Kärsin ikävästi Mieheni seurassa kun Hän ottaa usein puheeksi exänsä. Asiaa vatvon yksin ollessani, yrittäen saada mustasukkaisuuden itsestäni kitkettyä pois. Se on kuitenkin asia mitä en ole saanut pois vaikka kuinka haluan.
Koen joskus myös, että on väärin tuntea ärtymystä aiheesta, mutta miksi sitä pitää tuoda esille niin usein korostaen. Haluaako Mieheni minut kateelliseksi vai mustasukkaiseksi jolloin yrittäisin enemmän kilpailla ja muuttuisin paremmaksi. Toisinaan koen, että minun pitäisi ihailla Hänen ex:änsä ja Häntä koska on seurustellut moisen super Naisen/Naisten kanssa. Nuo tunteet ovat minun omia, mutta ne on ärsyttäviä ja kiusaavat minua kovin. Toisaalta järkikin sanoo, ettei ole ihan tavallista, että exien rooli on niin keskeinen yhteisissä hetkissä jos kerran ollaan toisen kanssa. Joten itsesyytökset omasta mustasukkaisesta "sairaudesta" ovat oikeutettuja.
Haluan ymmärtää toisaalta, että olemme kovin alussa suhteessamme ja exä kuuluu Mieheni Elämään koska heillä yhteinen lapsi ja Hänenkin takia ovat yhteydessä tietenkin. Tuntuu vaan etten vielä osaa puhua tästä tunteesta josta kärsin kun pelkään Mieheni suuttuvan ja kieltäytyvän aiheen käsittelystä. Pelkään myös riitoja koska niistä on paljon haavoja jäänyt edellisistä suhde yrityksistä. Mielestäni kuitenkin asiasta pitäisi oppia puhumaan jotta suhteemme alkaisi paremmin toímimaan. Myös se että exä ja lapsi ovat tärkeimpiä kaikista eikä niiden edelle mene mikään tai kukaan; on tullut selvästi esille jo monta kertaa. Uskon että Mieheni käyttää tuota lapsi-linjaa vaan aseena kun haluaa kiertää varsinaiset ongelmat jotka minua milloinkin painaa koettaen saada minut tuntemaan niin, että olen loukannut häntä syvästi lähes tavalla jota ei voi antaa Anteeksi, mutta nöyrryttyäni riittävästi saan armahduksen ja Anteeksi annon.
Mietin, että olenko liikaa heittopussin roolissa tai vaatiiko tämän kaltainen suhde toisen tyyppistä ihmistä kuin minä olen. On selvä että olen niin uusi tulokas ettei yhteistä tietä ole voinut vielä syntyä paljonkaan ja ehkä siksi tunnen tyytymättömyyttä tilanteeseen. Mietin myös, että olisiko terveellistä ottaa etäisyyttä Mieheeni ja puntaroida asioita myös itsessäni? Jos on aisoita missä olen ymmärtänyt väärin ja jotka ajan kanssa selviäisi suuntaan tai toiseen. Suhde uusioperheessä on minulle ensimmäinen ja ehkä sekin vaati osapuolten ja ihmisten välisten suhteinen parempaa tuntemista jotta tilanteet löytäisi selvemmät linjat.
Koen vaan niin kovaa tarvetta tuntea olevani samalla puolella Mieheni kanssa. Ja nyt liian usein koen olevani Miehelleni vihaa tuova vastarannan kiiski. Onko vaan lopetettava väkisin yrittäminen ja katsottava mitä se tuo tullessaan. Rakastan vaan Miestäni eniten kaikista ja haluaisin kovasti, että onnistuisimme yhdessä, mutta tunnen itseni usein ihan huonoksi.
Miten pitäisi toimia ja miksi Rakkaus tuntuu aina niin vaikealta?
Koen joskus myös, että on väärin tuntea ärtymystä aiheesta, mutta miksi sitä pitää tuoda esille niin usein korostaen. Haluaako Mieheni minut kateelliseksi vai mustasukkaiseksi jolloin yrittäisin enemmän kilpailla ja muuttuisin paremmaksi. Toisinaan koen, että minun pitäisi ihailla Hänen ex:änsä ja Häntä koska on seurustellut moisen super Naisen/Naisten kanssa. Nuo tunteet ovat minun omia, mutta ne on ärsyttäviä ja kiusaavat minua kovin. Toisaalta järkikin sanoo, ettei ole ihan tavallista, että exien rooli on niin keskeinen yhteisissä hetkissä jos kerran ollaan toisen kanssa. Joten itsesyytökset omasta mustasukkaisesta "sairaudesta" ovat oikeutettuja.
