v-mainen mies

ainnous kirjoitti:

näin se on jo otsikossa nähtiin.olen ollu mieheni kanssa 10-vuotta,ja meil on yhteinen kouluikäinen lapsi.elämä vaan menee niin,että yhdessä ei käydä missään niinkuin perheen kanssa.ja tämä johtunee ainoastaan miehen kaljottelusta.töiltään tulee,niin naamataulu täyteen,seuraava päivä meneekin se vähäkin vapaa nukkkumiseen krapulapäivään.ja seuraava ilta samoin myös.olen itte ruvennut käyttään lasta yksin harrastuksissa,ei ukosta oo ees lähteen mukaan sinnekään.ollaan sovittu ettei erilleen lähetä baarireissuille,mut erehdyin sit kesällä lähteen.ja arvatkaas oonko siitä kuullut äskenin taas.en mä oo käynyt yksin,mut rupes vaan sillon vituttaan kun ei mitään tapahu omassa elämässä.kotona vaan nyhjötellän,ukkoa ei kiinnosta mihinkään lähtö.tätä kestäny jo vuosii.tässä yhen kerran se lupas et yhessä lähteää sinä iltana ,ni koko päivänä ei maininnukaa koko lähöstä.sano että hän odotti millon mä siis rupeen jankuttaan et nyt lähteää baariin,pimee.sit kavereita mä en saa pyytää meille dokaan,kun se pelkää et mä lähen niitten kaa baariin kun se on töissä.ei sais olla elämää,muuta kuin tehä ruokaa kotosna.ryypätä kotona.oottaa kaljottelevaa ukkoa kotona kun tulee töisä kottiin kaljotteleen.arvatkaa kyllästyttääkö joskus.oon miettiny joskus että häivyn saatanan yks kaks.lappu pöytään ja menoks.kaljotelkoot yksin.sit se lupas tässä siis kaljossaan kihloja,mut sit peru nekin selvinpäin.kirjotti oikein lapun seinään,että sormuksen sovitus seuraavalla viikolla,minkäkokonen mulle käy,ni nauro ja repi koko lapun.en oo puhunut koko asiasta mitään.mitä tekisitte?asiallisia vastauksia odotellen.sorry jos kirjotusvireheitä.hyvää kevättä.2010

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä