Vien lasta harrastukseen johon monet isovanhemmat kuljettavat keskellä päivää lapsenlapsiaan ja voi järkytys mitä kitkerää ja katkeraa nuoremman sukupolven(tietenkin niiden miniöiden) haukkumista.Samat jutut viikosta toiseen!Eniten häiritsee nuorten vanhempien kulutuskäyttäytyminen ("kun pitää olla niin prinsessa ja kittyvaatteita"), uusavuttomuus ("koti on aina niin kamalassa kunnossa"), menevyys ("aina raahataan lapsia joka paikkaan"), avun tarvitseminen ("pian näkevät että minä en enää kyllä auta, aina saan sitä ja tätä").
Järkytyin koska anoppini kiusaa minua aivan samoilla teemoilla, hirveää tuhahtelua jos on ostanut lapsille jotain muodikasta (ja edullista) päällepantavaa. alkaa aina paasata säästäväisyydestä ja kysellä lahjoittamiensa vuosikymmeniä vanhojen lastenvaatteiden perään. Sama kodinhoidossa, hänellä oli kuulemma aina koti niin hyvässä kunnossa ja porkkanatkin pilkkoi alusta asti aina.jos ostan esimerkiksi jonkun frezza mochan, anoppi jaksaa hokea montako litraa kahvia senkin pikku pullon hinnalla saisi. sata varmaan mutta joskus on kiva hemmotella itseään...Ja matkoistamme huutaa että ei se raha kasva puussa, eläkkeellä voitte sitten mennä.
Miksei voida olla positiivisia jos lasten perheillä menee kuitenkin hyvin,ihastella sitä nättiä mekkoa, ajatella että lapsi voi pitääkin ulkomaanmatkasta, tajuta että nuorilla on oma makunsa ruokien ja huvitusten suhteen. Jos lahjan haluaa antaa, miksi pitää katkerana kytätä pitääkö joku sitä vai ei ja puhua asiasta vielä selän takanakin.
Huomaan tuossa jotain kurjaa pikkumaista moralismia joka varmaan juontaa sieltä 40-luvun lapsuudesta mutta aiheuttaa sen että en anopin juttuja jaksaisi kuunnella.ahdistaa koko ihminen. samanlaisia ilonpilaaja-anoppeja näiden kuulemieni juttujen perusteella on muillakin.
olisi kiva kuulla ovatko nämä muillakin miniöillä niitä ongelmakohtia suhteessa anopin kanssa.
Järkytyin koska anoppini kiusaa minua aivan samoilla teemoilla, hirveää tuhahtelua jos on ostanut lapsille jotain muodikasta (ja edullista) päällepantavaa. alkaa aina paasata säästäväisyydestä ja kysellä lahjoittamiensa vuosikymmeniä vanhojen lastenvaatteiden perään. Sama kodinhoidossa, hänellä oli kuulemma aina koti niin hyvässä kunnossa ja porkkanatkin pilkkoi alusta asti aina.jos ostan esimerkiksi jonkun frezza mochan, anoppi jaksaa hokea montako litraa kahvia senkin pikku pullon hinnalla saisi. sata varmaan mutta joskus on kiva hemmotella itseään...Ja matkoistamme huutaa että ei se raha kasva puussa, eläkkeellä voitte sitten mennä.
Miksei voida olla positiivisia jos lasten perheillä menee kuitenkin hyvin,ihastella sitä nättiä mekkoa, ajatella että lapsi voi pitääkin ulkomaanmatkasta, tajuta että nuorilla on oma makunsa ruokien ja huvitusten suhteen. Jos lahjan haluaa antaa, miksi pitää katkerana kytätä pitääkö joku sitä vai ei ja puhua asiasta vielä selän takanakin.
Huomaan tuossa jotain kurjaa pikkumaista moralismia joka varmaan juontaa sieltä 40-luvun lapsuudesta mutta aiheuttaa sen että en anopin juttuja jaksaisi kuunnella.ahdistaa koko ihminen. samanlaisia ilonpilaaja-anoppeja näiden kuulemieni juttujen perusteella on muillakin.
olisi kiva kuulla ovatko nämä muillakin miniöillä niitä ongelmakohtia suhteessa anopin kanssa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anopit peilaa miniöitään toisaalta samoin kuin monet miniät heitä. Täytyy myöntää, että anopit on kyllä oikeassa moittiessaan, ja jokainen äiti voi tuntea piston sydämessään. Onhan totta, että emme anna laspsille varmasti enää samalla tavalla aidosti aikaa, kun kulutuskäyttäytyminen ja monet harrastukset sekoittavat päätä.
