Seurustelemme onnellisesti, suhteen alkuvaiheen huuma on käsillä. Hetket yhdessä miehen kanssa ovat kutittaneet vatsanpohjassa. Kaikki tuntuu sujuvan niin helposti, en valita, en vaadi, vaan annan. Koska haluanl. Olen monella tapaa unelmanainen, ainakin tälle miehelle. Ja hänessä on paljon ominaisuuksia, joita arvostan. Mutta nyt huomaan, että pienet asiat alkavat nakertaa tunteitani miestä kohtaan. En kuule kehuja, en saa kukkia, en yllätyksiä. Ei siksi, että kukat olisivat erityisen olennaisia, vaan siksi, että haluaisin miehen osoittavan, kuinka tärkeä olen hänelle. Itse ideoin ja ehdotan mitä voisimme tehdä yhdessä. Mies ei siis näe vaivaa eteeni enää lainkaan. Tämä alkaa vaikuttaa niin, että oma kiinnostukseni mieheen hiipuu...vähin erin näen hänet eri valossa, hän ei enää näytä niin seksikkäältä, ei enää niin miehekkäältä, ei enää kuulosta kiinnostavalta. Ongelma tässä on se, että en voi vaatia, en edes pyytää miestä huomioimaan minua. Mutta jos muutosta ei tapahdu, alan tuntea kuin olisin hänen äitinsä, siskonsa tai kaverinsa, en erityinen ja arvostettu Nainen, jota hän ei halua menettää. Palvontaa saisin kyllä muilta tahoilta, mutta sellaisella ei ole mitään merkitystä, huomion pitäisi tulla omalta kullalta. Mitä tässä voi tehdä? Mikä mahtaa olla miehen ajatuskuvio?
Miten miehen saisi tajuamaan
että minuun pitää pa
651142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Juu, alkuhuuma narsistin kanssa on kaunista ja onnellista, pian huomaat kyllä pelin hengen ja missä mennään. Ajatuskuvio hmm,,minä, minulle, minusta, minuun.
jos jokainen ei-lälly suomalainen mies on narsisti, niin varmaan 60% miehistä on sellaisia.
on täysin naurettavaa väittää että mies on narsisti jos ei kanna sydämenmuotoisia suklaarasioita tai kukkasia naiselleen. pitäisi uskoa, että kukkien antaminen ja maasta taivaasen kehuminen on suomalaisessa kulttuurissa perin harvinaista.
aplle suosittelisin että avaisi sanaista arkkuaan ja kertoisi että arvostaa tuollaisia eleitä.
Asia ei ole niin kuin sanot. Vaan juuri päinvastoin. Narsistisesti persoonallisuushäiriöiseltä tulee niitä lahjoja ihan alkuvaiheessa.
Mistä tunnistaa narskun? 1. Nopea ihastuminen. Hän 'tuntee' sinut läpikotaisin. 2. Entiset suhteet ovat usein vaihtuneet. Aina vika ex-kumppanissa. 3. Antaa alussa näkyvän lahjan. Vaatii lahjan esilläpitoa ja muistuttaa antamastaan usein. 4. Sinun ystäviäsi ei ole niin väliä tavata. Hänen ystävänsä ovat ehdoton must. 5. Kateellisuus. Vain hänellä saa olla jotain. Vain hän on etevin. 'Suuruudenhulluus'. 6. Usein kokemus lapsuudessa jätetyksi tulemisesta. Oma huoltaja ollut myös narsku, oma meneminen tärkeämpää kuin lapsi. Eli narsku siirtää vikansa ominaisuudeksi lapselleen. Itkee huonoa lapsuuttaan.
Mieleeni että kuinka sinä huomioit miestä? jos sinä loihdit vaikka illallisen ehä hän tajuaa ja huomaa että sinä pidät sellaisesta ja sinua odottaa joku ilta sama.
Kokeile.
"Seurustelemme onnellisesti, suhteen alkuhuuma on käsillä".
Enemmän vaikkuttaa teidän seurustelleen vuosia kun kukkia ei enää tule.
Kuten jo kirjoitettiin, alkuhuuma on tod.näk. ohitse miehen puolella ja arki astunut taloon.
