Voi ei... Käytiin treffeillä, mutta minussa ei syttynyt oikein mikään. Tapasimme pari viikkoa sitten baarissa mutta silloin vain tanssittiin hiprakassa eikä päästy oikein puhumaan ollenkaan joten halusin treffeille tutustumaan paremmin. Mies oli mukavan kiltti, hieman ehkä saamattoman oloinen mutta kaikin puolin ystävällinen ja jutteli koko ajan, ei flirttaillut vaan oli kuin olisi ollut kaverin kanssa kahvilla... Minä kyllä treffeillä kaipaisin jotain hymyä tai katseita minuun päin jotka sanoisivat että hei, olet kivannäköinen/söpö/kiinnostava..jotain flirttiä eikä pelkästään sisko-veli-keskustelua. Kyseli hirveästi minusta ja taitaa kaikesta päätellen olla aika kiinnostunut, mutta minä en tunne juurikaan mitään. Kyllä harmittaa...
En usko että tunteeni voisi myöhemminkään herätä, mutta enhän voi sitä tietää, hän on ihan kiltti ja mukava mies mutta kyllä minä haluan ihastua ja pitää toista ihanana, jännittävänä, kuumana, eikä vain ihan kelpo ihmisenä. Voivatko sellaiset tunteet herätä yhtäkkiä jokin ajan päästä...?Epäilen.. Hänen koulutuksen puutteensa ja elämän tavoitteiden puutekin tuntuu minulle hyvin vierailta, itse olen opiskellut paljon ja tähtään hyvään työhön. Hänen puhetapansakin pisti heti korvaan. Minua ahdistaa aina tällaiset treffikokemukset missä toinen on kiinnostunut mutta itse ei vain löydä niitä ihastuksen tunteita ollenkaan vaikka haluaisi. Sitten miettii että pitääkö vain antaa vielä toisen mahdollisuuden ja kolmannen ja kuinka monta ennen kuin hyväksyy, ettei tässä ole se minulle sopiva mies... Vai voinko huomata että onkin? Inhottavaa.
Olin ehkä ladannut toiveita näihin treffeihinkin, meillä oli kivaa baarissa ja vihdoin baarissa tapaamani mies oli mukava eikä alkanut heti kähmiä ja pyytää kotiinsa. Toisaalta tiesin ettei muistikuvani välttämättä olleet niin tarkkoja. Olin kuitenkin melko kiinnostunut ja ajattelin että tästä voisi tulla jotain. Nyt olen niin pettynyt.. Pakotanko itseni nyt vain toisille treffeille..? Kenenköhän etua se loppujen lopuksi ajaa... Pidän häntä söpönä tyyppinä mutta nuoren ja kokemattoman oloinen vaikka olemme samanikäisiä (kohta 30). Hän vielä suuteli treffien lopuksi, tässä olisi sopivalle tytölle ihana mies, mutta miksi miussa mikään ei oikein värähdä?? Tuleekohan ikinä värähtämään...?? Minun oli pako purkautua tästä, toivottavasti jollain on samanlaisia kokemuksia...
En usko että tunteeni voisi myöhemminkään herätä, mutta enhän voi sitä tietää, hän on ihan kiltti ja mukava mies mutta kyllä minä haluan ihastua ja pitää toista ihanana, jännittävänä, kuumana, eikä vain ihan kelpo ihmisenä. Voivatko sellaiset tunteet herätä yhtäkkiä jokin ajan päästä...?Epäilen.. Hänen koulutuksen puutteensa ja elämän tavoitteiden puutekin tuntuu minulle hyvin vierailta, itse olen opiskellut paljon ja tähtään hyvään työhön. Hänen puhetapansakin pisti heti korvaan. Minua ahdistaa aina tällaiset treffikokemukset missä toinen on kiinnostunut mutta itse ei vain löydä niitä ihastuksen tunteita ollenkaan vaikka haluaisi. Sitten miettii että pitääkö vain antaa vielä toisen mahdollisuuden ja kolmannen ja kuinka monta ennen kuin hyväksyy, ettei tässä ole se minulle sopiva mies... Vai voinko huomata että onkin? Inhottavaa.