Joten anopin kanssa ei tästä asiasta tarvitse kiistellä, kun on itsekin huomannut miten järjettömässä yhteikunnassa lapsia kasvatetaan. Ei heistä voi mitenkään tulla terveitä tässä kaikessa suorittamisessa ja eläytymisessä. Lapsella ei varmastikaan ole enää sitä rauhaa kasvaa vastuuseen, mitä 60-70 -luvulla. Oikeuksia on, mutta niitäkin niin liikaa, että pieni lapsi ei kestä sitä kaikkea.
Pinnallisuus ei ole sitä mitä lapselle kannattaa opettaa, vaan hyvät arvot, mitä on myös helppo ammentaa isovanhemmilta, jotka tietävät elämisen totuudesta hiukan enemmän.
anopeilla on oikeus moittia ja arvostella vapaasti toisten elämää? Pieniä viattomia yksityiskohtia?Miniäkin siis voi mennä appivanhempien luo ja ihmetellä vaikka että miksi on hamstrattu niin paljon roinaa (opetetaanko sillä lapsille ahnehtimista), miksi appiukko juo liikaa jne jne.Kunnioitus on sitä että antaa kaikkien kukkien kukkia jos lapset kasvavat turvallisessa ja rakastavassa kodissa tämän "huikentelevaisen " nuoren sukupolvenkin huostassa?
Ei, sanoin vain miten itse asiat näen. Moni ystäväni kasvattaa lastaan liiallisilla kulutushyödykkeillä, eikä kykene opettamaan heille edes yksinkertaisinta vastuuta ja muun elämän ja luonnon kunnioittamista. Vanhemmat hilaa lapsiaan harrastuksiin, eikä aidosti välitä viettää aikaa heidän kanssaan. Eräs ystävistäni on sanonut sen suoraan, ei jaksa olla lastensa kanssa yksin kotona.
Lapsilta vaaditaan kaikessa suorituksia, aivan kuin heidän tehtävänään olisi vain lujittaa omien vanhempiensa heikkoa itsetuntoa. Harva tuntuu ajattelevan että on tehnyt lapset, koska pystyy antamaan heille pyyteettömästi rakkautta ja hyvän, kannustavan, rennon ja rauhallisen kotiympäristön. Tekee myös pahaa katsoa, mitä moskaa monet vanhemmat syöttävät lapsilleen, kun heidän muka pitäisi rakastaa näitä. Toisaalta ei voi rakastaa lapsiaan jos ei ole koskaan oppinut rakastamaan itseäänkään. Kun tuhoaa omaa ruumistaan on kai helpompi tehdä se myös toiselle.
Kyllä, voin siis sanoa olevani anoppini kanssa samoilla linjoilla. Emme kumpikaan tajua miten jotkut voivat saada vastuulleen pienen ihmisen elämän, jos eivät käsitä elämisen perusedellytyksistä mitään, ja elävät vain kuluttaakseen lisää.
väärässä. Frezza mochan ostaminen on pikkaisen älytöntä tuhlausta, vaan eihän se maata kaada.
Anoppisi on sota-ajan helmiä, joten ymmärrät että hänelle on kauhistuksen kanahäkki nähdä sukupolvemme tapa kuluttaa ja suhtautua elämään keveästi.
Porkkanoiden pilkkomisesta: ei se niin iso vaiva ole kuoria ja pilkkoa porkkanoita. Kyllähän sitä tulisi pyrkiä vähentämään valmiseineitä ja pyrkiä terveellisempää alkutuotantoiseen ruokaaan. Olemme niin tottuneet tähän tuunattuun valmisruokaan, että lapsillekin olisi opettavaista nähdä, että perunat ei kasva kaupan pakastealtaassa.
Pienokainen olisi ihan mukava viedä syksyllä pellolle perunaa nostamaan, jos vain jollain tutulla kotikasvimaalla on perunaa. Sinne vaan.
