Oottekos yhtään aatelleet, mistä sitä pettämisen mallia saadaan. Tuskimpa nyt omasta lähipiiristä kovin monikaan. Joka päivä tulee joltain tv-kanavalta ohjelmia , joissa petetään toista tai ainakin haetaan salasuhteita. Ja suomaiset tuijottaa näitä ohjelmia silmät tapillaan, että miten se nyt oikein näpäkästi tehdään. Ja kun näitä kontakti-palstamainoksia tunkee joka paikasta. On ihme jos ei niitä tule kokeiltua. Olen itse kokeillut ja seuraa olen saanut. Ja se seura on ollut sellaista salaisempaa laatua...Olen yleensä aika tarkka seurani suhteen. Silti sieltä löytyy sopivia kumppaneita.
Pettämiseenhän meitä koko ajan opetetaan !
vesseli-48
23493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
harvinaisen lapsellista tekstiä! No selityksensä kullakin - sinulla ei ole munaa tunnustaa olevasi petturi, vaan syytät siitä kaiken maailman houkutuksia! Naurettavaa!
Petin exääni muutama vuosi sitten työkaverini kanssa - eli en ole jäävi puhumaan asiasta olemalla "viaton sivullinen". Ei vaan tullut pieneen mieleenikään selitellä tekoani sillä, että minut aivopestiin siihen katsoessani televisiota tai että kun kaikki muutkin niin tekevät...
Jos kerran tiesit tästä "salaliitosta", miksi sitten menit siihen mukaan sen sijaan, että nyt kävisit naureskelemassa täällä muille, jotka ovat halpaan menneet?! Valinta on SINUN, ei ketään pakoteta pettämään!
No, eihän kaikki ihmiset kokeile vaikka tilaisuuskin olisi. Riippuhan se ihmisen moraalistakin. Mutta oikeassa olet toki siinä, että mm. elokuvien, tv-sarjojen, romaanien ja julkkisjuorujen myötä pettäminen ja salasuhteet tulevat yhä enemmän arkipäiväisiksi asioiksi, jonka myötä kynnys niihin madaltuu. Nettideitit ja facebookkailu vielä helpottavat asiaa entisestään. Pettäminen on siis nykyään aika helppoa, jos niin halutaan. Tietysti pettämistä on ollut entisinä aikoinakin, mutta kuitenkin vähemmän, koska tilaisuuksia oli harvemmin ja yleinen ilmapiiri pettämiselle nykyistä kielteisempi.
todellakin, mistä me tiedettäisiin että se oma elämä ”korjaantuu” tai saa uutta puhtia, ellei sitä meille kerrottaisi? Etenkin kun se tulee muodossa, että mikään ei muutu muuten, mutta itselle tulee hieno olo. Kun kaikki muutkin niin tekevät, eikä heille koidu mitään negatiivisia seurauksia. Miksi ei siis itsekin tekisi niin?
Kun meitä ohjaillaan mielikuvien avulla, totuus on, ettei useimmat tiedä kuinka ne vaikuttavat. Eivät ne niin kerralla tai tietoisesti sitä tee. Kun asiaa tuodaan esiin vuosia ja pikkuhiljaa, me vain lähdemme siihen mukaan. Harva meistä pystyy ajattelemaan, kuka kavereista teki tuon vai mikä vaikutti – vetoamme kummalliseen ”YLEISEEN” mielipiteeseen tilanteeseen, käytäntöön jne. Alamme vain jotenkin nähdä ympärillä esimerkkejä, miettimättä sen kummempaa.
Jos se muille on niin helppoa eikä mitään katastrofia tapahdu, niin TÄMÄ on KYNNYS joka mataloittaa sitä omaa kokeilua. Miksi jäädä itse kaikesta siitä kivasta paitsi?
Nyt kiroan. PIRUVIE jos joskus, edes joskus ihmiset pysähtyisivät näkemään vähän laajempia kokonaisuuksia, he alkaisivat kysyä, miksi meidän halutaan näin käyttäytyvän? Kuka tai ketkä hyötyvät siitä että me teemme pahaa toinen toisillemme?
Miksi täytyy saada elämyksiä ja ”kokemuksia” silläkin uhalla, että samalla tuhoamme tärkeintä mikä meille on, eli suhteet toisiin ihmisiin ja etenkin niihin jotka ovat valmiit oikeasti rakastamaan meitä? Vaikka voisimme Elää ilman noita?
