Kaikille kesän 1944 tapahtumista kiinnostuneille harrastelijoille tiedoksi tuo Waldemar Erfurthin Sotapäiväkirja vuodelta 1944. Ammattilaiset toki tuntenee kirjan hyvinkin tarkkaan...
Siinä käydään aika tarkkaan läpi saksalaisten osuus Suomen sotatapahtumien kulussa, vaikkapa nyt Ribbentropin saapumisen tai aseavun suhteen. Ei tarvitse turvautua ties monennenko käden tietoihin. Se onko kirjan tiedot kuinka totta, onkin eri juttu. Toki WE vakuuttaa tehneensä muistiinpanot itseään varten. Lisäykset on selkeästi erillään alkuperäisistä merkinnöistä. Yllättävän monen kirjan tiedot taitaa olla peräisin juuri tästä kirjasta, jonka WE sanookin julkaisevansa (1944 osalta) juuri hyödyttääkseen Suomen sotahistorian tutkimusta.
Tapahtumat alkaavt 1.1.44 ja jatkuvat hänen poistumiseensa maasta 13.9.44 ja merkintöjä on eri pituisina lähes päivittäin.
Waldemar Erfurth Sotapäiväkirja vuodelta 1944. Wsoy 1954
Siinä käydään aika tarkkaan läpi saksalaisten osuus Suomen sotatapahtumien kulussa, vaikkapa nyt Ribbentropin saapumisen tai aseavun suhteen. Ei tarvitse turvautua ties monennenko käden tietoihin. Se onko kirjan tiedot kuinka totta, onkin eri juttu. Toki WE vakuuttaa tehneensä muistiinpanot itseään varten. Lisäykset on selkeästi erillään alkuperäisistä merkinnöistä. Yllättävän monen kirjan tiedot taitaa olla peräisin juuri tästä kirjasta, jonka WE sanookin julkaisevansa (1944 osalta) juuri hyödyttääkseen Suomen sotahistorian tutkimusta.
Tapahtumat alkaavt 1.1.44 ja jatkuvat hänen poistumiseensa maasta 13.9.44 ja merkintöjä on eri pituisina lähes päivittäin.
Waldemar Erfurth Sotapäiväkirja vuodelta 1944. Wsoy 1954
Vastaukset 23
Vanhimmat
Saksan suurlähettiläs Wipert v.Blücher on myös julkaissut muiselmansa. Blücher selvittää mm. tuon kuuluisan Hitlerin ukaasin (sähke) Saksan suurläheyysöön. Rytin oli mm. Hitleri määräyksestä pidettävä puhe radiossa.
"Sunnuntaina 25.6.1944 saapui Hitleriltä lähetystöön uusi määräys. Se oli kategorinen ja kuului seuraavasti: Suomen poliittisesta asemasta oli annettava varaukseton, täydellinen avoin selvitys. Jollei tuollaista selvitystä tapahtuisi, silloin Suomen tukeminen lakkaisi. Eihän ollut mitään tarkoitusta sillä että ainoakaan tykki tai ainoakaan panssarivaunu asetettaisiin sellaisen maan käytettäväksi jonka poliittinen asenne Saksaan oli epäselvä. Suomen täytyi antaa suhteestaan Saksaan täsmällinen, julkinen selvitys. Blücher meni iltapäivällä ulkoministerin luo ja tiedotti hänelle tämän käänteen. Hitlerille lähetettävän kirjeen lisäksi Hitler vaati että Tasavallan presidentin oli pidettävä radiopuhe Suomen kansalle. Radiopuheen ydinkohta oli: ”Suomi oli päättänyt käydä yhdessä Saksan kanssa ja aseveljeydessä sen kera sotaa Neuvosto-Venäjää vastaan. Sen avun jälkeen, jota Saksa on meille antanut taistelussamme bolsevismia vastaan, on Suomen itsestään selvä velvollisuus laskea aseensa vasta sitten kun siitä on olemassa yksimielisyys Saksan valtakunnan kanssa.”