Anoppisi tekee tietysti väärin huutaessaan teille ja pitäessään moraalisaarnoja. Hänen tarkoituksensa on tietysti hyvä, reppana ei vain osaa tuoda nätisti julki mielipiteitään. Kyllä hänen puhkumisestaan voit löytää arvokkaita helmiä silti.
Jos olet fiksu, osaat käsitellä tällaisen anopin varsin näppärästi.
Ei muuta kuin KEHUT HÄNEN MIELIPITEENSÄ, pistät pääsi kallelleen, hymyilet ja nyökyttelet: aivan niin.
Jonkin hänen vinkkinsä kokeilet käytännössä ja tuot hänelle julki kiitoksen kera. A vot, anoppisi on pian sulaa vahaa ja jopa lämpenee ennenpitkää ulkomaanreissuillekin.
Huomaan, että NYT välinne ovat varsin jäätävät, ja mitä enemmän ne jäätyvät, löytää anoppinne arvostelemista. Viisaana naisena osaat kyllä monsterin käsitellä kehuilla ja pikku lipomisella. Laiha sopu kun näes on parempi kuin lihava riita.
Alkuperäinen tässä.
Mielestäni olen ihan riittävän hyvä kodinhoitaja, kotiruokaa tekevä elämäniloinen kotiäiti.maltillisesti elelemme ja budjetissani pysyn.siksi tuntuu kurjalta kun aina löytyy jotain arvosteltavaa.paheeni on pullollinen frezzaa, ei viskiä niinkuin appiukolla.
Mielistelyn tietä olen yrittänyt Liina Anniina, mutta kun ei sekään sitä hyväksyntää tuonut. kun esittelin anopille miten käytännöllinen hänen antamansa vanha huppuhattu oli lapsella, anoppi innostui tuomaan lisää kaikenmoista ja sitten kyselemään niiden perään ja selän takana huutamaan että ei taida mikään hänen antamansa kelvata,heitetään pois varmaan....Vaikka kyselin anopin halpiskaalipadan ohjetta, silti jaksettiin muistella suvussa miten ristiäsiin tilasin valmiin kakun.minut on mielestäni turhaan leimattu avuttomaksi ja vaikka kuinka yrittäisin muuta todistella, tuhahtelut ja vihjailut jatkuvat.selän takana sanottua on vaikea unohtaa
Nyt ollaan jotenkin pattitilanteessa, kumpikin kieltäytyy hyväksymästä toista. Omasta puolestani voin paremmin mitä vähemmän häntä näen
olisiko kohtalotovereita vai ovatko kaikki täällä anopin sielunsiskoja....
No voihan nenuli.
Kiitos lisäselvityksistä. Enpä voinut tietää, että nuinkin paljon oot yrittänyt.
No kyllä se parempi silloin on, ettet laske anoppia liian lähelle, eli näet häntä vain välttämättömän.
Niinhän se on, että jos joku on päättänyt mustamaalata jonkun, niin onnistuuhan se. Ihmiset yleensä mielellään kuuntelevat "mehukkaita" juoruja.
Anoppisi tuntuu olevan tällainen mehunkeittäjä.
Et voi muuta tehdä kuin pitää matalaa profiilia ja olla välittämättä, vaikka vaikeaa se varmaan on. Se kuitenkin LOPPUPELISSÄ menee näin, että panettelija joutuu itse panetelluksi.
Näet hänen ahneutensa levitellä mehukkaita juorujaan kasvaa. Jos olet malttanut pitää matalaa profiilia ja kiltin tytön roolia, kääntyy juorukansan mielipide sinulle myönteiseksi.
Ihmiset kuuntelevat määrättyyn rajaan asti panettelijan juttuja. Kun ne alkavat mennä liiallisuuksiin, niin myötätunto kääntyy puolustuskyvytöntä uhria kohtaa... ennen pitkää.
Se edellyttää kuitenkin, ettet lähde sotimaan anoppia vastaan. Elelet vain omissa oloissasi ja olet ihan oma itsesi sen liiemmältä liikaa mielistelemättä. Normaalit käytöskuviot ja etiketit kuitenkin anoppilassa.
Huomaat ajan kanssa, että anoppi sahaa omaa oksaansa.