Seksi on sijaistoiminto sille, ettemme uskalla tehdä todellisia tekoja.
Kuules, voisitko kerätä noita kirjoituksiasi ylös ja muistiin. Noi on tosi fiksuja, vois toimia niputettunakin :)
Mitkään ulkopuolelta tulevat ärsykkeet eivät tietysti ole koskaan mikään puolustus pettämiselle, koska aikuisen ihmisen tulisi kyetä erottamaan tosi ja mielikuvitus toisistaan. Mutta toisaalta on myös niin, että jos mieltämme jatkuvasti pommitetaan tietyillä mielikuvilla, vaikkapa telkkarin ja netin välityksellä, niin kyllähän ne vähitellen alkavat vaikuttamaan osaan ihmisistä niin, että todellisuudentaju hämärtyy. Ihminen ei ole immuuni visuaalisille ärsykkeille. Se on valitettava tosiasia.
Näin kerran erään scifi-elokuvan, nimeltä "Aikamatkaaja", jossa muuan mies siirtyi 1900-luvun alusta meidän aikaamme eli noin 100 vuotta eteenpäin. Ja tämä mies oli aivan kauhuissaan monista asioista, joita nykyään pidetään ihan normaalina, esim. pornahtavista kuvista, ala-ikäisten juopottelusta, ihmisten kiintymyksestä koneisiin ja joka tuutista pursuavasta avoimesta seksistä. Se mikä meidän mielestämme on ihan normaalia, koska olemme tottuneet ja turtuneet siihen, oli tälle elokuvan miehelle kauheaa moraalittomuutta.
Kyllähän esim. median vaikutukset sekä miesten että naisten ulkonäköpaineisiin on ihan yleisesti tunnustettu tosiasia. Enkä pidä ollenkaan mahdottomana, etteikö mediasta kumpuavat mielikuvat vaikuta jossain määrin myös syrjähyppyjen yleistymiseen. Eivät tietenkään yksistään, mutta yhtenä tekijänä monen joukossa. Samahan pätee esim. väkivaltaiseen käytökseen.
"Miksi täytyy saada elämyksiä ja ”kokemuksia” silläkin uhalla, että samalla tuhoamme tärkeintä mikä meille on, eli suhteet toisiin ihmisiin ja etenkin niihin jotka ovat valmiit oikeasti rakastamaan meitä?"
Jos ihminen etsii jatkuvasti elämyksiä ja (seksi)kokemuksia, niin vakisuhde ei todellakaan ole hänen elämässään tärkeintä. Mikäli elämysihminen pistetään valitsemaan, hän valitsee molemmat. Valehtelee siis lopettavansa vakisuhteen ulkopuoliset elämykset ja kokemukset. Sen jälkeen (kiinnijäädessään) hän ehkä hakee eroa, ellei kumppani ole ehtinyt ensin. Tai valehtelee uudestaan ja vakisuhde jatkuu seuraavaan narahtamiseen asti.
Usein ei riitä, jos suhteessa pelkästään toinen on valmis rakastamaan tai tapa osoittaa rakkautta on kovin erilainen. Koska ketään ei voi opettaa rakastamaan kumppaninsa haluamalla tavalla, jää liiton molemmille osapuolille vaihtoehdoiksi "ota tai jätä". Ihan turha kuvitella, että kokemushakuinen ihminen pystyisi lopettamaan syrjäsuhteet. Aivan samoin on täysin turha kuvitella, että tämä hänen käyttäytymismallinsa on opittu. Se elää syvällä tämän ihmisen sisimmässä ja on syntynyt nimenomaan juuri HÄNEN ja vain hänen elämänsä kokemuksista ja tapahtumista.
Vaikka kokemushakuinen halajaa kokemuksia, niin hän silti on harvoin ikävä ja kamala ihminen. Vaan usein todella karismaattinen, huumorintajuinen ja mukava. Ihminen, jolta saa paljon, myös hänen puolisonsa. Koska jokaisessa ihmisessä on puutteensa ja kaikki voivat oikeassa kohdassa pettää, niin suhteessa on parempi keskittyä siihen mitä on eikä siihen mitä ei ole.
