Eli minulla on todella voimakas aikuisena alkanut hammaslääkäripelko. En edes oikeastaan tiedä miksi tai mistä se edes alkoi, mutta yhdellä kerralla sitä ei ollut ja seuraavalla viikolla se oli sitten täysillä päällä. Pelkään ääniä, hajua, kipua ja kaikkea mikä ylipäätänsä hammaslääkäriin nyt liittyy. Aluksi koko pelkoa ei edes huomiotu mitenkään erikoisesti vaikka olin yleensä jo odotushuoneessa hermoraunio ja poistuin itkien ja täristen vastaanotolta toimenpiteen jälkeen. Muutin paikkakuntaa ja säännölliset kutsut loppuivat, mutta säännölliset hammaslääkäriin liittyvät pelkokohtaukset eivät.
Nyt jouluna kolmen vuoden tauon jälkeen minulta lohkesi hammas ja vastaan tuli se pelätty pakkotilanne mennä hammaslääkäriin. Jonkun muun piti tilata aika, koska en itse pystynyt sitä tekemään. Samalla vaatimalla vaadittiin jotakin hoitoa pelkoonkin ja sain esilääkityksenä 4 mg diapamia. Vaikka olinkin valvonut ja itkenyt suurimman osan edellisestä yöstä, rauhoittava vaikutus tehosi erittäin hyvin ja olin kohtuullisen rento istuessani penkkiin. Ja siihen se vaikutus sitten loppuikin. Lääkäri ja hoitajat olivat todella ystävällisiä, mutta en voinut reaktiolle mitään. Siinä sitä taas oltiin selällään haukkomassa henkeä, tärisemässä, itkemässä ja kädet kouristuneena koko toimenpiteen ajaksi käsinojien ympärille. Pahin ongelma minulla on, että pelkään puudutusta kuollakseni. En siis vain sitä piikkiä, vaan itse puudutus on heti se kammottavin asia poraamisen lisäksi mitä voi olla. Ja se vielä jatkuu tunteja itse käynnin jälkeen. No, hampaaseen laitettiin lääkepaikka ja seuraavalle kerralle luvattiin aika ilokaasuhoitoon.
En jännittänyt etukäteen tulevaa aikaa juuri ollenkaan. Pelko oli huomioitu ja siihen oli luvattu apua. Hysteerinen käytös alkoi taas heti kynnyksen yli päästyä. Ainoa vain, että ilokaasusta ei ollut mitään hyötyä. Yritin parhaani mukaan hengittää tasaisesti nenämaskin kautta ja kertailla päässäni, millä kaikilla tavoin hoidon olisi pitänyt vaikuttaa ja ainoa ero mitä huomasin, oli lievästi turtunut tunto kasvoilla. Puudutetta jouduttiin pistämään vieläkin enemmän kuin edellisellä kerralla ja koko käynti oli aivan samanlaista tuskaa kuin viimeksi. Pahinta on että kuukauden päästä on uusi aika, jossa paikkaillaan tavallisia reikiä. Ja nyt pelko ja jännitys on tullut takaisin täysin samanlaisena kuin se oli ennen kumpaakaan kokeilua.
Mietin itse, pitäisikö apua sittenkin hakea jostakin muualta kuin lääkkeistä, esimerkiksi terapiasta? Pelko kohdistuu kuitenkin käytännössä kaikkeen hammaslääkäriin liittyvään kivusta hajuihin. Ja käynnin jälkeen minulla on monesti outo ja "likainen" olo. Joku tekee minulle pahaa ja minä alistun siihen vapaaehtoisesti. Hammaslääkäreiden kanssa keskustelu ei yleensä käyntien yhteydessä oikein suju. Ainoa asia millä sillä hetkellä on väliä, on päästä mahdollisimman nopeasti ulos.
