Aina vaan kuulee, kuinka mykkäkoulu on lapsellista, vallankäyttöä tms... mutta jos on kaikkensa yrittänyt, keskustella rakentavasti moneen otteeseen, mutta toinen jatkaa itsekästä, röyhkeää, muita kuormittavaa käytöstään, niin mitä sitten pitäisi? Mikä olisi parempi? Riidellä, raivota, pauhata? Jägättää ja nalkuttaa katkerana päivästä päivään? Ajaa tunteiden vuoristorataa, jossa yrittää luottaa toiseen joka ei luottamusta ansaitse, pettyä joka päivä uudestaan? Olla toisen kynnysmattona? Ero tietenkin olisi yksi vaihtoehto, mutta ei kaikissa elämäntilanteissa. Esim. pienten lasten kotona olevalle äidille voisi olla kohtuuttoman raskas kuorma, olla se joka lähtee lasten kanssa muualle vähillä rahoilla. Minusta tässä tilanteessa välien viilentäminen voi olla paras vaihtoehto. Elämä jatkuu rauhassa, usein miehetkin alkavat kunnioittaa vaikenevaa vaimoa. Ja luonnollisesti puolisolla on mahdollisuus pyytää käytöstään anteeksi ja parantaa tapansa.
Miksi mykkäkoulua halveksitaan?
-Mirkku-
351064
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mut se ei auta mitää. Kokeellu olen. Ei kyllä auta se nalkutuskaa. Kunnon sanaharkka niin eikö tuo auta. Tuloo sanottua sit kerralla kaikki.
Sellainen huomio olisi tuosta ketjun aiheesta että tekisin eron mykkäkoulun ja tilanteen rauhoittamiseksi tarkoitetun vaikenemisen välille. Ennen kaikkea ratkaisevaa on mielestäni se, onko hiljenevän osapuolen motiivina tuo ensiksi mainittu vai jälkimmäinen.
Mykkäkoulu on mielestäni juurikin tuota lapsellista vallankäyttöä, joka ei missään nimessä edistä positiivista ilmapiiriä ja rakentavaa kommunikaatiota. Mykkäkoulun erottaa tilanteen rauhoittamisesta mielestäni se, että mykkäkouluilija ei anna toiselle osapuolelle minkäänlaista mahdollisuutta - vaikenija saattaa esimerkiksi kohdella toista osapuolta kuin ilmaa, vaikka toinen osapuoli puhuisi mykkäkouluilijalle rauhallisesti ja asiallisesti tai muulla tavoin osoittaisi halua saada välit kuntoon.
Mykkäkoulu on siis pitkittynyttä vihan tms. tunteessa riippumista ja tarkoituksellista kommunikaatiosta kieltäytymistä, kun taas tilanteen rauhoittaminen hiljaisuudella olis ehkä ennemminkin semmonen suht väliaikainen "kymmeneen lasku" tilanne, josta ollaan valmiita tulemaan pois kun toinen osapuoli esim. rauhoittuu vihanpuuskastaan ja viestittää käytökselläään haluavansa kommunikoida asiallisesti.
Oletko koskaan kuullut, että pitäisi opetella riitelemään rakentavasti ? Riidat ja erimielisyydet ovat parisuhteissa luonnollisia kun kaksi eri ihmistä ei voi olla kaikesta samaa mieltä, eikä edes tarvitse. "56tpi" -kommentti on hyvä, ymmärrän mistä hän 'puhuu', kun olen ollut aina se 'ilma' kun en ole toiminut ja ollut niin kuin toinen tahtoisi.
Älä patoa tunteitasi ja sanomisiasi hiljaisuuden erämaahan, opettele sanomaan ja kertomaan niin, että toinen tajuaa, että 'nyt toi on tosissaan'. Kieltä parempaa miekkaa ei ole olemassakaan.
Mykkäkoulu on lapsellista ja typerää touhua. Exäni tuota käytti ja mitään hyvää ei tuollaisesta seuraa. Miksi sitä riitaa pitäisi tuon mykkäkoulun varjolla pitkittää ? Reiluinta ja parasta kaikille on puhua ja sopia asiat mieluiten heti jos riita tulee. Ei tarvitse edes huutaa ja riehua vaan puhumalla selvittää ongelmat ja miettiä ratkaisu yhdessä, ettei vastaavia riitoja jatkossa tulisi. Riitoja on jokaisessa suhteessa joskus ja sitä parempi mitä nopeammin ne saadaan puhuttua ja asiat sovittua. Yleensäkin joka asia joka vaivaa on syytä ottaa ajoissa puheeksi ja jo sillä säästyä koko riidalta ennakoivasti, eikä antaa asioiden muhia sisällänsä kunnes räjähtää sitten toisen silmille. Tuota mykkäkoulua voi lähinnä verrata kostamiseen joka on yhtä ala- arvoista touhua ja ei ole kypsän ihmisen touhua ollenkaan.