Yleensä se pienet asiat, joihin on ihastunut alkaa pikkuhiljaa ärsyttää.
Sinun tapauksesa lienee toisinpäin, ne tavat mitkä ihastutti on poistuneet ja se ärsyttää sinua.
Oletettavasti hyvin harva mies kantaa viikottain kukkia naiselle loppuelämänsä ajan
kantaako joku nykyään viä kukkia...
jotkut.
kellään ei ooollu siinä vaiheessa himoa tappaa kukkia tuomalla :) mut nyt kyllä muistan yhen ihanan jutun. Kerran sain yhden koneen kun tyyppi ties mun olevan allerginen :D Ainakin sanoi sen olevan kukkien tilalla.
En ota vastuuta ehdotuksestani, mutta harkinnan mukaan voi kokeilla. Otat mieheltä pois ja kokeilet yrittääkö hän saada sen takaisin. Kirjoitat että mies ei ENÄÄ huomioi sinua, eli hän on osoittanut jossakin vaiheessa enemmän kiinnostusta.
Koska saisit palvontaa muilta tahoilta, olisiko syytä antaa miehelle välähdyksenomainen aavistus tästä? Voisi sytyttää kipinää ja auttaa oivaltamista. Tässä on riski, voi olla että mies ei kiinnostukaan, vaan lähtee muille vesille. Mutta eikö se vain kerro totuuden? Mies ei ehkä ollut aluksikaan tarpeeksi kiinnostunut. Toisaalta jos mies on narsisti, hän voi reagoida kera haulikon tai sitten vain tyytyä kuristamaan kurkusta ja tivaamaan kuka se toinen on? Huom! en kehota olemaan petollinen! Mieti mahdollisuuksia.
Mielenkiintoista, täytyy miettiä soveliasta tapaa osoittaa miehelle, että ei ole itsestäänselvyys, että olen juuri hänen kanssaan.
Emme ole seurustelleet vielä vuosia, vaan tosiaan tuntuu siltä että mies pitää suhdettamme arkipäiväisenä ennen aikojaan. En ole koskaan saanut kukkia tai yllätyksiä. Illallista ja pieniä juttuja olen kyllä itse laittanut miehelle. Harmittaa, että vaikka "isot asiat" ovat hyvin, tällaiset "pienet eleet" tai juuri niiden puuttuminen tuntuu niin suurelle, että epäilen koko suhdetta. Pelkään että kadotan kiinnostukseni.
Sinun kannattaisi ehkä muistuttaa miehelle etukäteen esim. "meillä on näköjään perjantaina 3v päivä, tehtäsikö jotain?" tms. niin ehkä mies ymmärtäisi tuoda lahjan tai kukkia.
Miehillä nuo rakkauden osoitukset ovat yleensä ei materiaa vaan ihan arkipäivän tekoja; ottaa kainaloon, suukottelee tms.
Kannattaa epäillä ja epäile. Jos arjen pikku romantiikan hippuset puuttuvat kokonaan, tai niitä saa vain silloin, kun miehellä tekee mieli, niin hälytyskellojen pitää alkaa soimaan. Ota puheeksi, niin näet miten mies reakoi. Narsisti suuttuu ja syyttää, kun kehtaat epäillä häntä. Normaali mies kuuntelee ja parantaa tapansa. Siitä voit päätellä jo aika paljon...
Etkä sinä ole kuningatar . On kasvettava aikuiseksi . Aikuiset avioituvat , kantavat vastuun perheestään , käyvät työssä , maksavat veronsa , saavat jos saavat lapsia . Karamelli sulaa suuhun ja uusi on saatava , jos on lapsi vielä . Toiset ovat koko ikänsä sitä . Karamellissa riittäää maku noin kaksi vuotta , sitten uusi . Sinä vanhenet . Tulee toisia nuoria ja sinua ei enää ihailla . Rakkaudessa on kyse maratonista ja se vaatii kestävyyttä . On kyse tahtomisesta ja toisen etusijalle asettamisesta . Arkipäivän mies on paras , se perusmies , joka on hyvä vaimolleen , uskollinen , ei hakkaa , ei petä , hillitsee itsensä ( ei ala akkojen kanssa riitelemään ) , vaan asia selvitetäään kun heikompi astia rauhottuu . Käy työssä , jos sitä on . Tämä on suomalainen mies , arvostettava aarre . Jos sellaisen olet löytänyt , älä hassaa onneasi .
