Joko taas meni metsään?

Olen pitkäaikaistyötön ja mies, viimeksi töissä n 3 vuotta sitten ja sekin lyhyt pätkätyö. Naista en saa itselleni kuin n viikoksi kahdeksi ja sitten totuus minusta paljastuu ja nainen häippää....eli ei vittujakaan enää edes huvitä kapakoissa etsiä ketään kun tietää ettei kukaan täysjärkinen ala yhteen työttömän kanssa...muuten mun asiat kutakuinki ok, mutta tää saakelin työttömyys on leimannut mut kait lopuikää ja olen ehkä lievästi masentunutkin vielä.....

Onko sulla opintoja, ammattia? Aina voi kouluttautua, eikä ikinä ole liian vanha opiskelemaan vaikka uutta ammattia. Kerronpa vaikka tällaisen tapauksen, että vanhempani ovat pienyrittäjiä ja heillä on palkkalistoillaan 5 ihmistä. Yksi työntekijöistä on aikoinaan konkurssin tehnyt ja sen jälkeen pitkään työttömänä ollut ja toinen on lähemmäs 50-v uudelleen kouluttautunut pitkäaikaistyötön.

Joillakin aloilla on ihan oikeasti työvoimapula! Tekstisi perusteella vaikutat rehdiltä ja ok tyypiltä, eli luonteen perusteella ei sulla pitäis olla esteita saada työtä. Tämä on siis vain yksi vaihtoehto, toivottavasti oli jotain hyötyä tästä...

Olet vielä nuori ja suosittelen sinulle opintojen pariin hakeutumista ja sitä kautta sitten sitä työtäkin varmasti löytää. Ei kannata jäädä vain odottelemaan, että elämä lipuu ohi. Sinulla on vielä paljon mahdollisuuksia vaikka mihin.

Suomessa on epäonnistuttu työttömyyden hoidossa jo liki 20 vuotta. Nyt ja tulevaisuudessa koulunsa päättäjät ja nuorehkot 25-30 vuotiaatkin, voivat varautua lähinnä siihen ettei vakituista työpaikkaa tule koko elämänaikana vaan pätkätöitä ja työvoimakoulutusta sekä työharjoittelua minimipalkalla. Ja tämä merkitsee että työeläkkeet jäävät tulevaisuudessa tosi pieneksi noin 500 euroon kuussa. Kaikki paino niin virkamiehillä, luottamusmiehillä ja medialla ei ole ollut työttömyyden hoidossa vaan aivan jossain muualla aivan epäolennaisissa asioissa.
Epätasarvo, palkkaerot ja luokkaerot ovat kasvaneet valtavasti 1990-luvun lamasta lähtien, eikä monia asioita ole edes yritetty korjattu, eikä nyt mahdollisuutta enää ole korjata. Myös ammattiyhdistykset ovat olleet lampaita, eikä vähäosaisten ja jo syrjäytyneiden asioista ole välitetty kuten pitkäaikaistyöttömistä ja pätkätyöläisistä. On mahdollista että nämä laiminlyönit kalahtavat ajan saatossa omaan nilkkaan. On aivan käsittämätöntä kun metsäyhtiön toimitusjohtaja kuuleman ja lukeman perusteella ansaitsee noin 4250 kertaa sen minkä työtön henkilö vuodessa...

Mitä sinä sitä naista syytät, sillä hän masentui seurassasi ja alkoi sitten ryyppäätä. Kuka on siis syyllinen? Sinä! Sinä olet syyllinen siihen mitä se nainen joutuu nyt kärsimään. Sinä olet ikuinen luuseri, mutta toivottavasti saat pitää sen asunnon, että sinulla on edes joku paikka missä voit itkeä!

Olen 55-vuotias nainen. Olin pitkäaikaistyötön. Kieltämättä noi samat asiat oli mukana kuvioissa, masennus,vitutus ja turhautumisen tunne. Perheasiat kyllä ok. Kouluttaidun uuteen ammattiin, siis viisvitosena. Olin kirjanpitäjä, nyt opiskelen lähihoitajaksi, siis aivan eri alaa. Olen tosi tyytyväinen ratkaisuuni ja oppiskelumotivaatio on korkea. Kyllä sitä vielä tässäkin iässä jaksaa, saatikka sitten kolmekymppisenä. Ei muuta kun rohkeasti eteenpääin.

Aina ennen valontuloa ja päivän valkenemista on kaikkein pimeintä. Lopeta kiroilu, pysähdy miettimään. Vielä se aurinko paistaa risukasaankin. Ei suomessa ketään voi taivasalle jättää. Elämä on vaikeeta joskus kaikille ihmisille. Toivon sinulle voimia ja jaksamista. Oletko kuullut velkasaneerauksesta? Onko sinusta oikein että vanhat ei pääse ikinä eläkkeelle ja nuoret ovat työttömänä?
Tv. Aina töissä.

tyhmyydestä rokotetaan. Mitäs jäit juopon muijan kanssa ja menetit luottotietosi. Omasta kokemuksesta, tapasin myös mukavan ja ihanan juopon miehen, mutta kyllä nopeasti hahmottui se kuvio, ettei hän siitä rapakosta nouse ilman s..tanan lujaa tahdonvoimaa, jota ei löytynyt. En ole mikään pelastava enkeli.
Työtä voit aina hakea tai kouluttautua uuteen ammattiin. Ei tartte jäädä kotiin laakereille makaamaan. Ihmisillä on muutes ihme harhaluulo, että "täydellinen" rakkaus ja parisuhde tuo heille ikuisen onnen ja ilon elämään, vaikka kaikki on itsestään kiinni.

Itse selvisin aikoina vähän saman tapaisesta tilanteesta uuteen ammattiin kouluttautumalla. Kun on suuri aukko työhistoriassa ei työnsaanti tosiaan ole kovin helppoa ellei jopa mahdotonta. Kun hankkii uuden tutkinnon ei kukaan enää kysele vanhaa historiaa ja se tosiaan antaa uuden alun. Käy vaikka työvoimatoimiston ammatinvalinnanohjauksessa jos on vaikea itse keksiä sopivaa alaa. Ja kannattaa miettiää jotain alaa jolla on hyvä työllisyys.

Tsemppiä sinne ja usko että huonostakin tilanteesta voi nousta ylös.

Kyllä luotu luokse tulee, mutta jos on pakko etsiä sitä naista kokeilepa muita paikkoja kuin kapakoita. En tiedä missä asut, mutta joka kunnassa on kirjasto, liikuntahalli, hiihtoladut luonnossa, kansalaisopiston piirit, tanssikurssit. Ehkä noista voisi voisi löytyä sielunkumppani - kenties toinen työtön joka ymmärtää sinua. Yhdessä sitten olisi helpompaa vaikka etsiä työtä, tai kehitellä yritystä.

miksi työttömyys on niin vaikea asia.Ihminen on sopeutuva eläin.Olen itsekin ollut työtön 20 vuotta koska
jouduin laman uhriksi ja velkaa jäi lähes 500000 e jota siis mahdoton maksaa. Tietty ullakin meni hermot
ja olin monta vuotta mase, mut päätin selvitä. Oli huonoja aikoja mut kans hyviä.Ihminen sopeutuu.
Nyt kuljen pää pystyssä köyhänä, mutta nautin siitä. Olen yhteiskunnan ulkopuolella, mutta se tuntuukin
hyvältä. Tuolla noi hullut ryntää kun ovat ottaneet isot lainat ja muuta mahdollisuutta ei ole. Ne on kuin eläimet häkissä. Pakko painaa tai vouti vie kaiken. Hyviä orjia työmarkkinoilla. Itse nukun pitkään ja
syön rauhassa aamiaisen. Kattelen uutiset ja relaan. Sitten onkin jo ilta ja voi mennä sohvalle kattoon telkkua. Näin se menee.Olen VAPAA

Olen 40v. myös työtön(1v.) ja pidän omanarvontuntoni ylhäällä jotenkin. Mutta näin naisen näkökulmasta katsottuna minä ottaisin kyllä mielelläni työttömän miehen, ei kaikille ole väliä onko työssä. Voisin pikkuisen neuvon antaa. Jos ja kun tapaat sen ihanan naisen seuraavan kerran niin ole hänelle avuksi naiset arvostavat KÄYTÄNNÖSSÄ APUA(tiski, imurointi, kaupassa käynti, yhdessä ruan laitto, ilta kävely, jne) enemmän kuin rahan perässä juoksevaa pihiä miestä. Viksu mies ei ajattele että, alistuu kotipiaksi! Se on naisen sydämmeen menoa käytännön kautta. Minun ystäväpiiristäni ainakin löytyy enemmän näitä koti apu naisia enemmän kun rahan perässä juoksevia miehiä tavoittelevia sinkkuja. Kaupungilta/VVO.lta/asunnon välittäjältä vaan asunto käy asuntotoimistossa. Ei Suomessa jää asunnottomaksi jos jo on virallisesti asunto, vaihtaa jonnekkkinm muualle, ota selvää asiatuntija taholta.Työvoimatoimistossa kantsii käydä useasti, kyllä sieltä jonkun firman oven väliin jalan saa jos nyt alkuun jotakin edes..siitä pikku hiljaa enemmän. Nuori olet ja todellakin voit vaikka aikuiskouluun mennä lisää oppimaan, kysy työkkäristä.Kyllä elämäsi saat vielä tämän vuoden aikana järjestykseen.Pidä silmät positiivisella tavalla avoinna .maltti on valttia ja hiljaa hyvä tulee se on tosi.

Hei! En voi muuta toivottaa kun voimia sulle! Mä ymmärrän tilanteesi erittäin hyvin. Mä olen itse kohta 33-v kemisti (FM) eli korkeasti koulutettu mies ja työtön olen ollut suurimman osan siitä ajasta kun valmistuin. Tai ilman palkkatyötä ainakin. Valmistuin 2002 Jyväskylän yliopistosta ja sitten olinkin ekat 11 kuukautta työtön. Sit muutin Tampereelle ja olin 2 vuotta tutkijana yliopistossa. Sit 2005 jäin työttömäksi. Aloin käymään työvoimapoliittisia koulutuksia. 3 sellaista tuli käytyä joista kukin kesti 6-9kk. Niiden puitteissa olin kolmessa eri firmassa työharjoittelussa. Niistä ei tietenkään palkkaa saanut vaan koulutustukea joten alle tonnin kuukausituloilla sitä elelin. No pärjäsin sillä oikeastaan ihan ok. Nyt sitten viimeinen kurssi loppui viim syyskuussa ja siitä lähtien olen ollut työtön..eli 5kk.
Mutta suosittelen näitä eri työvoimakoulutuksia, jos vaan löytyy jotain mielenkiintoisia kursseja. Niistä saa kuitenkin sen koulutustuen, mikä on ansiosidonnainen päiväraha / työmarkkinatuki 9euroa/pvä. Eikä siltä ajalta kulu ne 500 työttömyyspäivää.
Mä sain venytettyä ansiosidonnaista päivärahaa 2005 vuodesta 2009 vuoden loppuun. Kun olin näillä kursseilla. Se hyöty oli. Nyt olen sit tippunut työmarkkinatuelle ja sossuun olen lähettämässä ekaa toimeentulotukihakemusta. Ei meinaa enää pärjää. Ruokarahaa jos jää joku vajaa 100 euroa kuussa...jos sitäkään, niin aika vaikeaa on.
Monet väittää, että kannattaa mennä töihin jos on tylsää...heille sanon, että luuletteko tosiaan että vapaaehtoisesti olemme työttömiä? TÖITÄ EI LÖYDY! Ei vaikka miten hakee. Duunaripaikkoihin EI OTETA koska olen ylikoulutettu. Haastan osoittamaan mulle työpaikan minne mut otettaisiin. Siivojaksikin jopa voisin mennä. Mutta sinnekin olen YLIKOULUTETTU! Että repikääpä siitä.

Mutta elämä jatkuu ja toivoa pitää aina olla. Alkanut itsellänikin tuntumaan, että olen koko elämäni työtön..no sit olen, ei voi mitään. Yhteiskunnan vika, ei minun koska oman osuuteni OLEN VARMASTI tehnyt töitä etsiessä!

Voimia aloittajalle ja muillekin työttömille!

Kemisti1977

Työttömyyttä ei ole pakko ottaa pelkkänä epäonnistumisena. Sen voi käyttää tilaisuutena saada uusi identiteetti, joka perustuu jollekin kestävämmälle kuin työssä olemiselle. Työttömyys antaa upean mahdollisuuden ihmisenä kasvamiseen ja todellisen elämän löytämiseen. Oravanpyörässä juoksijat pääsevät samaan tilanteeseen vasta eläkkeellä. Heillä on silloin vastassa kaikki se, minkä me työttömät voimme kohdata ja käydä läpi jo nyt. Mielestäni tämä on enemmän etuoikeus kuin häpeä.

Olen ollut tällä erää työttömänä kohta neljä vuotta, olen vajaakuntoinen eikä minulla ole ihmissuhteita. Silti minulla on sisäinen varmuus siitä, että aikanaan saan työtä ja se työ tulee olemaan ihanaa. Takanani on helvetillisiä vuosia, mutta taistelu on kannattanut ja kannattaa. Asian ydin: ei omalla voimalla vaan Jumalan.

Et todella ole ainoa näiden asioiden kanssa painiskeleva, vaikka se juuri ei lohduta, ainakaan minua. Itse olen kohta 39 vuotias, jouduin viime kesänä sanoutumaan terveydellisistä syistä irti vakituisesta työstäni, jota ei sitäkään aikanaan ollut helppo saada, kun on terveydellisiä rajoitteita ja eipä ollut mielestäni päätä käydä kauheasti koulujakaan aikanaan, voisin periaatteessa tehdä vain toimistotöitä, jotka on kortilla ja on vaikeuksia olla tietokoneellakaan kauaa työskentelemässä, aiheuttaa pahaa migreeniä, joten sekin siitä.

No, itse olen pahan masennuksen kouriin joutunut jo edellisen työn aiheuttamasta terveydellisestä haitasta, jonka annoin jatkua liian pitkään, nyt ei ole helppo kasata itseään ja kun alamäki senkun tuntuu jatkuvan. Mies lähti, jonka melkein arvasin, kun on sen verran laskelmoiva, että kun mulla ei tuloa enää, hän ei elätä ketään. Tosin itsekin joutui työstään irtisanotuksi, mutta perusti yrityksen, jonka avulla jotenkin kitkuuttaa. Meillä asunto myynnissä siis, toivottavasti joku ostaa ja pian, tässä ollaan hätää kärsimässsä sen maksuista, vuosi sitten jo yritettiin myydä huonolla menestyksellä. Ja kauhea pelko, mistä sitä saa ja saako ajoissa uuden kodin alleen, on kuitenkin kolme lasta mulla, joista pitää huolehtia. Yksin sitä ois huolta paljon vähemmän, mutta lapset taas antaa jotain kummaa voimaa jatkaa.

