Harmittaa, kun poikaystävä pitää kuvannollisesti tunnetasolla jalkaa ovenvälissä. Muuten on ihana ja hellä ja uskollinen jne. mutta jotenkin myös kylmä eikä halua tunnetasolla syventää suhdetta vaan mentaliteetti on, että "mähän voisin lähteä tästä ihan koska vaan, mutta en mä nyt just ole lähdössä". Ei voi olla rauhallisella ja turvallisella mielellä ja antaa itsensä levätä suhteessa, jossa koko ajan taka-alalla pelkää toisen voivan häipyä, jos sattuu sille päälle. Muutenkin haluaa edetä vain "fiiliksellä".
Rakastan sitä, mutta tämä juttu syö tunnepuolella. Ymmärtäisikö joku, mitä yritän sanoa ja olisiko jotain kivaa vinkkiä tai ymmärrystä lisäävää kommenttia jollakulla viisaalla?
Rakastan sitä, mutta tämä juttu syö tunnepuolella. Ymmärtäisikö joku, mitä yritän sanoa ja olisiko jotain kivaa vinkkiä tai ymmärrystä lisäävää kommenttia jollakulla viisaalla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Ei voi olla rauhallisella ja turvallisella mielellä ja antaa itsensä levätä suhteessa, jossa koko ajan taka-alalla pelkää toisen voivan häipyä, jos sattuu sille päälle."
Niinpä. Kannattaako sellaisessa suhteessa olla, jossa ei tunnu hyvältä? Miten kauan olette olleet yhdessä? Kerroit rakastavasi poikaystävääsi. Onko hän sanonut rakastavansa sinua? Mitä SINÄ saat suhteesta, jossa ei ole hyvä olla, kun koko ajan nakertaa ahdistus ja pelko jätetyksi tulemisesta? Ymmärrän, että läheisyys ja hellyys ja oma rakastumisen tunne tuntuu hyvältä, mutta hyvä ja toimiva suhde antaa myös mielenrauhaa ja onnellisuutta, ei epämääräistä ahdistusta. Poikaystäväsi tekee todella väärin sinua kohtaan. Ikävä kyllä kuulostaa, että vaikka hän onkin uskollista laatua, hän ei ole sulkenut silmiään muiltakaan vaihtoehdoilta :( En nyt suoraan sano tämän palstan mantraa "Jätä se!". Sen sijaan hieman julmahkosti kuitenkin totean, että älä sinäkään sulje silmiäsi vielä muilta vaihtoehdoilta.
Yhdessä ollaan oltu nyt puolitoista vuotta, etäsuhde viikonloppuisin.
Kyllä, on sanonut rakastavansa ja jos joskus toivon, että sanoisi sen kuuluisan toisenkin kerran niin kysyy, enkö sitten tiedä sitä. Tiedänkin, että rakastaa, mutta jotenkin sille tuntuu olevan mahdollista rakastaa ja häilyä oventuntumassa yhtä aikaa kai..hmm..
Olen samaa mieltä, että tuo on minua kohtaan väärin. Koen, että hän ajattelee, ettei voi tietää mitä tulevaisuudessa haluaa jne. ja ehkä arkuuttaankin tekee tuota?
En halua jättää häntä, en tuosta syystä enkä muutenkaan. Se on mun sydämeni halunnut vimmatusti, pitäköön siis sen myös. :)
Pidän poikaystävästäni paljon, mutta en voisi vielä sanoa että rakastan. En tiedä onko meillä yhteistä tulevaisuutta. Minullakin on tavallaan jalka ovenvälissä, mutta haluan silti olla hänen kanssaan juuri nyt. Toivon että ajan myötä tunteeni voimistuvat - tai sitten ne heikkenevät. Tässä tilanteessa ei voi eikä kannata odottaa suuria lupauksia.
David DeAngelo tiivisti asian hyvin: miehen pitää olla naiselle aina hieman arvaamaton.
Vain epävarmuudessa pitämällä pystyy naisen kiinnostus tehokkaasti yllä. Voi kun osaisin itsekin tuon, mutta ei.
Tämän tämä mies osaa tosiaankin. Osittain väittäisinkin, että juuri tuosta on kyse ;)