Ei usein, eikä selvänä, mutta nyt niin kävi.
Ei muista tapahtuneesta, mutta tietenkin uskoo kun kerroin ja näkikin jäljen.
Kohtalotoverit? Miten toimitte? Annatteko mahdollisuude, vai onko viimeinen pisara?
Ei muista tapahtuneesta, mutta tietenkin uskoo kun kerroin ja näkikin jäljen.
Kohtalotoverit? Miten toimitte? Annatteko mahdollisuude, vai onko viimeinen pisara?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Hakkaaminen ei koskaan lopu yhteen kertaan vaan jatkuu aina ja jatkuessaan raaistuu. Miehen / poikakaverin nyrkki on nuorten naisten kolmanneksi yleisin kuolinsyy ja ties kuinka monen vammautumisen alku( omasta tuttavapiirista kuollut yksi nainen, yksi tehnyt itsemurhan kun ei jaksanut ja yhdella aivovaurio). Ota siis nopeasti hatkat. Anteeksianto voi olla kuolemaanjohtava virhe. Toisen muuttaminen on toivotonta mutta jos mies itse haluaa muuttua, ottakoon yhteytta Jussi ja lyomaton linja-projekteihin.
hän ei koskaan lyö huvikseen. On vain eri asia kertooko hän todellista syytä tekoonsa. Yritä kuitenkin selvittää ja ole vakuuttava.
Minä katsoisin seuraavaan kertaan, mutta vain siihen asti, jos sellainen tulee. Sitten lähtisin.
ei ainakaan sillä hetkellä tapahtanut mitään minkä takia olisi ollut syytä lyödä. Ja mikään ei lyömiseen oikeuta tietenkään. Baari-ilta oli sujunut hyvin yms. Paremmin kuin usein.
Hyvä ystävä lähde pois tuosta suhteesta,kun mies lyö kerran,niin se lyö myös toisen kerran,ei se muutu.Olen ollut väkivaltaisessa suhteessa ja väkivalta yleensä lisääntyy,ei se lopu vaikka mies lupaa lopettaa mutta jatkaa silti lyömistä.
Toivon sinulle voimia ja hyvää kevättä.
tarkoitin lähinnä kyllä niitä syitä, joita mies sisällään ajattelee...toiset puhuvat toiset eivät. Tietenkin tällä, joka ei puhu on mahdollisuus uusia tekonsa suurempi, kuin hänellä, joka haluaa työstää asian.
En ymmärrä, miksi puhuit asiasta omasta näkökulmastasi. Hänhän löi, vai kuinka? Hänellä on silloin ongelma.
Jos taas olet edesauttanut tavalla tai toisella asiaa, lopeta se, jos et halua hakkaamista.
mitenkään edes auttanut.
On vaan niin toivoton olo nyt. Miten viina muuttaa ihmisen niin totaalisesti?!
... lyö toista kertaa, mutta vain jos hän hakee apua. Lyöminen on joillekin opittu tapa ratkaista ongelmat, tai ilmaista omaa pahaa oloaan (mihin iskun saanut ei syyllinen lainkaan, sattui olemaan siinä) ... "nyrkki puhuu kun sanat loppuvat"
Syy miksi monet miehet lyövät kun kännissä johtuu siitä, että alkoholi vie estot ja se "oikea minä" pääsee esiin, minkä selväpäisenä voi hallita.
Mutta ei syytä vaipua epätoivoon. Lyöville miehille järjestetään terapiaa ja apua .. jos sität tahtoo. Ei se "minuutta" muuta, mutta se oppii uusia ja parempia tapoja hallita tunteet ja käsitellä niitä. Toki voi pohtia myös sitä, kuinka suuri osuus alkoholilla on hänen luonteeseensa ... pitäisiköhän olla juomatta...