Minä saisin kanssasi stressin. Minusta kun tuntuu, että muistamiset ja lahjat ovat sinulle itsestäänselvyys. Niillä ei ole yllätyksen arvoa, mutta unohtaminen aiheuttaa pahaa mieltä. Se, mikä on sinulle luontaista, ei välttämättä ole kaikille muille. Ja jos kiristämällä saat miehen tekemään haluamallasi tavalla, niin eikö se mielestäsi himmennä saamiesi lahjusten arvoa?
Saan taas tilaisuuden kehua Rouva Ratikkaa. Hän kun ei muista edes hääpäiväämme. Eli jos minä unohdan, niin ei tapahdu mitään. Jos sattumoisin muistan, niin hän on aidon ilahtunut asiasta, eikä ota sitä itsestäänselvyytenä. Se tosin kannustaakin minua muistamaan ja lahjomaan, vaikka se kovin luonteenivastaista onkin.
stressaa, jos kokoajan pitää miettiä, miten huomios sitten seuraavalla kerralla...ei se määrä vaan laatu, pienikin on jollekkin tottumattomalle isoa...
mitenkään, mutta voit ottaa tilanteesta ilon irti. Jos meikkaat, lopeta se välittömästi. Kuljeskele hiukset likaisina vanhoissa miesten kalsareissa ja kaiva nenääsi. Kiroile.
Ilmoita aina kun menet kuselle. "Mä meen kuselle."
Kosto, mikä on kostoa jalompaa? Tietysti voisit itse ostaa jonkun rehukimpun hänelle ja kerro, että nyt hänellä on mahdollisuus tuntea itsensä Aivan Erityiseksi Naiseksi.
sä voi pyytää häntä huomioimaan sinua? Sitä ne ymmärrä. Mä taas muuten ajattelen asiasta niin, että jos ainoo "ongelma" on se, että ei tule kukkia, kehuja tai yllätyksiä niin et oo nähnyt vielä kovinkaan paljoa parisuhde-elämää. Sillä nuo ovat vain ongelmien alkusoittoa, jota en kutsuisi vielä ongelmaksi ollenkaan.
"Seurustelemme onnellisesti, suhteen alkuvaiheen huuma on käsillä."
Eli siis mitään ongelmaa ei oikeasti ole! :D
Huomaatko että lähdet siitä että "Ollaan hirveän onnellisia. Kaikki on hyvin."
Tää riittää miehelle. Olet jo ottanut kannan. Se että sanot : ".... Mutta ...." ei enää päde. Olet jo määrtitellyt että seurustelunne on onnellista.
Miehet ovat loogisia. Sinä et.
Totuus:
Suhteenne ei ole onnellinen. Siinä on ongelma. Tuosta ongelmasta pitää kertoa suoraan ja sanoa että suhteenne ei tule kannaltasi onnellisuudeksi ennenkuin X, Y ja Z täyttyvät.
Sitten olet looginen ja voit odottaa että mies TAJUAA jotain.
ymmärrä ap.n ongelmaa! Kyllä toiselle pitää antaa muutakin kuin seksuaalista...jos ei ole mitään mitä antaa miksi seurustella?? Lähinnä säälittää sellaiset pariskunnat, tai se toinen heistä..onhan se kaunis ajatus että antaa toisen olla sellainen kuin on...
Kuitenkin seurustelu on vaihtokauppaa:"sinä annat jotain minulle, minä annan sinulle". Mikään muu ei pidä kahta ihmistä yhdessä! Maailma on pullollaan rakkaustarinoita joissa molemmat ymmärtävät etteivät voi olla yhdessä koska se ei toimisi käytännön tasolla kuitenkaan koska toinen ei olisi valmis antamaan mitään! ETTEKÖS TKIN TÄÄLÄ VIKISE HUONOSTA PERHEESTÄ JA VANHEMMISTA...EIKÖ SAMA PÄDE PARISUHTEISIIN, VITTUAKO SITÄ AIKAANSA TUHLAAMAAN?
Ap:lle et varo mihin lehmäpaskaan kenkäsi polkaiset...
