Usein kuulee sanottavan, että suhteessa on jotain vialla, jos toinen pettää. Onkohan se ihan näinkään. Jonkun verran elmää nähneenä väittäisin, että voi tulla sellaisia hetkiä eteen, että oman suhteen hienous ei koko ajan mielessä olekaan. Tarkoitan, että näitä asioita ei aina voi laittaa ikäänkuin samalle vaa-alle. Toinen puntiksi oikealle, toinen vasemmalle puolelle.
Minusta se on täysin mahdollista, että pettämistä tapahtuu suhteissa, joissa kaikki on kunnossa. Sitäkin vierastan, että pettämisellä syyllistetään se suhteen toinen osapuoli. Kun asiat eivät ole suhteessa kunnossa, niin molempien vikahan sen pitäisi olla. Aina ei minutsa kuitenkaan niin ole.
Mitä mieltä olette?
Minusta se on täysin mahdollista, että pettämistä tapahtuu suhteissa, joissa kaikki on kunnossa. Sitäkin vierastan, että pettämisellä syyllistetään se suhteen toinen osapuoli. Kun asiat eivät ole suhteessa kunnossa, niin molempien vikahan sen pitäisi olla. Aina ei minutsa kuitenkaan niin ole.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Mun pettävä miesystäväni valitteli myös parisuhdettaan. Kun olin sitä muutaman viikon kuunnellut, totesin sille, ettei sillä ole mitään valitettavaa. Se ei ymmärtänyt, kuinka hyvin sen asiat oli. Kun hoin sitä sille useamman kuukauden, näytti siltä että tilanne kotona alkoi parantua.
Jotkut eivät vaan ole koskaan tyytyväisiä. Aina pitäisi saada enemmän ja enemmän, mikään ei riitä.
Vaimo ei halua ryhmäseksiä - haetaan se seksiseura muualta.
Vaimo ei halua kuin pari kertaa kuussa - haetaan seksiseura muualta.
Vaimo ei ota huomioon yhteisissä asioissa - no ei kai kun toinen on aina huoraamassa kun pitäisi päättää niistä yhteisistä asioista.
jne...
Joillekin ihmisille pettäminen on oman egon pönkittämistä. On niin hienoa, kun saa tai on haluttu. Vakisuhde voi silti olla ihan kunnossa eikä kumppanissa pienintä vikaa.
Olen ihan samaa mieltä aloittajan kanssa. Omassa parisuhteessa ei välttämättä ole merkittävää vikaa, vaikka vieraissa käydään. Kyllähän tästä kertoo jo sekin, kuinka jotkut pettäjät menevät aivan paniikkiin, kun kärähtävät tekosistaan ja suorastaan anelevat kumppaniltaan, ettei tämä ottaisi eroa. Mielummin kyse on juuri siitä, että jotkut ihmiset eivät ole mihinkään tyytyväisiä eivätkä osaa arvostaa sitä hyvää mitä heillä on, ennen kuin menettävät sen. Myös seikkailunhalu ja vaihtelunhalu ajavat ihmisiä syrjähyppyihin. Ei siihen sen kummempaa tarvita. Loppujen lopuksi on kyse ihmisestä ja hänen arvomaailmastaan, eikä välttämättä parisuhteen laadusta.
Varmasti on toisinaan myös niin, että juuri huono parisuhde ajaa pettämään, mutta toisaalta tämä ei tosiaankaan päde kaikkiin. Jotkut ihmiset vaan ovat sellaisia, että pettävät aina ja kaikkia. Ja valitettavasti niin pettäjä kuin kolmaskin osapuoli usein käyttävät tätä parisuhteen "huonoutta" verukkeena, jolla rauhoittavat omaatuntoaan. Sillä saadaan ikäänkuin syy pettämisestä vieritettyä petetyn niskoille.