Olin ehkä ladannut toiveita näihin treffeihinkin, meillä oli kivaa baarissa ja vihdoin baarissa tapaamani mies oli mukava eikä alkanut heti kähmiä ja pyytää kotiinsa. Toisaalta tiesin ettei muistikuvani välttämättä olleet niin tarkkoja. Olin kuitenkin melko kiinnostunut ja ajattelin että tästä voisi tulla jotain. Nyt olen niin pettynyt.. Pakotanko itseni nyt vain toisille treffeille..? Kenenköhän etua se loppujen lopuksi ajaa... Pidän häntä söpönä tyyppinä mutta nuoren ja kokemattoman oloinen vaikka olemme samanikäisiä (kohta 30). Hän vielä suuteli treffien lopuksi, tässä olisi sopivalle tytölle ihana mies, mutta miksi miussa mikään ei oikein värähdä?? Tuleekohan ikinä värähtämään...?? Minun oli pako purkautua tästä, toivottavasti jollain on samanlaisia kokemuksia...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi ihmeessä velvoitat itsesi kiinnostumaan hänestä? Tarkoittaako epätoivosi sitä, että et ole koskaan ihastunut keneenkään, ja ihmettelet voitko edes ihastua, vai miksi ihmeessä otat tuollaisia paineita. Jos et ole kiinnostunut niin et ole, ja jos mies vielä ehdottaisi treffejä, niin voit sen nätisti kertoa. Että pidät häntä kivana kunnon ihmisenä, mutta et ole hänestä sillä tavalla miehenä kiinnostunut, että kannattaisi tapailla siinä mielessä.
Kaikki nuo merkit ovat ihan selviä: koulutuksen ja kunnianhimon puute, puhetyyli josta et pidä. Et tule kiinnostumaan hänestä.
Tietysti, jos ei tosiaan ole mikään värähtänyt vielä koskaan vaikka olet jo kolmissakymmenissä, niin se voi olla joku ongelma.. tai sitten ei sekään ole ongelma :-) Hyväksy itsesi ja omat mieltymyksesi, Ei tosiaankaan tarvitse yrittää pariutua jos kumppaniehdokas ei vedä puoleensa.
Luulen ymmärtäväni.
Tapasin kivan, hyvännäköisen, fiksun miehen. Juttu luisti, mutta... se jokin vain puutui. En millään saanut sitä tarttumaan flirttailuun tai pieneen peliin, sellaiseen kevyeen lämmittelyyn. Emme vain olleet samalla aaltopituudella. Tapasimme muutamia kertoja. Mies oli kovasti kiinnostunut, viestitteli ja halusi tapailla useammin...
Mulle tuli huono omatunto. En olisi halunnut tuottaa hänelle pettymystä.
Heh, toki osaan ihastua, siksi juuri ärsyttää etten tunne nyt mitään... Olen viime vuosien aikana vain ihastunut vääriin ihmisiin, pleijereihin, varattuihin, pelkästään seksin perässä oleviin miehiin tai sellaisiin, jotka eivät halua mitään vakavaa kanssani. Ja nyt edessäni on kaikin puolin hyvä mies, luotettava ja kiltti, mutta minä en vain ihastu. Tuntuu siltä, että aika rientää käsistä enkä halua jäädä yksin koko elämäksi, jos lapsia haluan niin nekin pitäisi alkaa tehdä muutaman vuoden sisään. Juu tämä on naurettava ajatus mutta se kuitenkin välillä tulee kallooni... Mietin pitäisikö olla vähemmän kranttu, yrittää antaa enemmän mahdollisuuksia näille "perusjunteille" ketkä olisi vapaana, eikä vain ihastua noihin pleijereihin tai muuten vain epäsopiviin miehiin... Mutta en tiedä miten sellainen onnistuisi. En juokse mallipoikien perässä mutta en myöskään ihan kenestä vain syty. Haluaisin niin ihastua tähän kilttiin mieheen joka olisi nyt minusta kiinnostunut, mutta epäilen että se olisi mahdollista.
Jätin lopulta kiltin rakastavan eksäni kolme vuotta sitten koska jokin ei tuntunut oikealta, en koskaan tuntenut varsinaisesti rakastaneeni häntä (miltä se tuntuu??? :D) ja kaikki hänessä alkoi ärsyttää. Pelkään että teen koko ajan sen saman, jätän liian helpot kiltit miehet ja haikailen sen suuren rakkauden perään, mitä ei ehkä edes ole olemassa tai minä en ehkä voi sellaista koskaan kohdata. Who knows. Kuulostan varmasti aika epätoivoiselta ja siltä kyllä välillä tuntuu, muut ympärillä hankkivat lapsia ja menevät kihloihin, ja minä kieltäydyn treffeistä kilttien tylsien miesten kanssa koska odotan sitä jotain, mitä ei ehkä edes ole olemassa??? Vähän tämä kaikki masentaa ja stressaa, kuten tekstistäni varmaan käy ilmi ;) Kiitos kuitenkin kommentista, tuntuu hyvältä puhua asiasta.
Ja kahvikupposen kanssa: Kuulostaa juuri tuolta. Mies oli kuin olisi ollut jätkien kanssa oluella, ei flirttailevia hymyjä, hipaisuja tai muuta sellaista mistä olisi edes tullut hieman flittitunnetta. Hän on melko varmasti kiinnostunut, mutta ehkä ei tottunut treffailemaan/naisiin? En varmaan olisi muutenkaan ihastunut, mutta vielä vähemmän kun en tunne olevani kaunis tärkeä nainen hänen seurassaan vaan ihan perus "one of the guys". Ovatko tällaiset miehet ehkä tottuneita olemaan kuin kaverin kanssa ihastuksensa seurassa? Minä haluaisin jotain muuta, tuntea flirttiä, pientä lämmittelyä kuten sanoit, tai jotain muuta kuin perusjutustelua, jotain kemiaa ilmassa pitäisi olla! Treffien lopuksi hän suuteli minua ja olin aika ymmälläni.
Tiedän miltä hänestä (luultavasti) tuntuu kun sanon että "sori, ei tästä mitään tule mutta olet tosi kiva ihminen", olen viime vuosina kuullut sen saman lauseen monta kertaa kun itse on tuntenut kiinnostusta enemmän tai vähemmän. Joka kerta raapaisee, miksi tunteisiini ei vastata?
Tutulta kuulostaa. Tunnen useitakin naisia (n. 30v) jotka ovat kokeneet juuri saman. Etsitään sitä ns. normi miestä joka olisi ystävällinen ja kaikinpuolin OK tapaus ja sitten kun vapaa sellainen sattuu kohdalle niin huomataan ettei sekään ole täydellinen. Mies ei osaa flirttailla/iskeä naisia sujuvasta Mukava OK mies joka on sinkkuna vielä kolmikymppisenäkin kärsii lähes aina tuosta samasta ongelmasta. Sillä jos se flirttailu ja naisen iskeminen luonnistuisi paremmin, niin eiväthän he enää komikymppisinä sinkkuja olisi, sillä mukavilla OK miehille riittää aina kysyntää, varsinkin niille jotka osaavat naisia iskeä.
Sinulla on se kaksi vaihtoehtoa. Alat joko etsiä sellaista miestä joka "sytyttää" ja osaa iskeä naisia tai sitten etsit sen mukavan "ei seksikkään" miehen ja tyydyt siihen. Kyllä se "rakkaus" tulee usein ajanmyötä myös kuvioihin, eihän tuota romanttista rakastumista ole parisuhteelta edellytetty kuin viimeisen sadan vuoden ajan, ja ihan hyvinhän ne ihmiset pärjäsivät ilman sitäkin.
Ymmärrän vaan sen ettei ollut sitä jotain... mutta jos jätkä ei osaa flirttailla, niin se mua kyllä vähän huolestuttaa omalta kantilta, että mites käy. Saako vaan miinusta vai eikö värähdäkään ilman flirttiä...
Omat kokemukset on tunnetasolla sellasta, että sitä joko tykästyy, tai sitten ei. Se tapahtuu yleensä heti. Lämmittelyt ei koskaan auta siihen. Jos ei tunne vetoa, niin toinen voi olla kuinka hyvännäkönen tahansa, muttei kiinnosta.
Eli eiköhän se ole parasta omien tuntemusten mukaan mennä: jos ei kiinnosta, niin sitten ei. Ei sitä pidä toiselle luulotella tunteista, joita ei ole.