Mä en kyl usko, että maailmassa kaikki ihmiset on niin laskelmoivia, että et kumppania löytäisi työttömyyden vuoksi, onhan siellä monta myöskin samassa tilanteessa, joten kannattaa se huoli edes unohtaa. Ja tiedän itse kokemuksesta, tosin olin silloin 10 vuotta melkein nuorempi, että oli paljonkin tulossa kumppaniehdokkaita, tuolloin olin työttömänä ja yksinhuoltajana. Ja itselläni on naisystäviä, jotka itse käyvät töissä ja mies kotona, että toimii niinkin päin.

Kaikkea hyvää sinne jatkoon ja toivotaan, että pian saisi työtä, olisi edes yksi elämänalue kunnossa, ois helpompi ponnistaa ylöspäin.

et oo ainoa joka on joutunut työttömäksi.. ja työttömän oma vika ei oo se että on työtön.. ajattele asioita näin päin.. että se ei oo työttömän vika.. moni työtön ottais vastaan töitä jos niitä annettais tehdä..

Hei

Olen nelikymppinen nainen ja ollut pois työelämästä viimeiset kymmenen vuotta. Mm. täydellinen uupuminen, masennus ja monia elämän kriisejä on ollut sen aikana. Nyt olen kuitenkin lähtenyt opiskelemaan. Lisäksi maassa on paljon tekemätöntä työtä mm. vapaaehtoissektorilla. Jos siis et saa töitä, pyri hankkimaan itsellesi tekemistä, jotta päivärytmi säilyisi jonkinlaisena ja pääset kotoa liikenteeseen. Itse aloitin koulutuksesta, joka on kerran viikossa ja kokeilin jaksamistani. Hienosti on mennyt; ensimmäinen opintokokonaisuus on suoritettu ja toista aloittelen. Lisäksi toimin Punaisen Ristin vapaaehtoistyössä. Vaikka en euromääräistä palkkaa saakaan, saan siitä itselleni arvostusta - olen tärkeä jollekin ja hän on tärkeä minulle. Eri vapaaehtoisjärjestöistä voit löytää itsellesi sopivaa tekemistä. Samoin esim. urheiluseurat tarvitsevat lisää vapaaehtoisia joukkoihinsa. Lisäksi kunnat järjestävät pitkäaikaistyöttömille työtoimintaa.

Eli varaa itsellesi aika esim. työvoimaneuvojalle ja kysele mahdollisuuksia päästä koulutukseen. Toinen suunta, jota kautta voit lähteä asiaa purkamaan on terveyskeskuslääkäri/hoitava lääkäri. Eri vapaaehtoisjärjestöillä on nettisivuja - voit hakea hakusanalla "vapaaehtoistyö" tai mennä suoraan kiinnostavan järjestön sivuille.

Älä laita itsellesi liian korkeita tavoitteita, tee ja osallistu oman jaksamisesi mukaan ja lähde liikenteeseen - askel kerrallaan.
Tsemppiä!

Hei!
Et ole yksin! Mutta se ei lohduta pätkääkään.
Itse olen toiminut ammatinopettajana aikuisille liki 20 vuotta. Kun uusia opiskelijoita saapuu, - valitettavasti heistä yleensä jopa puolet ovat niin masentuneita ja omissa oloissaan, ettei heillä onnistu....
Saattaa tuntua saarnalta, mutta perustuen mainitsemaani kokemukseen, noin se vaan on.

Pidän joka viikko infotilaisuuksia, joissa etsimme oikeesti uusista asioista kiinnostuneita, ennakkoluulottomia hyviä ihmisiä. JOS heilla on jokin syy, MIKSI tehdä jotain, heitä voimme auttaa - jos ovat autettavissa.
Ymmärrän moiset pettymykset. Itse olin samassa jamassa aikoinani, mutta onneksi ihan tavis kaveri sai minut tarttumaan itseäni niskasta.
Että huomenne olisit hyvin toimeentuuleva - ei toimi. Mutta JOS haluat rakentaa OMAN elämäsi Oman Unelmasi toteuttamiseksi. Apu löytyy.

Toinen asia ovat nämä Unelmien Murskaajat!
Lähi-ihmiset, jotka ilkkuvat: "Tuosta ei itään tuu!!!"
Ketä kuulet? Minkä vastuun he ottavat Sinun elämästäsi?

Mitä voit hävitä, jos toimit vastoin valtavirtaa? Kuka menestynyt on ollut heti hyväksytty?
Radikaalisuuden voima auttaa, kyky taistella "muiden" mielipiteiden vastaisesti.

Jos jollakulla on Unelma ja Halu sen toteuttaa - ota yhteys
tai tulla jollekin Yliopiston tai korkeakoulun infolle.

Lissää infoo: [email protected]

Et ole ajatellut lähteä opiskelemaan oppisopimuksella palkkaa tulee ja uus ammatti samalla? Monet sinun ikäiset ovat oppisopimuksella ja saaneet vielä töitä hyvin. Kannattaa käydä netissä hakeen tietoa oppisopimuksesta vaikka ei ehkä kiinnostakkaan :)

Moi olen saman myös kokenut ja sen tuskan kautta täysin samaa mieltä ! Niin koska olen aina halunnut ratkoa ongelmia ja auttaa toisia vaikka itsellä olis myös pielessä.Niin aloitetaan siitä ongelmista nimeltä asunto:Nyt kysyn sulta onko sulla ketään ystävää jolla on luottotiedot kunnossa! Jos niin käytä bulvaanina että hänen nimille vuokrasopimus/ostosopimus sekin on hyvä vaihtoehto siis osta asunto!Ei se tarkoita että ostat sellaisen jota et pysty maksaa siis alue ratkaisee! Sitten kun olet kerran ollut vahtimestarina sulla on hyvät mahdollisuudet edelleen töitä löytyy edelleen tekevälle vaikka rakennuksilla ja rakennuksista puheenollen mulla on parempi ratkaisu osta asunnoksi hyvä talvilämmin asuntovaunu/asuntoauto voit kysyä kunnon caravaanarilta ratkaisuja.Minäkin asun sellaisessa ja on lämmintä, ainoo ongelma sähkö mutta sitähän on jokapaikassa, takas siihen työratkaisuihin henkilöstöyritykset on hyvä ratkaisu tilapäisiin ja jopa pysyviin töihin vaikka niissäkin on palkat hiukan matalat, ideat minulla ei lopu joten kysyä saa mielellään ja vastaan niissä puitteissa kuin hoksaan käydä netissä,ai niin nettisopimuksen voit kans purkaa sen kiinteän kokonaan sillä jos asut 3G alueella niin PREPAID mokkuloita löytyy halvalla muutamilta operaattoreilta päivä tai viikko surffaus.Nyt viimex tähän vielä tsemppia kaveri saat kaiken tukeni tähän sillä asioista selvitään puhumalla. Itse en uskalla laittaa tähän omaa nimimerkkiä ihan juuri ulosoton takia.

Olen itse menettänyt 2004 kaiken. Tiedän erittäin hyvin mitä on menetyksen pelko, kauhu ja pakokauhu. Menetin hienon asunnon, auton, kesämökin, firman, asiakkaat, tavarat, luottotiedot jne. kaikki noin vuoden sisällä. Mitään ei jäänyt ja häätökin tuli. Ilman kämppää toisten nurkissa keskellä talvea. Tavaratkin vietiin varastosta. Yleensä vietin ajat baarissa vettä juoden. Ei ollut rahaa edes kaljaan. Joku tarjosi ruokaa joskus. Sitten kun tuli korvaukset, maksetiin velkoja toisille ja vedettiin viinaa niin, että henki oli lähteä. Ympäriltä kuoli tuttuja kuukauden välein. Mikään suhde ei pitänyt, ei kenelläkään. Ei tietenkään.