...siis minähän puhuin tilanteesta, jossa keskustelu on jo kokeiltu eikä auta. Eli ensin keskustelu (perusteellisesti), jos se ei tehoa niin mitä sitten pitäisi teidän mielestä? Musta mykkäkoulu on hyvä, sillon on sen toisen vuoro tehdä aloite jos kaipaa mykkäkoululle loppua.
...kyllä se auttaa, jos jaksaa tarpeeksi kauan. Jos ei auta, ni sit elellään ilman juttelua. Aina voi jutella omien kavereiden kanssa. Tai jos jaksaa ja pystyy, niin muuttaa erilleen.
Musta mykkäkoulu voi olla myös reaktiota toisen ihmisen vallankäyttöön. Minusta esim. sekin on vallankäyttöä, että pakottaa toisen tekemään kotitöistä kaikki tai 90% yksin, valittaa silti toisen toiminnan puutteista eikä ota ensin roskaa omasta silmästä, laiminlyö myös lapset ja jättää ne puolison vastuulle...
Joo sori missasin tuon, että keskustelua jo kokeiltu. Hyvä, että keskustelu pidetty ensisijaisena vaihtoehtona ja niin se pitäisi kaikilla olla..
Niii-in. Paitsi että kaikki eivät osaa keskustella. Ja yksinään keskustelukin on aika tuloksetonta. Tai entäs sellainen tilanne, että vaikka kuinka yrität keskustella, esittää asioita ja ideoita jne, niin toinen ei ota vastaan. Ihan sama mitä sanot, kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. - Hmmm, tai voihan se olla, että edes sisäänmenoa ei tapahtu.
Meillä oli tilanne se että exä oli aina oikeassa kaikessa "omasta mielestänsä" ja ei sietänyt yhtään jos hänen mielipiteistänsä olinki eri mieltä. Ei sietänyt sitäkään jos epäilin hänen luotettavuuttansa ja rehellisyyttänsä ja kaikki piti siis tehdä juuri kun hän itse halusi. Noihin asioihin kun puuttui niin alkoi mykkäkoulu joka saattoi kestää useita päiviä. Hän flirttaili netissä muiden miesten kanssa ja siihenkään ei siis saanut puuttua ja jos puuttui niin johan oli helvetti irti ja mykkäkoulua pukkas. Itse olisin halunnut selvittää nuo ongelmat puhumalla, mutta minustahan tehtiin syyllinen kaikkeen, tehtiin sairaaloisen mustasukkainen ja sitten sitä vielä leviteltiin ja kirottiin netissä ventovieraiden ihmisten parissa. Loppujen lopuksi olin oikeassa hänen luotettavuudestansa ja ei hän sitten luotettava ees ollut. Lopetti koko suhteen tekstiviestillä ja aloitti päättymättömän mykkäkoulun joka kestää yhä ja tuosta jo aikaa kohta pari kuukautta :) Tämän takia siis inhoan mykkäkoulua kun koko suhde kaatui siihen, että toinen ei kykene /halua keskustella mistään asiasta, vaikka ei mitään niin pahaa edes tapahtunut, jotta olis ollu aihetta koko suhde kaataa. Tarkoitan tällä siis juuri samaa asiaa,kun sinäkin, jos tuo vastapuoli olisi osannut keskustella asioista olisi itsellänikin suhde kasassa ja ei mahdollisesti olisi edes riitoja mistään tullutkaan. Toisille vain yksinkertaisetkin asiat ovat ihan helvetin vaikeita ja elä sitten sellasen kanssa.