Täällä ei valitettavasti koskaan huomioida, että tämä kakkonen tulee usein yhtälailla petetyksi kuin ykkönenkin. En usko, että kukaan ihan kylmän rauhallisesti lähtee suhteeseen varatun miehen kanssa. Nämä varatut kertovat olevansa vapaita, eroamassa tai asuvansa vain muuten ex-vaimonsa kanssa. Tai jotain muuta. Ihmiset haluavat kuitenkin uskoa, että toisen sanaan voi luottaa. Usein totuus paljastuu vasta paljon myöhemmin.
Väitän, että harvassa ovat ne kakkoset, jotka tieten tahtoen ovat väkisin vieneet miehen. Mies valehtelee, ja kun totuus paljastuu, naiset ovat jo koukussa.
Toi pettäminen sattuu ihan vi**sti. Ihan kuin sitä vaimoakin, kun pettäjä jää kiinni.
Tuokin on ihan totta. Usein pettäjät valehtelevat yhtä paljon kumppanilleen kuin sille kolmannelle osapuolelle. Nämä ovat juuri niitä pettäjiä, jotka haluavat sekä syödä että säästää kakun. Monesti kolmannelle osapuolelle saattaa olla järkytys kuulla myöhemmin totuus petetyltä osapuolelta.
Kyllä mieheni kakkonen ihan tietoisena oli suhteessa. Kokoajan oli tiennyt mieheni perheestä. Tämä kakkonen halusi vain omaa kivaa. Hänellä myös muita samantapaisia suhteita. Nainen kertoi ettei tälläinen seksikaveruus haittaa parisuhdetta. Hänellä ei ole omaa miestä. Eikä näin toimien varmaan tule saamaankaan. Jutut nimittäin liikuvat jo paikkakunnalla. Olen itsekkin saanut niitä kuulla.
Ei nainen ole pahoillaan millään lailla. Hänen perhettään tämä ei ole koskenut. Näin hän kertoo ihan pokkana.
Mieheni tulee kyllä joutumaan käymään itsensä kanssa kamppailua siitä oliko tuo sen arvoista, että perheen haluasi menettää.
Niin, näitä kakkosia on oikeastaan kolmenlaisia. Niitä, jotka varattu tavallaan huijaa suhteeseen kertomalla valheita esim. tulevasta erosta, tms ja sitten niitä jotka ajautuvat kakkoseksi rakastuttuaan, mutta jotka kuitenkin tuntevat syyllisyyttä tilanteesta ja sitten niitä, jotka ryhtyvät kakkoseksi esim. vain seksin takia eivätkä tunne mitään empatiaa petettyä kohtaan, syyllisyydestä puhumattakaan.
Mitä tulee mieheesi, niin eiköhän hän saa kohta maistaa omaa lääkettään...
Samoin on pettäjiä. On niitä jotka pettää kerran, kaksi, satunnaisesti. He pettävät jonkun kanssa kertaluontoisesti. Sitten on niitä jotka hakevat sivusuhteen ajattelematta sen enempää (näistä luemme ja kuulemme ehkä ne suurimmat ykkönen-kakkonen keskustelut ja taistelut). On niitä pettäjiä, jotka hakevat lähtölaukausta sen hetkisestä parisuhteesta, jne.
Jokaisen pettäjän taustalla ei ole "kakkonen" joka mustasukkaisena vaatii eroa. Siellä on kakkosia, jotka tietävät olevansa kakkosia toiset mielellään, toiset eivät. Sillä on ihmisiä, jotka eivät tule koskaan tietämään, että harrastivat seksiä varatun kanssa. Sillä on yhtä lailla höynäytettyjä kuin ykkösetkin jne. Ja siellä on myös niitä todellisia rakkauksia. Jos olet nähnyt/kokenut/kuullut yhden pettämistapauksen, et ole nähnyt niitä kaikkia.
Minusta ne kakkoset ja niiden motiivit ja aatteet on ihan toissijaisia asioita. Kyllä aviossa olevalla ihmisella on suurempi vastuu suhteen aloittamisesta, kuin suhteeseen ryhtyvällä sinkulla. Minusta on aivan kummallista ajatella, että joku sinkku aikuisen naimisissa olevan ihmisen puolesta tekisi päätöksen, että tämän varatun ei pitäisi heittäytyä suhteeseen. Kyllä se on sen varatun asia.