Maahan voi jäädä makaamaan. Kukaan ei sieltä nosta. Ihmiset ei jaksa itsekään. Jotkut ei edes halua jaksaa, koska itsesääli näkyy ja se ärsyttää. Joitakin auttaa ystävä, joitakin äiti, joitakin rukoilu. Ihmisillä on monenlaisia selviytymistarinoita. Itsemurha tai hidas kuoleminen viinaan ei ole niitä mukavimpia.

Nousin ylös eräänä aamuna. Olin valvonut yön, itkin, raivosin. Menin katkolle ja hakeuduin kuntoutukseen. Kävin AA:ssa. Vedin antabuksen joka aamu ja lopetin sen vitun juomisen. Eikä ollut helppoa, koska ahdistus oli kova, rukoilin äitini pyynnöstä. Päässä pyöri katkeruus, viha, kateus jne. Jossain vaiheessa, parin kuukauden kuluttua alkoi tapahtua. Sain asunnon, söin hyvin, tein yhä pidempiä kävelylenkkejä, luin paljon ja sain unirytmini takaisin. Aloin käymään erilaisilla kursseilla, leffoissa, ilmaisissa näyttelyissä. Lopetin 20 vuotta kestäneen röökinpolton.

Siitä ei ole kuin 7 kuukautta. Lehdestä luin tekstin "Menetin kaiken tarpeettoman vain saadakseni kaiken tarpeellisen". Tavara oli menettänyt täysin merkityksensä. Alistetut, dokaavat ystävät jäivät. Elämä pelkistyi ja iloitsen vilpittömästi joka hetki pienistä asioista. Vasta nyt saan tehdä sitä mitä haluan. Älä alistu, rukoile edes, sillä yksin on vaikea nousta. Oikeastaan siihen ei pystykään kukaan yksin. En minäkään ensin uskonut, mutta näin se vain meni. Miksi keksiä pyörää uudelleen. Olen ymmärtänyt, että rauha ja elämänilo tulevat ilmaiseksi, sen jälkeen saapuvat muut, myös se elämänkumppani. Kaikki etsivät, harvat löytävät. Kokeile, rohkaisen lämpimästi ja varmuudella tiedän, että se toimii.

Kaikki on kiinni itsetunnosta ja siitä onko ulkoapäin ohjautuva vai itsenäinen ja sisältäpäin ohjautuva, valinta on vapaa.
Sisältäpäin ohjautuva rakentaa arvomaailmansa itse, painottaen itselleen hyväksi kokevia eri elämän osa-alueita ja keskittyy niihin. Muut osa-alueet ottaa luonnollisesti huomioon muttei niistä juurikaan kivijalkaansa rakenna.
Ulkoapäin ohjautuva rakentaa arvomaailman ns.stereotypioiden ja muiden oletettujen odotusten mukaiseen maailmankuvaan. Käytännössä arvottaa maailmansa siis muiden kautta ja muiden oletettujen odotusten mukaisesti, kyseessähän on tietysti illuusio ja stereotypiat joilla ei ole todellisuuspohjaa.

Kirjoitusketjun aloittajalle toivon pientä itsetutkiskelua valintaa kohtaan, uskoisin pienen asennemuokkauksen/arvomaailman painoarvojen tuovan terveen ratkaisun asenteeseen ja sitä kautta em.masennuksen hoitoon.

Tarkoituksenani ei ole loukata ketään jotka ovat ulkoapäin ohjautuvia, heitä on kuitenkin (karkeilla hauleilla ammuttuna) n.90 %:a väestöstä. Olennaista on analysoida tilanne ja löytää itselleen optimaaliset arvoasenteet omaa elämää kohtaan.

Suomelle käy vielä huonosti, kun työttömät syrjäytetään työmarkkinoilta ja etsitään maksettuja tulijoita ulkomailta. Äkkiä ajatellen voisi luulla, että kyseessä on suomivihaajien salaliitto.

yhtäkkiä mieleeni tuli (siis ilman kurinpilkahdusta), että ala pakolaiseksi tai muuksi maahanmuutajaksi, heillehän on kaikki tuet tarjolla, niin kotouttamis-, kuntouttamis-, elättämi-s, uudelleenkouluttamistuet ja lopulta ammattikin tarjolla...vai eikös se niin nyt mene, että Suomessa on työvoimapula näkösällä? En vaan osaa sanoa, onko suunta tälle saralle KELA vaiko Sossu, mutta jotainhan suomityöttömänkin hyväksi on pakko olla tarjolla! Sun sukuasi ei tarvihe rahdata ede lentokoneilla maahan, joten olet aikas halpaa kamaa työmarkkinakelpoiseksi.
Pidä päsi kylmäncoolina korviesi välistä, älä anna masiksen viedä.

Ihan ku minä oisin kirjottanu..

Mulla on samantapainen tausta.
Muistan kyllä miten turhalta kaikki tuntui, aamulla ei halunut herätä todellisuuteen.
Hain työvoimapoliittiseen koulutukseen, suoritin kaksi kurssia.
Toisen koulutuksen yhteydessä olin pitkän ajan työharjoittelussa.
Lopulta kävi niin onnellisesti että tämä firma palkkasi minut vaikuiseksi.
Sittemmin olen vaihtanut työpaikkaa. Asia on vain niin että kun on töissä niin on helpompi saada töitä.
Työttömänä rustailin satoja hakemuksia, suurimpaan osaan en saanut edes vastausta.
Kannattaisi kokeilla työvoimapoliittista koulutusta, koulutus sinällään saattaa olla tasoltaan mitä tahansa mutta nämä työharjoittelujaksot ovat hyvä tilaisuus saada jalka oven väliin.

Kaikista huolimatta zemppiä!

itse olen myös työtön tällä hetkellä,tosin nainen hieman vanhempi kuin sinä.tiedän mistä puhut.itsekkin poden aika ajoin masennusta,syynä sama kuin sinullakin.luottotiedot mennyttä ja nyt mietintämyssy päässä poden(yhdessä puolisoni kanssa>)kumpi kannattaa -myydä asunto puolena se että veloista pääsis irti ja ehkä kahden vuoden päästä olis luottotiedot taas kunnossa vaiko alkaa velkavankeuteen joka kestäis n.15-20v.siis kysymyksessä olisi velkasaneeraus,sais pitää asunnon ettei tartteis muuttaa vuokralle....olen miettinyt kumpaakin vaihtoehtoa ja kummassakin näen hyvät ja huonot puolet...valitettavasti tähän ei kukaan voi antaa oikeaa vastausta,vaan itse pitää päättää mitä haluaa ja mitä tekee elämässään.mietinkin tuossa sitä sinun asuntoasiaa,että vaikuttaako muut luottotiedon menetykset uuden asunnon saantiin yksityisellä sektorilla jos olet kerran maksanut vuokrat ajoissa?olen kuullut että kunta-asunnoile pääsee/otetaan sellaiset jotka eivät ole hoitaneet vuokriaan...muut eivät näitä ota.eli tarkistappas asia ennenkuin vajoat epätoivoon.vuokra asuntoja on muitakin...VVO:lla on tulorajotteisia asuntoja...yhdellä tuttavallani oli merkintä luottotiedoissa mutta hoitanut vuokrat kohtuullisesti ni sai asunnon ko.yhtiöltä.kukaan ei voi jäädä asunnottomaksi suomessa,järjestäähän ne kaupungit ja kunnat asuntoja näille ulkomailta tulevillekkin,kai se laki pätee samanlailla suomalaisiinkin.oletko miettinyt lisä ammatilista koulutusta tai muuta koulutusta?ja mitä parisuhteisiin tulee,ni jos toisesta välittää ja on kiinostunut ni minä naisena en ainakaan katsoisi onko toinen työtön vaiko töissä?!ihmisen sisin on tärkeä ja se että onko hän tasapainossa itsensä ja muiden asioiden kannalla.tsemppiä sinulle,uskon asiasi järjestyvän tavalla tai toisella,nimittäin,tämäkin on jo iso askel kirjoittaa tänne ja purkaa tuntojaan. uskon itsekkin omalla kohdallani että paistaa se päivä risukasaankin,ainakin joskus.

Älä luovuta vaan ala opiskeleen jotain alaa missä on paljon töitä,kuten esim terveydenhoitoala tai ala henkilökohtaiseksi avustajaksi( kokemustahan sinulla jo on )esim johonkin alepoihin tai ruoka-kauppoihin haetaan koko aja ihmisiä .Älä ajattele ei ole minun juttu,sinun juttu on että saat nyt aluksi jonkun työn ja mielesi alkaa siitä kirkastuun.

Jos olisin työnantaja, niin saisit töitä heti.

Mutta kun en ole niin puheeksi jää tämäkin.

Ottaisin sinut töihin sen vuoksi että sinulla on kokemusta ja sinnikkyyttä ja näköjään hyvää sydäntäkin, eli reiluutta! Kokemusta saa opettelemalla työn, mutta hyvää työmiestä ei pelkällä koulutuksella tehdä, vaan elämänkokemuksella ja luonteella. Sitä sinulla selvästikin on! Pure hammasta ja yritä vielä kerran. Lyö nyrkkiä pöytään että jo se on PERKELE!

Minä olen kokenut melkein samanlaisen kuin sie. olen ollut nyt pitkällä sairaslomalla masennuksen takia ja sairaslomani jatkuu ties kuin kauan. Töitä en saanut edellisessä pikkukunnassa Lapin läänissä, joten muutin eri paikka kunnalle ja nyt asun ihan yksin. Pitää vaan elää päivä kerrallaan ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En edes harkitse vielä töihin menoa, enkä jaksaiskaan. Oletko itse ajatellut vaihtaa paikkakuntaa??
Jos se auttais sinua saamaan uuden työ paikan ja asunnon.

Olipa ekaa kertaa näinkin päin että nainen ryyppää miehen elämän pilalle kun usein se on juuri toisin päin..Kyllä se elämä vielä hyväksi muuttuu,nyt on niin paljon porukkaa jotka on joutunu kuseen sen takia kun heitetään työmaalta pellolle vaikkei olis ees kukaan kumppani pilaamassa elämää kun sen voi tehdä työn antajakin!Sulla on hieno asenne elämään älä menetä sitä,sä olet tajunnu lähtee etsimään ja muuttaa eläämääsi.Kyllä meille työttömille ihmisille vielä töitä keksitään varmasti!Kun kerran on potentiaalia sitä tehdä!!!

T:YH NAINEN

vuonna 2007 jäin työttömäksi. Akateeminen koulutus alla.
Täällä päin suositaan nuorten työllistämistä, Helsingissä. Itse olen lähempänä 40 kuin 30 vuotta enkä koe olevani vanhakaan. Mutta siis täällä todellakin alle 30 jos on, niin saa tukea työllistymiseen. Tosin mielelläni muuttaisin täältä.

Olen miettinyt myös opiskelua, ehkä pyrinkin. Mutta sellainen huono puoli, että nykyään ei makseta siitäkään, jos liikaa opiskelee. Työttömyydestä saa jonkinlaista korvausta kuitenkin.

Ei työtä kaikille riitä!

Rupea pelaamaan golfia niin ehkä kentältä löytyy suhteilla työtä!

Ei muuta ko merille töihin. ei tarvi luottotietoja eikä asuntoa. Siitä vielä maksetaankin.

Ei omakohtaisen työttömyyden takia kannata omanarvontuntoaan menettää, ja miksi pitäisi syrjäytyä kaikesta, vaikka on työssä käymätön?
Otappa nyt ittees niskasta kiinni, vaikka ymmärrän tuon, jos olet masennuksen pauloissa, ja lähde liikkeelle, koska harrastusmahdollisuuksia on pilvinpimein, jos vain itse tahtoo harrastaa jotain.
Vääristä valinnoistaan on turhaa itkeä jälkeenpäin, sen olen itsekin todennut, kuten esim. ammatillisen koulutukseni suhteen. Jossittelu on ylipäätänsäkin tyhmää ja itseään syövä laji. Joskus menneisyydessään on tullut valittua sen hetkisen tilanteen ja ajattelunsa tuloksena, mitä nyt on tullut valittua milloin missäkin asiassa.
Eteenpäin on ihmisen painettava menemään, eikä jäädä tuleen makoilemaan, ei ainakaan liian pitkäksi aikaa, sillä siihenkin ihminen sopeutuu, ja liiankin hyvin.

Olen ollut vuosia työttömänä, nyt sain "vakituisen"työn, ensimmäisen eläessäni ja ikää on 41.
Töttömyys vaikuttaa omanarvontuntoon tosiaan. Kun olin päivät kotona aloin kartella tilanteita, että naapurit näkee mut pihalla päiväsaikaan. Mietin että ne miettii että siinä se pyörii taas, menis töihin surkimus jne.

Mutta viimeks kun jäin työttömäksi otin sen asenteen että nyt on asiat näin ja en alkanut suremaan ja ajatelkoot mut mitä lystää. Ajattelin että tää on tallanen elämänvaihe ja kestää niinku kestää. Kävin salilla yms ja nautin siitä ettäsain tehdä muita juttuja. Tottakai rahapula ym rassaa mutta helpottaa kun ihan tietoisesti kun suhtautuu työttömyyteen niin että hyväksyy sen tosiasiana, et näin on tilanne ja keskittyy niihin juttuihin mitä elämässä on siitä huolimatta. Keksiii tekemistä. Opiskella voi vaikka mitä ihan omatoimisesti ja omaksi ilokseenkin pelkästään.

Ihteeni on helpottanu tällaset ajatukset että mun lisäksi monelle muulla on asiat samalla tavalla. Ja löytyy ihmisiä jotka tulee toimeen vähemmälläkin rahalla. On ihmisiä jotka ei ikinä kykene töihin. Minua on auttanut se että olen kiitollinen vähästä, siihen voi harjoituttaa mielensä. On paljon aihetta olla kiitollinen, vaikka äkkisiltään ei tajua niin ajatella. Yksin olen ollut 9vuotta. Työtön ei saa treffipalstoilla paljon vastauksia. Joskus se kalvaa, yksinäisyys. Mutta siinäkin keskityn ajattelemaan hyviä puolia. Turha surra jotain mitä puuttuu. Nautin yksinolosta, käyn paikoissa, en jaa kotiin suremaan kurjuutta vaan nautin vapaudesta liikkua.

