Onko lapsen kasvatus mennyt pilalle jos hän ei itse aikuisena tahdo hankkia lapsia?
Kasvatettu
väärin?
14634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen itse vapaehtoisesti lapseton nainen enkä osaa sanoa miksen halua lapsia. Ei vaan perhe-elämä kiinnosta.
"jos hän ei itse aikuisena tahdo hankkia lapsia" kertoo minun kohdallani siten, että olisin halunnut lapsia, mutta kotikasvatus sekä lapsuudessa että nuoruudessa meni pieleen, kun anopin ja vävyn välinen yhteistyö on tärkeämpi kuin puolisoiden välinen suhde vanhempieni mielestä. Siis "sen oikean" löytäminen venytettiin tarkoituksellisesti liian myöhäiseksi kotikasvatuksen osalta.
Toinen näkökulma on, että (nuori) ei kerta kaikkiaan halua lapsia, kuten nimim. Vela-nainen tekstistään päätellen. Tässä ei ole kasvatuksella mitään vaikutusta mielestäni. Päinvastoin vanhemmat kunnioittavat lapsensa ratkaisua.
Onhan niitä perheitä, joissa jotkut sisarukset haluavat lapsia ja toiset taas ei, joten ei se nyt aina lapsuudesta voi johtua haluaako itse aikanaan lapsia. Kuitenkin lapsuuden ympäristö ollut sama.
Enpä tiedä mistä vapaehtoinen lapsettomuus johtuu.
tulee mieleen jälkikasvu, käyn siskoni luona. Jolla kaksi alle 5 v. poikalasta" totesi siskoni aikanaan yhdelle uteliaalle miksi hänellä ei ole jälkikasvua.
Vanhemmat kohtelevat lapsiaan erilailla. Lapsen ja vanhemman suhde on yksilöllinen. Veljeni sai kaikki vapaudet ja häntä ylistettiin maasta taivaisiiin, minua pidettiin tiukassa lieassa ja haukuttiin ja parjattiin joka asiassa. No, meillä molemmilla sisaruksilla on nyt kuitenkin kaksi lasta, mutta ihan erilaiset elämät muuten.
Tiedän useitakin lapsettomia (vanhoja) yksilöitä, eikä yksikään ole perustellut elämänmuotoaan. Syyt voivat olla aika erilaisetkin. Joillakin vaikka ihan se, että maapallo on niin ylikansoitettu, ettei enempää ihmisiä tarvita. Jotkut eivät löydä kumppania, ja jotkut eivät tule yrityksistä huolimatta raskaaksi tai saavat aina kekskenmenoja.
Sanoisinpa vaan, että ei kuulu muille toisten lapsiasiat.
Itse en ole halunut lapsia, koska en ole halunut toistaa vanhempieni virheitä. Miksi jatkaa sukupolvien ketjua ja toistaa epämukavia lapsuuskokemuksia sukupolvi toisensa jälkeen? Luulin pitkään, että naiset tekevät lapsia pelkästä vallanhalusta. Onneksi vastaan on tullut yksi jos toinenkin selväpäinen äiti-ihminen, joka on korjannut lapsuudessani oppimia väärinkäsityksiä.
Eikös yleensä ihmiset ajattele niinpäin että osaavat kyllä itse kasvattaa lapsensa ja välttää vanhempiensa virheet. Mielestäni tuollainen ajattelu on aika itsekriittistä.
Naiset tekevät lapsia koska heillä on biologinen tarve siihen. En ymmärrä miksi minulla ei sellaista tarvetta ole. Minunkin mielestäni äityis on omistuksenhalua,mustasukkaisuutta ja vallanhimoa. Mutta, olen tavannut paljon fiksuja äitejä eli minunkin maailmankuvani on laajentunut tuosta.
Kyllä, itsekriittistä ja ihan siitä syystä, etten haksahda juuri tuohon harhaan, että kyllä minä sitten osaan paremmin kuin vanhempani.
Ei minullakaan ole ollut mitään biologista tarvetta omaan lapseen, joten lapsettomuus on sopinut minulle paremmin kuin hyvin.
Onko teille muille tullut vapaehtoisesta lapsettomuudesta ongelmia seurustelu/parisuhdeasioissa. Minua moni mies pitää "huonona naisena" kun en halua lapsia.
Edelliselle sanoisin että itsekriittisyys on ihan hyvä asia mutta olen aivan varma siitä ettet toistaisi vanhempiesi virheitä (mitä ne ikinä sitten ovatkaan) koska osaat välttää niitä. Ne joiden tulisi jättää lapset tekemättä eivät älyä omia virheitään, esim. päihteiden väärinkäyttäjät. Usein heillä on vielä useita lapsia. Oikeasti en voi ymmärtää sellaista touhua.