"ymmärrä ap.n ongelmaa! Kyllä toiselle pitää antaa muutakin kuin seksuaalista."
Minun mielestäni on luontevaa että mies ymmärtää että kaikki mikä suhteessa on on ok ja kaikki on hienosti jos nainen kehuu kuinka upea mies on ja antaa auliisti ja kaikki on auvoista eikä mistään paljastu että nainen haluaa jotain muuta suhteeseen.
Tällöin siis ei ole mitään syytä minkä takia "tajuta".
Siis tokihan kun tuon tarinan lukee tajuaa että nainen kerryttää sisälleen sitä pahaa oloa, mutta ellei sitä paljasta millään LOOGISELLA tavalla - josta kaikkein loogisin on se että lopettaa niiden etujen antamisen ja pistää kissan pöydälle ja sanoo että mäkin haluan asioita - niin miten mies siihen muka voi reagoida?
Se mies pitää itseään onnenpekkana koska sillä on vähään tyytyvä nainen joka on ilmeisen onnellinen saadessaan palvella. Mikään ei sille miehelle kerro että asia on toisin - paitsi nainen - ja tää nainen ei sitä valitse kertoa.
Naisen vika, ei miesten telepatiataitojen vähyyden vika.
Jumalauta että mä kirjoitin tuon epäymmärrettävästi.
Tarkoitan - että kun mä teen ranskalaisia uunissa niin se savunhaju joka kämpässä leijailee saa mut reagoimaan ongelmaan joka ranskalaistenpaistossa on (eli olen unohtanut jotain oleellista).
Sensijaan tämä ap. nainen ei "käryä" millään tavalla. Sitä mitä ei voi nähdä, kuulla, haistaa tai maistaa - siihen ei voi reagoida.
Voidaan yleisesti ajatella että "Miesten tehtävä on huomioida naisia." ja tehdä tästä yleispätevä sääntö. Mutta koska yksilöt on yksilöitä niin joillekin naisille taas kukkapuskat on vittuilua jolloin mies menee taas pieleen yrittäessään kiemurrella naisten sääntöjen ja ristiriitaisten halujen keskellä.
Lääke:
Velvoitamme naiset kertomaan suoraan asianomaisille mitä he haluavat - sen jonkin _mahdollisesti_ saadakseen. Jolleivät naiset pysty tähän... niin jumalauta, ulko-ovi löytyy joko osoitettuna tai omatoimisesti. Siinä vaiheessa kun nainen kärähtää siitä ettei itse ole saanut suutaan auki ajoissa ei miestä voi syyttää mistään muusta kuin korkeintaan siitä että hän on olemassa. Onnea yritykseen... :D
Kiitos kommenteistasi, niissä on asiaa. Onhan se totta, että kun kaikki näyttää auvoiselta, mies ei voi tietää että kaipaan jotain. Ongelma on siinä, että jos kerron, että haluan "kukkia, kehuja ja suklaata" ja mies sitten sen perusteella antaisikin minulle näitä asioita kuin ostoslistalta, hän toisi niitä minun pyynnöstäni, ei siksi että hän olisi itse miettinyt haluavansa miellyttää minua. Antamisen pitäisi olla luontevaa. Oikeastaan kyse ei ole edes siitä kukkapuskasta. Pitäköön kukkapuskansa. Tiedän, että minun pitää avautua ennemmin kuin myöhemmin, mutta miten, sitä mietin.
"Ongelma on siinä, että jos kerron, että haluan "kukkia, kehuja ja suklaata" ja mies sitten sen perusteella antaisikin minulle näitä asioita kuin ostoslistalta, hän toisi niitä minun pyynnöstäni, ei siksi että hän olisi itse miettinyt haluavansa miellyttää minua."
Mitenniin? Toiveiden toteuttaminen itsessään on nimenomaan halua miellyttää. Tällä hetkellä hän luultavasti uskoo toteuttavasi toiveesi täydellisesti ja huomioivansa sinua riittävästi olemalla sellainen kuin on sillä vaikutat hänen suuntaansa onnelliselta.