Haluan ymmärtää toisaalta, että olemme kovin alussa suhteessamme ja exä kuuluu Mieheni Elämään koska heillä yhteinen lapsi ja Hänenkin takia ovat yhteydessä tietenkin. Tuntuu vaan etten vielä osaa puhua tästä tunteesta josta kärsin kun pelkään Mieheni suuttuvan ja kieltäytyvän aiheen käsittelystä. Pelkään myös riitoja koska niistä on paljon haavoja jäänyt edellisistä suhde yrityksistä. Mielestäni kuitenkin asiasta pitäisi oppia puhumaan jotta suhteemme alkaisi paremmin toímimaan. Myös se että exä ja lapsi ovat tärkeimpiä kaikista eikä niiden edelle mene mikään tai kukaan; on tullut selvästi esille jo monta kertaa. Uskon että Mieheni käyttää tuota lapsi-linjaa vaan aseena kun haluaa kiertää varsinaiset ongelmat jotka minua milloinkin painaa koettaen saada minut tuntemaan niin, että olen loukannut häntä syvästi lähes tavalla jota ei voi antaa Anteeksi, mutta nöyrryttyäni riittävästi saan armahduksen ja Anteeksi annon.
Mietin, että olenko liikaa heittopussin roolissa tai vaatiiko tämän kaltainen suhde toisen tyyppistä ihmistä kuin minä olen. On selvä että olen niin uusi tulokas ettei yhteistä tietä ole voinut vielä syntyä paljonkaan ja ehkä siksi tunnen tyytymättömyyttä tilanteeseen. Mietin myös, että olisiko terveellistä ottaa etäisyyttä Mieheeni ja puntaroida asioita myös itsessäni? Jos on aisoita missä olen ymmärtänyt väärin ja jotka ajan kanssa selviäisi suuntaan tai toiseen. Suhde uusioperheessä on minulle ensimmäinen ja ehkä sekin vaati osapuolten ja ihmisten välisten suhteinen parempaa tuntemista jotta tilanteet löytäisi selvemmät linjat.
Koen vaan niin kovaa tarvetta tuntea olevani samalla puolella Mieheni kanssa. Ja nyt liian usein koen olevani Miehelleni vihaa tuova vastarannan kiiski. Onko vaan lopetettava väkisin yrittäminen ja katsottava mitä se tuo tullessaan. Rakastan vaan Miestäni eniten kaikista ja haluaisin kovasti, että onnistuisimme yhdessä, mutta tunnen itseni usein ihan huonoksi.
Miten pitäisi toimia ja miksi Rakkaus tuntuu aina niin vaikealta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä siinä exässä oli jotain vikaakin kun miehesi erosi siitä. Ajattele ei ketää voi omistaa,turhaa olet mustis. Miehesi on nyt sun kanssa!
Jäi mietityttämään että oletko itse missään tekemisissä miehesi exän kanssa ja onko heidän erostaan jo pidempi aika?
Se että miehesi puhuu usein exästään sinulle voi olla ihan vain sitä, että haluaisi teidän tutustuvan ja tulevan hyvin toimeen. Omasta kokemuksestani uusioperheessä on tärkeää, että kaikki aikuiset pystyvät olemaan rennosti keskenään tekemisissä ja samassa huoneessa. Miehesi voi arvostaa ja aidosti välittää eksästään vaikka ei rakastaisikaan tätä enää.
Vaikka sinusta tuntuisi että mies käyttää lasta vain tekosyynä niin kyllä sen oman lapsen asiat monelle menevät kaiken edelle ja se on vain opittava hyväksymään. Muista että lapsi on aivan oikea ihminen ja hänet täytyy ottaa huomioon. En suosittele etäisyyden ottamista miehestäsi, koska se on vain itseensä vetääntymistä ja sitten sitä turhaa vatkaa pään sisällä asioita, joihin ei voi antaa vastauksia kuin toinen ihminen. Puhu hänelle, aloita vaikka sillä kuinka et uskalla puhua asioista kunnolla ja kuinka se vaivaa sinua.
Kirjoittamastasi saa kuvan, että sinulla on lieviä itsetunto-ongelmia ja se on suurempi ongelma kuin exä. Hoida ja hemmottele itseäsi, anna itsesi kasvaa vahvaksi. Et ole huono ihminen. Keskity enemmän itseesi ja yritä ottaa asiat sellaisia kuin tulevat.