Mutta, jos miehesi vain pyytelee anteeksi, katuu ja ostaa lahjoja ... lupaa ettei koskaan enää ... mutta se siinä. Niin valitettavasti tilastojen valossa varaudu uuteen pieksentään "joskus taas", tai lähde jo nyt (kun omilla jaloillasi pääset).
tuota minulle, vaikka minulle vastasit...olen onnellisessa liitossa, johon ei väkivalta kuulu.
vaan yleisesti tarkoitin
Hei!
Olet vaikean ongelman edessä. Ymmärrän sinua, koska olen ollut samassa tilanteessa jopa useamman kerran. Kovan "parisuhdekoulun" käyneenä olemme kaikesta huolimatta yhä yhdessä, ja meillä menee oikeastaan aika hyvin. Yksi asia muista: mies ei saa koskaan syyttää lyömisestä sinua, MIKÄÄN ei oikeuta lyömään. Aina pitäisi olla muita keinoja selvittää asiat. Lyöjä on heikoilla, häneltä ovat keinot vähissä. Mutta myös suhteenne voi kaivata jotain. Voi kuule tästä aiheesta voisin kirjoittaa pienen kirjasen..
Ajattele kaikkea hyvää itsellesi, suo itsellesi hyviä asioita... se voi poikia enemmän kuin arvaatkaan.
haluaisin vaihtaa mietteitä asiasta, miten sinä ja miehesi oikein selvisitte, grand old lady?!
Minäkin annoin mahdollisuuden ekan kerran jälkeen. Kesti kauan, liian kauan ennenkuin toinen kerta tuli. Tuli kausi, jossa lyöntejä tuli paljon, joskus jopa pelkäsin miten siinä voi käydä... Kolme kertaa käynyt lääkärillä, kolme kertaa silmä mustana, huuli halki, kaksi kertaa lähtenyt karkuun kotoa (turvakotiin). Lyönneistä jää, jos ei aina näkyvää jälkeä, jälki sisuksiin.. Mulla ainakin, ei niitä unohda. Jos hän on vihainen, ja tekee äkkinäisen liikkeen, säpsähdän automaattisesti. Turruin siihen jotenkin, löin takaisinkin, hermoni meni siihen jamaan että otin kättä pitempää avuksi (kokoeroahan on) ja kerran havahduin siihen että jos se ei lopu, mähän voin vaikka tappaa sen. Nyt tuo on rauhoittunut, ei lyöntejä aikoihin. Mutta en luota häneen tippaakaan tässä asiassa, ehei. Lähde ekan lyönnin jälkeen pois suhteesta !! Se on mun neuvoni... Miksikö minä en lähtenyt.. Niin, sitä voi miettiä. Ne naiset, jotka ovat samaa kokeneet, ehkä ymmärtävät. Se on hirvee fiilis kun huomaa ettei saa voimia irrottautua tollasesta kun sitä on tarpeeksi kauan jo kestänyt!! Nyt, kun on rauhallista, mun kannattaisi lähteä, ennenkuin se sama taas alkaa...
Kirjoituksesi voisi olla mun kirjoittama, paitsi että turvakodissa en ole piipahtanut. Muut kohdat sopii minuun ihan täysin...Mullekin on tullut joskus mieleen että mitä jos MINÄ pimahdan ja käyn SEN kimppuun kohtalokkain seurauksin...
Minäkään en ole saanut lähdettyä, vaikka mahdollisuuksia olis vaikka kuinka, oon paljon yksin kotona. Monilla on ehkä just sellanen ongelma että ei uskalla noin vaan häipyä, vaan pitäs pakata ja päästä lähtemään varkain. Multa se kyllä olis onnistunut, mies on reissuhommissa ja joskus jopa viikonkin pois kotoa. En oikein osaa selittää miten tähän tilanteeseen oon joutunu, oon jotenkin jämähtänyt, vankina omassa elämässäni.