Sä odotat epärealistista "tajuamista", kun realismi sanoo loogiselle miehelle että "Koska tää nainen on onnellinen ja palvelee mua ei mitään kannata muuttaa ettei se nainen vihastu kun toimin väärin. Toimiva nykyhetki on merkki siitä että teen kaiken oikein juuri niinkuin teenkin."
MIksette te naiset auta miehiä omalla naisellisella vallallanne auta miehiä olemaan sellaisia mitä te toivotte? On miehen tehtävä sovittaa omat tarpeensa ja naisen tarpeet rinnakkain ja valita milloin mitäkin tuulta kuunnellaan. Jos ainoa tuuli mikä puhaltaa on miehen oma onko ihme että viiri ei koskaan käänny toisaalle?
Selkeää tekstiä. Taidan noudattaa itse. En ole tyytyväinen suhteeseeni koska en saa mitä haluan. Lopputulos taitaa valitettavasti olla että saan hakea sen oven..
"MIksette te naiset auta miehiä omalla naisellisella vallallanne auta miehiä olemaan sellaisia mitä te toivotte? On miehen tehtävä sovittaa omat tarpeensa ja naisen tarpeet rinnakkain ja valita milloin mitäkin tuulta kuunnellaan. Jos ainoa tuuli mikä puhaltaa on miehen oma onko ihme että viiri ei koskaan käänny toisaalle?"
Nyt Kukkomies onkin sitä mieltä että valtaa tulee käyttää.... Nyt kyllä pistän sinut syömään sanasi!!!!!!!!!!!!
Mä luulen että ap.n ongelma on enneminkin se ettei mies osaa koska on vähän yksinkertainen tai jotain.. Kotona opitut mallit voi olla syynä tähän ja ehkä niitä voisi vähän kyseenlalaistaa. Seuraappas ap. seuraavan kerran appivanhempiesi luona vieraillessa että millaisen käsityksen miehen ja naisen suhteesta ja tehtävistä miesysätäväsi on saanut. Sellainen mies joka ei ole kyseenlaaistanut malleja käyttäytyy tismalleen samalla tavalla kuin isänsä. Ei se välttämättä ole paha asia eikä tee miehestäsi "pahaa".
On selväsanainen puhe.
Mies ei tule koskaan oppimaan ajatustenlukua.
Mutta muista myös se,että mies ajattelee myös asioita omasta näkökulmastaan.
Esimerkiksi minua ei saisi ostamaan naiselle kukkia tai lahjoja minkäänlaisella puheella, kerjäämisellä, uhkailulla tms.
Jos naisen onnellisuus on noista asioista kiinni, on parempi että etsii miehen joka hyväksyy lahjonnan.
Millä sinut sitten saisi ostamaan naiselle lahjoja? Miksi et halua niitä antaa? Tai miten sitten osoitat että välität?
Turhamaiselta ja pinnalliselta tuo kaikenmaailman roinan tärkeys..
En halua myöskään vastaanottaa lahjuksia.
Jos tarvitsen jotain, hankin sen itse. Kukaan toinen ei pysty arvaamaan mitä haluaisin.
En myöskään minä yritä arvailla mitä joku toinen tarvitsee.
Välittämisellä ei ole mitään tekemistä lahjusten ja palvelusten kanssa, se ei ole vaihtotavaraa.
"En kuule kehuja, en saa kukkia, en yllätyksiä. Ei siksi, että kukat olisivat erityisen olennaisia, vaan siksi, että haluaisin miehen osoittavan, kuinka tärkeä olen hänelle."
Ehkä sä et vaan ymmärrä, miten mies osoittaa välittämistään. Et osaa lukea miehen tunteita.
Onkohan suhteessa arjen sietokyky millainen? Kauanko ollaan yhdessä oltu tarkalleen ottaen?
Lillukanvarsiin takertumatta sen kummemmin: kun on tuollainen olo jo nyt, niin eiköhän se tällä(kin) kertaa ollut siinä? Mies ei muutu toimintatavoiltaan kaltaiseksesi ja jos alkaa toimimaan halutulla tavalla, niin eihän se ole hänelle luontaista toimintaa, joten? Hän voi omasta mielestään panostaa paljonkin, mutta toivot toisenlaista tapaa.
