Olen nykyään tilanteessa jossa itseni ja vaimoni välillä ei oli juuri mitään hellyyttä. Rakastan vaimoni erittäin paljon ja samoin myös vuosi sitten syntynyttä poikaamme. Poikamme syntymän jälkeen olemme kuitenkiin etääntyneet, enkä nykyään saa edes koskettaa häntä. Olemme puhuneet asiasta muutaman kerran, jolloin hän on vain kuitannut asian sillä ettei hänellä ole juuri tällä hetkellä sellaista tunnetta minua kohtaan. Hän näkee minut vain poikamme isänä ja ystävänä, muttei rakastettuna ja on pyytänyt odottamaan. Itse olen sellainen mies joka kaipaisi noita jokapäiväisiä pieniä kosketuksia. Nykyään fyysinen kontaktimme rajoittuu siihen että saan pitää nukkuvaa vaimoani kädestä, kunnes hän kääntää kylkeään ja tunnen itseni taas yksinäiseksi omassa kodissani...
Hellyden puute
Hellyyttä kaipaava
212877
0Äänestä
Vastaukset 21
Vanhimmat
voi, onpa surullista.
Tsemppiä! Tuttu tunne. Rooli perheeen laskunmaksajana ei aina säväytä. Olin samassa tilanteessa. Vaimoni ymmärsi omat ajatukseni samasta asiasta ja ehdotti tyttöystävää hänen rinnalle. Niinhän siinä kävi, että samoja asioita kaipaava tyttöystävä löytyi. Vaimoni tietää tapailustani tyttöystäväni kanssa. Asiat ovat kuitenkin ok ja avioliitto voi jatkua. Vaimoni kanssa meillä on kuitenkin seksiä, vaikka arki voikin sujua ilman kosketusta. Tilanne on kohtuullisen tyydyttävä. Jos vaimosi haluan jakaa elämänsä kanssasi, niin tästä asiasta voi keskustella rakentavasti ja vaimo voi myöntää puutteensa ja antaa sinulle vapauden. Suuri vaikeus oli sellaisen naisen löytämisen, johon voi luottaa ja jonka hienotunteisuuteen voi luottaa. Voihan olla , että ero tulee. Vaimo myötäelämisen kautta arvostan häntä valtavasti ja eroprosessi lienee helpompi. Minun rakkautani vaimooni ei tyttöystävä vähennä, koska se on ehtymätön luonnovara ellei katkeruus sitä syö. Hyväksyntää ja myötäeloa peliin vaan.
Vaimo sai lapsen ja sinusta maksajan, se on monelle naiselle se tärkein juttu, tuskin on sinusta enempää koskaan edes välittänyt. EX-vaimosi etsii vuosien kulttua sitä oikeaa baareissa, lapsikin on tehty, niin ei tarvitse pelätä biologisenkellon tikitystä, vaan voi elää itsenäisenä.
Mä en kattelis tommosta vaikka ois kolme lasta. Ja olen se tyyppi, joka aina sanoo, että varmasti en eroa. Mutta jos asenne on toisella tuo, että "odota" niin se on ihan selvä että saa odottaa siihen asti kunnes lapset kasvaa ja vaimo lähtee.
Voit silti yrittää. Koita muuta romanttista elettä. Tee kotitöitä. Ole itsevarma oma itsesi. Hurmaa naisesi mutta älä vaadi huomiota äläkä ole tarvitseva. Älä ole anteeksipyytelevä nyhverö.
Tutustu sellaiseen tyyppiin kun David DeAngelo. Hän kyllä kirjoittaa iskuoppaita ja tekee videoita lähinnä sinkuille naistenmetsästäjille mutta olen itse soveltanut juttuja omaan vaimoonikin kun on tuntunut että kiinnostuksensa on lopahtanut.
Jos ei toimi vuoden sisään niin niin tuota.... Tuolla on aika helvetisti naisia yksin, jotka söis sun kädestä kun olet naisen huomioon ottava. Naiset KAIPAA HELLYTTÄ ja KITUU
Noin pienen lapsen äiti voi olla hyvin väsynyt. Voit auttaa häntä esim. kotiaskareissa. On mahdollista, että olisi myös synnytyksen jälkeistä mesennustakin.
Suurin osa pareista eroaa juuri pikkulapsivaiheessa, mutta monet pääsevät siitä ylikin. On olemassa jotain perheterapioita ym. Monet erot ovat turhia. Lapsen tulo on kasvun paikka. Keskustelkaa ja hakekaa apua. Toivottavasti pääsette siitä yli yhdessä, kumpikaan toistaan loukkamatta. Lapsi tarvitsee ehjän kodin. On luovuttava itsekkyydestä.
kyllä että lapsi muuttaa elämäämme, eikä meillä lapsen hoidossa olekkaan mitään ongelmia. Itse töissä käyvänä vietän suurimman osan vapaa-ajastani poikani kanssa, joka on hellyyttävä lapsi eikä millään tavoin vaikea. Yötkin on nukuttu hyvin jo neljän kuun ikäisestä lähtien. Vaimon äiti auttaa päivittäin vaimoani lapsen hoidossa ja kotiaskareissa, eikä minulla ole mitään tätä vastaan sillä tulen hyvin toimeen anoppini kanssa (joskus tuntuu että paremmin kuin vaimoni kanssa). Anopin mukana ole tuo vaimolleni myös omaa vapaa-aikaa lisää minun ollessa töissä.
Vaimoni on myöntänyt että syy nykyiseen tilanteeseen ei johdu minusta, vaan hänestä. Hän ei vain kykene selittämään mistä kaikki johtuu (on epäillyt vielä alkamattomat kuukautiset voisivat vaikuttaa hänen hormoonitasapainoonsa).
En halua erota vaimostani, sillä rakastan häntä suunnattomasti. Teen itse paljon myönnytyksiä joten en usko olevani itsekäskään.
Vie vaimosi lääkäriin .On jo aika herätä moisesta höperyydestä.monet muutkin on tehneet lapsia ja harrastavat seksiä kuten ennenkin. Vai onko hänellä toinen ??
Jos lapsi valvottaa ja ukko vittuilee niin akkahan se sairas on. Missä vitun välissä vielä vieraisiin kerkeis ja jaksais pikkuvauvan kans? Haloo... niin ne muutki, mutta kun kaikki eivät ole samanlaisia ja kaikilla ei välttämättä ole helppo lapsi/helppo elämä.
Ottakaa nyt, aloittaja varsinkin, ihan iisisti, ei vaimo ole pysyvästi pimahtanut eikä mennyt pilalle, hänellä vaan on psykofyysinen kanaemovaihe vielä päällä. Veikkaan, että hän imettää vielä ainakin osittain, joka selittäisi kuukautisten poissaolon ja erittäin hyvin myös käytöksen. Miehet pliis, tätä ette itse ole kokeneet ettekä voikaan kokea, mutta kärsivällisyyttä, yrittäkää ymmärtää/kestää hormonaalisesti muuttunutta vaimoa vaikka hammasta purren. Veikkaan, että kun vielä vuosi on kulunut, hän on jos ei entisensä niin ainakin hellä ja miehestä kiinnostunut vaimo taas. Hormonien ihmeitä!
Toki voi jompikumpi tai molemmat jutella esim. neuvolassa asiasta, mutta sehän korjaantuu vasta ajan kanssa, lapsen vähän kasvettua ja äidin saatua taas estrogeenihormoninsa takaisin.
kummastellaan kauheesti pareja jotka on kuin *sisko ja veli*..ajatella ei vuosi kausiin mitään hellyyksiä ja eletään.Joskus haikeena ajatellaan olis joku joka ottas syliin halais, suukottelis pitäs lähellä..Mutta ketään ei ole.
Ihmisuhteet ei muutenkaan niin läheisiä kehenkään???kauhistuttavaa tän päivän suomessa..
*Voi miten voit olla ilman seksejä jne??* ihminen vaan voi..nainen voi, mutta miehelle se onkin kuulemma eri asia.Miehen pitää saada.. alkuperäis kirjottaja haluais ihmisen lähelleen ja elämähän menee niin että kun rakkaus on yhtä eka elämän tarve kuin ruoka ja juoma ja seksi kuuluu jokaisen rakastavan parin mitä he nyt sitten onkaan ??,elämään monta kertaa viikossa.
Mutta ihminen usein puuttuu, tänä aikana kun elämme kaikelle piip*, materiaalistiselle elämälle, pitää olla tietynlainen että saa seuraa, laiha kaunis, kritterejä löytyy..persoona jää sivuseikaksi,sit nainen joka koittaa löytää ihmistä tänä pvän suomessa koitaan tyrkyksi, huonoksikin..hellyys ja kosketus on tärkeeää ihminen sairastuukin jos ei saa tarpeitaan tyyd.