Vanhemmillani oli hienosyisempiä ongelmia kuin alkoholismi. Enemmäkin heillä oli ja on ongelmia empatian ja persoonallisuuden rajojen kanssa. Lapsena olin äitini persoonan jatke, erityisesti niissä asioissa, joita äitini ei sietänyt itsessään. En halunut toistaa samaa kaavaa omassa elämässäni, joten lapsettomuus oli ensimmäinen varokeino, joka mieleeni tuli.
Nykyään ehkä osaisin olla terve rajainen äiti lapselle ja olen hetkittäin miettinyt sijaisäitinä olemista, mutta nykyisessä elämäntilanteessani minulla ei ole mahdollisuuksia toimia sijaisäitinä. Minulla on siis hoivaviettiä, mutta en koe oman lapsen synnyttämistä ainoana kanavana purkaa tuota viettiä.
Itselläni ei ole ollut ongelmia vapaaehtoisesta lapsettomuudesta parisuhdeasioissa. En ole saanut kuulla olevani jotenkin huono tai epänormaali, koska en halua omia lapsia. Aviomieheni ei myöskään ole kovin innostunut lasten hankinnasta, joten olemme vallan tyytyväisiä pieneen perheeseemme, johon kuuluu kaksi aikuista ja muutamia hyvin hoivattuja kissoja.
Minä olen lähtenyt alkoholisti perheestä koulukiusattuna maailmalle ja paljon olen ilkeitä ihmisiä matkan varrella kohdannut, yksinäisyys varjostaa elämääni koska ystäviä en ole kohdannut vaan vain sekoboltseja...
Rahattomuus, työttömyys jne... lisäävät nuoren naisen taakkaa....
On melko epäromanttista ollut aina joutua hoitamaan kaikki asiat yksin, enko saa olla jo hento nainen,
miksi minun pitää tehdä kuin muuli miesmäisesti kaikki autonhuollosta muuttokuormien raahamiseen ja kodin nikkarointiin, olen montakertaa väsynyt olemaan monitoiminainen ja haluaisin jo pukea hameen päälleni ja tuudittaa tuhisevaa vauvan tuoksuista nyyttiä käsivarsillani,
siis ihan totta joskus suljen silmäni ja kuvittelen miten nuoruuteni olisi mennyt vauvan vaunuja työnnellessäni vaikka maailma on paha paikka ja itsekkin olen raskaita asioita kokenut..
Pelkään synnytystä, pelkään miten lapseni kestäisi maailman.
Ei. Se olisi ollut mielenkiintoisempi kysymys, että onko sellaisella vanhemmalla mennyt omassa kasvussaan jokin pieleen, kun kokee aikuisen lapsensa epäonnistuneeksi jos tämä ei lapsia halua.
Tuossa se ongelma kiteytyi!
Miten jotkut ihmiset määrittelee sitä miten pitää elää, ja kuka onnistuu, kuka ei. En osaa asioida tuollaisten ihmisten kanssa muuten kuin ylinäytellen. Nämä ihmiset tekevät itsestään aaseja kun eivät älyä nähdä edemmäs kuin miten on aivopesty ajattelemaan elämästä ja sen muka elämisestä oikein.
Tulee mieleen Trainspotting-ivahaiku:
choose life...
choose religion
choose a career
choose family
choose life....
On ja Ei. Itselläni oli tiukka kasvatus, mutta erittäin rakastavat vanhemmat. Ja sitä on vieläkin vaikka ikää on reilusti päälle 30.
Oma lapsettomuus-päätös juontaa juurensa yläaste-ikään ja ankaraan koulukiusaamiseen ja eristämiseen muista ikäisistäni, sekä tästä seuranneeseen vuosikymmenen pitkään masennusjaksoon. Päätin, etten itse saata yhtäkään uutta ihmiselämän alkua alttiiksi oman lajinsa henkiselle kiduttamiselle. Niin kova kokemus tämä kaikki oli. Miehelläni on samankaltainen historia, mikä on vahvistanut varmasti myös hänen päätöstään olla lisääntymättä.
Vaikka oma tarinani on surkea, tiedän silti monia pariskuntia, joilla on ollut hyvä kasvuympäristö, mutteivät silti halua lapsia. Lapsettomuus tuntuu omassa tuttavapiirissä olevan juuri kouluttautuneiden valinta. Juuri niiden, jotka näkevät yhteiskunnallisen vastuunsa laajemmin kuin tarkoituksena tehdä lisää veronmaksajia :)