Miten tästä tuli taas mieleen nykyihmisten odotukset ja mielikuvat parisuhteesta? Pitää olla sitä ja pitää olla tätä (kukkia ja kehuja ja panostamista) jotta homma toimii? Eikö kukaan vaan Ole? On yhdessäolostakin tehty rakettitiedettä ja palapeliä...Anteeksi vaan aloittelijalle, jos pahoitan mielensä.
että naiselle "antaminen" on luonnollista, mutta mitä enemmän nainen suhteessa antaa, sitä vähemmän hän saa. Tilanteen pitäisi olla niin päin, että mies antaa ja nainen vastaanottaa, jolloin nainen tuntee saavansa mieheltä mitä tarvitsee ja mies kokee saavansa, kun voi antaa naiselle. Naisen pitää siis antaa vähemmän kuin haluaisi, jotta saa mieheltä. Eikä naisen pitäisi tehdä vastapalveluksia, kun mies antaa, vaan nauttia samisesta ja olla kiitollinen miehelle. Ja tässä yhteydessä antaminen ja saaminen ovat laajoja käsitteitä.
Mutta tuo kirjahan on yleistävää roskaa, joka stereotypisoi miehen ja naisen eikä ota huomioon, että he ovat yksilöitä ;)
Tiivistelmä kappaleesta #10
Men feel loved if their efforts at giving are appreciated; women feel loved according to what they receive. For women, loving someone means knowing and attending to their needs without waiting to be asked, and so a loved person should never have to ask for anything as their needs ought to be anticipated ahead of time. So women give unconditionally, and proactively seek ways to help others, whereas men only give when they feel that their efforts will be fairly appreciated and rewarded, and often will not know how or what to give without being specifically asked. Men often quickly suspend giving when feeling pleased about having done something; women may only suspend giving when feeling displeased with their partners for doing nothing.
Men value results; for women it’s the thought that counts. Consequently, men value big things much more than do women, who feel more appreciated by receiving lots of little gifts instead. A woman may consider a bunch of flowers to be just as good a proof of love as an entire month of hard work towards paying the bills.
If men and women do not take account of these different perspectives, they may fail to give their partners what they actually want. When this occurs, the man will frequently suspend giving as he feels he is not receiving enough reward back for what he has given, but the woman will continue to give unconditionally even though she feels she is giving more and has started to feel unloved, unappreciated and resentful.
Men should try to identify various little ways to give to their partners without waiting to be asked first, and should avoid the mistake of assuming their partners to be happy giving and not asking for anything back. Women should be careful not to give a false impression to their partners of being happy when they are not, and if they begin to feel resentful they should gently reduce their giving, learn to ask for things back, and be sure to keep expressing lots of appreciation of their partners’ efforts so as to encourage them to give more. Men should try to listen lovingly and respectfully to women’s feelings, women should try to express their feelings in a loving and respectful manner. If men give, and women appreciate, both end up feeling happy.
naiset ajattelevat noin "minä annan ja mies saa..". Kannattaisi ajatella toisinpäin, mies antaa ja minä saan. Omasta päästä se kai tuokin on kiinni.
Minusta sinun kannattaa sanoa miehelle, että arvostaisit konkreettisia eleitä rakkaudenosoituksina. Älä sanele mitä toivot eleiden olevan. Saattaa olla, että mies osoittaa rakkauttaan minkä ehtii, mutta että sinun tulkintasi ei ole sama kuin hänen tarkoituksensa.
Ja sitten perut Cosmon tilauksen ja heität hevon kuuseen kaikki romanttiset komediat. Sinä tuskin olet Sandra Bullock ja kanssasi tuskin asuu Ben Affleck - miksi ihmeessä te siis toimisitte kuten he jossakin tusinapätkässä?
keitä on Sandra Bullock ja Ben Affleck?
Kurkkaa imdb:stä niin saat mittavan listan romanttista skeidaa.
on imdb? ja mistä se on lyhennys?
Oiskohan se internet movie database tjsp
oke, mutta minkä takia mä haluaisin kattoo romanttista skeidaa?
Jos olet nainen, niin paetaksesi arkea ja määritelläksesi tulevan suhteesi kriteerit.
Jos olet mies, niin
A) oppiaksesi mielistelemään high maintenance -kissoja
B) oppiaksesi tunnistamaan high maintenance -kissan ja välttämään suhteen moisen kanssa.
C) mielistelläksesi naistasi, joka haluaa katsoa romanttisen komedian.
ja tuo välttäminen kuulostaa ihan hyvältä vaihtoehdolta
Sandra Bullcock ja Ben Assflex!
muuttaa vaa itseään. Toisen käytökseen voi vaikuttaa vaan omalla käytöksellään. Mee peilin eteen ja kysy itseltäsi, oletko tosiaan tehnyt kaikkesi. Oleko sä ansainnut sen palvonnan?
Se on sama kuin yrittäisi aasin saada tuolilla istumaan.
Kiinnitä huomiota niihin tapoihin, joilla hän ottaa sinut huomioon. Älä niihin, joita hän ei käytä.
Vuodatuksesi on vastaus kysymykseesi. Olet aivan liian negatiivinen. Positiivisempi asenne saattaisi pitää miehen mielenkiintoa yllä pitempään. Tosin kyllästyminen ym. seikat aiheuttaa joka tapauksessa sen, että miehen mielenkiinto hiipuu pitemmällä aikavälillä.
kyse enemmän arkipäivän pienistä asioista, haluaisit tuntea että sinua huomioidaan?
Niin että toinen vaikkapa tiskaa puolestasi pyytämättä?
Halaa ohimennessään?
Huomioi sinusta mukavia asioita?
Minusta ne ainakin ovat tärkeämpiä.
Tosin sekin on mukavaa, jos toinen kaupassa käydessään tuo joskus mukanaan vaikkapa lempisuklaatani. Se kertoo, että on ajatellut minua, ja haluaa minua ilostuttaa.
Pieniä mukavia asioita.
...on jo noin laimeaa, niin kannattaa pistää selät vastakkain.
Kyllä sitä nyt vuoden verran pitäis mennä sellasessa kevyessä "pilvessä", vähintään.
Eihän sitä muuten ehdi rakastumaankaan ennen ku on alkuhuuma ohi
jo ennen 8 kk yhdessäoloa joten tässä sitten haaveillaan sinkkuudesta. Vuosi ja kk yhdessä argh
vaikuttaa ihan normi äijjältä, ja suhde on taantumassa arjelliseksi toiminnaksi, jossa mennään tasaisesti eteenpäin "kunnes kuolema erottaa". vikaa tai puutetta voi etsiä omasta ajatusmallistasi, ja kysyä eikö elämässäsi voisi olla muutakin kuin ajattelu miehesi motiiveista tai ajatuskuvioista. hommaa sellainen ajanviete tai harrastus joka saa sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi itsellesi. eivät miehet hae naista joka tekee ajattelunkin heidän puolestaan, tai esittävät äitihahmoa. miksi sinun tulisi saada palvontaa, olet vain ihminen ihmisten joukossa ja jos jatkat tuota suuntaa ajatteluissasi olet aika nopeaa sinkku markkinoilla. opettele arvostamaan itseäsi äläkä etsi arvostusta muiden ihmisten antamana. se ei ole kestävää.
ikävä kyllä monet ihmissuhteet nähneenä, naiset ovat olleet piirteiltään narsistisempia kuin miehet.
Kiitoksia kaikista kommenteista. Niistäkin, jotka kehoittavat kriittiseen itsetutkiskeluun. Kieltämättä "ongelmani" muistuttaa Venuksen ja Marsin asetelmaa; odotan että mies pyytettömästi osaisi antaa minulle sen mitä tarvitsen. Ja ehkä mies antaakin minulle erilaisia pieniä ja suuria asioita, vaikka ei juuri niitä mitä odotan. Mutta en sitä huomaa, en osaa olla kiitollinen ja arvostava. Eikä huomioivien eleiden pyytäminen tunnu sopivalta. Toinen on sellainen kuin on, minä olen tällainen, ja se pitäisi hyväksyä.
Onko lopulta kyse kehuista ja kukkasista. Kuitenkin, jos olisin rakastumisen huumassa, silloin en huomaisi puutteita toisessa, vaan iloitsisin jokaisesta hetkestä sellaisenaan. "Seurustelemme onnellisesti, suhteen alkuvaiheen huuma on käsillä." Ja silti: "...mutta nyt huomaan, että pienet asiat alkavat nakertaa tunteitani miestä kohtaan." Kiinnostukseni mieheen hiipuu - mutta ehkä se hiipuu siksi ettei välillämme olekaan tarpeeksi tunteita.