Nyt ei oo pitkään aikaan tapahtunut mitään, mitä nyt tavanomaista riitelyä sillon tällön, ja pari kertaa jotain uhittelua. Mutta se ei oo oikeastaan vuoteen lyönyt. Mut en kyllä luota pätkääkään ja niinku sanoit, jokaista vihanpurkausta ja äkkinäistä liikettä säikähtää. Kerran huomasin että mulle on kehittynyt refleksi vetää käsi kasvojeni suojaks jos hän huitaisee mua kohti, vaikka vaan huitois hyttysiä tai vastaavaa. Kerran tein niin kavereittani seurassa ja jälkeenpäin mietin että mahtoiko erittäin tarkkanäköinen ystäväni huomata refleksini ja päätellä siitä jotain...
Nuorempana, siis ennen tätä suhdetta usein uhosin että "mua ei sitten miehen tartte kun kerran lyödä niin tämä tyttö lähtee saman tien!". Mutta ei sitä voi tietää mitä tämä on enneku todella ajautuu tilanteeseen. Ulkopuolisesta tämä saattaa tuntua niin yksinkertaiselta ja yksiselitteiseltä -> senkus häivyt ja jätät sen paskan. Mutta jokainen väkivaltainen parisuhde on oma yksilöllinen ja monisäikeinen soppansa, joihin ei valitettavasti päde välttämättä samat säännöt ja keinot. Tilanne on aina erittäin ristiriitainen. Oliskin tajunnut itse silloin aikanaan, että näissä asioissa anteeksiantokyky ei ole hyve...
muuten on niin ihana ja hyvä suhde. Kun hän löi, tietenkin ajattelin, että nyt tämä on loppu! Mutta kun aamu valkeni mielipiteenikin muuttui. Aloin miettimään onko mitään ratkaisuja millä suhdetta vielä voisi jatkaa ja miten mies oppisi.
Se on vaan niin pahaa ja niin väärin, että rakkaussuhteessa on väkivaltaa. Mikä on se syy, että mies lyö tyttöystäväänsä, jota muka rakastaa.
Hän ei muista tapahtuneesta, joten ei voi edes kertoa mitä sillä hetkellä ajatteli.
En usko, että hän löisi selvänä, mutta miten nyt muka lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan. En usko sitä hänestä.
Jos olisin järkevä, lähtisin suhteesta, mutta en pysty. Miten voinkin rakastaa vielä tuollaisen jälkeen.
Olette "te" naiset aikamoisia, olkaa sitten pieksettävänä. Kyllä TE hallitsette sen oman elämänne, ja jos valintanne on olla hakattavana (muka rakkaus, läheisriippuvuus, masokismi, raha, muka lasten etu, tms.) niin senkun, mutta älkää ruikuttako "ei tälle mitään mahda".
Miten voinkin rakastaa vielä tuollaisen jälkeen...? Sama kysymys on mullakin pyörinyt mielessä monet kerrat. Rakkaushan se on tässä asiassa se juttu, mikä estää lähtemästä. Sitä luulee, että kun vaan jaksaa rakastaa ja antaa kaikkensa suhteen puolesta, niin kaikki muuttuu hyväksi. Mutta itse olen joutunut toteamaan että ei se rakkaus ole mikään kaikkivoipa voima. Rakkaus on oikeastaan aika heikko ja epämääräinen käsite muutenkin. Mutta siihen vedoten on niin helppo antaa anteeks vaikka mitä.
Aluks sitä yleensä tosiaan ajattelee, että nyt tämä on loppu. Mutta kun aikaa on vähän kulunut, niin alkaa pelkäämään menettämistä ja eroa niin paljon, että ei uskallakaan lähteä. Ja miettii, että yhden lyönninkö takia olen valmis heittämään hukkaan kaiken mitä meillä on ja on ollut! Ja kun kaikki on muuten niin ihanasti suhtessa!
Miksi mies lyö sitten ihmistä jota väittää rakastavansa? Oma teoriani on miehen huono itsetunto naiseen nähden. Jos nainen on vahva ja verbaalisesti lahjakas riitelijä, mies tuntee itsensä heikoksi, sanat ei enää riitä eikä keksi miten tuon akan sais hiljaseks. Sitten puhuukin nyrkit. Rakkauden heikkous tulee tässäkin esiin, ei se estä lyömästä vaikka rakastaa.
