Mitä mieltä olette 6-vuotiaan osallistumisesta kotiaskareisiin kuten (aloittaen helpommasta päästä) tiskien vieminen koneeseen, roskat roskikseen, lelut takaisin paikoilleen, likaiset pyykit pyykkikoriin? Mitä voin vaatia lapselta joka osaa käyttää tietokonetta (avata,pelata pelejä,sammuttaa) muttei osaa pyyhkiä itse persettään? Minkä ikäisenä lapselle voi alkaa opettaan vaatimaani "sisäsiisteyttä" ja omatoimisuutta?
6-vuotiaan velvollisuudet???
Paha mama
202527
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
tais mennä jo, nämä jutut pitää opettaa just silloin kun opitaan muutenkin, eli kun osataan syödä itse niin loogisesti opetellaan siivoamaan omat jäljet?
Mutta tais olla provo. Vai voiko olla mahdollista että lapsi on menossa kouluun ja opettajan pitäisi tulla pyyhkimään perse? Hoh...
Ei ollu provo vaan totista totta meidän uusio perheessä. Minun olisi ehkä ollut parempi ilmaista huolenaiheeni muodossa "mitä voin vaatia mieheltäni"...Ongelmia tuottaa se että mieheni on mielestäni ihan liian lepsu tyttärensä kasvatuksen suhteen. Tyttö yöpyy meillä keskimäärin 2 krt/vko ja on lisäksi usein tarhan jälkeen luonamme pari tuntia. Eli hän on todellakin osa arkista aherrustamme eikä mikään "tapaamisoikeusjokatoinenviikonloppu-lapsi".
Haluaisin hartaasti kuulla etten ole vain ilkeä äitipuoli ja nalkuttava puoliso sillä olen vilpittömästi huolestunut tytön tulevaisuudesta. En missään nimessä moiti tytön äitiä huonosta kotikasvatusesta mutta millä saisin mieheni tajuamaan että meidän kotimme on myös hänen tyttärensä koti ja että meidän kodissamme tulee noudattaa samoja sääntöjä kuin äidin kodissa.
Kun vastasin tuolla äitien jutut -palstalla sinulle, ajattelinkin, ettet kirjoita omasta lapsestasi. Sen näki tyylistäsi. Miehen entisen suhteen lapset ovat aina ihan pilalle pantuja. Sehän nyt tiedetään entuudestaan. Ja uusi nainen sitten joutuu tästä suurta huolta kantamaan. Uhrautuvasti. Nyyhkis.
Se olikin kasvatus -palsta, jolla tätä asiaa puitiin, ei äitien jutut.
Laitoin tosiaan samaisen viestin myös kasvatus-palstalle. Tänne Lapset ja Parisuhde-palstalle siksi että kyllä miheni ja minun suhteeni on välillä tosi kovilla eriävien kasvatukseen liittyvien ongelmien takia.
Ja mitä kirjoitus sävyyni tulee niin eikös täällä ole parempi purkaa tuntojaan ja päästellä höyryjä kuin kotona lapsille rähjäämällä? Jos oloasi yhtään helpottaa niin paljastan kutsuneeni omaa lastani kitiseväksi äpäräksi kun olen suutuspäissäni kirjoittanut päiväkirjaani.
Olit väärässä sen suhteen että minä olisin tässä ongelmatilanteessamme uhrautuja. Kyllä se on mieheni joka lapsensa passaa pilalle -ei lapsen äiti tai minä. Olemme lapsen äidin kanssa täysin samaa mieltä lapsen kasvatuksesta mutta eikö olisi epäoikeudenmukaista miestäni kohtaan että liitoutuisin hänen exänsä kanssa häntä vastaan? Olen aika pahassa välikädessä enkä oikein tiedä mihin suuntaan kumartaisin...
Tapaus on erilainen kuin yleensä, jos kerran sekä tytön äiti että sinä olette samaa mieltä asioista. Tyttölapsilla on isien sydämessä usein pehmeä paikka - eikä se aina välttämättä ole pahasta, jollei mene mahdottomuuksiin asti.
