Antakaa mielipiteitä ja neuvoja.
Olen 32-vuotias nainen ja uusi esimieheni on minua 10 vuotta vanhempi. Olen parin kuukauden tuntemisen jälkeen totaalisen ihastunut häneen.
Minulle on aina ollut työmoraali ykkösasia, mutta nyt olen viime viikot alkanut huomata että selkärankani venyy ja paukkuu.....Joko en saa hommia tehtyä kun ajatukset on jossain ihan muualla tai sitten yritän tehdä jonkun tehtävän normaaliakin tehokkaammin vain näyttääkseni hänelle tuloksellisuutta.
Kun käsittelemme jotakin asiaa, olen vain uppoutunut häneen ja asia menee minulta täysin ohi, jolloin joudun pyytämään häntä toistamaan ja se ei kyllä osoita tehokkuutta vähääkään, jolloin minut valtaa mieletön häpeä ja tunnen itseni idiootiksi ja huonoksi työntekijäksi, mitä en yleisestikään halua olla.
Ottaa niin aivoon tämä tilanne, ensinnäkään en haluaisi olla hänen silmissään tyhmä koska olen ihastunut häneen ja toisaalta tyhmyyteni juuri nimenomaan nyt johtuu typerästä ihastumisestani kun aivot eivät toimi!!
Kaiken lisäksi olen perheellinen nainen enkä koskaan ole pettänyt miestäni tai koko liiton aikana ollut mihinkään muuhun suuntaan lääpällään. Haluaisin vain päästä tästä tunteestani eroon sillä sille ei ole paikkaa. En haluaisi missään tapauksessa että ihastumiseni tulisi päivän valoon. Tämä esimieheni on fanaattinen himourheilija ja itse olen runsailla muodoilla varustettu pehmo-ihminen isolla takamuksella, meissä ei ole mitään yhteistä ulkoisesti eikä luonteissa. Minulla on kauniit kasvot, hiukset ja luonne, siinä on valttikorttini, mutta tämä mies ei varmastikaan sellaisista valteista perusta kun on kysymyksessä jokseenkin ylipainoinen nainen. Karmaisevin painajaiseni olisi, että tämä karismaattinen, atleettinen piin kova luonteinen mies tajuaisi että häneen on ihastunut pehmo luonteinen, kiltti ja siksi niin persoonaton sohvaperuna.
Ylpeydelleni olisi mieletön kolaus ja häpeä jos ihastumiseni paljastuisi ja myös hän joutuisi häpeämään tilannetta. Olen saattanut joskus jäädä kiinni hetkellisestä "tuijottamisesta" ja hitusen teinimäisestä käytöksestä, mutta mitään muuta elettä en ole osoittanut. Kertokaa ihmiset, voiko jo noista mies vaistota jotain...? Voisiko hän vain luulla että olen hidas katseinen tai vain muuten ajatuksissani jos jään tuijottamaan....Tämä on hyvin kiusallinen tilanne. Kertokaa miehet että vaistoaako sitä jos nainen on ihastunut? Olen yrittänyt olla koko ajan jämpti kollega joka on vain tekemässä työtä.
Mutta ei hänkään tilannettani helpota, kun on minulle usein niin avoin, huomattavan ystävällinen ja lämmin. Hänen toimintansa on saattanut vain syventää tunteitani ja silti tämä toiminta on varmastikin vain silkkaa ystävyyttä ja hänen luonteeseen kuuluvaa reiluutta.
Ihastumiseeni on useita syitä. Hän jollain tavalla muistuttaa omaa miestäni. Toisaalta hän on ihmisenä sitä, jota minä haluaisin olla, mutta minusta ei siihen ole. Ihailen häntä, hänen liikunnallisuuttaan, energisyyttään, hän saa minutkin tuntemaan itseni liikunnalliseksi jo vain sillä että olemme samassa huoneessa. Ihailen hänen voimakasta persoonaa, kun itse olen todella pehmo.
On oikeastaan minun onni etten ole hänen makuunsa mitenkään "seksuaalisesti", koska on niin paljon helpompi olla ihastunut johonkin joka ei anna vastakaikua. Hän on eronnut mies, jos hän olisi minusta kiinnostunut, varmasti jotenkin sen vaistoaisin. Mutta en vain ymmärrä miksi hän on niin hyvä minua kohtaan, mitä se on? Onko se vain sitä että hän pitää minusta ihmisenä, ei niinkään naisena?
Hän ei koskaan katso tai ainakaan jää kiinni katsomisesta minuun muualle kuin silmiin. Hän ei ole kysynyt siviilielämästäni. Mutta sitten kuitenkin sitä ihmettelen kun hän on työtehtävissä ja työajoissa juuri minua kohtaan extra reilu, ja hän usein yllättää minut hakemalla minulle kahvia tai milloin mitäkin yllätystä ja hyvinkin avoimesti juttelee minulle elämästään, vitsailee minulle ja tekee kepposia aivan kuin mies seurusteluvaiheessa. Silti hän ei ole kertaakaan ollut minua kohtaan asiaton tai tuijotttava.