No huh.
Tuo kuvailemasi pettäjä on juuri sellainen kuin minun "lainassa oleva" vaimoaan pettävä miesystäväni on. Tuo selvitti paljon. Kiitti.
Ehkä se ”kokemushakuisuus” johtuu siitä että useimmat ovat turtuneita ja vieraantuneita todellisesta elämästä?
Minä olen kokemushakuinen ihminen, eikä sillä ole mitään tekemistä seksuaalisen uskottomuuden kanssa. Ehkä juuri päinvastoin, kun on muutakin elämässä, niin uskollisuus on ihana asia.
Kun uskaltaa laittaa koetteelle oman elämänsä, arvonsa ja kyseenalaistaa, niin energiaa moisille seksiseikkailulle ei ehkä enää jää? Minusta se on turhautuneen ja liian turvalliseen elämään tukahtuneen ihmisen epätoivonen yritys edes jotenkin tuntea elävänsä.
Olen saanut jotkut oivaltamaan tämän viemällä heidät tuonne korpeen, ja sanomalla, täällä on muuten karhuja. Hauskaa on että siellä, metsän keskellä tuo on ihan eri asia kuin täällä tai muuten puheissa. Kuinka moni on kieltäytynyt ampumasta riistaa ja tekemästä sitä ruuaksi. Kun mennään kaupunkiin, ei kukaan vaihda työpaikkaa tai vaihda ammattia kuin kriisin edessä – kun on pakko. Kuinka vaikeaa on luopua omistusasunnosta, vaikka se vie kaiken rahan ja ajan?
Puhumattakaan siitä että alkaisi edes harrastamaan sitä, mitä on se tärkeä asia elämässä? Kuinka pirusti pelätään sitä, mitä muut sanovat. Tai entä jos minusta tulee ”luuseri”? On niin paljon helpompaa etsiä ”turvallisia” elämyksiä tai seikkailla ihmissuhteissa – ja tehdä niistä ”elokuvan omaisia”.
Rakastaminen on vaikeinta ja ilmeisesti nöyryyttävintä mitä tiedetään…
"Rakastaminen on vaikeinta ja ilmeisesti nöyryyttävintä mitä tiedetään…"
Rakastaminen on hyvin helppoa, jos ottaa toisen ihmisen sellaisena kuin hän on, vikoineen päivineen. Halu muuttaa kumppania omiin tarpeisiinsa sopivaksi tekee rakastamisesta vaikeaa.
"Kun uskaltaa laittaa koetteelle oman elämänsä, arvonsa ja kyseenalaistaa, niin energiaa moisille seksiseikkailulle ei ehkä enää jää?"
Seksiseikkailut ovat erittäin suurelta osin juuri oman elämänsä koetukselle laittamista, arvojensa kyseenalaistamista. Jos seksiseikkailut ovat jonkun elämässä sääntö eikä poikkeus, niin ne kuuluvat hänen elämäntapaansa, jonka hän itse on valinnut (mikäli kyse ei ole seksiriippuvuudesta). Aivan turha kauhistella tai päivitellä asiaa - ja etenkin mitätöidä hänen valintaansa sanomalla, ettei hän osaa rakastaa tms. Sinä mummonmuori enkä minäkään voi tietää millaisia tunteita ja miten meille tuntemattomat ihmiset tuntevat. Jokainen arvostaa eri asioita ja kokee eritavoin. Kaikki on samalla viivalla eikä kukaan ole sen enempää oikeassa kuin väärässäkään.
Vaikka vieraantuisi elämästään, niin sekin kuuluu vain omaan elämään. Vieraantumisen tekee mahdolliseksi ajautuminen. Ajautuminen puolestaan liittyy suurelta osin valintoihin, jotka on tehty kiikunkaakun asioista. Eli on asia, johon valitaan ratkaisu, joka ei juurikaan ole parempi ratkaisu kuin joku toinen. Parempi silti. Kun tämä kiikunkaakun valintojen ketju jatkuu vuosia, voi joskus huomata olevansa melko kaukana siitä mitä alunperin tavoitteli.
Elämä on yhtä etsimistä ja täynnä valintoja. Valinnat menevät pieleen, eivät mene tai jotain siltä väliltä.