Myös Talvisodan rauhan muodostumista Blücher käsittelee kirjassaan.
Blücherin teoksista Suomen kohtalonaikoja -kirjaa löytyy hyvin divareista.
Wipert von Blücherin teoksia suomennettuna:
Wipert von Blücher: Suomen kohtalonaikoja. Muistelmia vuosilta 1935–1944, suomentaja Lauri Hirvensalo
Wsoy, 1950, 429 s., 1. painos
Todellinen diplomaatti. Esseitä ja aforismeja, Wipert von Blücher, 1953, WSOY
Erfurtin kirjoja on suomennettuna kolme ja tuo Sotapäiväkirja vuodelta 1944 on harvinaisempi divareissa, mutta löytyy kyllä.
Erfurth Waldemar Suomi sodan myrskyssä 1941- 1944
Wsoy, 1951, 294 s., 1. painos
Erfurth Waldemar Muurmannin radan ongelma
WSOY, 1952, 61 s., 1. painos
Erfurth Waldemar Sotapäiväkirja vuodelta 1944
Wsoy, 1954, 292 s., 1. painos
Johan Bäckman kirjoittaa teoksessaan Pronssisoturi (2008):
"Kuuluisassa viimeisessä kirjeessään Hitlerille Mannerheim kehui suomalaisten ja saksalaisten sotilaiden suhteita sydämellisiksi. Marski pelkäsi joutuvansa hirteen hienon elämänsä päätteeksi. Siksi hän keksi jankuttaa erillissodasta ja rakentaa itsestään kuvan Pietarin pelastajana. Saksalaiset eivät unohtaneet aseveljiään välirikon jälkeenkään. Viimeinen palvelus taisi olla natsien entisen Helsingin-lähettilään Wipert von Blücherin muistelmakirja Suomen kohtalonaikoja (1950), jonka mukaan Suomi oli ”ajopuu”. Natsilähettiläs maksoi näin takaisin jo 1939 saamansa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin. Hänen Suomea kohtaan tuntemastaan arvostuksesta kertoo, että prenikka palautettiin Suomeen haltijan kuoltua 1963.
Tämä itsensä fyyrerin täysivaltaiselta edustajalta saatu ns. ajopuuteoria antoi suomalaisille alibin irtisanoutua kansanmurhistaan, mikäli puolustus-, erillis- ja jatkosotateesit pettäisivät. Ajopuuteoriaa ei voitu myydä suomalaisille fyyrerin viimeisenä tervehdyksenä, joten se piti laittaa jonkun suomalaisen nimiin. Suomen niin sanottu historiankirjoitus peitteleekin asiaa taitavasti väittämällä ajopuuteoriaa Arvi Korhosen, pääesikunnan tiedusteluosaston entisen päällikön keksinnöksi. Samainen Korhonen oli julkaissut vuonna 1948 Yhdysvalloissa kirjasen, jossa puolusteltiin Suomen valintoja ja väitettiin maan olleen demokraattinen."
Bäckmanin lainaaminen on lannan levittämistä.
" Suomen niin sanottu historiankirjoitus peitteleekin asiaa taitavasti väittämällä ajopuuteoriaa Arvi Korhosen, pääesikunnan tiedusteluosaston entisen päällikön keksinnöksi. "
Suomi valitsi Saksan ja sillä siisti. Enemmän ihmetystä varmaankin olisi aiheuttanut, jos olisimmekin valinneet Neuvostoliiton - Saksan sijaan. Kahdesta valinnasta - perkeleen ja saatanan väliltä kun kerran oli valittava, valitsimme saatanan. Näin se on nähtävä. Vai eikö selitykseni kelppaa? Lopputuos, ei niin huonokaan.
Eino Jutikkala laskee KOSKIVENEELLÄÄN taivaallisia jokitaipaleita yhdessä sen eversti K. J. Mikolan kanssa.