Sitten siihen kysymykseen, onko aina jotain suhteessa vialla, kun toinen pettää. Ei ole! Ihmisellä voi olla mainio parisuhde, hieno puoliso ja kaikki kunnossa, mutta silti hän pettää. Vika voi olla ihan siinä pettäjässä itsessään. Itsetunto ei ole ehkä kohdallaan. Ehkä kotoa on saatu väärä esimerkki. ehkä elämän arvot muuten vaan on vinksallaan. Näitä asioita ei suhteeseen lähdettäessä petäjämme niin paljon mainostanut.
Sitten vielä, että joskus parisuhde on perseellään, mutta on syynsä olla purkamatta sitä, ja sitten ajaudutaan pettämään.
Kun molemmat ovat perheellisiä ja kaikki tuntevat toisensa, niin eikö silloin ole aika kylmän rauhallisesti kakkonen lähtenyt suhteeseen mukaan?
Nyt kun mieheni jäi kiinni, kakkonen anelee minulta epätoivoisesti etten käräyttäisi häntä miehelleen; mies tappaisi hänet, minun pitäisi ajatella hänen lapsiaan, hän leijonaemona haluaa suojella viittä lastaan jne.
Kaiken lisäksi hänen mielestään tässä ei ole mitenkään käynyt, ihmisille tapahtuu paljon suurempia vastoinkäymisiä elämässään jne., komennusmiehet käyvät vieraissa ja vaimot odottavat kiltisti kotona, tällaisia selityksiä ja puolustuksia minä häneltä saan. Ja kun sanoin häntä huoraksi mieheni kuullen, hän uhkasi minua kunnianloukkaussyytteellä, kun kerran oli todistajakin paikalla, että tällainen viaton kakkonen minun kohdalleni sattui, varsinainen leijonaemo tosiaankin!
Ja mitä mieheeni tulee, hän ei tosiaankaan ole viaton osapuoli! Hassua vain, että hän on yksityiskohtaisesti kertonut kaiken silmäpelistä puhelinnumerojen vaihtoon ja hipelöinnistä panoon, mutta tämä "viaton" leijonaemo kiistää lähes kaiken, varsinkin oman osuutensa, vaikka mieheni teki aloitteen.
Hän ei siis tunnu olevan lainkaan pahoillaan tapahtuneesta tai kärsivän minkäänlaisista omantunnon tuskista, puhumattakaan anteeksipyynnöstä. Hänen elämänsä pysyminen ennallaan tuntuu olevan se tärkein pointti.
Ja miksi en sitten käräytä?
Vaikka raivo ja kostonhalu valtaavat minut joskus täydellisesti, myös minä olen hillinnyt itseni itsekkäistä syistä; pienellä paikkakunnalla olisi vaikeaa jatkaa tällaisen häpeän jälkeen, varsinkin omien lasteni. Ja tämän leijonaemon aviomies on tunnetusti erittäin kuumakalle, enkä haluaisi lasteni jäävän ilman isää, niin huoripukki kuin onkin! Vaimolleen saisi kyllä tehdä sitten mitä haluaa, en tuntisi mitään omantunnon tuskia, eivät ne viisi lasta tuollaista äitiä tarvi!!!
Kakkonen tiesi miehen perheestä? Oliko mies kuitenkin sanonut, että on eroamassa tai asutte yhdessä vain tavan vuoksi. Tai ettette voi erota ihan vielä, koska... ja vaimo ei enää halua seksiä jne.. Ja kehunut tämän toisen naisen maasta taivaisiin ja luvannut kuut ja tähdet.
Haloo, kyllä noi miehet osaa noi jutut. Ja vaikka sanoiskin, että on mulla perhe enkä aio erota, niin se on kyllä ihan sen miehen vastuulla missä munaansa dippaa.