Tämä voi kuulostaa hiustenhalkomiselta, mutta puhuisin edelleen mykkäkoulusta ja tilanteen rauhoittamisesta hiljaisuudella kahtena erillisenä asiana. Mykkäkoulu on sellaista, josta ei aiotakaan tulla pois, vaikka vastapuoli osoittaisi sovinnon elkeitä. Vastapuolta kohdellaan siis tosiaan kuin ilmaa. Teksteistäsi olen kuitenkin ollut ymmärtävinäni, että hiljaisuudella haluaisit rauhoittaa tilanteen ja lopettaa hiljaisuuden heti, kun vastapuoli mahdollisesti osoittaisi halukkuutta keskustella?
...kyllä noin... siinä miehen kompromissihalukkuudessa vaan voi mennä niin kauan, etten miellä "tilanteen rauhoittamista" ihan oikeaksi nimeksi tilanteelle... :)
Sitä samaa Tero ... meillä se vain on mies kuka noin toimii
Itse olen puhuja ja sovittelija ihminen , käyn kyllä laskemassa kymmeneen jos oikein menee pahaksi, mutta sen jälkeen voi rauhalisemin puhua taas
Suhteessamme en saa edes pienellä vihjeellä mainita saatikka epäillä toista, hänen mielestään luottamus pitäisi olla heti ja välittömäst ilman mitään kysymyksiä
Yksityiselämänsä hän kyllä salaa, ja se vähän vaivaa minua - samoin kun olen kysynyt miksi hänen täytyy puhelmet pitää hiljaisella ja piilossa & ottaa ne vessaan mukaan
... aiheetomia kysymyksiä ehkä, mutta kunhan tuumin ääneen
siitäkös riita syntyi kun kysyin olisiko hänen mielestään hyvä suhde jos oltaisiin enemmän avoimia toisillemme ilman salaisuuksia ?
No mutta miksi sellaista pitää sietää ? Mix et ota ja häippäse ? Kai nyt joku roti pitää sovinistillakin olla. - Kokeilepa samaa; mee ja tee niin maan perusteellisen paljon, etkä puhu etkä pukise yhtään mistään. Katso kuinka kauan mieäs kahteloo sellaista, ehkä pääset 'niskan päälle'.
Minkälainen ihminen miehesi muuten on? Kysyn tätä ihan siksi, kun haen yhtäläisyyksiä tuohon omaan exääni, joka oli aika etäisen tuntuinen muutenki ja tuntui, että koko ajan piti olla niinku paljon tilaa ympärillä ja ei oikein mun mielestä ollut ihminen, joka viihtyisi kenenkään kanssa kovinkaan tiiviisti yhdessä.Tarkoitan että viihtyi ehkä parhaiten yksikseen touhuamassa omiansa.
Meidän suhde oli ns kaukosuhde ja ei onneks keretty viel yhteen muuttamaan, vaikka suunnitelmissa olikin jo. Kuitenkin vaikka tavattiin aika harvoin, noin 4 viikon välein tuntui että lähinnä sänkyhommien jälkeen hän olisi ollut jo valmis palaamaan kotionsa, kun usein näytti niin tylsistyneeltä.
Kuitenki sit taas eron hetkellä pillahti ikävästä itkuun ja ihmettelen kyllä vieläkin mikä tollasen ihmisen oikeasti tekisi onnelliseksi, kun mikään ei ollut oikeastaan koskaan hyvin.
Tuokaan ei sitä mököttäjä luonnettansa heti tuonut esiin ja väitti alussa suuttuvansa ehkä herkästi, mutta leppyvänsä myös nopsaan, mutta totuus olikin kaikkea muuta ja yhtä pitkävihaista ihmistä en ole ikinä tavannut.
Kamala kokemus kaiken kaikkiaan oli ja nyt jo 4kk eron jälkeen olen erittäin helpottunut ja tyytyväinen, että tuo loppui siihen ja ei ole muuten naisesta mitään kuulunukkaan :) Vaikea vaan noitakin välttää, kun alussa antavat itsestänsä ihan eri kuvan, mitä oikeasti ovat. Hänen oma rehellisyytensä petti siis alusta asti jo valehtelemalla millainen hän on ja sit tollaseen ois pitänyt vielä luottaakkin, eikä sitä luotettavuutta ees saanut epäillä, vaikka teot puhuivat toista kieltä. Niin ja puhelimen tuokin piti äänettömällä aina ja käsilaukussa piilossa.