Koskiveneen nimi on tietysti Suomi ja se menee läpi koskien ja karikoiden ihan eri malliin sutjakkaasti ja pienin kolhuin kuin Arvi Korhosen pökkelö ja kömpelö AJOPUU, joka sekin oli lainatavaraa Saksasta!
Ajopuuteoria oli jo muuttunut uppotukiksi kunnes Jutikkala ja eversti K. J. Mikola lanseerasivat Koskiveveen sodan virran kuohuihin...
http://yliopistolehti.helsinki.fi/1995_19/ylart.htm#a5
Ajopuuteorian kaksi käytäntöä
ILKKA HERLIN
Päämajan tiedusteluosastobn päällikkö. Saattoi kyllä palvella toimistoupseerina.
A. Korhonen jalosti kirjan verran noita Saksan sodanaikaisen Suomen suurlähettilään sanoja Suomen tempautumisesta sotaan kuten vuolas virta tempaa ajopuun.
http://yliopistolehti.helsinki.fi/1995_19/ylart.htm#a5
"Niinpä Korhosen oli ryhdyttävä hankkimaan Suomelle ymmärtämystä. Syntyi tutkimus Barbarossa-suunnitelma ja Suomi. Jatkosodan synty. Sitä on pidetty ajopuuteorian peruseepoksena, koska Korhonen siinä lainasi Saksan sodanaikaisen Suomen suurlähettilään sanoja Suomen tempautumisesta sotaan kuten vuolas virta tempaa ajopuun. Keskustelussa asia kuitenkin yksinkertaistui melkoisesti. Ruvettiin ajattelemaan, että Suomella ei ollut vaihtoehtoja, oli vain yksi tie. Historianfilosofiansa perusteella Korhonen ei kuitenkaan voinut ajatella näin. Se olisi tarkoittanut sitä, että Suomi ei olisi silloin eikä myöhemminkään ollut itsenäinen valtio, vaan jonkin suuremman yksikön kuihtuva osanen."
" Ajopuuteoria oli jo muuttunut uppotukiksi kunnes Jutikkala ja eversti K. J. Mikola lanseerasivat Koskiveveen sodan virran kuohuihin..."
Ajopuuteoria pitää sisällään sen mahdollisuuden, että Suomi olisi voinut valitakkin Neuvostoliiton Saksan sijaan. Suomi taas valitsi ehdoin tahdoin ja luonnollisesti Saksan. Jos tällä järjellä näin jälkiviisaasti asiaa pohtii, niin eipä valinnasta voi lähteä sen aikaisia päättäjiämme syyttelemään. Asian sisäistäminen vaatii toki pientä historian kertausta, jos sattuu niin ettei asiat muuten aukene.
Mieluummin aatelisarvon omaava älykäs saksalainen mies kuten Wipert von Blücher kuin "Pravdan" toimittaja Molotov.
Pravda tarkoittaa totuutta joka on venäläiselle täysin vieras käsite.
Ohto Manninen
http://www.venajaseura.com/historiaseminaari.htm
Ajopuu-keskustelu
Suomen sodanaikaista ulkopolitiikkaa koskevan tutkijoiden keskustelun avaajia olivat, saksalaisen aineiston pohjalta, C. Leonard LUNDIN (1957), Anthony UPTON ja Hans Peter KROSBY. Vastapoolina oli suomalainen historianprofessori ja tiedustelumajuri Arvi KORHONEN (Barbarossa-suunnitelma ja Suomi, 1961). Saksalaisen diplomaatti Wipert von Blücher oli kuvannut Suomen kohtaloa sanomalla, että Suomi oli ollut kuin ajopuu kuohuvassa koskessa, ja Korhosen kirjan jälkeen syntyi julkisuudessa ns. "ajopuukeskustelu". Siitä pitäen nuoret historiantutkijat 1990-luvulle asti kukin vuorollaan määrittelivät sen mitä ajopuu-teoria merkitsi ja kumosivat sitten tuon teorian. Toisaalta ajelehtimisen sijaan kehitettiin uusia määritelmiä. K.J. MIKOLAn ja Eino JUTIKKALAn paltamo- eli koskivene-teoria lähti siitä, että Suomen hallitus oli ahtaissa rajoissa pystynyt ohjailemaan venettään koskessa. Mauno JOKIPII kokosi 1970-luvulla perusteellisella työllä perusteellisen kuvan (Jatkosodan synty) Saksan ja Suomen yhteisistä sotavalmistelluista 1940-1941.