Nyt jouluna kolmen vuoden tauon jälkeen minulta lohkesi hammas ja vastaan tuli se pelätty pakkotilanne mennä hammaslääkäriin. Jonkun muun piti tilata aika, koska en itse pystynyt sitä tekemään. Samalla vaatimalla vaadittiin jotakin hoitoa pelkoonkin ja sain esilääkityksenä 4 mg diapamia. Vaikka olinkin valvonut ja itkenyt suurimman osan edellisestä yöstä, rauhoittava vaikutus tehosi erittäin hyvin ja olin kohtuullisen rento istuessani penkkiin. Ja siihen se vaikutus sitten loppuikin. Lääkäri ja hoitajat olivat todella ystävällisiä, mutta en voinut reaktiolle mitään. Siinä sitä taas oltiin selällään haukkomassa henkeä, tärisemässä, itkemässä ja kädet kouristuneena koko toimenpiteen ajaksi käsinojien ympärille. Pahin ongelma minulla on, että pelkään puudutusta kuollakseni. En siis vain sitä piikkiä, vaan itse puudutus on heti se kammottavin asia poraamisen lisäksi mitä voi olla. Ja se vielä jatkuu tunteja itse käynnin jälkeen. No, hampaaseen laitettiin lääkepaikka ja seuraavalle kerralle luvattiin aika ilokaasuhoitoon.
En jännittänyt etukäteen tulevaa aikaa juuri ollenkaan. Pelko oli huomioitu ja siihen oli luvattu apua. Hysteerinen käytös alkoi taas heti kynnyksen yli päästyä. Ainoa vain, että ilokaasusta ei ollut mitään hyötyä. Yritin parhaani mukaan hengittää tasaisesti nenämaskin kautta ja kertailla päässäni, millä kaikilla tavoin hoidon olisi pitänyt vaikuttaa ja ainoa ero mitä huomasin, oli lievästi turtunut tunto kasvoilla. Puudutetta jouduttiin pistämään vieläkin enemmän kuin edellisellä kerralla ja koko käynti oli aivan samanlaista tuskaa kuin viimeksi. Pahinta on että kuukauden päästä on uusi aika, jossa paikkaillaan tavallisia reikiä. Ja nyt pelko ja jännitys on tullut takaisin täysin samanlaisena kuin se oli ennen kumpaakaan kokeilua.
Mietin itse, pitäisikö apua sittenkin hakea jostakin muualta kuin lääkkeistä, esimerkiksi terapiasta? Pelko kohdistuu kuitenkin käytännössä kaikkeen hammaslääkäriin liittyvään kivusta hajuihin. Ja käynnin jälkeen minulla on monesti outo ja "likainen" olo. Joku tekee minulle pahaa ja minä alistun siihen vapaaehtoisesti. Hammaslääkäreiden kanssa keskustelu ei yleensä käyntien yhteydessä oikein suju. Ainoa asia millä sillä hetkellä on väliä, on päästä mahdollisimman nopeasti ulos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No, ainakin diapamien määrän(4milliä ei taida riittää) vois tarkistaa ja säätää niiden ottoajat kohdalleen...eli että se paras ajankohta on siellä odotushuoneessa... juuri. Siis pamien syönti aloitetaan kotona...pari tuntia ennen...seuraava nappi vaikka tunti ennen aikaa ja vimonen sitten vaikka imeskellen puol tuntia ennen...niin eiköhän kolahda sopivasti nuppiin...hehe... Voi olla että nukahdat sopivasti tuoliin..:-))))) Luultavasti toimii aika pitkälle noilla pameilla.3 vitosen pamia ois aika hyvä. Tai 10mg jos sen osaa hyvin ajoittaa.. Hyvä tottakai että saat vielä ilokaasun. Ja sitten se puudutusgeeli.... kai pyysit sen. ELi geeli ennen piikkiä...niin ien on jo tunnoton pinnasta ja aika hyvin muutenkin, eli siihen sitten helpompi laittaa se varsinainen piikki, mikä ei vasiten tunnu jos vaan tämä hammis viitsii antaa sen puudutusgeelin ehtiä vaikuttaa. On yleensä lapsille, mutta kyllä mä sitä pyydän iästä riippumatta. Kipu on masokeille- ei mulle, kiitos.
Eli, jos ei nukutukseen oo mahiksia, ni tossa niitä jotain pohjalle. Ja ehkä se ilokaasu on sitten kova sana. Vähän muissa maailmoissa. Mutta se outo olo on aika turha...kuten ehkä tajuat - eihän sulle oo kukaan muuta tekemässä ku hoitamassa sun hampaita kuntoon sun omasta pyynnöstä. Lääkäreillä taas ei taida ajankäytöstä johtuen olla "aikaa", mutta voithan pyytää erikseen itsellesi keskusteluaikaa... eiköhän se ole vain järjestelykysymys.