Nykyaikana kaikki vaatii enemmän ja enemmän.. Myös ystävyydessä. Itse olen rehellinen, iloinen, luotettava, osaan kuunnella ja pitää yhteyttä. Se ei riitä, minulla ei ole yhtään ystävää. Havahduin siihen, että viimeinenkin "ystäväni" ei ilmeisesti pidä enää minua ystävänään. Tälläisesta tulee kamalan yksinäinen olo. Hyvänpäivän tuttuja kyllä on mutta ei ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa myös vapaa-aikana.
Tässäkö tämä mun elämä sitten on, työ ja koti? Ei ystäviä joiden kanssa viettää aikaa, vaihtaa kuulumisia, jutella turhia, jne.. Voiko lähemmäs kolmekymppisenä enää solmia hyviä ystävyyssuhteita? Mitä ystäviltä nykyään vaaditaan? Miksi en kelpaa ystäväksi vaikka koen olevani "hyvää ystäväainesta" ja olen oma itseni? Viihdyn kyllä myös yksinään mutta yksinäisyys iskee aika ajoin, en seurustelekaan, joten ei kai ole ihme jos tunnen itseni välillä yksinäisesksi. Eikö kolmekymppisenä ihmiset tarvitse enää ystäviä kun on koti ja perhe vai mihin ne katoaa?
Tässäkö tämä mun elämä sitten on, työ ja koti? Ei ystäviä joiden kanssa viettää aikaa, vaihtaa kuulumisia, jutella turhia, jne.. Voiko lähemmäs kolmekymppisenä enää solmia hyviä ystävyyssuhteita? Mitä ystäviltä nykyään vaaditaan? Miksi en kelpaa ystäväksi vaikka koen olevani "hyvää ystäväainesta" ja olen oma itseni? Viihdyn kyllä myös yksinään mutta yksinäisyys iskee aika ajoin, en seurustelekaan, joten ei kai ole ihme jos tunnen itseni välillä yksinäisesksi. Eikö kolmekymppisenä ihmiset tarvitse enää ystäviä kun on koti ja perhe vai mihin ne katoaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä olen aika samanlaisen kysymyksen edessä kuin sinä - paitsi että kyllä minulla on niitä tosi hyviä ystäviä muutama mutta näemme niin harvoin monestakin syystä että yksinäisyys hiipii arkipäiviin. Ne muutamat harvat ystäväni ovat perheellistyneet, muuttaneet ulkomaille, pois lähiseudulta yms. Kaipaan arkipäivän juttuhin ystäviä joiden kanssa kuluttaa aikaa. Olen 32v, avoliitossa, suht säännöllinen työ (jos liian pitkiä päiviä toisinaan ei oteta huomioon) ja harrastan kuntosalilla käyntiä ja uimista. Ikävä vain kaikki ovat salilla jo kaverin kanssa joten ei siinä paljon aleta kaveeraamaan. Uimakurssilla se ainut varteenotettava nainen olikin kahden pienen lapsen äiti ja kokee ajanpuutetta ja kun lopulta saa omaa aikaa (=pois lapsista) haluaa olla yksin eikä kaipaa kavereita sen enempää. Pienestä työyhteistöstä en halua ystäviä tässä tarkoitetussa muodossa koska se vaikuttaa liikaa työpaikan suhteisiin (ei siellä sellaisia kyllä olisikaan kenen kanssa hengailla). Ystävysty siinä sitten.
Mistä siis tällainen avoin sosiaalinen kolmekymppinen löytää uusia ystäviä? Ei tämä netti ole autuaaksi tekevä asia, ei...
ihmetellen, että mistä niitä ystäviä oikein löytää. Olen iältäni 40 v. nainen ja voin sanoa, että tässä iässä niitä on kyllä vain vielä vaikeampi enää löytää. Taas jos elämäntilanne on erilaisempi ja myöskin omat kiinnostukset/harrastukset enemmän suuntautuneet asioihin joihin on vain vaikeampi löytää samanlaisista harrastuksista pitäviä ja kiinnostuneita ihmisiä. Itse ainakin koen näin ihmisenä ja juuri enemmänkin siksi kun ne omat harrastukset/kiinnostukset poikkeavat muista, eikä löydä niitä samankaltaisempia joiden kanssa jakaa sekä tehdä sitten näitä asioita yhdessä.
Olen muuttamassa pienemmälle paikkakunnalle, jossa en tunne ketään ja eikä siellä asu tuttujakaan, saati ystäviäkään. Isoon kaupunkiin (mistä muutan pois) jää yksi ystävä, jota jatkossa yritän tavata ja nähdä kuitenkin lähes yhtä usein. Tokihan se näkeminen ei ole enää yhtä helppoa ja vaivatonta kuin asuessammme samassa kaupungissa. Kuitenkin tämä ystävyys ja side tähän ihmiseen on niin vahva, että ei sitä pieni välimatkakaan miksikään muuta, tai että ystävyteemme kaatuisi tähän.
Itselleni on ollut vain toisaalta vaikeaa hyväksyä elämäntilannettani, koska olen ollut työtön. Aikaa olisi paljon muuhunkin, mutta ei sellaista ystävää jolla sitä olisi samoin myös päiväsaikaan ja voisi nähdä ja viettää myös yhdessä aikaa tällöinkin. Oma tilanteeni saattaa kuitenkin muuttua ja saan töitä. Tämä taas tuo päiviin muutakin vaihtelua, mutta vastaavasti taas aikaa on ja jää paljon vähemmän enää muuhun, kuteen omaan tekemiseen, ystäville, harrastuksiin, ym. menoihin ja elämän aktiviteetteihin.
Viihdyn kyllä yksinkin ajoittain, mutta sosiaalisena ihmisenä kaipaan myös sitä samanhenkistä ja -kaltaista ihmisseuraa, jonka kanssa olla ja viettää aikaa, jakaa ja vaihtaa ajatuksia kasvokkain, sekä tehdä ja harrastaa kaikkea kiinnostavia asioita yhdessä. Onneksi edes on tämä yksi ystävä, mutta olisihan mukava jos niitä hyviä ystäviä olisi yksi tai pari vielä lisääkin. Harvemmin vain enää löytää niitä oikeita ja aitoja ystäviä, joiden kanssa ne ajatusmaailmat/kemiat kemiat, samankaltaisemmat luonteet/persoonat ja lähelle samat kiinnostukset/harrastukset myös kohtaisivat.