Huomattakoon, että Krosbyn Suomen valinta 1941-teoksessa (1967) oli saksalaisia asiakirjoja englannintaessa tai suomennettaessa tapahtunut paljon virheitä, mikä vaikutti tulkintaankin. Silti Suomessa 1960/70-luvuilla käytiin keskustelu näiden käännösten pohjalta. Käytettävissä oli lähinnä saksalaisia asiakirjoja ja sillä oli vaikutuksensa. Tyypillinen esimerkki on, että saksalaisten suomalaisten kanssa pidettyä kokousta varten laatima muistio selitettiin kokouksen tulokseksi. Suomalaisten vastaavat asiakirjat puuttuivat. Osa oli arkaluontoisiksi katsottuina hävitetty tai kätketty. Kuulustelutuloksia taas ei oikein voitu ottaa sataprosenttisesti. Vasta paljon myöhemmin, 1970-luvulla, tuli julkisuuteen asiaa suomalaiselta kannalta valaisevia asiakirjoja. Silloin voitiin todeta, että Arvi Korhonen oli jo käyttänyt niitä, mutta ei ollut saanut tehdä niihin viittaavia lähdeviitteitä.
" Vasta paljon myöhemmin, 1970-luvulla, tuli julkisuuteen asiaa suomalaiselta kannalta valaisevia asiakirjoja. Silloin voitiin todeta, että Arvi Korhonen oli jo käyttänyt niitä, mutta ei ollut saanut tehdä niihin viittaavia lähdeviitteitä. "
Kaukopartiomies Juvonen oli Naton tehtävissä sotien jälkeen reissunpäällä Neuvostoliiton puolella Lapin erämailla. Juvonen jätti käyntipaikalleen lappusen venäläisille "Juvonen kävi täällä".
Waldemar Erfurth: Suomi sodan myrskyssä 1941-1944. Se on julkaistu jo 1951 suomeksi.
Erfurth suhtautuu ihaillen Suomeen ja erityisesti Mannerheimiin.
Wipert von Blücher toimi Saksan suurlähettiläänä Suomessa vuodesta 1935 alkaen vuoteen 1945. Hänestä on tehnyt vaikuttavan tutkimuksen Michael Jonas - Kolmannen valtakunnan lähettiläs. Wipert von Blücher ja Suomi, (alkup. Wipert von Blücher und Finnland. Jokisipilän korvalliset ovat kuumottaneet tulipunaisina Michaelin tutkimuksen julkaisun jälkeen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9814551
Erfurth piti päämajan tapahtumista tarkkaa päiväkirjaa, jota kertyi kolmelta vuodelta 1 081 sivua. Päiväkirjaa säilytetään Kansallisarkistossa. Erfurth julkaisi vuonna 1954 päiväkirjan loppuosan suomeksi nimellä Sotapäiväkirja vuodelta 1944.
Kirja on jo vuosikymmeniä sitten myyty loppuun, mutta nyt siitä on otettu uusi painos.
"Se on yhä ajankohtainen, ehkä paras kertomus Suomen päämajan toiminnasta jatkosodan ratkaisuvaiheessa", arvioi kirjan toimittaja, tohtoriPekka Visuri esipuheessa.