Pelkään että olen hänen silmissään epämiellyttävä tai säälittävä. Välillä tuntemukseni ovat ihan sairaita kun haluaisin että hän ihailisi minua, minua oikein ärsyttää hänen paremmuutensa, haluaisin olla häntä parempi, mutta tunnen huonommuutta ja yksi syy on tietysti ulkonäkö, kun en ole himourheilija vaikka muuten edustava. Nyt minulle on jopa herännyt ajatuksia että laihduttaisin, alkaisin liikkumaan, mutta en halua tehdä sitä vain miellyttääkseni jotain miestä.
Mikä on lääke tähän vaivaan ja kertokaa tyhmälle että jos mies olisi kiinnostunut niin miten se näkyy??
Olen 32-vuotias nainen ja uusi esimieheni on minua 10 vuotta vanhempi. Olen parin kuukauden tuntemisen jälkeen totaalisen ihastunut häneen.
Minulle on aina ollut työmoraali ykkösasia, mutta nyt olen viime viikot alkanut huomata että selkärankani venyy ja paukkuu.....Joko en saa hommia tehtyä kun ajatukset on jossain ihan muualla tai sitten yritän tehdä jonkun tehtävän normaaliakin tehokkaammin vain näyttääkseni hänelle tuloksellisuutta.
Kun käsittelemme jotakin asiaa, olen vain uppoutunut häneen ja asia menee minulta täysin ohi, jolloin joudun pyytämään häntä toistamaan ja se ei kyllä osoita tehokkuutta vähääkään, jolloin minut valtaa mieletön häpeä ja tunnen itseni idiootiksi ja huonoksi työntekijäksi, mitä en yleisestikään halua olla.
Ottaa niin aivoon tämä tilanne, ensinnäkään en haluaisi olla hänen silmissään tyhmä koska olen ihastunut häneen ja toisaalta tyhmyyteni juuri nimenomaan nyt johtuu typerästä ihastumisestani kun aivot eivät toimi!!
Kaiken lisäksi olen perheellinen nainen enkä koskaan ole pettänyt miestäni tai koko liiton aikana ollut mihinkään muuhun suuntaan lääpällään. Haluaisin vain päästä tästä tunteestani eroon sillä sille ei ole paikkaa. En haluaisi missään tapauksessa että ihastumiseni tulisi päivän valoon. Tämä esimieheni on fanaattinen himourheilija ja itse olen runsailla muodoilla varustettu pehmo-ihminen isolla takamuksella, meissä ei ole mitään yhteistä ulkoisesti eikä luonteissa. Minulla on kauniit kasvot, hiukset ja luonne, siinä on valttikorttini, mutta tämä mies ei varmastikaan sellaisista valteista perusta kun on kysymyksessä jokseenkin ylipainoinen nainen. Karmaisevin painajaiseni olisi, että tämä karismaattinen, atleettinen piin kova luonteinen mies tajuaisi että häneen on ihastunut pehmo luonteinen, kiltti ja siksi niin persoonaton sohvaperuna.
Ylpeydelleni olisi mieletön kolaus ja häpeä jos ihastumiseni paljastuisi ja myös hän joutuisi häpeämään tilannetta. Olen saattanut joskus jäädä kiinni hetkellisestä "tuijottamisesta" ja hitusen teinimäisestä käytöksestä, mutta mitään muuta elettä en ole osoittanut. Kertokaa ihmiset, voiko jo noista mies vaistota jotain...? Voisiko hän vain luulla että olen hidas katseinen tai vain muuten ajatuksissani jos jään tuijottamaan....Tämä on hyvin kiusallinen tilanne. Kertokaa miehet että vaistoaako sitä jos nainen on ihastunut? Olen yrittänyt olla koko ajan jämpti kollega joka on vain tekemässä työtä.
Mutta ei hänkään tilannettani helpota, kun on minulle usein niin avoin, huomattavan ystävällinen ja lämmin. Hänen toimintansa on saattanut vain syventää tunteitani ja silti tämä toiminta on varmastikin vain silkkaa ystävyyttä ja hänen luonteeseen kuuluvaa reiluutta.
Ihastumiseeni on useita syitä. Hän jollain tavalla muistuttaa omaa miestäni. Toisaalta hän on ihmisenä sitä, jota minä haluaisin olla, mutta minusta ei siihen ole. Ihailen häntä, hänen liikunnallisuuttaan, energisyyttään, hän saa minutkin tuntemaan itseni liikunnalliseksi jo vain sillä että olemme samassa huoneessa. Ihailen hänen voimakasta persoonaa, kun itse olen todella pehmo.
