisia naisia. Ei kellään pitäisi olla vaikeuksia löytää kumppania. Silti nämä samat roikkuvat saiteilla kuukausia, jopa vuosia. Löpinä siitä ettei sitä oikeaa ole tullut vastaan on paskapuhetta. Rima on korkeammalla kuin oma taso edellyttäisi. Siinä se syy on.
Kuvalla tai ilman, molemmat toimii. Mutta aktiivinen pitää olla. Siltikin 99 prossan varmuudella jää luu kouraan!
Ei ole varmaankaan kyse mistään "rimasta" vaan siitä että rakkaus ei ole syttynyt. Kuka nyt haluaisi seurustella saati perhettä henkilön kanssa johon ei ole rakastunut vaikka miten sopiva olisikin. Ja rakkaus ei aina syty niin herkästi ihan jokaiseen vastaantulijaan. Minä ainakin olen mieluumin yksin kuin rakkaudettomassa suhteessa, ällöttää ajatuskin intiimiasioista jonkun miehen kanssa, johon ei ole rakastunut ja kumminkin ne intiimijutut kuuluvat parisuhteeseen. Sen vuoksi varmaan moni mukava nainen roikkuu vuosiakin palstalla. Itselläni ollut profiili nyt puolitoista vuotta. Pari kolme miestä, ehkä jopa neljä, ollut sellaisia jotka ovat saaneet mielenkiintoni oikeasti heräämään niin että olisin mielelläni heidät tavannut, mutta he ovat löytäneet jonkun muun ennen tapaamista. Kaksi heistä löysi toisen naisen päivää ennen sovittua tapaamista eli olisi voinut mennä toisinkin jos aika ei olisi ollut vastaan. Siispä en ole käynyt treffeillä. Minua kun ei saa liikahtamaan treffeille ellen ensin kiinnostu oikeasti jostakusta. En tiedä mikä sen kiinnostuksen herättää...se ei ole mikään profiilissa nähtävä asia vaan joku miellyttävä liikahdus sisälläni jonka toinen voi saada aikaan viestin välityksellä...liittyy samanlaiseen huumorintajuun luulisin...voin jopa kuulla itseni nauravan sisälläni "heh heh" kun luen vaikuttavaa viestiä tai itse kirjoitan viestiä tuommoiselle herrasmiehelle. Ymmärretyksi tullut huumori nimittäin lähentää voimakkaasti.
rakkaus... on nimimerkkini, ei osa otsikkoa.
Mutta tuossa se on osa otsikkoa...
mitään näin järjetöntä. Mahdatko olla kovinkin nuori.
Rakkautta ei kuule ole ilman tutustumista, ihmiseen ei voi ihastua ilman tapaamista.
Se, mistä puhut, on rakastuminen omiin mielikuviin, omiin ajatuksiin.
Tulee ihan mieleen teiniajat kun on oltu niin kauhean ihastuneita Elvikseen (vaikka se oli kuollut) tai johonkin urheilutähteen (vaikka tietää ettei ikinä tulla tapaamaan).
Ei ole mitään todellista.
Nyt on kyllä herran/rouvan luetunymmärtämisessä puutteita. Jos minulle vastasit, niin en puhunut rakastumisesta ennen tapaamista vaan siitä että ylipäätään jaksaa vaivautua tapaamaan kun aika on tosi rajallista. Kortilla olevaa aikaa ei voi käyttää juoksemalla treffeillä. Pitää olla joku todella hyvö syy lähteä treffeille. Kerroinpa vain mikä minut saa tai saisi liikkeelle. En todellakaan puhunut rakastumisesta tai ihastumisesta. Rakastumisesta tai sen puuttesta puhuin vastateesani kysymykseen miksi profiilit roikkuvat palstalla mahdollisesti vuosiakin. En ole nuori. Olen avioliiton, rakastumiset ja seurustelut kokenut enkä siksi jaksa juosta jokaisen miehenkuvastuksen perässä. Ihastuminen ja rakastuminen ovat ihan eri asioita kuin jonkun kokeminen niin mielenkiintoiseksi persoonaksi että häneen haluaa tutustua paremmin.
Olen samaa mieltä siinä, että ei meillä naisilla ole rima korkealla vaan ongelmana on nimen omaan se, että vaikka joku mies tuntuisikin kaikin puolin sopivalta niin mieheen ei aina rakastu. Viime syksynä tapailin yhtä miestä joka oli minusta erittäin kiinnostunut ja olisin ehkä voinutkin nähdä meidät parina mutta en rakastunut mieheen millään tavalla.
Ja ongelmana on se, että rakkaus on tunne jota ei voi "pakottaa" millään tavalla. Jos ei rakkautta ole alussa niin ei sitä myöskään missään vaiheessa tule.
