Olen ajautunut ihan mahdottomalta tuntuvaan tilanteeseen, joka koskettaa minua ja miestäni sekä miespuolista ystävääni ja hänen vaimoaan.
Tunsin tämän ystäväni jo vuosia ennen kuin tutustuin mieheeni, ja meillä oli jo silloin kaikenlaista säätöä. Seurusteluksi se ei koskaan edennyt. Sitten ajauduimme töihin eri kaupunkeihin, tapasimme puolisomme ja menimme tahoillamme naimisiin.
Nyt sitten asumme jälleen samassa kaupungissa, eikä kummankaan tunteet ole kadonneet mihinkään. Tämä on jatkunut jo pitkään. Olemme töissä samassa rakennuksessa (eri firmoissa) ja näemme päivittäin. Olen kuullut yhteisten työkavereiden kautta, että mies olisi valmis eroamaan vaimostaan, minä taas haluan pysyä oman mieheni kanssa. Mitään fyysistä ei edelleenkään ole tapahtunut, mutta asia pulpahtaa pintaan esim. sattuessamme kahville samaan aikaan. Välillä on onneksi jaksoja, jolloin emme näe ja tunteetkin laantuvat.
Olen tyytyväinen elämääni oman rauhallisen mieheni kanssa, ja tämä ystäväni taas on arvaamaton tulisielu, jonka kanssa en haluaisi seurustella. Jokin hänessä vain vetää minua puoleensa.
Olisko kellään neuvoja, miten ratkaisin tilanteen? Oman miehen jättäminen tai työpaikan vaihto ei tule kyseeseen. Olisikin helppoa, jos ei tarvisi nähdä melkein joka päivä, mutta se nyt on vaan mahdotonta.
Tunsin tämän ystäväni jo vuosia ennen kuin tutustuin mieheeni, ja meillä oli jo silloin kaikenlaista säätöä. Seurusteluksi se ei koskaan edennyt. Sitten ajauduimme töihin eri kaupunkeihin, tapasimme puolisomme ja menimme tahoillamme naimisiin.
Nyt sitten asumme jälleen samassa kaupungissa, eikä kummankaan tunteet ole kadonneet mihinkään. Tämä on jatkunut jo pitkään. Olemme töissä samassa rakennuksessa (eri firmoissa) ja näemme päivittäin. Olen kuullut yhteisten työkavereiden kautta, että mies olisi valmis eroamaan vaimostaan, minä taas haluan pysyä oman mieheni kanssa. Mitään fyysistä ei edelleenkään ole tapahtunut, mutta asia pulpahtaa pintaan esim. sattuessamme kahville samaan aikaan. Välillä on onneksi jaksoja, jolloin emme näe ja tunteetkin laantuvat.
Olen tyytyväinen elämääni oman rauhallisen mieheni kanssa, ja tämä ystäväni taas on arvaamaton tulisielu, jonka kanssa en haluaisi seurustella. Jokin hänessä vain vetää minua puoleensa.
Olisko kellään neuvoja, miten ratkaisin tilanteen? Oman miehen jättäminen tai työpaikan vaihto ei tule kyseeseen. Olisikin helppoa, jos ei tarvisi nähdä melkein joka päivä, mutta se nyt on vaan mahdotonta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eiköhän se ihastus ajan kanssa mene ohi. Tietenkin on mahdollista myös viettää hänen kanssaan enemmän aikaa ja kyllästyä häneen, mutta tätä en itse lähtisi kokeilemaan.