Niin siis ongelma todellakin on se että iskä kulta ei uskalla sanoa tytölleen ei. Ongelma ei rajoitu pelkästään perus kotiaskareiden hoitoon vaan hankaluuksia tuottavat myös
vaatteiden pukeminen (iskä pukee vaikka äiti on kieltänyt),
nukkumaan meno (äipän luona petiin mennään kl20 mutta iskä lukee iltasatuja vielä puoli kymmeneltä)
ja ne lelut!!! En tiedä mihinkä varastoisin sen tytön lelumäärän. Joka kauppareissulta tullaan kotiin joku vekotin kainalossa. Meillä olisi varmasti varaa ostaa vaikka koko lelukauppa tyhjäksi mutta mielestäni lasta ei tule opettaa saamaan kaiken haluamansa pelkästään pyytämällä. Mieheni on jopa kieltänyt tyttöä viemästä uusia lelujaan äitinsä luo koska äiti on samaa mieltä kanssani siitä että tavaran paljous (ja sitä on siis TODELLA paljon) vain turruttaa mielikuvitusta. En tiedä pitäisikö tästä lähteä johonkin perheneuvolaan juttelemaan mutta en oikein keksi muutakaan millä saisin mieheni tajuamaan että hänen kasvatus tapansa ei ole lapsen parhaaksi. :(
Onko isällä huono omatunto avioeron vuoksi, ja ei tämän takia halua olla lapselle "kasvattaja" vaan ihan jotain muuta? Kuulostaa passaamiset ja lelujen ostot sellaiselta hyvittelyltä. Käykö lapsi äitinsä luona itsenäisesti wc:ssä ja korjaako siellä lelut? Tuon ikäisen pitäisi jo olla näiden asioiden tiimoilta itsenäinen. Erilaiset elämänmuutokset (esim. avioero, uuden perheen muodostuminen)vaikuttavat lapseen voimakkaasti ja ajoittain saattaa esiintyä taantumaa, lapsi käyttäytyy ikäistään "lapsellisemmin". Toisinaan tämän ikäiset lapsen haluavat olla vielä äidin ja iskän mussukoita ja silloin pitää passata, ja se kuuluu ikään, mutta tällainen jatkuva touhu on väärin, eikä palvele lapsen tarpeita. Lapset kunnioittavat vanhempaa, joka näyttää rajat. Onko teillä uusperheessä muuten kaikki ok? Ainakin vaikuttaa, että sinun ja lapsen äidin välit ovat, koska pysytte puhumaan ko. asiasta? Asioista puhuttaessa kannattaa ottaa lapsi mukaan keskusteluun ja kuunnella mitä hänellä on sanottavaa.
Kasvatuksessa pitää olla ehdoton lasten suhteen. Ota yksia asia kerrallaan, vaikka astioiden viemienen tiskikoneeseen joka aterian jälkeen, mutta älä tee siitä vihattava toimenpide äksyilyllä ja komentavalla äänensävyllä. Kolmen tenavan isänä tiedän että rojua riittää ja anoppi tuo joka kerta lisää pehmoleluja kielloista huolimatta. Toi peen pyyhkiminen on kyllä opetettava ennen kouluun menoa muuten tarvitsette siihen ammattilaisen apua.
onkin just hyvä raja siihen, että oppii kakkapyllynsä pyyhkimään. Perheen pyykkärinä tiedän, ettei reilusti pienemmät lapset ole kovin hyviä siinä, vaikka intoa olisikin. Housut pakkaavat ruskettumaan ja eikä se nyt ainakaan ole kiva juttu. Ei myöskään iholle hyvä, jos mönjää aina jää mukaan.
Hei!