Jokainen lyöty nainen saa osakseen arvostelua, että oltpa hullu kun et ole jättänyt miestäsi. Se on ulkopuolisten mustavalkoinen näkemys asiasta. Kaikki ei ole niin helppoa ja yksiselitteistä...Sinä teet itse päätöksesi, tiedän että on vaikeaa kun järki ja tunteet riitelee.
Kaikista hölmöintä, kun emme edes riidelleet sinä iltana. Takana oli hyvin läheinen ja onnistunut baari-ilta. Hänellä vain naksahti päässä ja ehkä alkoi harmittamaan, että ilta on ohi tms. Ja purki sen noin minuun.
Tässä vaiheessa olisi vielä helpompi lähteä, kun ei ole lapsiakaan, mutta olen liian heikko siihen. Rakastan häntä liikaa ja kaipaan hänen läsnäoloaan.
Silti sitä pelkää, että jos hän satuttaa vakavammin, miten paljoon hän pystyy.
En kuitenkaan ihan normaali voi olla häntä kohtaan.
Saatan olla hetken ihan normaali, hymyillä ja nauraa, mutta sitten taas muistan asian ja alan vaatimaan selitystä itku kurkusta.
no kun sit rakastaa, eikä voi lähtee, eikä silti luota, ja niinku pelkää, mut se on niin ihana, ja enhän mä voi lähtee, elämä ei mustavalkoista, vaan kännissähän se, jaadi jaadi jaa
Näinhän asiat tietenkin ovat, viihtykää valitsemallanne tiellä -- toivottavasti hätänumero on pikavalinnassa ja laastaria kylppärissä.
Oman elämän hallintahan onkin yliarvostettu juttu!
Niinpä, Pera, miehen on varmaan mahdotonta ymmärtää näitä tilanteita ja naisen näkökulmaa. Asenteesi on juuri tyypillinen mihin törmää kun näistä asioista puhutaan. En tiedä miksi me naiset olemme tällaisia. Luulemme että rakkaus on maailman suurin voima ja kaikkea pahuutta pitää yrittää ymmärtää ja tuntea empatiaa pahantekijää kohtaan ja miettiä miksi hän on sellainen. Ehkä me naiset vain yritämme ratkaista ongelmia omilla keinoillamme, joita on empatia, välittäminen ja rakastaminen, toisen asemaan asettuminen ja yritys ymmärtäää tekoja pintaa syvemmältä. Ehkäpä meidän pitäisi tajuta se, että jos mies lyö, hän ei siitä miksikään muutu eikä väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla ole mitään traumoja tai ongelmia, jotka olis ratkaistavissa. Mies on vain mies, ajattelu- ja tunnemaailmaltaan niin erilainen kuin nainen. Emme voi ymmärtää sitä, että mies ei osaa antaa selitystä sille, miksi lyö.
...sellainenkin juttu, että miksi nainen yleensä on se heikompi osapuoli, joka väkivaltatilanteissa vain ottaa iskuja vastaan eikä kykene antamaan samalla mitalla takaisin. Minä ainakin olen fyysisesti vahva ja kokoni osalta melko tasoissa mieheni kanssa. Ihan hyvin olisin voinut lasauttaa takaisin, mutta en osannut. En ole koskaan tapellut tai lyönyt ketään. Turpaan vetämisestä ei siis ole minkäänlaisia kokemuksia, ja vaikka mieli teki vetää, niin käsi ei toiminut. Lisäksi taistelen vastaan ajatusta, että pitäis antaa samalla mitalla takasin. En halua ratkoa ongelmia väkivallalla, en voi alentua sille tasolle.