Tiedätkö, asun pienellä paikkakunnalla, olen ihan kaunis ja kiva, asun yksin jo kymmenettä vuotta, minulla on ollut pari suhdetta sinä aikana, mutta asun mielummin yksin kun alan perustamaan perhettä. Minusta puhutaan juuri tuohon sävyyn kuin mitä sinä puhut tuosta naisesta. Minulla ei ole ollut suhteita varattuihin, mutta vaimot ja tyttöystävät suorastaan inhoavat minua. Joku aina joskus näkee, kun jonkun aviomies tai miesystävä on "vikittelemässä" minua. Kun pelkkä juttelukin on aivan kamalaa... Ja pettäjämiehiä riittäisi! Ja kun tietäisitte, kuinka paljon! Ja niitä pahaa puhuvia naisia, joskus tekisi mieli käydä nusasemassa jonkun niistä miestä ihan vaan siksi, että saisivat kerrankin jotain vastinetta pahoille puheilleen.
Anteeksi nyt kun aloin vähän lämmetä, oikeasti ottaa päähän tuo asenne. Kyllä taitaa sun miehesi olla se syyllinen, ei kukaan niistä naisista joita se on pokaillut. Kumma juttu, ettei niissä suloisissa pikkumiehissä ole koskaan mitään pahaa, vaan niissä hirveissä munanhimoisissa kiimaisissa likaisissa luntuissa, jotka väkisin raiskaavat räkä roiskuen ja kuola kurkussa rohisten sen rakkaan pikku aviomiehen joka vain ja ainoastaan haluaisi sen oman vaimonsa viereen.... Just.
pitäis ajatella kenelle ovensa avaa ja tavansa levittää. huora on kakkonen ja huoripukki mies.
käräytä vain älä ajattele kakkosen parasta.
minulla sama tilanne, huoripukkimies, nainen huora 3 kuukautta leskenä oleva.
nainen on huoripukkimieheni veljen leski.tavoittelee päästä asumaan kotiini.
en minä eroa hae, saavat läheisyyttä naisen pienessä vuokrayksiössä.
mieheni on seurustellut "avovaimonsa" kanssa jo pitkään en vain ole tiennyt annan vapautta toiselle mennä. minä en tosin ole vapautta saanut, kaiken on pitänyt aina selittää, pettäjäksi minusta ei kyllä olisikaan.
pettivät siis molemmat jo monta vuotta.en ajattele kakkosta, ei toinenkaan ajattele liittoani.
eivät edes häpeä, tammikuussa nainen oli hotellissa esittäynyt mieheni puolisoksi.
loukkaus pahimmasta päästä, todella henkistä väkivaltaa.
minun on ajateltava lapsenikin että heillekin jää jotain.
eli toisinsanoen huoripukkimieheni elää avoliitossa ja avioliitossa.
" Ja kun sanoin häntä huoraksi mieheni kuullen, hän uhkasi minua kunnianloukkaussyytteellä"
voi olla vaikeata nostaa rikossyyte, koska silloinhan hän joutuisi selittelemään miehelleen, mistä on kysymys.
sitten on? Rakas puoliso rouva kakkonen, oikeudet paremmat kuin rouva ykkösellä.
mieheni puollustaa lujasti kakkosta, "mutta" minä hoidan kaikki taloudelliset asiat.
miEheni on yrittäjä,olen aina hoitanut laskut, miehelleni on jäänyt aikaa seurusteluun.
mikä nimi kakkosilla sitten on? ruusu, prinsessa, leidi, kultakimpale, miss jne.
huomaat on vihan tunne meneillään, ei voi mitään.
miten rouva kakkonen loukkaa "avioliittoa" niin tämäkin on rahastaja mieheni ei ymmärrä.
todella mennyt rahaa, kallis maku rouva kakkosella.
entinen miehensä al.......ti.
Kyllä tämä kakkonen ihan tietoisena halusi olla suhteen yhtenä rikkovana osapuolena. Hän itse kertoi ettei hänen perheensä ole kärsinyt tästä ja että ei hän ole mitään väärää tehnyt.