Elämä on lyhyt ja annettu elettäväksi. Koetan sopeutua ja tyytyä, nauttia siitä mitä saan kokea ja nähdä. Kristilliset arvot on olleet mulle avuksi tässä, näet Ihmisen arvo ei ole kiinni siitä mitä hän tekee tai pystyy saamaan aikaan. Jokaisen ihmisen Elämä itsessään on suunnattoman arvokas, ainutkertainen asia. Olen kauttakulkumatkalla tässä maailmassa ja tie on nyt tallanen, silti menen eteenpäin, elän tässä hetkessä ja katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Olin itse aikoinaan (25v. sitten) melkoisen poikki ja samassa tilanteessa, kuin ilmeisesti sinulla. Heti ensiksi talous tasapainoon ja kaikki turha pois, kuitenkin siten ettei elämän laatu kärsi pahemmin. Jos mahdollista, niin kouluttaudut, joko jatkat opintoja aikaisemmista tai kokonaan uutta. Jos ei muuta, niin vaikka kansalaisopistoon mieluisalle kurssille. Kirjastosta lainaat Dale Garnegien kirjan: Kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa, sen luet oikein kunnolla, vaikkapa useamman kerrankin. Sitten vaan verkot veteen ja rohkeasti työpaikkaa kärkkymään vaikka mistä. Änkeät vaikka Suonenjoelle kesäksi mansikoita poimimaan, että on katkosta työttömyydessä ja näyttää työnhaussa työtodistus.
Kannattaa myös miettiä mahdollisuudet työllistää itse itsensä, kaveri työllisti itsensä kävelemällä taksikopille ja ehdotti joukkiolle taksimiehiä, että ottakaa porukalla hänet hommiin ja niin hän on lomittanut vuorollaan isoa joukkoa taksimiehiä. Tämä vain nyt esimerkkinä. Juuri nyt on lumenpudottajista kova kysyntä...

minä ainankin koen koulun oikeeksi paikaksi itselleni vaihdan alaa ja saan työharjoittelun jälkeen töitäkin kyllä ne tekijät löytyy ja parhaimpia ollaan me joilla on se tahto tehdä
ei kun voimii hirveesti semppii kouluun vaan sano mummo lumessa

Ei millään pahalla, mutta kirjallinen esitystaitosi on surkea.

"En halunnut sitä jättääkkkkkkkkäään"
"Masennui siinä itsekkkkkin"
"työ haastattelusta....."
"Hommat ei mennykkkkkän"
"..pitkä aikasena vaivana"
"kuka perkele pitkä aikais työttömän ottais...

Oletko tullut ajatelleeksi, että työnantajaehdokkaat katselevat kirjoitusvirheitäsi, joita todennäköisesti teet työnhakulomakkeisiinkin. Ja luultavasti käsialalla, jonka voi tulkita seitsemänvuotiaan kirjoittamaksi.

Mitä ihmettä Suomen peruskoulussa nykyään opetetaan, kun kaikki palstan kirjoitukset ovat tuota tasoa.

Minäkin masennun tuollaista tekstiä lukiessani.

Itse olen ollut 6vuotta työttömänä siis viimeksi 6vuotta sitten oikeissa palkkatöissä ollut. Mutta sen jälkeen olen ollut näissä ns työkkärin erillaisissa toimenpiteissä kurssilla tai työelämävalmennuksessa tms ja mitään työpaikkoja en ole saanut mitä olen hakenut en edes haastatteluun ole päässyt. Työkkärin kautta ei töitä saa vaan ja ainoastaan näitä työharjoittelua tai työelämävalmennus paikkoja tosin tästä joskus työkkärissäkin avauduin että meinaako ne että lopun ikäni tekisin jotakin työharjoitteluja tms joissa ei edes eläke kerry eikä ole työterveyshuoltoa. Erillaisissa työkkärin kokeiluissakin ja projekteissakin olen ollut mukana mutta luottamus on kadonnut näihin kursseihin ja projekteihin koska niiden kautta en ole saanut työpaikkaa vaan ja ainoastaan työharjoittelua/työelämävalmennusta tms. Kaiken huippuna kun vaikuttaa siltä että työvoimaviranomaiset uskottelevat työnantajille että ei kannata palkata pitkäaikaistyötöntä ja sitten työnantajat selittelevät että kun ei oo työkokemusta tms no mistä sitä työkokemusta sitten saa jos ei töihin oteta ei mistään silloin työkokemusta saa ja näillä harjoitteluilla tms tuntuu olevan aika vähäistä painoarvoa työnhakutilanteessa vaikuttaakin että ns harjoittelut tms eivät merkitse työnantajille mitään.

jäin itse ihan "puun takaa" työttömäksi kolmevitosena; otti tosi koville, tunsin itseni todella "huonoksi ihmiseksi" kun minua ei haluttukaan?!!!! Kun töitä ei ruvennut löytymään (huom! aika oli tuolloin vielä todella hyvä nykyiseen verrattuna) hakeuduin koulun penkille. Kannatti, uuden ammattitutkinnon lisäksi saa hieman etäisyyttä omaan huonommuuden tunteeseen sekä vit*****seen ja sen myötä on taas "kuin uusi ihminen" hakeutumaan aikanaan takaisin työmarkkinoille. Tsemppiä ja lippu korkeella!!!!

Työttömyys on kapitalismin oleellinen osa.Ilman työttömyyttä, tuottaavaa työtä tekevien ihmisten palkat olisivat moninkertaiset.(älkää nyt vain ruetko minua sorsimaan sosialismin kauppiaaksi)
Työtähän voi tehdä vaikka 10e viikossa palkalla. Kaiken muun elämiseen tarvittavan pitäisi olla maksutonta.
Asunto ja ruoka ja luonto ja ajatuksen vapaus.Kaikki nämä vain 10e! (älkää nyt minua vain vihreäksi luulko,koska kirjoitin sille Annille jo viikkoja sitten) Tostakin ajatuksesta voi joutua vankilaan.
Olen nyt 60v ja risat.Minut potkaistiin 56 vuotiaana tylysti ulos.Töitä olin tehnyt yli 40-vuotta.
Minulla ja vaimollani on kaksi lasta,jotka molemmat vielä opiskelee.Hanttihomii löytyy molemmille kesätöiksi.
Pojastani pitäisi tulla se miljoonas insinööri ja tyttärestä se miljoonas sairaanhoitaja.

IHAN JEESIK SAINOISIN SULLE: Ota selvää vaikka vapaaehtoistyöstä, hakeudu toisten joukkoon. Kirkossakin kuunnellaan. Naisten kas on ihan luontevaa olla,oli työtön tai töissä. Se on sellainen luonnon laki.

...eli ei auta kuin asennoitua niin että vaikka mitä elämässä tapahtuisi niin kaikki kestetään. Ei voi kukaan kettuilla jälkeenpäin ettei olisi yritetty.

Mut palaten asiaan, tosi monella on sama tilanne, työttömyysputki päällä ja ei millään saa katkaistua; ei aina ammattiosaaminenkaan riitä vaan pitäisi olla "suhteita" ja kontakteja jotta saisi töitä. Jäin itsekin työttömäksi kahdeksan vuoden jälkeen. Nyt täydennän osaamista yliopistossa MOLin tukemana sekä yritän nostaa omaa yritystä pystyyn - toistaiseksi siis on toimeentulo turvattu mutta entä kahden vuoden jälkeen jos yrityshommat ei onnistu? Tai jos ei töitä löydy. Vaikka kaikenmoista paskaa on tullut koko elämän ajan käteen, tosin viimevuodet on vasta alkanut nauttimaan elämästä, niin ei taas tämmösiä paineita ole ollut koskaan toimeentulon suhteen mikä meille suomalaisille tuntuu olevan ykkösjuttu. Tosin on tietty pientä eroprosessiakin ja kämpän jakoa mutta sentään jo uusi mimmi kainalossa.