Lapset kun on pieniä suhde muuttuu jokaisella, niiden kanssa tulee kaikenlaisia kriisejä kunnes ne muuttaa kotoa helppoa ei ole.. se on elämää.Pitäs löytää kahden keskeistä aikaa, lomaa jotain.Lähentyä, joskus auttaa joskus ei.
kaikista vastauksista. Osa oli asiallisia ja informatiivisia ja osa ei. Todennäköisesti hormoonimuutokset vielä vuoden synnytyksen jälkeenkin vaikuttavat. Myös se että lapsemme oli odotettu ja toivottu vaikuttaa niin että hänelle annetaan huomiota. Ehkä myös se että vaimoni ei kyennyt imettämään juuri ollenkaan vaikuttaa jotenkin eri tavalla lapseen sitoutumiseen. Tämän viikon aikana olen antanut vaimolleni enemmän tilaa ja voin kertoa että se on vaikuttanut positiiviselta ratkaisulta. Aika näyttää miten tästä eteenpäin edetään. Se että edellisestä hellyyden osoituksesta on hänen puoleltaan pitempi aika saa kehoni värisemään pienimmästäkin kosketuksesta, vaikka ihan vain merkityksettömästäkin. Joten siinä suhteessa kaikki ei ole mitenkään menetettyä, vaan pienestä tauosta on ollut myös hyötyä siinä suhteessa että oppii arvotamaan asioita joita alkoi pitää itsestään selvyyksinä suhteen edetessä.
Tunnen silti itseni aina ajoittain yksinäiseksi omassa kodissani, mutta ainakin nyt minulla on toivoa tulevasta. Ehkä me miehet emme koskaan opi ymmärtämään naisten mielenvaihteluja, sillä välillä tuntuu että tekemiämme asioista saa turhaakin kiitosta kun taas toisinaan mikään mitä teemme ei mene niin kuin toinen haluaisi.
Joka tapauksessa kiitos kaikille vastauksista, erityisesti oli hyvä kuulla äitien mielipiteet asiasta, koska ne auttoivat valoittamaan asiaa paremmin.
ja olen nelikymppinen nainen 10 v.nen parisuhde. Avomies ei osoita hellyyttä milloinkaan. Ei millään tasolla, ei sanoin, ei kosketa, ei mitään. Nykyään kirjaimellisesti janoan hellyyttä ja meen itse tykö, no, silloin nippanappa halit . Herranjestas, milloin hän unohti että olen nainen ja vieläpä (kuulemma) kaunis sellainen???
Turhauttavaa ja kituuttavaa tämmönen elo
...turhattavaa ja kituuttavaa kaipaavaansa hellyyttä toiselta kun tämä ei reagoi mitenkään asiaan. Kun toinen vielä sanoo että vika ei ole sinussa, mutta ei osaa selittää miksi sitten ei halua osoittaa hellyyttä sinua kohtaan alkaa se syömään omaa itsetuntoa ja aiheuttaa pienempiä tai suurempia mielialan vaihteluja (ainakin itselläni). Suoraan asiasta ei kannattanut keskustella sillä asiasta jankuttaminen alkoi kuulemma suututtamaan eikä hän itselleen voi mitään. Siksi pyrinkin selvittämään hienovaraisemmin ensin syitä moiselle käytökselle ja katsoa mihin tilanne etenee sitten. Työtä toimiva parisuhde vaatii, joten jos ei halua luovuttaa kannattaa sen eteen myös tehdä työtä vaikka se tuntuisikin välillä turhattavalta. Jos toisesta tulee itselleen itsestään selvyys, ollaan jo kaukana hakoteillä.
Ja vaarallista todellakin on jos suhde menee kämppis/kaveripohjalle. Mulle tuhat vuotta sitten kävi niin ja ero tuli, minun aloitteesta. Hellyyden puute on tosiaan sydäntä raastavaa, eipä sulle valitettavasti ole hyviä neuvoja antaa muuta kuin yritä keskustella jne. Mut ei ehket "koko ajan jankuttaa" asiasta. Aika erikoista et meillä on sama ongelma vaikka minä olen nainen ja sinä mies. Ja mä kun luulin et miehet ei yleensä välitä tämmösista asioista.
