Olen ollut sinkkuna tosi pitkään. Tähän on jotenkin tottunut, ja viihdyn hyvin. Olen itsenäinen ja hyvän itsetunnon omaava. En ole mitenkään nirso vastakkaista sukupuolta kohtaan, pitää vaan olla sellainen tunne että on itselle sopiva! Ihastun aika harvoin. Eli ei ole hakua päällä, vaan uskon että elämä johdattaa sopivan ihmisen luo jos näin on tarkoitus.
Sitten kun tulee voimakkaita ihastumisen tunteita, eikä vastapuolelta saa vastakaikua. On pitkän aikaa kova läheisyyden ja toisen ihmisen kaipuu. Silloin varsinkin tulee liikuttua ja tehtyä erilaisia asioita, ettei kaipuu pyörisi koko ajan mielessä. Yksinäiset illat ovat kaikista vaikeimpia, mutta onneksi niitä ei ole kovinkaan usein.
En harrasta baareilua, mutta olen liikkuvaista ihmistyyppiä, joten tapaan paljon erilaisia ihmisiä. Pitkään sinkkuna olleena miettii, osaisko sitä seurustella. Varmaan vaatisi totuttelemista, mutta olisin valmis tapailemaan ja pikku hiljaa tutustumaan toiseen. Kaikki muu tulee sit aikanaan jos on tullakseen.
Että tämmöinen tarina :)
Sitten kun tulee voimakkaita ihastumisen tunteita, eikä vastapuolelta saa vastakaikua. On pitkän aikaa kova läheisyyden ja toisen ihmisen kaipuu. Silloin varsinkin tulee liikuttua ja tehtyä erilaisia asioita, ettei kaipuu pyörisi koko ajan mielessä. Yksinäiset illat ovat kaikista vaikeimpia, mutta onneksi niitä ei ole kovinkaan usein.
En harrasta baareilua, mutta olen liikkuvaista ihmistyyppiä, joten tapaan paljon erilaisia ihmisiä. Pitkään sinkkuna olleena miettii, osaisko sitä seurustella. Varmaan vaatisi totuttelemista, mutta olisin valmis tapailemaan ja pikku hiljaa tutustumaan toiseen. Kaikki muu tulee sit aikanaan jos on tullakseen.
Että tämmöinen tarina :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihan kuin mun suusta toi teksti:)
on muitakin samassa tilanteessa olevia. Mutta tämähän on vain elämää. Pitää arvostaa sitä mitä on ja nauttia elämän pienistäkin asioista. Vaikka välillä meinaa ahistaa :)
Vaikka olen itse hyvinkin nuori vielä niin olen päättänyt olla niin kauan sinkkuna kunnes löydän vanhemman naisen, tai odotan kun olisin itse sen ikäinen että voisin seurustella suunnilleen omanikäiseni kanssa. Haen enemmänkin ihmistä, johon tiedän voivani luottaa ja kokea rakkautta, sekä jonkinlaista arvostusta persoonana mikä ei jäisi vain pelkästään hetken huvitteluksi.
Toisinsanoen; en halua ketään ihmistä jolla on kiire meno oman ''nuoruuden'' elämässään.
miksi et halua oman ikäistäsi? uskon, että se on ihan yksilöstä kiinni nuo piirteet. aijot odottaa ties vaikka vuosia? siinähän voi mennä elämä nopeasti hukkaa, ei kannata suunnitella liikaa. koska mistä sitä tietää kauanko täällä ollaan ja milloin "se oikea" tulee vastaan.
Tykkään kans :)