Minulla itselläni on myös 6v tyttö, täyttää toukokuussa 7 ja menee syksyllä kouluun. Kyllä meillä hän itse vie likaiset vaatteensa pyykkiin ja osallistuu arjemme askareisiin, siivoaa myös huoneensa.. Joskus leivommekin yhdessä ja ruokailun alkaessa hän haluaa kattaa pöydän.. Hän myös itse laittaa joskus itsellensä iltapalaa.. En ole pakottanut lastani mihinkään näistä edellä mainituista, vaan hän haluaa itsekin osallistua kotimme askareihin ja nauttii siitä kun saa olla äidin pikkuapulainen... Muutenkin tyttäreni on omatoiminen ja eskarissa menee tosi hyvin!
entisestä suhteestani. tyttö oli tosin uusperhe-elämämme alkaessa jo 8-vuotias ja pääättyessä 10. tietokoneen käytön tämä hallitsi loistavasti (paremmin, kuin useimmat aikuiset). vessassakäyntiin tämä ei sentään apua tarvinut, mutta vvaatteet jäivät illalla mytylle keskelle kylpyhuoneen lattiaa, astiat ruokapöytään (siten, että lautanen oli vielä puolillaan), karkkipapereita oli siellä täällä (tytttö piti kotiamme ilmeisesti suurena roskakorina -ainakin usein tuntui siltä) jen. tytöllä oli paljon oikeuksia, jotka ehkä keskivertoperheessä sallitaan vasta pajon vanhemmille, mutta viikkorahakin tuli ilman minkäänlaisia velvoitteita.
minusta omatoimisuutta ja kodin asioihin osallistumista tulisi opettaa lapselle sitä mukaa, kun vapauskin lisääntyy. jos lapsi ei opi nuorena tekemään mitään, on se sitten tuplaten vaikeampaa myöhemmällä iällä. liian "passaavat" vanhemmat tekevät loppujen lopuksi karhunpalvelukse niin itselleen, kuin lapselleenkin.
Omilta lapsilta kyllä tahtoo olla heikossa esim. likapyykin vienti pyykkikoriin, tai likaisten astioiden vienti...mutta kauniisti pyytämällä tyttäreni kyllä toimittavat (yleensä) kotiaskareensa.
Sisäsiisteys olisi tietysti hyvä osata kouluun mennessä. Etkö itse voisi jutella tytön kanssa asiasta ja jopa neuvoa???
Vai oletko vain vaatimassa asiaa, kuten itse kirjoitit? Samoin kirjoituksessasi pisti silmään käyttämäsi perse-sana. Kyllä kuusivuotiaalla on vielä ihan pylly...eli lieneekö sinulla kuitenkin nyt oma perse lähinnä...?
Hei paha papa... Tuskinpa "perseestä" puhutaan lapsen kuullen! Ymmärrän hyvin, että aikuinenkin turhautuu tuossa tilanteessa ja korostaa tuntemustaan käyttämällä vähän voimakkaampaa sanaa, aikuisten palstalla.. Sulla ei taida paljon olla kokemusta samantyyppisestä tilanteesta, tai et vaan ole empaattinen..
Ei millään pahalla. Sullakin oli varmaan tarkoitus vaan antaa vinkkejä:)
Joopa joo...täytyy sanoa, että jos aikuinen kirjoittaa lapsen perseestä vaikka vain korostaakseen kiukkuaan, niin kyllä itselläni ainakin nousevat karvat pystyyn. Jos itselläsi on puolisosi kautta kokemusta reilusta parivuotiaasta, niin väittäisinpä sinun kokemuspohjasi asiasta olevan hyvinkin heppoinen.
Pahoin pelkään tulevaisuuden näkymäni olevan juuri sinun kuvauksesi... Luin jo muidenkin vastauksia alempaa, ja olen kanssasi kaikesta täysin samaa mieltä. Kirjoitin aiemmin tilanteestani erilaisista kasvatustavoista, käy vaikka alempana lukeen... Tosin meillä miehen tytär on 2,5v ja on siis mahdollisuus vaikuttaa asioihin ajoissa, mutta isä ei ole se, joka vaatii vaan minä. Ja tällä vaatimisella en siis tarkoita mitään ilkeää vaan nimenomaan sellaista, että lapselta vaaditaan jotain, mikä on luonnollista ja minkä hän jo todennäköisesti osaakin. Myös meillä minä ja ex tullaan hyvin toimeen, on usein puhuttukin kasvatusperiaatteista, isä ei niinkään. Enkä minäkään haluaisi siihen pahaan välikäteen, mutta nyt jo näyttää, että minä ja ex ollaan niitä kasvattajia. Huolettaa vähän tämä mun ajattelematon mieheni, miten tämän lapsen käy, entä ehkä tulevien yhteisten lastemme? Tiedän, että nykyinen lapsi on hyvissä käsissä: rakkautta äidiltä, isältä ja minultakin, hyviä tapoja ja järkeä elämään ainakin kahdelta aikuiselta naiselta, mutta isältään oppii lähinnä velvollisuuksien välttämistä ja makeaa elämää. Ei aina jaksais olla saarnaamassa itsekään aikuiselle miehelle...