Itse kuitenkin lähden treffeille hyvinkin helposti. En tarvitse kuin ihan pikkuriikkisen kiinnostusta toiseen niin jos mies pyytää treffeille niin menen. Treffeillä käyminen on mielestäni kivaa siitä huolimatta että jutusta ei tule mitään.
siitä, että on yksilöllisiä eroja siinä, kuinka herkästi ihmisest ihastuvat/rakstuvata. Toiset rakastuu koko ajan. Ja toiset ei ehkä koskaan Ja kaikki on kiinni aivojen välittäjäaineista. :(
Kerroin tässä omien kokemuksien puolesta niistä ajatuksista mitä nettideitti herätti ja toisaalta yritin antaa vähän neuvoa.
Aattelin alunperin että kirjoittamalla täältä voisi löytyä joku fiksu nainen ja ne "kemiat" löytyisivät sitä kautta. Se on ihan turhaa pöpinää.
Kemiat ovat todellisuudessa sen toisen kuvassa ja sitten siellä todellisessa tapaamisessa.
Missään nimessä en kellekään antaisi ohjetta että kannattaa kovin pitkään kirjoitella ennen kuvien vaihtoa jo koska se on ajan tuhlausta. Sitten ennen tapaamista voi tsekata löytyykö tarpeeksi yhteistä yms. mutta sittenkin kannattaa sopia se kahvila-tapaaminen vaikkapa ihan lähiajoiksi.
Ite lähden nettideitistä, mutta monella on ihan väärät käsitykset sekä myös toiveet miten nettideitti toteutuu tai pitäisi toteutua. Ehkä jollakin voi pitempi kirjoittelu toimia varsinkin kun kyseessä on kaukojuttu, mutta vaihtakaa toki ne kuvat.
Se on aivan sama miten paperilla toinen kolahtaa jos totuus on se ettei koe toisen kuvasta toista kiinnostavaksi romanttisessa tai seksuaalisesti haluttavaksi. Puhumattakaan siitä miten juttu yleensä luistaa tuolla tosielämässä kohdatessa tai onko fyysistä vetovoimaa.
En löytänyt itse seuraa, mutta eniten harmittaa se että tuhlasin aikaa typeriin kuvitelmiin. Sitä yritän toisille saada taottua tässä päähän.
joo joo, sulla ei vaan ole Tärkeää nimimerkin kaltaista särmää..siinä kaikki. Opi häneltä! jos hän koskaan vastaa aloitukseensa.
Olen kyllä toi Tärkeää!! nimimerkki eli tän viestiketjun aloittaja.
Se on varmaan totta että särmä puuttuu tai oikeammin se ei välity siitä kuvasta mulla.
Jokainenhan saa tutustua miten haluaa mut tuo on minun ohje ja suositus.
Joo joo, ja tahallasi sotket ketjun selkeyttä..miksi?
Ehkä suosittelet, mutta etpä ole kyennyt kommentoimaan kertaakaan juttusi vastaajille
arvon nimimerkki : Tärkeää!!
Vastaileppa heillekin, Tärkeää!!
Jos et ole nimimerkkisi kuvaamana Liian Tärkeää!! vastaamaan ;(
Olen samaa mieltä siitä, että tapaaminen tulisi sopia aika nopeasti tutustumisen jälkeen. Minä en silti mielellään vaihtaisi kuvia ollenkaan. Usein kuvassa näyttää rumemmalta kuin oikeasti, jotkut jopa huomattavasti rumemmalta. Sitten siitä jää sellainen negatiivinen fiilis, vaikka tämä ihminen olisikin voinut tavattaessa olla hyvinkin puoleensavetävä ulkonäöltään.
Ilmoitetun pituuden ja painon perusteella kyllä pystyy sanomaan, onko joku mahdollisesti liian läski, ja jos vielä kyselee urheiluharrastuksista niin kropan mallin voi kuvitella melko tarkkaan. Tietysti joku on voinut valehdella mittansa, mutta toisaalta voihan myös valokuva olla vanha, voimakkaasti photosopattu tai muuten vain epärealistinen.
Itselläni on kyllä ihan positiivisia kokemuksia nettideittailusta. Olen tavannut kolme miestä, jotka kaikki olivat melko lailla sellaisia, kuin kirjoittelun perusteella oletinkin. Nyt seurustelen tämän viimeisimmän kanssa, jonka kuvaa en nähnyt, mutta joka silti paljastui hyvännäköiseksi.
Mutta entäs jos joku paljastuu "huononnäköiseksi"?
Ei saa kyllä hyvää kuvaa itsestäni vaikkei minua katsota tuolla live-elämässä kieroon. En ole komea, mutta hymystä varmaan pidetään ja saan katseita. Kuitenkaan nettideitissä ei ole kuvien kanssa mitään jakoa. En tohdi kuitenkaan lähteä treffeille ilman kuvien vaihtamista koska se toisen ensireaktio kuitenkin hirvittää. Ehkä se kuva kuitenkin sittenkin kertoo sen totuuden ja olen sen näköinen ettei kovikaan nainen näe ideaalina kumppania, netistähän löytyy paljon paremman näköistäkin seuraa.