Mutta sä sekstasit kanssaan kuitenkin. Voisiko vähän yrittää ymmärtää ? Ihmiset ovat erilaisia, jokainen meistä on oman elämänkokemuksensa ja -näkemyksensä summa. Ei voi vaatia kauhalla, jos on lusikalla saanut. Toiset ovat mieleltään sulkeutuneempia, toiset avoimia, toiset siltä väliltä. Voisiko joskus hakea sellaisen asenteen ja katselutavan, että se ihminen nyt vain oli sellainen ja sillä hyvä eikä sinusta ollut hänen elämäänsä apua eikä helpotusta tuomaan eikä luomaan niin että piste ja pamaus.
Hmmm, vai sekö onkin jäänyt kaivelemaan, kun et saanut muutosta aikaiseksi ?
No eikös yleensä sekstailla jos seurustellaan?? Mun mielestä se on ihan normaalia.
Ei mun pidä muutosta aikaiseksi toiselle saadakkaan, vaan jokaisen pitäisi tajuta se ihan itse mikä on suhteessa oikein ja väärin.
Ainoa asia mikä oikeastaan jäi kaivelemaan oli se, että tää toinen osapuoli ei koko suhdetta arvostanut paskankaan vertaa.
Tero, kun lukee viestiäsi, voin sanoa että onpa paljon yhtäläisyyttä
Tilaa hänkin halusi ympärille, asutaan kyllä samassa kaupungissa mutta eri osoitteissa
Nähtiin viikolla kerran ja yleensä viikonloput yhdessä
Tilaa tarvitsee toki jokainen ympärilleen, mutta ihmetytti aina että ei hänellä ollut aikaa silti, ystäviä ( minun tietääkseni ) hän ei käynyt moikkaamassa, aika meni levätessä ja kotona ollessa, tv tä katsellessa hänen mukaansa kun ei nähty - itse olisin ollut halukas näkemään useamminkin kun ei tuo välimatka mahdoton ole eikä meillä ole muita esteitä etteikö voitas nähdä - mutta tämä herra oli kiireinen
Iltasin vain hyvä yön tekstiviesti - en pommitellut soitoilla / kyttäillyt , annoin olla rauhassa kunkerran niin halusi .... ja hänen mielestään se toimi hyvin ... muutakuin että riidan tullessa hän valitti kun ei nähdä tarpeeksi ...
Monesti oli kaksi puolta samassa asiassa - samoin kun tarinoissa - samasta tapahtumasta saattoi tulla kaksi eri tarinaa - joskus kävin kysymään että kumpiko tarina oli totta kun aiemin kerroit että näin ja nyt se on noin.... ja siitäkös taas möksötys
kuten kerroin mistä viime riita alkoi ja päättyi siihen että hän käveli ulos kesken kaiken kun kokkasin ruokaa meille... sitä ennen oli möksöttänyt, haukkui minut typeräksi kun kehtaan tuommosta edes kysyä ja nyt sen jälkeen ei pihaustakaan kuulunut ... enkä ole perään soitellut - hän tykkää pitää mykkäkoulua viikosta kahteen - vain katoaa ...
ja sitten tulee viestiä kuin paljon hän sit tykkääkään - hän kyl tietää että mite paljo minä inhoon mykkäkoulua - tulee olo kun olisin väsytetty ja alistettu ja sittenpä pysyn hiljaa ja kiltisti ja varon kaikkia arkoja puheenaiheta - yleensäkin mikä voi koskea meitä ja suhdetta
- sillon on kaikki hyvin ....
ollaan 44 & 46 vuotiaat, joten kokemusta on jo jostakin mutta tämä vuoden kestänyt suhde on kyllä ollut yhtä "mene pois tule lähelle" pompottamista - ääneen olen uskaltanut sanoa senkin että en tiedä missä olen tässä suhtessa - arvostetuksi en tunne
itseäni - hän on kyllä kiltti ja ok, mutta raivostuessaan saattaa paiskasta tai potkasta minut lattiaan... tapahtunut nyt kahdesti - ei anteeksipyyntöä / lohdutusta siitäkään
Jotenkin siltä puuttuu koko empatia / sympatia tunteet
En itseän enkeliksi kutsu myöskään - osaan olla sanallisesti tosi ärsyttävä kun suutun - kimmahdan ja lepyn - ja asiat pitää selvittää , ei raahata samoja asioita joka riitaan mukaan, olin hämmenyksissä niin monesti kuntuli riita ja siihen otettiin sitten kaikki entisetkin selvittämättömät asiat mukaan - jopa lappu minun jääkaapin ovesta hahahaha, sillon kyl teki mieli enemänkin nauraa - pidän lotto lappua jääkaapin ovessa - olin kertonut että toivon sillä viittä miljoonaa - noh, sekin oli jotenkin outoa hänestä....