Oli kuitekin kehunut työpaikalla omilla panoillaan ja työkaverit käyttävät hänestä nimitystä "munahaukka". Hän ei halua/pysty asettumaan toisen asemaan. Kun kysyin mitä hän itse tuumaisi jos oma puoliso noin tekisi. Niin hän vastasi ensin ehkä voisi hieman mietityttää ja jos se olisi ollut kivaa ja antoisaa niin mikä ettei. He olivat nimittäin kuvanneet panojaan.
Hän siis antaa miehille mitä ne haluavat ja tekee mitä miehet haluavat elikkä mielestäni näin tekee huora eli maksullinen nainen.
minä olin samassa tilanteessa ja päätin, etten ala kyllä sellaista soppaa hämmentämään, mihin en kuulu. Tämä toinen nainen kyllä katkeruuksissaan kiusasi minua monta kuukautta, sain kaikenmaailman paskaa niskaani; arvaa vaan tekikö mennä riekkumaan naisen kotiin?? Mutta en alentunut hänen tasolleen ja todella ajattelen hänen lapsiaan, etteivät joutuisi enempää kärsimään, mitä ovat jo joutuneet. Nainen ei ole pyytänyt häiriköintiään anteeksi ja tuskin sellaista päivää tuleekaan. Mutta luulisin kuitenkin, että häpeää omaa käytöstään, sen verran sairasta käytöstä oli. Kakkonen ei hyväksynyt tappiotaan ja hän teki tilanteesta kilpailutilanteen, keinolla millä hyvällä hän voittaa ja hän on parempi. Minä kun en miehestäni tappele, hänellä on vapaa oikeus lähteä kakkosensa kanssa, toivoinkin sitä, mutta kun ei, niin ei. Minä olin sitten se syypää, luuliko sitten, että olin anellut miestäni jäämään, en tiedä. Ketään ihmistä ei väkisin pidetä, se on varma se.
Uskon kuitenkin, että loppupeleissä paha saa aina palkkansa ja minun ei tarvitse olla se sanansaattaja.
Näin jälkeenpäin olen todella ylpeä itsestäni, että kestin kaikki tyynesti. Uskon, että sinäkin olet.
valtaosa on sitä mieltä, että omassa miehessä on juuri se vika. Minä ainakin syytin vain ja ainoastaan miestäni, en koskaan kakkosta. Ja mieheni sai kyllä kuulla kunniansa. Se oli miehen vika, kyllä.
Mutta huvittavinta tässä ainaisessa kakkosten ja vaimojen ja pettäjien taisteluissa on se, että kakkonen ei ole vastuussa yhtään mistään. Hän on kaikkeen viaton, hän ei ole tehnyt mitään väärää. Hänellä ei ole koskaan mitään vastuuta tekemisistään, se on pettäjämiehen vika, ei hänen millään muotoa. Eli onko hänet väkisin sitten raahattu sänkyyn vai?
En tiedä sitten, mitä järkeä on syytelläkkään kaikkia osapuolia... Ja uskokaa tai älkää, niin meidän tapauksessa kakkonen syytti minua ja miestäni, hän ei tehnyt mitään väärää. Kun ei muuhun enää pystynyt, niin minä sain kuulla kunniani, minä olin sitten ilmeisesti syypää siihen, että hän makasi mieheni kanssa?
Ja kyllä, sain kyllä kakkosen vihat niskaani siinä muodossa, että näin jälkeenpäin ihmettelen itseäni, että miksi en antanut takaisin. Kun en haukkunut häntä millään muotoa.