PÄIVÄKIRJASSA on varsin tarkka, peräti 160 sivun mittainen kuvaus kesän 1944 tapahtumista. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä Erfurth välitti Mannerheimille Adolf Hitlerin raivostuneen kirjeen, jossa Hitler moitti suomalaisia rauhantunnusteluista Neuvostoliiton kanssa.
Vaikka rauhantunnustelut olivat epäonnistuneet, Hitler oli kostoksi kieltänyt asetoimitukset Suomeen. Hitler vaati Suomea pysymään Saksan rinnalla. "Ken ei voita, se tuhoutuu ja häviää maan pinnalta", hän muistutti.
Kirje varjosti marsalkan syntymäpäivän viettoa. Hermostunut Mannerheim kyseli Erfurthilta, mitä pitäisi tehdä. Marsalkka myönsi, että Suomi häviää sodan, jos Saksa ei anna aseapua.
Keskustelun jälkeen Erfurth tapasi lounaalla myös presidentti Risto Rytin.
Kenraali oli sijoitettu pöydässä arvokkaalle paikalle, presidentin viereen ja vastapäätä marsalkkaa. Ryti, pääministeri Edvin Linkomies ja puolustusministeri Rudolf Walden olivat tulleet Mikkeliin onnittelemaan Mannerheimia.
KIRJAA lukiessa täytyy välillä nipistellä itseään ja kysyä: Voiko tämä olla totta?
Erfurthille kerrottiin pienimmätkin Suomen valtiolliset salaisuudet. Hän oli paremmin perillä Suomen poliittisesta ja sotilaallisesta tilanteesta kuin suurin osa ministereistä, kansanedustajista nyt puhumattakaan. Erfurthilla oli Mikkelissä oma esikunta ja radioasema. Hän lähetti päivittäin raportin Hitlerin päämajaan ja sai sieltä ohjeita.
Kirjan toimittaja Pekka Visuri arvioikin, että "saksalaisen kenraalin rooli yhteydenpidossa kohosi keskeiseksi samalla kun maiden ulkoministeriöiden suhteet olivat lähes jäissä".
Suomen ja Saksan ulkoministeriöiden yhteydenpito oli vaikeutunut sen jälkeen, kun saksalaisille oli paljastunut, että Suomi oli vaivihkaa neuvotellut talvella 1944 aselevosta Neuvostoliiton kanssa.
Erfurthin merkitys kasvoi entisestään, kun Neuvostoliitto aloitti 9. kesäkuuta suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella. Mannerheim pyysi häntä välittämään avunpyynnön Hitlerille, ja Erfurth myös huolehti aseavun järjestämisestä.
Ulkoministeri Joachim von Ribbentrop puolestaan kiristi Suomelta lupausta pysyä Saksan rinnalla. Presidentti Ryti ei voinut muuta kuin kesäkuun lopulla sitoutua siihen, että yhteistyö Saksan kanssa jatkuisi.
RYTI kuitenkin erosi elokuun alussa, ja eduskunta valitsi Mannerheimin presidentiksi. Samana päivänä Erfurth täytti 65 vuotta. Päämajan kenraalit järjestivät Mikkelissä juhlan, ja marsalkka muisti päivänsankaria lämpimällä sähkeellä.
"Iloitsin siitä, että marsalkka ei ollut unohtanut minua huolimatta omasta suuresta päivästään", Erfurth kiitteli.
Pian tämän jälkeen Erfurth kuitenkin ennusti, että Mannerheim mitätöisi Rytin Saksalle antaman sitoumuksen. Erfurth oli oppinut tuntemaan suomalaiset poliitikot niin hyvin, että hän aavisti Suomen pyrkivän nopeasti erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa.
Lauantaina 2. syyskuuta Erfurth oli illallisella Helsingin Seurahuoneella, kun hänelle tuotiin Mannerheimin kirje Hitlerille. Mannerheim ilmoitti Suomen katkaisevan yhteistyön Saksan kanssa. Erfurthin piti välittää kirje Hitlerille.