Eikö ole jännää, ei tällaiset asiat yleensä koettele nuorta suhdetta. Vain jonkun eronneen vanhemman kanssa seurusteleva voi heti suhteen alussa joutua näinkin tarkkaan keskustelemaan toisen kasvatusperiaatteista... Ja muutenkin sitoutumisen aste on ihan eri luokkaa. Se meitä "urheita" uusäitejä yhdistää. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan, ihan hyvässä mielessäkin siis:)
En paljon ala kokeneempaa neuvomaan muuten kuin, että keskustelkaa tosissaan nyt miehen kanssa asiasta. Tai vihjaa vaikka, että kävis täällä lukemassa ihmisten mielipiteitä. Miehet kun usein luulee, että ongelma on naisen pään sisällä, eikä todellinen. Miehesikin ymmärtäisi, että olet siis todellakin aidosti huolestunut tyttären tulevaisuudesta...
Tsemppiä ja parempaa tulevaisuutta!
Kiva lukea, miten paljon sinulla tuntuu olevan mielipiteitä ja varsinkin periaatteita koskien puolisosi lapsen kasvatusta.
Varsinkin vaatimuksesi jo 2,5 vuotiaalle, jotta hänen tulevaisuutensa olisi turvattu, kuullostaa erittäin hauskalta.
Lapsen kanssa eläminen ja varsinkin kasvatus on pitkän matkan juoksu. En usko, että siihen voisi hypätä kesken kaiken takataskussa oikeat tietämykset ja käsitykset kasvattamisestakaan. Ulkopuolinen näkee asioita eri tavalla, mutta kenties oikealla tavalla kasvattaminen vaatii todellista sitoutumista lapseen ja varsinkin sallimalla lapsen olevan lapsi.
Ikävä kyllä kun sitä rakasta mukulaansa ei välttämättä saa ahkeraksi askareen toimittajaksi...enkä voi uskoa lapsen tulevaisuuden vaarantuvan suhteessa siihen miten hän sijaa sänkynsä, siistii huoneensa jne.
Sinäkö olet "urhea" uusäiti? Väittäisin kyllä niiden vanhempien (uusioita tai ei) jotka rakastavat, hoitavat ja murehtivat hieman vakavampia ongelmia, olevan niitä todellisia urheita isiä ja äitiä.
Valitettavasti ne isät ja miehet ovat niitä jotka useimmiten jostain syystä luistavat tuosta tehtävästä. On helppo jättää naisen harteille tuo pienen lapsen opettaminen arkisille tavoille. Se ei ole aina helppoa äitipuolelle, saatikka äidille. Ja entäs sitten...sitten siitä naisesta tulee se paha akka, kun ei enää jaksa. Vain harvat miehet ymmärtävät huomioida elämänkumppaniaan ja ottaisivat enemmän vastuuta omasta lapsestaan myös tässä elämän ohjauksessa. Sen kun he ymmärtäisivät, että mitä annat sitä myös saat.
Mielipiteesi kuullostavat inhimillisiltä. Niin se on, että oman lapsen puutteellisuutta sietää niin paljon paremmin kuin miehen/vaimon edellisestä liitosta olevan lapsen puutteita. Sellaista ilmiötä kutsutaan rakkaudeksi. Rakkaus ei vaadi täydellisyyttä ja rakastava vanhempi kykenee neuvomaan lasta yhä uudelleen samoissakin asioissa. Uusperhe on itse asiassa niin vaikea kuvio, ettei se monelle sovi.