Ja tämä oli vain meidän tapaus, tapauksia on varmasti toisinkin päin, enemmän siis niitä, jossa vaimot haukkuu kakkosia, minkä kerkii. Mutta minä koin toisenlaisen tilanteen. Minut haukuttiin.
itsestäsi olet toiminut korkemman moraalin mukaan, olet hyvä puoliso.
niin näyttää käyvän minullakin, tosin liittomme ei tule olamaan koskaan niinkuin ennen.
olet säilyttänyt arvomaailmasi siinä missä tiedät sen olevankin.
minunkin mieheni näyttää tekevän paluuta hiljalleen, kakkonen keksii kaikenmaailman temppuja,
pitääkseen "langat käsissään" rakkauden huuma näyttää laskeneen.
pettäminen tee huonoa vanhempaa. Ei yksi synti tee meistä huonoa ihmistä kaikilla elämänalueilla. Pistää pahasti korvaan tuo, kun haukut tuota viiden lapsen äitiä. Entäpä miehesi..tekikö pettäminen hänestä silmissäsi huonon isän? Jopa murhaaja voi olla hyvä vanhempi, viittaan nyt Ulvilan surmaan, jossa syytettynä ulkoisesti herttainen useamman lapsen äiti. Uskon,että hän rakastaa lapsiaan, vaikka ilmeisesti miehensä surmasikin.
varmaan oletkin Täydellinen äiti?
perheensä kriisiin. Petetty menee usein psyykkisesti huonoon kuntoon. Pettäjä valehtelee ja tuhlaa rahaa ja aikaa vieraaseen tyyppiin eikä keskity oman perheensä hoitamiseen ja omaan perhe-elämäänsä. Usein seurauksen on avioero. Miten pettäminen voisi siis olla lasten kannalta hyvä asia ja miksi kuvailisit pettäjää hyväksi vanhemmaksi? Ei kannatta hankkia lapsia, jos ei osaa sitoutua ja asettaa lasten etua oman etunsa edelle.
On päivän selvää, että pidän miestäni nyt huonona isänä kun teki perheelleen tällaisen teon!
Elämä on valintoja ja jos on perheellinen, niin kyllä valinnat tehdään perheen hyväksi. Millään mittarilla tai logiikalla en kyllä ymmärrä, että pettäminen olisi perheen parhaaksi!!?? Jos on paha olla tai hillitön himo vierasta kohtaan, niin eikö silloin ole perheenkin parhaaksi erota ja ottaa sitten vasta uusi? Tämän logiikan minäkin ymmärtäisin.
Onko sinun mielestäsi sitten oikein, että tämän viiden lapsen äiti makaa yönsä tietämättömän aviomiehensä vieressä edelleen? Ja onko se hyvää vanhemmuutta? Ei se ainakaan hyvää moraalia tai oikean ja väärän teon käsitteitä lapsille opeta ja vahvista, vai kuinka?
EIKÖ HYVÄ VANHEMMUUS OLE MYÖS VASTUUTA OMISTA TEOISTAAN???
Pyysin häntä itse kertomaan miehelleen, että mies saisi valita itse haluaako nukkua yönsä huoran vieressä, aivan kuten minäkin sain tehdä itse päätöksen nukunko edelleen tämän huoripukin vieressä. Se on ainut asia mistä tunnen syyllisyyttä, kun en hänen miehelleen kerro. Tämän miehen elämähän valuu hukkaan valheessa. Näin minä ainakin koen petettynä minullekin käyneen, kun toiset viisaudessaan päättivät minun ja lastemmekin puolestani, että meidän perheelle on hyväksi ottaa tähän kolmas pyörä.
Edellisessä kirjoituksessa kiteytetään kaikki oleellinen tässä kysymyksessä:
"Miten pettäminen voisi siis olla lasten kannalta hyvä asia ja miksi kuvailisit pettäjää hyväksi vanhemmaksi?"
Te pettäjienpuolustajat antakaa tähän kysymykseen minullekin hyvä ja tyhjentävä vastaus, niin ehkä tunnen jotain sympatiaa tätä viiden lapsen äitiä kohtaan, jonka omaa hyvää perhe-elämää en siis saa rikkoa, eikä hänen itsensäkään tarvi sitä tehdä, koska hän ei ole tehnyt mitään väärää.
miksi niin moni petetty haluaa kuitenkin juuri lasten takia jatkaa liittoa - vaikka toinen vanhempi on juuri todistanut pettämällä olevansa epäkelpo ihminen ja huono vanhempi..?