Lopussa Erfurth kuvaa viimeistä tapaamista Mannerheimin kanssa. He söivät lounaan Tamminiemessä 5. syyskuuta 1944. Kaatosateesta huolimatta Mannerheim seurasi ulos hyvästelemään ystäväänsä.
Erfurth kirjoitti: "Erosimme toisistamme sydämellisen ja liikuttuneen tunnelman vallassa."
Marsalkka lähetti vielä Erfurthille muistoksi valokuvansa. Kenraali lähti Suomesta 13. syyskuuta ja päätti päiväkirjansa ylevästi: "Tiemme eroavat nyt, mutta ystävyytemme jatkuu!"
Waldemar Erfurth. Sotapäiväkirja vuodelta 1944. Toimittanut Pekka Visuri. Suomentanut Eino E. Suolahti. Docendo 2014. 343 s.
Viikonloppuna HS aloittaa juttusarjan, joka kertoo miten sotakesä Suomessa koettiin.
Saksa piti Suomea pihdeissään kesällä 1944
http://www.hs.fi/paivanlehti/kotimaa/Saksa piti Suomea pihdeissään kesällä 1944/a1401772064368
mitähän kaikkea kenraali talvela rukoili hitlerin kuvan edessä ja olikoha ihan kontillaan.
tyypin idioottimaisuudesta kertoo se että hänen ollessa saksassa hänen sanomisesta nousi kohu ja hän oli erittäin epäsuosittu saksassa.
erfurth sai panoksellaan tuotua talvelan hyvät puolet esiin saksan pääesikunnan herroille.
olikohan tämä erfurth ihan täysissä järjissään kun hän niin kovin ylistää suomen kansaa ja suomen vieraan varaisuuttä.
vai halusko tyyppi vain osoittaa että ei ollut natsi.
sen verran kovaa hän ylistää suomea ja suomen armeija ja suorastaan nuolee mannerheimia.
niinolikos mannerheim hom.. entä erfurth, ehkä totuudellista tutkimusta ei ole tehty. ehkä olivat kavereja suklaan merkeissä.
Kenraali Erfurthin muistelmat osoittavat kiistatta Suomen ja Saksan sotilaallisen yhteistyön todella tiivistä vuonna 1941.Olimme täysin natsi-Saksan käskyvallan alla.
Lainaappa esimerkkejä Erfuthin muistiinpanoista meille luettavaksi, jotka osoittavat sen "käskyvallan".
"Kenraali Erfurthin muistelmat osoittavat kiistatta Suomen ja Saksan sotilaallisen yhteistyön todella tiivistä vuonna 1941.Olimme täysin natsi-Saksan käskyvallan alla."
Saksan turvallisuuspoliisi vaati neuvostoliittolaisten vangien luovuttamista saksalaisille ja näin tehtiin yli 500 neuvostoliittolaista sotavankia luovutettiin ,jotka sitten saksalaiset tappoivat.Että tämmöistä käskyvaltaa!
Mikä päivä ja vuosi? Lainaa reilusti Erfuthia vaan! Nyt taisit jäädä kiinni valheesta. Erfuthin muistiinpanoista on muuten nyt kysymys. Lainaan sinua edelleen. Höpötä sitten muuta, mutta vastaa kysymykseeni. Kuinka Erfurthin muistiinpanot osoittavat (kiistatta) väitteesi todenperäisyyden?
"Kenraali Erfurthin muistelmat osoittavat kiistatta Suomen ja Saksan sotilaallisen yhteistyön todella tiivistä vuonna 1941.Olimme täysin natsi-Saksan käskyvallan alla."
Suomella oli noin 60 000 neuvostosotavankia. Vain pieni määrä siitä luovutettiin Lapissa saksalaisille.
Paljon enemmän luovuttivat jenkit saksalaisia ja entisiä venäläisiä vankeja NL:lle. Kaikki katosivat.
Katso MOT uudelleen!En ala luetella päiviä ,vuosia.Näin kumminkin tapahtui.