Taustalla vaikuttaa varmasti se, että vieläkin tytöistä kasvatetaan tietoisesti heikompia kuin pojista. Tytöt leikkii nukeilla, heille opetetaan pehmeitä arvoja samalla kun pojanviikarit nujakoi ja tappelee. Heidän aggressiivisempi käytöksensä hvyäksytään, pojathan on poikia ja tapelleet maailman sivu. Sehän on luonnollista. Mutta tytöillä ei ole lupaa purkaa aggressioitaan mitenkään, sehän on ihan häiriintynyttä jos tytöt tappelee ja puolustaa itseään. Mielestäni yhteiskunta arvoineen vaikuttaa osaltaan siihen että naisista kasvaa heikompia osapuolia, jotka eivät osaa pitää puoliaan.
on niin väärässä! Minkä takia asioista ei muka kannattaisi keskustella?! Enemmän se auttaa kuin asian siihen jättäminen ja odottaminen, että taas tapahtuu jotain!
Miten sinä Emilia pystyt elämään miehesi kanssa normaalisti? Oletteko ikinä puhuneet asiasta rakentavasti ja onko se auttanut mitään?
Meillä oli mies verbaalisesti lahjakkaampi ja kovempi puhumaan ja löi silti, että tuskin toi teoria pitää paikkaansa.
Tai voihan se joissain?? tapauksissa ehkä vai voiko...?
Jos mies kieltää lyömisen tai vähättelee sitä tai keksii selityksiä, niin se tuskin koskaan tulee muuttumaan, hetkeks voi loppua mut jatkuu melko varmaan joskus taas.
Nainen ei voi parantaa miestä joka lyö, siinä ei ymmärtäminen auta!!
Miehen pitää itse tajuta miten väärin tekee ja hommata apua jos ei itse pysty lopettamaan lyömistä.
...meillä on puhuttu todella paljon asiasta, ja mies myöntää tekojensa olevan väärin. Olemme keskustelleen yökausia asiasta ja hän kykenee kyllä siihen, siis puhumiseen ja kipeiden asioiden perusteelliseen ruotimiseen. Onhan se auttanut, kai, jonkin verran. Nyt meillä on mennyt tämän väkivalta-asian osalta hienosti pitkään, siis mitään ei ole tapahtunut. Ei se ole mulla todellakaan mielessä päälimmäisenä kaiken aikaa, asioiden kanssa oppii elämään, mutta helppoa se ei todellakaan ole. Kyllä niistä vaikeista ajoista on jäänyt jälkiä jotka ei kai häviä koskaan. Mutta mulla on elämässäni niin paljon iloisia ja hyviä asioita, joiden avulla olen jaksanut. Voimia sulle, tiedän miltä tuntuu kun arvostus ja luottamus kumppania kohtaan romahtaa täysin. Myös oman itsensä arvostaminen on vaikeaa, kun ajattelee, että elän miehen kanssa joka on lyönyt minua. Ei sellaista naista kukaan kunnioita, jos tietäisi. Minun läheisistäni asista tietää tasan kaksi ihmistä.
Monotat sitä kiveksiin seuraavan kerran kun näet sen ja sanot että nyt ollaan tasoissa...
Minun exani ei ollut vakivaltainen humalassa, vaan aina selvinpain. Onko se pahempi asia? Syytteli, etta mina pakotin hanet lyomaan tai kaymaan kasiksi...suhteemme oli sairas, ei mikaan normaalisuhde sisalla vakivaltaa. Kaiken kaikkiaan ensimmaisesta kohtauksesta eroon kesti yli vuoden. Vaikeaa se oli ja itsetuntoni oli tosi heikko. Siina vaiheessa kun meinasin itse hypalta parvekkeelta alas tappelun yhteydessa, tajusin miten sairaaksi touhu on mennyt. Ikavoin eromme jalkeen miesta ja palasimme yhteen pari kertaa -seksin merkeissa.
Nyt olen maailman ihanimman miehen kanssa naimisissa. Lahde niin pian kuin voit - tulet vain menettamaan parhaat vuotesi miehen kanssa, joka EI rakasta sinua.