Tuo kommentti johtui siitä, mitä täältä saa lukea. Ihminen, joka pyrkii näyttämään rakkauttaan, leimataan hyvin helposti itsetunnottomaksi, lattiamatoksi tai luuseriksi. Armoa eikä anteeksi antoa saa olla, ei näyttää pitkämielisyyttään eikä etenkään ymmärtää jne.
Rakastaminen ei ole aina helppoa. Sitä tarvitaan etenkin silloin kun toinen ei ole ”ansainnut” rakkautta. Se vaatii melkoista nöyryyttä elämän edessä.
Mitä enemmän kuulen näitä seksiseikkailu tarinoita, sitä vakuuttuneemmaksi tulen, että se on peliä ja pakoa todellisuudesta. Kun niitä arvoja ei kyseenalaisteta vaan pyritään pitämään niistä kiinni siitä huolimatta. Harva uskaltaa laittaa todellista elämäänsä kyseenalaiseksi, siksi seikkaillaan SALAA, ettei vain muut tietäsi eikä se vaikuttaisi muuhun elämään.
En minä mitätöi kenenkään tunteita tai persoonaa vaan kritisoin sitä mitä tehdään. En myöskään mystifioi tunteita, sillä kyllä niilläkin syynsä on. Ne johtuvat jostain, ja on hyvä olla tietoinen mistä kaikesta ne voivatkaan tulla. Liian harva on, vaikka tietoa on tarjolla.
Näinhän se on että kautta aikojen eri ryhmiä ja kansoja on ohjailtu sinne, minne niiden on haluttu menevän. Edelleen ihminen laumassa on ”tyhmä”, eikä edes historiasta ole opittu juuri mitään.
kyllä me tiedetään että sinä himoat vierasta kullia haaroväliin. ei kannata kuitenkaan yleistää koskemaan sitä aivan kaikkia.
Ja nyt siis alkuperäinen kirjoittaja lykkää vastuun tekemisistänsä medialle!? Eiköhän se kuule ihan ihmisestä lähde tuokin touhu, jotta seistäänpäs omissa saappaissamme ja näin ollen tekojemme takana.
Näinpä eli ketkä ihmiset hyötyvät siitä, että seksiä ajattelee ja kuluttaa mahdollisimman moni ihminen?
Median avulla meihin vaikutetaan, muutoinhan se olisi hyödytöntä toimintaa, ellei se vaikuttaisi myös sinuun (ihmiseen), eikö vain?
Keskustelun aloittajana täytyy todeta että jakaantuupa aihe kahtia. Puolesta ja vastaan. Näinhän se aina käy.
Tutkimusten mukaan uskottomuus on lisääntynyt nettiaikana selvästi. On sitä aina ollut, mutta seksiseuran saavutettavuus on helpottunut huomattavasti. Lähestyä voit anonyyminä, ja siinähän huomaat kohta että treffeillä olet. Ja onkin pieni loikka enää seksikontaktiin. Ja jos jotain kotona puuttuu, niin sitä haetaan muualta. Ja se on fakta se ! Pätee kaikkeen ihmisen toimintaan. Olen saanut moraalisaarnoja viestien muodossa, mutta jokaiselle olen napsauttanut eston päälle...näppärää, en provosoidu sellaisista viesteistä. 10 sekunnin pääästä tuskin muistan koko yksittäistä viestiä.
Niinpä. Mitä luulet kuinka puolisosi suhtautuu, jos jäät kiinni näistä seikkailuistasi ? Kun käytät nettiä hyväksesi, niin olet kai huomioinut myös kiinnijäämisen riskit ? Entä mitä ajattelisit, jos kumppanisi toimisi kuten sinä ? Ehkä hänkin on huomannut, kuinka helppoa se nykyään on ... Onko hänkin usein koneella ?
Mulla tapana lukita kone aina kun poistun siltä. Ja on siinä vielä sellainen aikalukkokin. Selaushistoria hävää pikkuhetkessä. Ei sinne kukaan pääse. Treffeille meen aina varmaan paikkaan. Kännykästä viestit ja puhelutiedot tyhjennän. Kummallakin oma kone työasioiden vuoksi. Sehän on PC eli personal computer.
Joku vois luulla että iso homma. Ei ole kun siihen on rutinoitunut. Tämä on sitä kaikkien peräänkuuluttamaa tietoturvaa.