Onko lapsi aivan oikea ihminen???
Hee, onhan se vaikka se tuppaa välillä unohtumaan isien ja äitien uusilta seurustelukumppaneilta, jotka sitten näkevät lapset vain tekosyynä exien toistensa kanssa tekemisissä oloon ja tulevat turhaan mustasukkaiseksi ja luulevat olevansa osa kolmiodraamaa ja unohtavat sen neljännen henkilön (tai useamman), lapsen olemassaolon kokonaan. Jos ei ole omia lapsia niin voi olla vaikea ymmärtää lapsellisia.
Meitä on moneen junaan,mutta kerronpa oman mielipiteeni asiaan kumminkin.
Olen mies,hieman samankaltaisessa tilanteessa kun ketjun aloittaja.
Olen elänyt parikin pitkää suhdetta ennen tätä nykyistä suhdettani,olen aina pyrkinyt puntaroimaan mielessäni asiat niin etten loukkaisi rakkaimpani tunteita.
Ex-kumppaneista puhuminen kuuluu mielestäni itsestään selvyyksiin ja siihen kategoriaan jota olen aina välttänyt puheissani.
Mielestäni kukaan normaali rakastettu ei halua kuulla vanhoista suhteista,koska se loukkaa ja tuo mukaansa tahtomattaan vertailukohdan entisen ja nykyisen välille,sekä vääjämättömän ajatuksen siitä onko rakkaus todella loppunut..
Tälläisistä puhumista olen siis aina vältellyt rakkaani seurassa,tietenkin tutustumis vaiheessa entinen elämä ja suhteet on hyvä mainita.
Ymmärrän hyvin asiasta puhumiset,yhteisten lasten tuomat velvollisuudet jne..,mutta aivan turhat maininnat exä teki sitä,ja exän kanssa tehtiin tätä ,ovat loukkaavia puheita.
Mielestäni jokainen tietää että vanhasta suhteesta puhuminen ei tunnu kivalta ,miksi siitä sitten pitää puhua?
Se on ajattelemattomuutta,ja toisen tunteiden huomioon ottamisen laiminlyötiä.
Mutta kuten alussa totesin,ihmisiä on moneen junaan,toiset eivät ole moksiskaan koska pitävät asioita luonnollisena ,ja taas toiset kokevat saman henkisesti raskaana.
Toisen huomioiminen,siinä on ratkaisu ongelmaan.
Kyllä puhuminen on myös yksi avain jos sellainen on mahdollista. Aina ei puhumiseen löydy yhteistä tarvetta tai kieltä. Puhuminen mahd.koetaan negatiivisena, vapautta ja yksityisyyttä rikkovana tekijänä.
Moni tarina joissa pari on löytänyt yhteisen tien sanoo, ettei parin välillä ole salaisuuksia ja kaikista toiselle ja suhteelle tarpeellisista asioista on päästy puhumaan. Eli luottamus on syntynyt molempien halusta olla jättämättä toiselle mitään syytä mustasukkaisuuteen tai vastaavaan. Toisin sanoen kaksi ihmistä ovat löytäneet etsimänsä vastakappaleen jonka kanssa sitouduttu rakentamaan yhteistä hyvinvointia. Toki niistäkin tarinoista selviää ettei mikään ole etukäteen ollut varmaan ja helppoa, mutta on tietoisesti kuitenkin heittäydytty elämään toisen yhteydessä niin ettei valita sitä pakenemista vaan halu on pitää se toinen myös haasteidenkin aikana.
Monessa ex sopassa tosin halutaan pitää myös jotain muutakin, tämä tietty poikkeaa aiheesta, mutta on hyvä muistaa.Teillähän kyllä lienee normaali tavallinen uusioperhe jossa miehesi on lapsen biologinen isä ja tapaamisoikeudet on jaettu virallisesti sovussa ja kaikki yhteientoiminta on avointa jne jne Monet ovatkin saaneet terveet ja luonnolliset yhteistapamiset hyvin rullaamaan kun ei mistään pitkään totutusta salaisesta seksiapu-partnerista ole kyse sinun miehesi kohdalla.