Pitäisi vaan nähdä elämän hyvät puolet... tai jotain... joopa joo mutta kyllä näitä haasteita riittää. Puolensa täytyy yrittää pitää, mutta noita työpaikkoja ei nouse sieniä sateella. Ei siis mitään hajua tulevasta, pakko luottaa että kaikki loksahtaa kohdalleen.

Naiset: Luottaisin tunteeseen 50% ja järkeen 50%.
Yritys: Maailma on lamassa joten ei ihme että yrityksesi ei vielä ole noussut jaloilleen. Älä vielä luovuta, muista se tärkein eli markkinointi, markkinointi ja markkinointi. Lisäksi ole oma itses, rento, mitä sitten yritätkään kaupata ja luota itseesi. Ei kannata lannistua. Suhteiden lämmitys suuntaan sun toiseen saattaa tuoda yllättäviä kuvioita (no joo, itse niitä kuvioita vielä oman yrityksen suhteen odottelen...). Suhteiden luominen tärkeää, vaikka baarissa ala puhua vieressä istuvalle yrityksestäsi niin siitäkin jo saattaa löytyä tutun tutun tutun kautta kontakteja. Pitää olla pokkaa työtäytyä melkein joka väliin. Tosin överiksi ei kannata laittaa. Vrt yritä myydä lappilaiselle haukea - ei onnistu.
Yksityiselämä: Joka päivä 1h aikaa itselleen ja rentoutumiseen. Yhteydet kavereihin ja tärkeimpiin ihmisiin pitää hengissä. Mieti mikä on elämässä tärkeää ja mistä tulee hyvä olo. Muusta kuin kaljan juomisesta. Kaverit kylään, pientä ryyppyä ja jo alkaa syvälliset jutut luistaa. Suomalainen mies, puhuuko se elämän haasteista selvinpäin? Ilmeisesti aika harvoin, mutta voihan sitä yrittää. Kunhan ei joka päivä kittaa kaljaa kaverien kanssa, pitää kai jotain muutakin aktiviteettia olla jotta yhteydet säilyy.
Työ: Haku päällä. En tiedä, mutta jos on taloudellisesti kusessa niin kai siinä vaiheessa työ kun työ kelpaa. Kai itsekin olen varautunut siivoushommiin inssin papereilla jos rahat loppuu. Ja kun siivoo 12h/pv niin kai siitä jotain jää käteen... Pultsariksi ei ruveta ja porukat tai ystävät on ne joihin pitäisi voida aivan viime hetkellä tukeutua.

On tämä elämä varsin haasteellista. Mutta ei kai muuta auta kun vaan painaa eteenpäin.

Ja p.s. ehkä hyviä ajatuksia, mutta itekään en puolta noista yllä olevista pysty/kykene/voi/olen niin saamaton/juon kaljaa/ja muutakin. Mutta jos eläisin ajatuksieni mukaan niin ehkä hieman paremmin menisi. Loput riippuu sitten ympärillä olevasta maailmasta, mutta pakko kai tässä maailmassa on jotain hyvää nähdä.

Tsemppiä kaikille!

soita ja neuvottele, jos ei auta ni kunnan velkaneuvoja ja sosiaalinen luotto tai velkajärjestely...
on mahdollisuuksia, jos on itsellä halua järjestää asiat... etsi töitä, kaikki paikat ei aina ole niin vakavia...
ja asiakastietoon voit ilmoittaa kirjallisesti miksi sinun luottotietosi on "kuralla"... moni taho ymmärtää ja auttaa jos itsellä on oikeasti halua.....

ota itseäsi niskasa kiinni, ota yhteyttä velkojiin ja neuvottele, kysy apua. pääset eroon kierteestä...

Pysty edes itkeen.. täysi työ et pääsee sängystä ylös ja yrittää pakottaa ittensä syömään jotain minkä kuitenkin hetken päästä oksentaa pois..

Sulla on herkullisen jännittävä tilanne. Kuin suoraan elokuvasta. Toivotaan leffan sankarille sankarin voimia tiukassa tilanteessa.

Virheet viisastavat! Kävelemäänkään ei opita kompastumatta. Sinustakin näkee, että ymmärrät työn puutteen tuoman arvon menetyksen. Joku, aina työssä ollut, ei työtään arvosta ja masentuu sen takia, ei näet ole suhteellisuutta. Ihminen on tasan niin kypsä, kuinka kypsästi se toimii tilanteessa. Enempää ei voi, eikä tarvitse (!) vaatia ja vähempään ihminen ei itse lähde.

Kun on tarponut suossa, tiellä kävely tuntuu suorastaan luksukselta.

Joku kysyy, että miksei vois vaan nauttia ja elbata ilman vaikeuksia. Se on aika kova vaatimus tässä maailmassa, jossa kärsii lukemattomat ihmiset kokoajan.

Kyse ei ole lottovoitoista, elbaamisesta tai mistä lie vaan asenteesta: olo on parempi kun ei anna murheen viedä vaan luottaa elämään, sillä muuta ei viime kädessä ole. Kun kaikki on mennyt, on vain luottamus elämään tarjolla. Tartu siihen, sillä se lopulta on kaikkialla toimiva kaava. Jos se kestää vaikeat ajat, se kestää kaiken.

Luottamus antaa rennon fiiliksen ja sen voimalla mieli toimii tehokkaammin. Stressaava Peter Forsberg ei tee maaleja. Monet suurmiehetkin ovat kokeneet vaikeat ajat ja nousseet niistä jotain tärkeää oppineena. Yleensä huomaavat oikeiden asioiden tärkeyden. Et siis ole huonossa seurassa... :)

Hyviä käytännön neuvoja jo tulikin. Kannattaa kulkea askeleen edellä raha-asioissa ja sopia niistä ajoissa. Tsemppiä!

Mä en oo ollut työtön vielä mut halusin sanoo ettet ajattele ittees muita arvottomampana jos on mennyt vähän laidalle. Kyllä työelämässäkin on kaikenlaista jos arvostella haluaa ja siinon monta tekijää ketä tuuraa ja ketä ei. Kai se on nyt selvä asia ettei naiset rupee olemaan, ja muut tällaset jutut, mikä ihme se nyt on. Opiskele vaikka! Eläkkeelle on vielä pitkästi aikaa istua ja ihmetellä. Kukaan ei pysty sun puolesta toimiin jos sulla ei oo holhoojaa! Ja siks toiseks pienimmät palkat ja sossun tuet on yhtä heikosti niillä ellää mut sullon aikaa.

eihän sille mitään voi jos on mies ilman munaskuita......

surkuttele kohtaloasi ja saathan hyvät korvaukset asuntoon ja elämiseen valtiolta.

onko sulla ongelmia?????

Ai niin masennus joka periytyi sinulle!!!

jos ei tee mieli tehdä töitä ja sitoutua niin onhan se aihe muita syyttää!!!!

sossusta saat aina näkkileivät helpommalla

työttömänä on kiva olla kun sen osaa ,mene pimeisiin töihin ja käy huorissa... niin minä teen ja olen tehny 14 vuotta

ja paljon, niin otappa puhelin kauniiseen kätöseesi ja soita huoltoyhtiöösi ja tarjoudu lumitöihin. Soitein eilen aamulla omaani ja sain pojalleni heti lumenluontihommia, liksa 10,50/ tunti. Eikä kukaan kysellyt ootko työtön tms. Rohkeasti van markkinoimaan itseäsi lumitöihin:-)))

Mä olen 49v. Koko elämässäni olen ollu töissä yhteenlaskettuna 6 vuotta. Ei päästetty kouluihinkaan. Sitten kun pääsin: koulu ei järjestänyt edes opetusta. Ja koulun mainekkin oli sitä luokkaa ettei työelämään huolittu.
Mä vammannuin useita kertoja (kouluissa), masennuin.
KELAN lääkäri totesi työkyvyttömsäksi, mutta KELA määräsi palamaan työpaikkalle ja sopimaan "helpotuksista". Mutteivat maininneet mihin työpaikkaan, kun semmosita ei koskaan ollut. Tämän ruljanssin seurauksena sairaudet paheni.
Työttömyyskorvaus on sellainen jolla ei pysty elämäämään. Elän siis kerjuulla sukulaisilta (jotka tietää etteivät saa rahojaan takaisin)
Luottotiedot meni kun multa karhutiin veroja (joista mut oli vapautettu: sillä perysteella että verojen summa oli yli puolen vuoden tulot).