Eli olet siis turvannut selustasi, mutta jostain syystä väistit kysymykseni siitä että mitä ajattelisit jos kumppanisi tekisi samoin ? Kun se on kerran niin helppoa ja hänellä on omakin kone...
No jos haluaa seikkailua, niin oma on asiansa. Jos hän sen jälkeen sattuis tänne kirjoittelemaan stooriaan, niin moralisoisitko häntä sitten myös ? Tasapuolisuuden nimissä sun niin pitäis tehdä.
Neuvojia ja arvostelijoita kyllä riittää. Mutta muistappas se, että jokainen elää sitä omaa ainutkertaista elämäänsä ja vastaa myös siitä. Elämäntilanteet muuttuu jatkuvasti. Ja mistä johtuu tuo jumalattoman iso eronneiden ja sinkkujen( ovat muuten usein eronneita, muuten suomi olisi vanhojen piikojen maa) määrä suomessa ? Eläkää ja toisten erota. Miten vain.
Jos luit viestini tarkemmin, niin en missään kohtaa moralisoinut, vaan tein ainoastaan kysymyksiä. Kysymykset kimposivat lähinnä siitä, että olen tuttavapiirissä vähän liiankin usein törmännyt ilmiöön, että vaikka itselle sallitaan pikku seikkailuja, niin jos kumppani menee ja tekee samoin, niin siitä nouseekin iso haloo. En aina ymmärrä, miksi ihmiset ovat niin kaksinaismoralisteja. Mutta jos sinä sallit puolisollesi saman kuin itsellesi, niin silloinhan asia on kunnossa. Voitte käydä vuoroin vieraissa.
Minkä ihmeen takia moralistit ovat uskottomuus-palstoilla ? Ootteko oppia hakemassa vai jonkin tahon käännyttäjiä. Aina kun joku kertoo stooria huikeista seksikontakteistaan liiton ulkopuolella, niin 10 ensimmäistä viestiä haukkuu lutkaksi ja huoraksi. Jotain provokaatio-hakuista keskusteluissa vissiin halutaan olla mukana. Itse olen empaattinen individualisti eli tunteellinen yksilötavoitteinen henkilö.
Päätän omista asioistani ja annan tunteitteni hallita osaa itsestäni. Muuksi en muutu, vaikka kuka kuinka yrittäisi käännyttää. Nämä luonteenpiirteet on osa Freudilaista id:tä. Egolla on jonkinmoinen osuus siihen, mutta super-egolla ei mitään roolia.
Älä nyt ystävä hyvä noin hermostu. En tajunnut, että vihjaus siitä, että puolisosi toimisi samoin kuin sinä, osui noin arkaan kohtaan. Pyydän toki anteeksi. Mutta sanon silti, että ei se ole moralismia jos heittää ilmaan kysymyksiä. Sellainen kuuluu keskustelupalstoille. Kukaanhan ei ole tässä nimitellyt tai haukkunut ketään.
sitten odotit? Suurta "fanilaumaa" olemaan kanssasi samaa mieltä, että juu juu: median syytä pettäminen, enhän minä muuten, mutta kun joka puolelta sitä tyrkytetään... Tiedätkö, miksei niin käynyt? Koska jopa suurella osalla pettäjistä on sentään sen verran "ryhtiä", etteivät syytä jotain ulkopuolista tekijää tekosistaan. Sama kuin kaikki alkaisivat yhtäkkiä käydä myymälävarkaissa vain siksi, että tavaraa on tarjolla...
Sitä vaan en ymmärrä, että kun on kerran tarvetta pitää useampaa seksisuhdetta yllä, miksei sitä voi tehdä "rehellisesti' sinkkustatuksella? Tai ainakaan ei olla valmiita suomaan samoja vapauksia kumppanille kuin itselle? Jos kerran sinäkin olet sillä mielellä, että kumppanillasi on yhtäläinen vapaus hankkia seksiseuraa netistä ym - ja ilmeisesti oletat hänen olevan samaa mieltä - niin miksette pelaa avoimin kortein? Miksi lukitut pc:t ym?
Kyl se pettäminen lähtee siitä etti jompikumpi miehestä tai naisesta saa suhteessa sitä mitä haluaa ja hakee sitä sitten muualta.