No ei sinulla mitään hätää ole, jos et kuitenkaan varsinaisesti kauhean ruma ole. Jos jostakin tyypistä syntyy kirjoittelun perusteella positiivinen mielikuva, niin sitten tavattaessa huomaa toisen ulkonäöstä juuri ne parhaimmat puolet, eikä kiinnitä huomiota "virhepiirteisiin". Tavallisenkin näköinen alkaa näyttää hyvältä, jos ensin mieltyy persoonaan. (Tämä pätee siis niihin melko tavallisiin/neutraaleihin/mitäänsanomattomiin, ei valitettavasti erittäin pahannäköisiin)
Nyt tietysti voin puhua vain omasta puolestani, mutta olen ollut huomaavinani, ettei ajattelutapani kuitenkaan mikään kovin harvinainen ihmisten keskuudessa ole.
On tässä hieman hätää. En mahdottoman ruma kait ole, mutta nettideitin jälkeen olen alkanut ajattelemaan että ehkä olenkin. Noin minäkin ajattelin että kun on syntynyt positiivinen mielikuva ja sellaisen olen kai moneen naiseen tehnyt, mutta ei se auta sen kuvan kanssa. En tiedä ikääsi, mutta kun kattelee nettideitin miehiä niin aika moni on selkeästi komeampi kuin minä tuossa alle 30-vuotiaden ryhmässä ja jos sitten naisia kohti on useampi mies jo valmiina niin ei siinä paljon mahkuja ole. Enkä ole laittanut kaikkein kauneimmille edes viestiä vaan esimerkiksi noille joilla ei ole kuvaa. Ihan norminaista olen etsinyt, mutta en kyllä näiden kokemusten jälkeen enää uskalla ilman kuvaa lähteä treffeillekään. Sitten on tullut ilmi että osa naisista merkitsevänsä olevansa normaalivartaloisia vaikka eivät oikeasti ole sitä. Vaikea on mennä tapaamaan ihmistä ja olen joskus ollut ihan sokkotreffeillä eikä kokemus ollut kovinkaan hyvä kummaltakaan puolelta.
Mikähän siinä on niin vaikeaa että ajattelee kuvaa tosiaan kuvana eikä sen ihmeempänä? Ehkä se tulee sitten vastaan sattumalta tuolta live-elämästä koska alkaa käydä aika vaikeaksi kun en enää uskalla naamaa näyttää tuolla netissä.
Kuule olen ihan samaa mieltä. Ja noin tohon omaan siippaanikin törmäsin eli netin kautta hän ilmotukseen vastasi, ei kuvia ja nähtiin siitä viikon sisään. En tiedä kuulutaanko me ja te sitten siihen 2 prosenttiin, mutta itse olen aika ujon luonteinen enkä heittäydy kauhean helpolla kaikkeen mukaan. Vieläkin ihmettelen miten sitä noin nopeasti ylipäätänsä lähti tapaamaan miestä, mutta siinä merkkasi juuri se 2 prosenttia eli se mailien vaihtaminen ja se luonteva ja hyvä olo, joka tuli miehen kanssa kommunikoidessa. Siinä vaan ylätti itsensä sopimasta treffejä. Eli kyllä se vaikutus tehtiin täysin sillä muulla kuin valokuvalla. Ja kun sen ihmisen tapaa pian, niin siinähän näkee millainen se toinen on. Ja toki itse haluan kokea itseni viehättäksi miehen silmissä ja haluan miehelle myös saman eli koen hänet fyysisesti puoleensavetäväksi ja komeaksi. Mutta sen voi todeta ihan paikan päällä. Kuvat pakkaavat olemaan myös sellaisia, että jokainen haluaa itsestään antaa mahdollisimman hyvän valokuvan. Siitä voi seurata pettymyskin, kun ihmsen livenä tapaa. Lisäksi kun ei ole sitä mielenkiintoa nähdä miltä se toinen näyttää, niin se kirjeenvaihto voi tosiaan jäädä sinne nettiin ja koko homma jääkin sellaiseksi, että toista ei voi nähdä muuta kuin valokuvien tai nettikameran välityksellä.
Mutta toki jos persoona ei veny muuhun kuin "moi oon pertti nähäänks" kirjoituksiin ja sattuu olemaan adoniksen ulkonäkö, niin kyllähän sitä kannattaa onneaan koittaa jos vaikka edes livenä pääsisi ihmisen näkemään (tosin ei pakolla anna rahkeita pidempään tuttavuuteen).
Voi jeesus, mitä lapsellista höpinää.