Mitäkä mä tein:
Sanouduin irti reservistä (miksi puolustaisin valtiota, joka sortaa mua ja riisti multa terveyden)
Ostan ulkomaalaisia tuotteita ("osta kotimaista. tuet suomalta työtä"- kylläpä on tukenutkin)
Ostan ulkomailta internetin avulla (mun rahani viertaa maasta pois)
Liikun ulkomaisilla keskutelupalstoilla herjaamassa suomen.

Millä perusteella suomi on "pohjoismainen hyvinvointi yhteiskunta"?

Yrityksesi voisi saada toimimaankin kun neuvoa ja tietoa on. Ja onko se oikea ala, että motivaatiota siihen.

Täytyy sanoa että täällä tuntuu olevan paljon aitoa porukkaa jotka ovat valmiita tekemään töitä. Jos yhteiskunta ei järjestä töitä meille niin tehdään ne itse.

Itse olen 38, korkeasti koulutettu ja vakityössä ja kaikki työn puolesta hyvin. Silti tuntuu että tämä yhteiskunta on menossa lujaa vauhtia alamäkeen, suurin osa töistä on melko näennäisiä jotta ihmiset ylipäätään saadaan pidettyä töissä ja yhteiskunta pyörimässä. Töissä olevat Ihmiset ovat kiireisiä ja stressaantuneita ja työttömät ovat syrjäytyneitä. Vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten Suomessa suurin osa ihmisistä sai elantonsa maataloudesta ja teollisuudesta jossa tehtiin jotain todellista, nykyään suurin osa palveluammateissa. Haluammeko me elää näin? Tosiasia on se että yhteiskunnalla ei yksinkertaisesti riitä töitä kun kaupan kassatkin korvataan pian koneilla. Mitä silloin kaikille työttömille tehdään? Omalta kohdaltani voin sanoa että olen mieluummin vapaa kuin työn ja palkan orja.

Täällä on ollut tosi hyviä kommentteja siitä miten elämän arvo ei tule työstä. Olen ihan samaa mieltä. Tai jos pitää työstään niin hieno homma mutta jos puurtaa väkisin 7,25 tuntia päivässä työssä josta ei nauti jotta pysyy mukana oravanpyörässä niin mitä järkeä siinä on?

Mitä vaihtoehtoja sitten on? Jos lähtee siitä että ihminen tarvitsee ruokaa, vettä, asunnon ja muita ihmisiä ympärilleen niin nämä me pystymme järjestämään ilman yhteiskuntaakin. Jos haluaa aina lisää tavaraa ja rahaa niin silloin kannattaa tosiaan mennä juoksemaan oravanpyörään. Mutta meille muille voisimme ostaa ison maatilan (joita löytyy halvalla) ja kasvattaa oman ruokamme ja rakentaa omat talomme. Tämä onnistuu rehellisellä työllä jota ihmisen on tarkoituskin tehdä, en usko että ihmistä on tehty istumaan tietokoneen edessä monta tuntia päivässä. Tällä rehellisellä työllä katoaa masennuskin saman tien.

Olen herännyt tähän yhteiskunnan vinoutumiseen vasta pari kuukautta sitten ja toimivien vaihtoehtojen löytämiseen menee vielä aikaa. Mutta näin alkajaisiksi ilmoittauduin Keuruun ekokylän tutustumisviikonloppuun 16.-18.4, http://www.keuruunekokyla.fi . Siellä on ilmeisesti melkoisen omavarainen luonnonläheinen kyläyhteisö ja menen katsomaan miten homma toimii. Jos toimii hyvin niin vastaavia voidaan rakentaa lisää. Kaikki kiinnostuneet mukaan tuonne tai johonkin vastaavaan yhteisöön.

Vielä loppukommenttina olen todennut että jos masentaa niin yleensä se ei johdu ihmisestä vaan nykyisestä yhteiskunnasta jonka outoihin arvoihin masentuminen on täysin luonnollinen reaktio.

V*ttuako itket, tee jotain muuta, harrasta jotain. Mä olen ollut jo yli vuoden työtön ja ei tää mua häiritse. Hanki elämä eläkä valita.....

Hyvä Kysymys @takaisin luontoon:
saitko säkin luonnonmukaisesti Keuruun ekokylässä AAAAH :-)

Muista että olet arvokkaampi kuin nuo v...n pummit jotka vain kasvattavat omaisuutensa arvoa ihmisiä irtisanomalla tuotantoa ulkomaille siirtämällä.

Pitkäaikaistyötön on ekonomisen apartheidin uhri. Työpaikat jaetaan nykyisin Rotaryjen ja Lionsien kokouksissa.

Lähellä on aika jolloin näitä pummeja ja korruptiopaskoja ryhdytään pistämään kylmäksi. Pidä omanarvontuntosi ja koveta itsesi.

Reilusti +30 täällä, työuraa ei ole ollut niin minkäänlaista. Ensimmäisestä ammatista valmistuin suoraan työttömäksi, lama painoi päälle ja töitä ei vain ollut. Välissä suoritin palveluksen ja takaisin työttömäksi. Kävin kaikki TE-toimiston kurssit, olin ilmaistyönä ”hakemassa työkokemusta” ties missä. Sen jälkeen kokeillut kaikenlaista pätkähommaa ja roskaduunia, mitä voi tehdä ilman koulutusta. Suurimman osan ajasta ollut työttömänä, kun pää ei kestänyt. Myöhemmin diagnosoitiin traumaperäinenstressihäiriö, masennus, sosiaalistentilanteidenpelko. Voimakas ahdistus ja itsetunnon heikkeneminen on vaivannut pitkäaikaistyöttömyydestä ja leimasta jonka se antaa. Itse erosin yli 10- vuoden suhteesta, omasta päätöksestäni kun en jaksanut kuunnella joka kuukausi sitä kuinka täytyisi matkailla ja tehdä kaikkea paljon rahaa vaativaa, kun joka kuukausi käteen jäi vuokran ja laskujen jälkeen 50e. Kumppanin siivellä en halunnut elää, joten kaikki laitettiin puoliksi ja toimeentulotuesta en saanut mitään, koska kumppanin olisi ”pitänyt” minua elättää. Olen kituuttanut koko elämäni ja tililläni ei ole koskaan ollut edes 2000e. Ei edes silloin kun kävin töissä. Että olkaa vaan kateellisia ja jatkakaa työttömien haukkumista, kun tiedätte jokaisen työttömän historian niin hyvin. Nyt olen myös kouluttautunut uuteen ammattiin ja kun hain kyseisen ammatin papereilla juurikin kyseisiä töitä, sain kuulla vain että työkokemus tai pätevyys ei riitä ja TE toimisto ehdottaa jälleen ilmaistyön tekemistä.