Toiset ihmiset tarvitsevat enemmän omaa reviiriä ympärilleen kuin toiset. Toisilla, varsinkaan nuorilla, ei vielä ole taitoa, ajatusta, miten toimitaan parisuhteessa, miten osoitetaan arvostusta, huomiota, hellyyttä, 'rakkautta' ... Jos ei esim. omassa lapsuuskodissaan ole koskaan oppinut em. asioita, niin mistä ne yhtäkkiä repii omassa ekassa / tokassa suhteessa.
Joo nuorista tuon vielä ymmärtää, kun ei välttämättä ees tiedä mitä edes haluaa, mutta me ollaan jo keski-ikää lähestyviä kumpikin ja tämän ikäisenä jo tietää mitä haluaa. Tai siis ainakin pitäs tietää..
Tiijätkö kuule, ihan näitäkin sivustoja lukemalla 'näkee', ymmärtää, että immeisillä ei ole harmaata ajatusta siitä mitä ne haluaa. Tietämisestä nyt puhumattakaan. Varmaan ihan itekin lukeudun joukkoon kun etsin, haen, odotan, ikävöin, kaipaan, haaveilen ... - Eikä iällä ole asian kanssa juurikaan tekemistä.
väärät sapluunat.
"Hän flirttaili netissä muiden miesten kanssa ja siihenkään ei siis saanut puuttua ja jos puuttui niin johan oli helvetti irti ja mykkäkoulua pukkas. Itse olisin halunnut selvittää nuo ongelmat puhumalla, mutta minustahan tehtiin syyllinen kaikkeen, tehtiin sairaaloisen mustasukkainen ja sitten sitä vielä leviteltiin ja kirottiin netissä ventovieraiden ihmisten parissa."
No miksi ihmeessä et itse aloittanut mykkäkoulua? Tuossa olis kyllä ollut perusteet.
"Lopetti koko suhteen tekstiviestillä ja aloitti päättymättömän mykkäkoulun"
Niin eli sut dumpattiin,mutta jos olisit itse vetänyt mykkäkoulun etkä olisi alkanut puhumaan edes kun toinen lähtee, jättäjä olisit ollut sinä (koska tarpeeksi pitkälle viety mykkäkoulu = ero).
"jos tuo vastapuoli olisi osannut keskustella asioista olisi itsellänikin suhde kasassa ja ei mahdollisesti olisi edes riitoja mistään tullutkaan"
Jaa, mitähän tuo keskustelu olis auttanut, mikäli käyttäytyminen ei olisi muuttunut? Keskustelun lopputulos kun voi olla "pahoitat siis mielesi, mutta minähän en siitä piittaa".
"Mykkäkoulu on sellaista, josta ei aiotakaan tulla pois, vaikka vastapuoli osoittaisi sovinnon elkeitä."
Mistä moista päättelet? Mykkäkoulu voi olla, tai voi olla olematta tuollainen.
Itse olen käytänyt mykkäkoulua silloin kun en ole viitsinyt karjuakaan ja tilanne on ollut sellainen, että toisen on joko taivuttava tahtooni tai erottava.
Ja mykkis on aina lopppunut anteeksipyyntöön.
Nykyään teen pointtini selväksi karjumalla ajatukseni suoraan päin naamaa ryyditettynä erouhkauksella (siis mikäli riita on eskaloitunut huutotasolle). Mutta vain jos on joku niin tärkeä juttu että ihan oikeasti olisin valmis eroamaan.
Niin no se tietenkin, mutta ite kun en moista mykkäkoulua kannata muutenkaan ja en mä vaan osaa sellaseen ite lähtee. Kyllä mä olen edelleen sitä mieltä, jos ja kun ongelmia tulee, nostetaan asia "pöydälle" heti ja puhutaan selväksi.
Mitä tohon dumppaamiseen tulee, niihän siinä nyt kävi, mutta ihan sama toisaalta kumpi se jättäjä oli ja näin jälkikäteen voi jo olla tyytyväinen, että tuo suhde loppui.