"Omat kokemukset on tunnetasolla sellasta, että sitä joko tykästyy, tai sitten ei. Se tapahtuu yleensä heti. Lämmittelyt ei koskaan auta siihen."
Nimenomaan, se hänen flirttailu tai ei flirttailu nyt ei ollut mikään keskeinen juttu tässä. Olisi vain ehkä tuntunut hieman enemmän treffeiltä edes kuin perus kaverikahvilta jos hän olisi jotain muuta tehnyt kuin kertonut viime kesälomastaan tuijottaen vastakkaista seinää ja välillä vilkuillen minua päin. Hymy? Kiinnostus minuun? Mukavat eleet? Ei se riitä että kysyy että no mitä sun vanhemmat tekee tuijottaen edelleen seinään ja sitten kun kertoo niin vastaa tyyliin aijaa. Kyllä mielestäni treffeillä pitäisi jotain kipinää, jotain hyvää oloa, jotain sellaista tunnetta että ME olemme tässä ja MEILLÄ on kivaa yhdessä, että tuon halouan nähdä taas. En siis edelleenkään sano että tämä oli ainoa ongelma tai että jos hän olisi hymyillyt minulle tai flirttaillut edes jollain lailla eikä vain ollut kuin jätkien kanssa oluella niin olisin ihastunut, en varmasti olisi, mutta en ole vain ikinä aiemmin käynyt treffeillä missä mies on ollut kuin veljensä kanssa, ei mitään niin kuin kipinää, pientä flirttiä, hymyjä, MITÄÄN.
Ehkä ette ymmärrä mistä puhun. En kaipaa gigoloa joka iskee silmää ja hiplailee, mutta olisihan se kiva tuntea että on miehen kanssa treffeillä eikä oman pikkuveljen kanssa pakollisella catch-up kahvittelulla, ja vaikka kemiat syntyy tai ei synny, miehen käytös minua kohtaanvoi kyllä vaikuttaa minun mielipiteeni hänestä. En halua olla hänen veljensä, haluan olla hänen naisensa.
Minusta se ei ole ISKEMISTÄ että osaa olla treffeillä eri lailla kuin mummon kanssa pullakahveilla. En kaipaa gigoloa joka tulee iskemään jalat alta, kaipaan miestä joka tuntuu mukavalta ja jonka seurassa tunnen jotain, sitten minä ihastun. En ihastu miehen iskemistaitoihin. Mutta kyllä mukava käytös tietysti vaikuttaa asiaan. Eiköhän jokainen ihminen osaa olla toisesta kiinnostunut (jos siis oikeasti on, ja jos ei ole niin se on toinen juttu) ja hymyillä vähän edes, osoittaa jotain huomiota, avata ovea ehkä, heittää joku vitsi? Tarjota 2 euron kahvikupin? En kai ole ainoa ihminen maailmassa joka odottaa treffeiltä jotain muuta kuin informaation vaihtoa?
Sanot rane että moni 30:nen nainen etsii ok miestä ja sitten kun sellainen osuu kohdalle niin huomaa ettei hänkään täydellinen ole. No eihän kaikkiin tietysti ihastu. Tuskin näiden naisten on ainoa vaatimus että on mukava ok mies, sittenhän riippuu kemiasta ja niin monesta asiasta ihastuuko juuri häneen vai ei. Ja että 30-sinkkumiehet ovat sinkkuja koska eivät osaa iskeä naisia, ei kai nyt sentään. Ehkä ne, jotka eivät ole koskaan seurustelleetkaan. Mutta toisilla on ehkä aiempi suhde kariutunut, toiset etsivät sellaista naista johon oikeasti rakastuisi eivätkä heti pariudu ensimmäisen vapaan naisen kanssa. Ei ainoa syy sinkkuuteen voi olla se, ettei osaa iskeä naisia, eivätkö siis tavalliset miehet ole ollenkaan sinkkuja? Miksi sitten kolmekymppiset naiset ovat sinkkuja, eivätkö he osaa iskeä miehiä? Pitääkö sinkuissa väkisin olla joku vika/ongelma?
kyllä ne tunteet voi herätä myöhemmin. itselle kävi juuri niin. treffit eivät sinänsä sytyttäneet paljoa, mutta myöhemmin mies teki läpimurtonsa. ja nainen olen