On oikeastaan minun onni etten ole hänen makuunsa mitenkään "seksuaalisesti", koska on niin paljon helpompi olla ihastunut johonkin joka ei anna vastakaikua. Hän on eronnut mies, jos hän olisi minusta kiinnostunut, varmasti jotenkin sen vaistoaisin. Mutta en vain ymmärrä miksi hän on niin hyvä minua kohtaan, mitä se on? Onko se vain sitä että hän pitää minusta ihmisenä, ei niinkään naisena?
Hän ei koskaan katso tai ainakaan jää kiinni katsomisesta minuun muualle kuin silmiin. Hän ei ole kysynyt siviilielämästäni. Mutta sitten kuitenkin sitä ihmettelen kun hän on työtehtävissä ja työajoissa juuri minua kohtaan extra reilu, ja hän usein yllättää minut hakemalla minulle kahvia tai milloin mitäkin yllätystä ja hyvinkin avoimesti juttelee minulle elämästään, vitsailee minulle ja tekee kepposia aivan kuin mies seurusteluvaiheessa. Silti hän ei ole kertaakaan ollut minua kohtaan asiaton tai tuijotttava.
Pelkään että olen hänen silmissään epämiellyttävä tai säälittävä. Välillä tuntemukseni ovat ihan sairaita kun haluaisin että hän ihailisi minua, minua oikein ärsyttää hänen paremmuutensa, haluaisin olla häntä parempi, mutta tunnen huonommuutta ja yksi syy on tietysti ulkonäkö, kun en ole himourheilija vaikka muuten edustava. Nyt minulle on jopa herännyt ajatuksia että laihduttaisin, alkaisin liikkumaan, mutta en halua tehdä sitä vain miellyttääkseni jotain miestä.
Mikä on lääke tähän vaivaan ja kertokaa tyhmälle että jos mies olisi kiinnostunut niin miten se näkyy??
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://www.sexymusclegirls.com/wp-content/uploads/Image/female_muscle/stantoon.jpg
pidettävä hyvät ja asialliset välit kaikkiin alaisiinsa, myös läskeihin. Älä kuvittele mitään muuta vaan ole uskollinen miehellesi ja perheellesi. Ei mitään romanssia, ymmärrätkö?
Hän on huomannut sinun olevan hyvä työntekijä, joka koittaa aina parhaansa työnsä eteen venyen ja pinnistellen ja on näin ollen olet hänelle hyvä voimavara töitä ajatellen.
Ehkä hän on huomannut, että katseesi harhailee ja sen vuoksi välillä sanat sekoilee ;) ja myötä tunnosta sitten on ystävällinen kun kuitenkin teet parhaasi kokoajan.
ja kiitos järjen äänestä!! Uskon nyt kun asiaa mietin tarkemmin, että todellakin hän vain saattaa myötätunnosta minua kohtaan olla ystävällinen. Tulkitsen asioita väärin. Minusta on erittäin hyvä jos tilanne on niin, sillä siten lopulta omatkin pöhköt tuntemukseni katoavat kun en saa niihin vastakaikua. Mutta täytyy sanoa että aivan käsittämätöntä tämä on kun ihastumisen tunne tulee totaalisen odottamatta ja nähtävästi kenelle vain voi niin sattua.
Huomenna menen kuitenkin töihin vähemmän tuijottelevin katsein ja enemmän järkevin aattein, kiitos vastanneille!! =)
Olet saanut kovin "järkeviä" viestejä, hyvä ehkä niin. Mutta omalta osaltani voin sanoa, että silloin kun itsestä alkaa tuntua, että mukana on toiseltakin puolen muutakin kuin pelkkää työtoveruutta, usein on myös niin. Tiedän kyllä, että ihastunut ihminen helposti tulkitsee vastapuolen käytöksen itselleen edullisesti, ja projisoi omia tunteitaan toiseen. Mutta silti: ainakin omalla kohdallani elämässä on aina käynyt niin, että kun olen ollut huomaavinani toisessa kiinnostuksen tunteita itseä kohtaan, niin on myös aina ollutkin. Se on tullut esille ennemmin tai myöhemmin. Niin nytkin. Kemiaa kahden ihmisen välillä vain joko on tai sitten ei, asemasta riippumatta. Vuosi sitten huomasin esimiehessäni "oireita" eli alkavaa kiinnostusta minua kohtaan. Kiinnostus heräsi puolin ja toisin ja muuttui molemminpuoliseksi, eli tässä sopassa ollaan nyt. Ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. Kaikki on samaan aikaan niin täysin väärin ja samalla niin oikein kuin vain olla voi. Mitään en vaihtaisi pois.
Älä kiellä tunteitasi, vaan hyväksy ne sellaisina kuin ne ovat. Aika näyttää, mitä tuleman pitää.