Olet ihan oikeassa kyllä, että ei tuollaisella asenteella varustetun ihmisen kanssa se keskustelukaan olis asioita mihinkään muuttanut, mutta olis ollut kuitenkin edes järkevämpi se eropäätös hoitaa keskustelulla, kuin tollasella pelkurimaisella ja raukkamaisella käytöksellä. Ei ollut tällä "astialla" munaa edes siihen, vaan häntä koipien välissä luistettiin tostakin vielä :)
Oletko kuullut narsismista?
Ihmettelin itsekin aikani puolisoni käytöstä, kunnes tutustuin aiheeseen narsismi.
Tottakai ns. normaali itsekkyys ja tilan haluaminen on aivan sopivaa ja ymmärrettävää, mutta rajansa kaikella. Erosin puolisostani, ja elämä rauhottui, ei enää vuoristorataa.
Narsistinen ihminen ei koskaan muutu.
Erolla pelottelu on kyllä halpamaisinta ikinä. Kuinka monta "niin tärkeää juttua" sulla on, että ero tulisi ? Olisiko kantsinut pysyvä yksikseen; "taivuttava tahtooni" !
Kiitos "kovia kokenut " ja Tero2 - tänään aiemin listasin asiat paperille mitä minä olen tehnyt ja miten, ihan havaitakseni omat virheeni - saman listan tein exästä
ja toinen lista hyvistä puolista - meistä molemista
Tämän kaiken ihan ymmärtääkseni tilannetta mitä en muuten tajua !
Edelisen kirjoituksen jälkeen katsottiin taas ja oltiin vkl yhdessä, kaikki "meni hyvin" - asioista ei puhuttu pukahdettu - eihän se ollut sallittua... niiko tavallisesti
Itse olisin kyllä mielumin puhunut ja käynyt läpi ja jättäny taakse, mutta olin kiltisti...
kesti sit vkl verran - ma iltana soitin hänelle ja juteltiin - äkisti hän sanoi "pitää lopettaa , joku tulee " kysyin kuka tulee - upsi ups mikä väärä kysymys - ettäs kehtasin kysyä !
siitäkös hirmu tora. nähtiin keskiviikkona ja kuten tavallista, asiasta ei juteltu ja en uskaltanut ottaa puheeksi koska pelkäsin että riitahan siitä tulee taas
perjantaiksi oltiin sovittu että mennään syömään ulos töitten jälkeen - paikkaan minne oltiin jo kauan suuniteltu menoa - perjantai ruokatunnin jälkeen tuli häneltä viesti, hoh hoijaa kun olen täynnä , käytiin just syömässä xxxx paikassa = samassa minne oltiin suuniteltu töitten jälkeen mennä...... loukkaanuin, no kuten arvaa sehän ei ollu sallittua minun ilmaista että petyin - ja eikä mitään ehdotusta ett josko mentäs jonnekin muualle tai jotain... tuli vaan syytökset kuin voinkin olla loukkaantunut, ja miksi en muistuttanut häntä torstaina siitä.... hmmmmm... kääntyi jännästi taas minun vastuulle... oli minun vika kun en muistuttanut sovitusta asioista...
Siitäkös sitte taas riita..... sanoin että nyt riitti, kiitos,,,, tuli vaan semmonen olo ihan siitä että kääntyi taas minun vastuulle jne... kuten aina -rajasa kaikella - kerroin hänelle että jos otettas nyt ok ja älä ala ärsyttää ja tajattaa enempää, rajalla minun kärsivällisyys nyt... mutta.. hän vain jatkoi ja jatkoi.... no niinko ikinää ois ollu minun mielipiteellä arvoa...
sanoin että hoitaa laskunsa pois mitä velkaa minulle, käytiin lomalla ja maksoin minun kortilla kaikki ja sovittiin että puolitetaan kulut, samon kun parkki paikka minkä hänelle vuokrasin asuntoni läheltä - puolitetaan kulut että ei hänen tarvi parkkia kadulle..
arvata saattaa .... tuli vastaus ; hän ei ole minun korttia käyttänyt eikä vuokrannut nimelleen mitään parkkipaikkaa....
hmmmmm..... kuka voi noin tehdä.... ?
Woi h-i ! Jos tää on edes totta niin heivaa nyt helkkarissa se sika mäkeen. Mikä sun ongelman nimi on että kehtaat sietää tuollaista sovinistisikaa ?