"Paha etsii pahan runsaudestaan pahaa...", anoppisi on antanut pahalle sydämelleen vallan. Hän saa kuitenkin maksaa katkeran maksun jossain vaiheessa, jossain muodossa. Elämä ei anna mitään ilmaiseksi, sillä on olemassa kylvön ja niiton lakis. Kyllä se anoppi joutuu vielä kylvönsä niittämään.
Eräs sukulaisemme tarina:
nuori nainen tuli miniäksi taloon ja joutui todella pahasti mustamaalatuksi pikkukylässä. Anoppi oikein riekkumalla riekkui edessäpäin ja takanapäin. Miniä ei ollut puupennin arvoinen.
Meni vuosia. Anoppi sairastui, jäi leskeksi ja sairastui entistä vaikeammin. Juoruystävät alkoivat kaikota... anoppi joutui sairaalan pitkäaikaisosastolle pyörätuolipotilaaksi ja vaippoihin.
Miniä oli ainoa, joka kävi katsomassa ja joka otti mummon myös aika ajoin kotihoitoon. Tämä parjattu miniä vaihtoi vaipat, pyyhki anopin pyllyn...
voit kuvitella kuinka nöyryyttävää se on ollut ylpeälle anopille, jolta riisuttiin ylpeys tällä tavoin. Ei kukaan hänen ystävistään ja sukulaisista huolinut häntä kotilomille, ei käynyt sairaalassa katsomassa, tai jos kävi niin aniharvoin... vain miniä kantoi vastuuta entisestä parjaajastaan.
Näin se maailma kääntää asetelmat mallilleen. Nyt tuo anoppi on kuollut ja miniä järjesti tosi kauniit hautajaiset mustamaalaajalleen. Siinä olivat entiset juoruilijatkin suut kiinni ja aidosti ja lämpimästi kiittivät miniää. Muistivat kyllä, millainen monsteri anoppi oli terveenä ollut.
Erään tuttavani tilanne oli se, että isoon taloon anopille järjestettiin "oma puoli", missä tämä ei kuitenkaan jaksanut pysyä. Poika piti taloa ja äiti siis syytinkiläisenä.
Epäsopu minän ja anopion välillä oli ratkeamaton, kun kumpikin katsoi joutuneensa alistetuksi ja manipuloiduksi omassa kodissaan.
Pahat puheet puhuttiin molemmin puolin, lapset olivat häiriintyneitä, johon ei maalaiskoulussa syytä käsitetty, kaikki meni aina pieleen ja mies alkoi kulkea kylillä.
Vauraassa talossa ei kuitenkaan oleteta minkään olevan vialla. Ei sinne apua lähdetä antamaan.
Miniä sairastui ja oli potilas vuosia. Kukapa muu hänestä sitten huolehti kuin anoppi. Ystävät ja sukulaiset eivät tulleet, mies kulki omilla teillään, ja kun miniä oli kuukausia sairaalahoidossa kroonikkona, ainoa omainen oli anoppi.
Se oli aika raskas kohtalo. Toivottavasti he saivat välinsä kuntoon ennen lopullista lähtöä.
olen paljon lukenut kommenttejasi palstalla ja vaikutat sekä empaattiselta että täyspäiseltä kirjoittelijalta (toisin kuin jotkut kirjoittelijat monilla palstoilla) ja neuvosi ovat aina fiksuja.
Tottahan se on että viileä asiallisuus ja ehdoton sotakielto ovat parhaat ratkaisut.olen vain avoin, juttelen aina anopillekin liikaa ja päästän siten niskan päälle. sekä olen myös tunteikas eli vaikea kätkeä pahaa mieltä.
Jännä miten nuoret harvoin lähtevät sotaan vanhemman sukupolven arvoja ja elämäntapaa vastaan, ehkä suuret ikäluokat nousukautena saattoivat naureskella pula-ajan kasvateille. mutta vanhat ne aina jaksaa näykkiä ja päsmäröidä....Onneksi esim. työelämässä on ihania eläköityviä tyyppejä, heidän kanssaan sukupolvien kuilua ei edes tunnu kun ovat niin rentoja ja hauskoja tyyppejä. Toisin kuin anoppi jolle lapsen suklaavanukaskin on se kauhistuksen kananhäkki...