Hei
Viestiketju on sen verran pitkä etten lukenut kuin alussa pari, ja ajattelin jättää loput väliin ja vastata oman kokemukseni mukaan.
Minulla on jo isot lapset. He ovat siis olleet joskus 6-vuotiaita.
Elän uusperheessä ja miehelläni on lapsia, joista nuorempi on jo tuon 6 v täyttänyt. He käyvät täällä tapaamisella, tosin harvemmin kuin teillä.
VErtailupohjaa on siis omiin lapsiin kuin myös muidenkin lapsiin. Tunnenhan minä muitakin lapsia, ja lapsiperheitä!!!!
6-vuotias on kypsä tekemään itse seuraavia asioita:
- riisumaan vaatteensa vaatenaulakkoon: kengät ja muutkin vaatteet omille paikoilleen.
- sanomaan, jos joku vaate on märkä niin aikuinen voi laittaa ne sopivaan paikkaan kuivumaan
- syömään siististi, opettelemaan veitsen ja haarukan käyttöä
- kuorimaan perunat. Ehkä tarvitsee apua, mutta pääsääntöisesti homma pitää osata
- tekemään itse voileivän
- viemään astiat tiskikoneeseen tai tiskipöydälle
- pyyhkimään takamuksensa itse
- somimaan kengännauhat
- harjaamaan hiuksensa
Jos ei osaa vielä näitä asioita, pitää alkaa opettamaan. Itsestään ei kukaan mitään opi, aikuisen tehtävä on opettaa.
Kun omani aloittivat ekaluokan, he opettelivat petaamaan itse vuoteensa. Pienen lapsen kädet eivät yllä esim. pussilakanan oikomiseen, mutta periaate on osattava kun sen opettaa.
Likaisten vaatteiden vienti pyykkikoppaan riippuu siitä, onko olemassa pyykkikori, jonne laitetaan kaikki likapyykki sekaisin, vai "lahitellaanko " ne jo pyykkikoreihin. Meillä on likapyykkikaappi, jossa on useampi kori. Miehen lapset osaavat kyllä viedä vaatteensa sinne, kunhan ensin sanon mihin koriin sukat/pusero kuuluu.
"Sekakori" on helpompi, kun lapsen ei tarvitse lajitella, eikä miettiä missä ja miten mikäkin vaate pestään.
Mieheni lapset ovat aika passattuja. Kotonaan äiti tekee ihan kaiken. Mitään ei vaadita, kun ovat aina niin pieniä ja ennenkaikkea : eihän ne kuitenkaan osaa!!??
Alkuun piti muistuttaa siitäkin, että wc-paperi kuuluu laittaa vessanpönttöön, ei lattialle. Ja wc-pytty vedetään ja kädet pestään.
Nyt on 8-vuotiaalla uusi upea tapa: vessaan mennessään hän riisuu housunsa kinttuihin jo eteisessä ja sitten kävelee takamus paljaana vessaan ???!!! Huomautin siitä napakasti. Seuraavan kerran hän aloitti tämän takamus paljaana kävelyn jo heti kylppärin oven sisäpuolella, meillä siis on kohtuullisen tilava kylppäri, ei mikään pikku wc.
Niinikään saa koko ajan muistuttaa, että YKSI KERRALLAAN vessaan - anna wc-rauha toiselle. Minua INHOTTAA semmonen kimppawc - miehen lapset käyvät yhdessä pissalla ja toinen menee kaveriksi kun toinen on kakalla.
Minua se ällöttää. Meillä on yksi hlö kerrallaan vessassa tarpeillaan. Kotonaan he kait ovat kaikki yhdessä.
Et ole ilkeä etkä mikään erityisen vaativa vaan odotat että lapsi osaisi ikää vastaavia asioita.
Pitäähän hänen selviytyä koulussakin itsenäisesti !! Ei siellä ope tule auttamaan!
tAI JOS olet liian vaativa, niin sitten ilkeitä ja vaativia ovat kaikki ne äidit ja isät, joiden lapset osaa itse asioida vessassa kouluikään mennessä - - - ja niin edelleen.