"Erolla pelottelu on kyllä halpamaisinta ikinä. Kuinka monta "niin tärkeää juttua" sulla on, että ero tulisi ? "
no aika montakin ja olen kyllä kertonut suoraan niistä. esimerkiksi jos haluaa lähteä tyttöporukan risteilylle, sinne saa kyllä aivan vapaasti mennä, mutta sinne mennäänkin sitten samalla vapaana parisuhteen kahleista.
Just ! Tunnistan tyypin. Toivottavasti naisesi tulee järkiinsä ja ottaa pitkät, ennen pitkää niin tapahtuu jokatapauksessa. Millä oikeudella kuvittelet voivasi estää toisen omaa elämää ? Me muut ja varsinkin naispuoliset elämme jo vuotta 2010, sinä ja liian suuri joukko laisiasi elää varmaan jossain 1800-luvulla mielenpuolellaan.
Totta se on.... ja tässä vain selvittelen itselleni että en ole ihan hulluksi tulossa :)
Minun ongelman nimi varmaan on että uskon ja luotan liian helposti ja suhteessa olen valmis yrittämään enkä luovuta eka karikon tullessa - aika näyttää miten niistä pääsee yli ja mikä on yhteistyö ongelmien selvittelyssä - riitoja kun on aika vaikea yksipuolisesti selvittää - toisen mielipiteitä ja ajatuksia , niissä ei tarvitse olla aina sama mieltä, mutta ne pitää hyväksyä että toinen ajattelee toisella tavalla kun itse.
Hyväksyminen terveessä rajoissa, kaikkea ei tarvi kestää kuitenkaa - maalaisjärki mukaan !
Ja ennenkaikkea asioista pitää aikuisten osata puhua oikeilla nimillä, kohdata todellisuus ja ottaa vastuu - osata pyytää ja antaa anteeksi - ottaa opiksi .
Ei kerätä kaikkia selvittämättömiä asioita ja toria selvitettäväksi yhdellä kertaa,
niinkun meillä oli ... asioista ei puhuttu ja sit toran tullessa hän vetäisi vanhan vanhat asiat mukaan - lopulta olin jo ihan sekaisin mistä edes riidellään ...
Mutta tuossa suhteessa minä olin se "mies" ja hän oli "lady" joka odotti kaiken tippuvan valmiina eteensä....
huom... se on ex jo.... Kunnioitan itseäni enemän kun se kunnioitti minua ....
Tuo kuulosti hyvin tutulta ja niin samalta mitä oli omatkin ongelmat tuon exän kanssa. Niin kauan meni hyvin, kun sille ei mitään negatiivista maininnut hänen käytöksestänsä.
Riita alkoi heti jos vähänkään kyseenalaisti mitään asiaa hänessä ja se kaikki sitten kääntyikin yhtäkkiä minun viakseni.
Ts hänen piti saada tehdä kaikki juuri niin kuin itseänsä huvitti ja jos hänen tekemisensä menivät tekemisiksi muiden miesten kanssa niinku menikin, niin sillon piti luottaa ja sitä ei saanu ees epäillä :) Tottakai tuollaiseen puutuin ja mä olin sit syyllinen ja sairaaloisen mustasukkainen kaikkine lisukkeineen siihen riitaan.
Jännä ettei tollasella persoonalla käy ees mielessä miettiä niitä omia tekemisiänsä ja ottaa vastuuta yhtikäs mistään ja miten joku voi ees kuvitella, ettei omassa itsessään olisi koskaan mitään syytä ja mikä siinä on noin vaikeeta sitä itellensä myöntää?
Kunnioitus toista kohtaan tollasilta puuttuu kokonaan ja se suhde tuntuu tällasille olevan aika vähäpätöinen asia, sekä tärkeysjärjestyksessä siellä häntäpäässä.
Hyvä, että itekkin vetäydyit tollasesta pois ja antaa noiden kärvistellä vaik ihan yksinään. Se on varmaa, että tollasten elämä ei tule helppoa olemaan jatkossakaan tolla tyylillä :)
Kiitos Tero tuestasi ja omien kokemustesi jakamisesta -auttaa jaksamaan kummasti taas !
