Tässä yksi ajatuskuvio. Lähtökohtana se, että ne joista voisin tai olen kiinnostunut, jotka olisivat ihmisenä kiinnostavia ( ulkonäkö tai kroppa tai menestyminen on eri asia) ovat tähän mennessä olleet varattuja, ulkomaalaisia, sukupolvea itseä vanhempia tai nuorempia tai jotenkin muuten saavuttamattomissa olevia tai sitten vain ihmisiä, joita minä en kiinnosta tippaakaan millään tavalla.
Ajatellaan, että ei haittaa.. On lisää miehiä, paljon. Ne jotka jäävät jäljelle, eivät kiinnosta minua. Koska suurin osa heistä on aivan tavallisia, mukavia hyviä perusmiehiä, joita menee viisitoista tusinaan, voidaan yleistäen vetää se johtopäätös, että en minä ole kiinnostunut miehistä ollenkaan, koska suurin osa miehistä yksityiskohtiin menemättä eivät kiinnosta minua. Ehkä joistakin, mutta miehet (jos ymmärretään tietynlaisena yläkäsitteenä) perusnormaalina ihmisolentona eivät ole kiinnostavia.
Onko joku muu yhtäkkiä tajunnut, ettei olekaan kiinnostunut miehistä tai naisista, että joistakin yksilöistä ehkä, mutta ei muuten. Ja ylipäätään suurin osa vastakkaisen sukupuolen ihmisistä ei merkitse mitään. Ja että olisikin sinkku siksi, että itse asiassa ei kiinnostu. Ja onko joku sukupuolisuuden ilmiö se, että miehellä ei kiinnosta naiset tai naisella ei kiinnosta miehet ilman mitään omasta sukupuolesta kiinnostumista. Voiko normaali terve heteroihminen väittää, että ei vain kiinnosta miehet tai naiset? Ja silti haluta suhteen?
Ajatellaan, että ei haittaa.. On lisää miehiä, paljon. Ne jotka jäävät jäljelle, eivät kiinnosta minua. Koska suurin osa heistä on aivan tavallisia, mukavia hyviä perusmiehiä, joita menee viisitoista tusinaan, voidaan yleistäen vetää se johtopäätös, että en minä ole kiinnostunut miehistä ollenkaan, koska suurin osa miehistä yksityiskohtiin menemättä eivät kiinnosta minua. Ehkä joistakin, mutta miehet (jos ymmärretään tietynlaisena yläkäsitteenä) perusnormaalina ihmisolentona eivät ole kiinnostavia.
Onko joku muu yhtäkkiä tajunnut, ettei olekaan kiinnostunut miehistä tai naisista, että joistakin yksilöistä ehkä, mutta ei muuten. Ja ylipäätään suurin osa vastakkaisen sukupuolen ihmisistä ei merkitse mitään. Ja että olisikin sinkku siksi, että itse asiassa ei kiinnostu. Ja onko joku sukupuolisuuden ilmiö se, että miehellä ei kiinnosta naiset tai naisella ei kiinnosta miehet ilman mitään omasta sukupuolesta kiinnostumista. Voiko normaali terve heteroihminen väittää, että ei vain kiinnosta miehet tai naiset? Ja silti haluta suhteen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä asia on juuri noin. Eivät ihmiset todellakaan ole kiinnostuneita toisesta sukupuolesta sinänsä vaan ainoastaan määrätyistä yksilöistä. Juuri siksi on hullua jaella sellaisia ohjeita, että "tyydy omantasoiseesi seuraan" jne. Suurin osa miehistä on naisille ja naisista miehille lähes pelkkää ilmaa. Sitä ei vain tule ajatelleeksi, mutta jokainen voi miettiä, ajatteleeko ikinä satunnaisia kadulla vastaan tulevia ihmisiä potentiaalisina kumppaneina. Ei varmaankaan, koska se onko joku mies tai nainen, ei sinänsä merkitse yhtään mitään.
Mielestäni on vielä niin, että iskutilaisuuksissa naisten luonteeseen on todella vaikeaa tutustua. Naiset nyt edellyttävät mieheltä jonkinlaista "roolinvetämistä" iskutilanteessa ja sitä kautta muka saavat kuvan miehen luonteesta, ja tavallaan saavatkin ainakin jos osaavat suodattaa mikä on aitoa ja mikä saattaa olla esittämistä. Ja se että mies yleensä tulee juttelemaan kertoo ehkä jotain rohkeudesta, itseluottamuksesta, aloitekyvystä ja sosiaalisuudesta. Mutta koska naiselta ei edellytetä mitään muuta kuin laitettua ulkonäköä ja paikallaan istumista ja auttavia keskustelutaitoja, niin ei-niin-sosiaalisen miehen on ihan hiton hankala valita naista luonteen perusteella. Kyllähän siinä keskustellessa jonkun kuvan luonteesta saa, mutta käy nyt haastattelemassa 50 naista illan aikana valkataksesi heistä sen jolla on kivoin luonne. Sitten naiset ihmettelee kun miehiä kiinnostaa vain ulkonäkö. Suomalaiset naiset ovat seipäännielleitä jäykkiksiä. Miehet ovat muutenkin yleensä persoonallisempia kuin naiset, jotka eivät uskalla olla omia itsejään. Välillä olen harkinnut homoksi ryhtymistä, vaikkei minulla siihen erityisiä taipumuksia olekaan.
Selittäkää joku minulle tähänväliin miksi sitten miehen "joka ei ole kiinnostava" kyrpä kuitenkin kiinnostaa. Ajatellaan tilannetta että lopuksi tulee sitten se mies vastaan josta olette kiinnostuneita ja joihin teillä olisi mahdollisuus vaan se mies ei kelpuutakaan teitä koska saa tietää teidän olevan lunttuja.
Se ei mene ihan noin. Moni suhde saa varmasti alkunsa kun toinen "tuntuu" kiinnostavalta. Saattaa mennä pitkäkin aika ennen kuin huomataan ettei tämä ollutkaan se loppuikäinen kumppani. Rakkauskin voi sammua.
Toinen juttu että kaikki miehet eivät ole sitä mieltä että vain neitsyt olisi se oikea suhteeseen mutta tästä ei nyt sen enempää.