Kyllä miehetkin kaipaavat hellyyttä (ainakin osa meistä). Asiaa on kyllä vaikea nostaa pöydälle. Onneksi meillä kyettiin asiasta keskustelemaan rakentavasti ja tilanne on parantunut huomattavasti. Kävimme läpi omat ja toisen tunteet (tai niiden puutteet). Vaimoni haluaa keskittyä pääasiallisesti nyt lapsen hoitoon, mutta ymmärtää kyllä minunkin tarpeeni vaikka hänellä itsellään onkin niin sanotusti haluton kausi. Vuoden ikäinen lapsi ymmärrettävästi vaatii paljon huomiota joten aikaakaan keskinäiselle kanssakäymiselle ei juuri ole. Satunnainen hellä kosketus lohduttaa kuitenkin nykyään.
mahtavaa, että olet keskustellut vaimosi kanssa. Ja hyvä, että ette ole kokonaan hellyyttä jättäneet. Onneksi vaimosi on fiksu ja ymmärtää sinunkin ajatuksiasi.
Meillä on käynyt niin, että hellyys päättyi, rakkaus kuihtui, sitten siirryttiin jo eri makuuhuoneisiin (mukamas miehen kuorsaamisen takia, kevyen unen takia jne.), seksikin sitten päättyi ja nyt eletään vaan saman katon alla ja hoidetaan arkea. Ei muuta. Molemmat olemme yhtä syyllisiä moiseen.
Elämä on ihan p-kaa.
Täällä 10 v. avoliittoa ja tutulta kuulostaa sun elämäs. Elämä tosiaan ihan p..aaa, ei nukuta vierekkäin, ei seksiä, ei hellyyttä, ei mitään. Normi arkiasiat vaan sujuu.
Hirveetä henkisesti kitua!!! Yritän olla tarkemmin ajattelematta mut eihän se aina onnistu.
Enkä saa helyyttä vaimoltani misä on vikaa.
Hän ei osaa edes pussata luontevasti kumi huulet tulee väkisin esille hän kuvitelee ,että tästä mutta siinä ei ole tunnetta ei sitten yhtään.Olen etsinyt naista joka olisi myötämielisempi.Tuntuu vaan turhalle niin turhalle.
Onko naiset sillä jalalla liikeellä,että voisi maistaa vierasta 50 miestä ei heti seksiä vaan halailua helyyttä kosketelua läheellä oloa.Tavataanko ,Minäkin yksin kodissani.
Tositietoa: Vaimosi on vasta synnyttänyt (ensimmäisen kerranko?) ja hormoonitoiminta ei ole tasoittunut. Tuttuakin tutunpaa, itselläni kaikkien lasten synnyttyä sama oire. Itselläni kesti kaksi vuotta.....mieheni kärsi ....Helpotti sitten ja halusin pitää miestäni hyvänä. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen myös jatkuva univaje uuvutti minut ja seksi- ja hellyyshalut jo senkin takia tipotiessään. Halusin nukkua aina kun siihen oli tilaisuus. Tietoa tästä sain vasta kolmannen lapsen syntymän jälkeen neuvolasta. Jaksa ymmärtää viellä vaimoasi. Puhukaa asiasta jos käytte neuvolassa yhdessä.
Vaimoni todella synnytti ensimmäisen kerran, eikä hän oikein itsekkään tiedä miksi hänen halunsa ovat tiessään. Itsekkin hän epäilee syyksi hormoonitasapainoa. Lapsen syntymästä alkaa olemaan kuitenkin jo 1½ vuotta joten asia aika ajoin koettelee omia hermojani. Yritän parhaani mukaan ymmärtää vaimoani. Päivisin lapsen kanssa ollessa ja jopa lapsen nukkuessa kaikki menee hyvin, mutta kun illalla olisi omaa kahden keskeistä aikaa ja omat halut hyrräävät jo ylikierroksilla, tuntuu todella pahalta kun toinen tuntuu tunnekylmältä vaikkei teekään sitä tahallaan. Kertomasi kaksi vuotta tuntuu todella pitkältä ajalta ja aivan kuten teidänkin tapauksen kanssa saa toisen osapuolen kärsimään omien halujensa kanssa. Mutta yritän pitää pääni kylmänä ja ymmärtää vaimoani, että hänenkin halunsa palaisivat vielä takaisin.
kieltämättä joutu valvoon syötön takia ja heräämisten eli se väsyttää ja vie hyvin (ellie haluja) niin tilaisuudet seksiin. tässä ei mies paljon pysyt auttaan vaikkatekis kotityöt