Niin samassa mitä mainitsit tuon mustasukkaisuuden, jestas, normaalisti on jokainen ihminen mustasukkanen jos on aihetta - itseäni en normaalia enemän mustasukkaiseksi myönnä - normaaliin rajaan asti hyväksyn, enkä kyttää toista enkä pengo toisten tavaroita jne... saman odotan myös partnerilta
Mutta... suhteessa olin syytetty mustasukkaiseksi jos jostakin - edes jos kysyin mitäs teit eilen ? . Tai kun soittelin kysyin hei, mitäs puuhaat.. se oli leimattu kyttäämiseksi... tavallinen kysymys olla kiinostunut toisesta ja siit mitä kuuluu...
aika normaali kysymys minun mielestä.... tätä listaa vois jatkaa pitkään... :) :)
Mutta niiko sanoit, ei saanu kyseenalaistaa, ja JOS sen kehtasikin tehdä, jesta sentään... sehän oli riita heti paikalla ei minkäänlaista kritiikin sietokykyä - mutta toisia oli valmis kritisoimaan välittömästi - siihen se yleensä kääntyikin että hän käänsi aiheen toisinpäin....
Taputetaan itseämme olkapäälle Tero -hyvin tehtiin ! Pitemmän päälle ei tommoiset suhteet kanna ... miksi siis rikkoa itsensä siinä - ajan voi viettää paremminkin :)
No huva, kuulostat, tunnut viisaalta ja ajattelevalta. Itsekin olen 'sinisilmäinen' ja luottavainen mutta en kyllä (enää) anna kohdella itseäni ihan miten vaan, annan takaisin samalla mitalla. Kaikenlaista onnea jatkoon.
Kiitos myös itsellesi ja mukava näitäkin kokemuksia jakaa samaa kokeneen kanssa. Olen todella hämmästynyt, että vastaavia tarinoita on näinkin paljon, mitä yksistään täältä löytänyt ja lukenut.
Itse en ole aiemmin näitä palstoja edes selaillut, kun ei tällasia juttuja ole aiemmin ollut, mutta tämä pisti kyllä ajattelemaan ja etsimään mielenkiinnosta vastaavia juttuja muiltakin. Suoraan sanoen tää omakin juttu pisti hetkeksi sanattomaksi ja ihmettelemään, että eihän tällasta olekkaan :)
Kyllähän tossa jotkut ovat piikitelleet, että kalvaako asia noin pahasti ja kalvaahan se silloin kun asioissa ei ole mitään järkeä. Itse ajattelen aina kaiken ns maalaisjärjellä ja mielestäni se kantaa paljon pidemmälle, kun typerät tasa-arvo ja itsemääräämisoikeudelliset pykälät. On ihan naurettavaa jos jotkut sitten tällasten typerien pykälien varaan alkaa jo suhteitakin perustamaan, eikä osata ajatella järjellä mikä on oikein ja väärin.
Joskus ajattelin tajusko toi oma puolisko itsekkään omaa käytöstänsä, mutta kyllä se tajus, koska alussa antoi itsestänsä täysin päinvastaisen kuvan, eli tiedosti kyllä vikansa ja peitteli niitä parhaansa mukaan. Ihmetyttää vaan miksi ei itse asian hyväksi mitään tehnyt.
Suorastaan säälittävää, jos ei kestä kritiikkiä, se kun on yksi perusasioista ja sitä jokaisen kuuluu jonkin verran kestää, sietää ja hyväksyä.
Käytännössä loppu hyvin ja kaikki hyvin ja onneksi itsekkään en kerennyt tällaisen kanssa muuttamaan saman katon alle asumaan, kun siitä se helvetti sit ois kunnolla alkanut :) Eniten säälittää, kuka poloinen on sen seuraava uhri !!
Niin Tero, siksi itsekin täällä olen, ihmettelemässä voiko tommosta edes olla
ja samalla nähdä että onhan noita - tämä on yksi purkautumiskeino ja keino selvitellä omia ajatuksia
ja kuten sanoit mitä ajattelee "mitä noit nyt vatvomaan " .... hyvä se on itselle tehdä selväksi ja ajatella... se kertoo vaan terveestä luonteesta , että osaa ajatella ja USKALTAA ajatella ja kohdata asiat - niinkun huomattu jotkut ei sitä ole osanneet tehdä, uskaltaa ja osata puhua asioista
... sen eestään löytää mitä taakseen jättää.... niin se tulee vastaan....
meillä kävi vaan huono tuuri törmätä ko ihmisiin ... mutta pitää ajatella että kasvattavaa kokemusta kaikki ja opiksi otetaan - sitähän se elämä on .... oppimista ja tulla "viisaamaksi vanhemiten" :) :) ...