Odota jos olet miehellesi tärkeä ja jos hän haluaa sinut elämäänsä niin uskoisin kyllä silloin asioiden menevän itsestään eteenpäin. Ymmärsin että miehesi on jotenkin hyökkäävä sinun tarpeittesi kuulemiselle suhteessa. Kaikkeen ei tarvitse alistua, on miehiä jotka eivät ajattele kuin nainen tai sinä ja jolloin hyväksikäytetyksi tulemisen tunne on tosiasia vaikkei sitä millään haluaisi uskoa tai edes näkisi. Voi olla että olette erilaisia ja kärsitte sitten tilanteesta kun odotukset ja tarpeet eivät kohtaa. Luulisi ajan näyttävän osuuko yhteiset tarpeet ja tunteet tasavertaisesti yhteen niin ettei toinen tunne itseään leikkikaluksi tai pelkäksi pehmoleluksi kun kokee yksinäisyyttä ja tarvitsee seuraa.
Uskoisin että tärkeät asiat selvinnee puhumalla, mutta jos ei ole yhteyttä toiseen niin voi olla ettei aika ole oikea tai toinen ei halua samaa kuin sinä. Hoivaa kuitenkin itseäsi se oli ihana neuvo koska voit selvästi pahoin eikä miehesi voi sinua auttaa nyt tavalla jota niin toivot. Voi olla että miehesi voi myös huonosti tai sitten ei.
Voi olla kuten kolmas viestittäjä kertoi, ettei exän kanssa ole mitään mistä olisi oltava huolissaan. Ei sinun tarvitse sitä kuitenkaan vielä täysin ymmärtääkään kun ei asiat ole sinulle vielä itsestään selvyyksiä. Tilanne hämmentäisi montaa muutakin usko pois joten anna aikaa itsellesi ja myös miehellesi koska hänenkin olisi hyvä miettiä sinun tunteitasi, kuitenkin kerrot kovin halusi tuntea olevasi samalla puolella ja rakastavasi häntä.
Kuitenkin jotain on joskus ollut ja mielikuvitustasi on ruokittu ehkä ihan vahingossa. Omasta mielestäni on luottamuksen ja avoimuuden nimissä normaalia tehdä selväksi pesäero exään, jolloin vaalitaan ja hoivataan nykyistä suhdetta (ei tarkoita välirikkoa). Nyksän kanssa oltaisi tietoisia menneestä myös ettei asioita tule vaivaamaan yllätyksenä ja taas väärinkäsitysten varalta on hyvä olla selvillä nykytilanne jos molemmilla halu avoimeen elämään kaikkien hyvinvoinnin takia loukkaamatta rakasta. Tämä kuitenkin sitten jos ja kun olette siihen valmiita.
Voi myös olla, että jos olette toistenne rakkaita niin löydätte lopuksi ihan yksinkertaisen toimintamallin kaikkien kanssa jossa kenenkään ei tarvitse koskaan kärsiä pelkoa tai mustasukkaisuutta ja jossa ei ole salaisuuksia joita peitellä tai pelätä. Eihän tuota tosiaan tiedä, vaikkei ne asiat nyt sinusta alussa hyvältä näytäkkään. Ehkä sinulla on varaa hieman vahvistua, ei yhtään huono idea koettaa kasvaa vahvaksi.
Tutustuminen toisiinne on tärkeää, sitten on helpompaa tutustua tai tavata muitakin. Kaikki asiat eivät ole helppoja suinkaan eikä sinun liikaa tarvitse siitä vaikeudesta itseäsi syyttää. Hyvään suhteeseen tarvitsee aina kaksi ja se on yhteistyötä etkä yksin tai miehesi yksin voi sitä väkisellä tehdä. Jos jokin asia on ylivoimainen tai se alistaa liikaa silloin se on parasta hyväksyä koska sellaisillakin asioilla meitä usein koetellaan.
Jospa taas se aika näyttäisi tuletteko miehenne kanssa kuinka juttuun vai onko sinulle ja miehellesi helpompi jokin muunlainen elämä. Tunnustelemalla ja katsomalla tietää vasta miltä jokin tuntuu. Juuri kuin edellä, ottaa asiat sellaisina kuin ne tulevat, hyvinä tai huonoina.
Olet mennyt rakkaudesta vaan sekaisin. Ole armollinen itsellesi. Noissa tunnetiloissa helposti sekoittaa asioita vaan lisää ihan tahtomattaan ja voi tulla aivan turhia väärinkäsityksiä.
Uskon kuitenkin, että läheiset ihmiset kyllä ymmärtävät ja antavat anteeksi sekavat tunteesi.