Mielenkiintoista millaisiin ajatuksiin tämä keskustelu on johtanut. Onko suhteet tosiaan näin heikoissa kantimissa nykyään? Kai sun kuitenki kannattais keskustella miehes kanssa ennen ku teet omia johtopäätöksiä suhteenne laadusta! Suomalainen mies ei ehkä puhu ja pussaa mutta voi silti rakastaa.
silti koskaan naisen tunteita? Olen kuvitellut, että ainakin alkuhuumassa mies tekee kaikkensa miellyttääkseen naista. No itse olen näköjään tehnyt emämunauksen, kun olen ollut aviossa 30 v. eikä kyllä alussakaan tullut kovin kummia huomionosoituksia. Mies kuitenkin väitti rakastavansa ja oli kaikin puolin kiltti eikä liikaa macho, joten kelpuutin sen. (On sellainen yhä.) Muista miehistä olin saanut paljon huonompia kokemuksia. Nuoriakin oltiin. Nyt tuntuukin siltä, että mies on tunneköyhä eikä ikinä ajattele minun parastani. En tarkoita kukkapuskia vaan vaikka tilannetta kun satun sairastumaan. Siitä on hänelle vaivaa ja minä huomaan sen. Kunpa edes joskus hän olisi edes hiukan huolissaan minusta. Mutta jos pitää hakea jalka paketissa oleva muija sairaalasta, pitää muijan järjestää ajankohta mieluiten sopivaksi tai tulla itse miten pääsee. Eikä äijän esteenä ole työ vaan kai laiskuus. Pitäisiköhän ottaa ero? Jos satun törmäämään uuteen kiinnostavaan ukkoon, se on sitten selvä tapaus...
Kovastikin, mutta sellaista mistä et saa tietoa, on vaikea muodostaa luotettavia ajatuksia, saatikka pyrkiä sitä jotain huomioimaan riittävällä tavalla.
Eikös toisen sairaus ole riittävä impulssi osoittaa myötätuntoa ja suorastaan tarjoutua auttamaan? Ettei muijaparan tarvitsisi suorastaan kerjätä tarpeellista apua ja vielä tuntea syyllisyyttä siitä ja sairauden miehelle aiheuttamasta vaivasta?!
siitä ei ole epäselvyyttä. Potkaise miestäsi sääreen ja kovaa, sen se ansaitsee.
Lähinnä vastasinkin vain ensimmäiseen lauseeseesi. Naiset ovat mystisiä otuksia jotka eivät aina muista kertoa tarpeistaan, vaan olettavat toisen ymmärtävän ne muutenkin. Vika on silloin siinä omituisessa otuksessa nimeltä mies. Ja samaa myös toisinpäin.
On tämä kyllä jotenkin surullista. Miten nainen ja mies ylipäänsä pystyvät elämään yhdessä, kun ajatukset ja tarpeet ovat niin erilaisia. Enemmän ongelmaa on kyllä miehissä, jotka eivät ole kehittyneet luolamiesajoilta samalle tasolle kuin naiset. Sen sijaan naiset ovat kehittyneet sietämään paljon puutteita miehiltä. Linnuilla kyllä koiraat hallitsevat soidintanssin, jos eivät osaa niin sitten suku sammuu siihen.
tanssin päälle pääsevät kikasauttamaan naarasta ja jatkavat taas omaa elämäänsä.. Romanttista =)
huomaat että kun mies on naaraan saanut saaliikseen ja metsästys on ohi niin mies alkaa elää omaa elämäänsä ja jättää sinut kuin paskan mäthäälle noin kuvainnollisesti. Älä haaskaa huomiotasi mieheen vaan tyysää se kylmästi sivuun. Kyllä se siitä tokenee taas ku muistaa että
et ole itsestäään selvyys vaan taistelun arvoinen. Mikäli ei vaiha se poju mieheen.
Miehelle pitää olla aikuinen nainen .
koira ja ole ikuinen vanhapiika, kaikki pääsevät helpommalla.