Eikös sen petetyn osapuolen suoranainen velvollisuus olisi sinunkin esittämässäsi valossa (pettäjä = huono vanhempi) "pelastaa" lastensa elämä eroamalla kelvottomasta puolisosta?
Jokainen tarina on omanlaisensa... Kyseenalaistan mielipiteesi omaan kokemukseeni pohjaten: ex-mieheni petti minua työkaverinsa kanssa lähes pari vuotta - mutta oli kaiken aikaa lapsillemme aivan yhtä hyvä isä kuin ennenkin. Puolisona vain puoliksi läsnä, jos sitäkään, mutta lapsilleen isä aivan niin kuin ennenkin, auttoi läksyissä ja kulki harrastuksissa mukana. Petettynä puolisona voisin tietysti väittää miehen olleen täysin kelvoton isänä - mutta valehtelisin näin sanoessani.
on aivan erilainen. Ex-miehelläni oli useita suhteita, joiden aikana ei ollut henkisesti läsnä ollenkaan eivätkä kotiin ja perheeseen liittyvät asiat kiinnostaneet häntä lainkaan. Kiinnostus lapsiin on aivan lopahtanut avioeron jälkeen: mies on tavannut lapsiaan 5 päivää kahden vuoden aikana. Puistattaa ajatellakin se mahdollisuus, että minulle sattuisi jotakin ja lapset joutuisivat ex-mieheni "hellään huomaan". Kaikista ihmisistä ei ole vanhemmiksi, huomasin sen valitettavasti liian myöhään.
Nyt kyllä kärjistit, niinkuin ehkä minäkin!
En tietenkään pidä rakastamaani miestä kelvottomana isänä, vaan erittäin huonoja ratkaisuja tehneenä perheenisänä!
Kun kerroimme lapsille avioerosta, mies joutui heille itse kasvotusten kertomaan, miksi näin kävi. Mielestäni hän toimi erittäin vastuullisesti ja saimme tilanteen mielestäni hoidettua sivistyneesti ja rauhallisesti (ilman likaisia yksityiskohtia tai nimiä).
Mutta nyt kun perhe kuitenkin voi henkisesti erittäin huonosti ja mies sen konkreettisesti näkee ja kokee, kyllä hän itsekin pitää itseään aivan surkeana isänä ja aviomiehenä.
On vain äitinä ja vaimona niin vaikeaa käsittää, etteikö sitä muka tajua jo sillä hetkellä kun päättää pettää, ettei tämä voi olla perheelle hyväksi.
Enkä millään jaksa uskoa, että lapsi olisi siinä tilanteessa isälle tai äidille kiitollinen harrastuksiinkuskaamisesta, kun pitää alkaa pakata huonetta tyhjäksi vanhempien eron takia. Kyllä varsinkin teini-ikäinen ymmärtää ja kärsii, kun tietää mitä toinen vanhempi on toiselle tehnyt.
Ja meillä ei ole syytelty tai riidelty lasten kuullen, ei ole tarvinnut puolia valita. Silti, kyllä pienikin lapsi aistii sen tuskan mikä perheen sisällä tällaisessa tilanteessa on.
on tehty isästä oikein SYYLLINEN. Kyllä avioliitto on kahden kauppa, toki pettäjä tekee pettämispäätöksen, mutta usein siinä vaiheessa avioliitossa on ollut jotain, kuten esimerkiksi hän on voinut kärisä emotionaalisesta tyhjyydestä. Nyt se mies siellä on joutunut sellaisen syyllisyyden taakan alle, että minun kantani mukaan teidän ei ole syytä jatkaa avioliittoa. Ja kuule, kun tällaista tosiaan tapahtuu, elävässä elämässä, ihan tavallisille ihmisille, että rakkauden kaipuussaan sortuvat väärille teille. Totta kai tietäen, ettei tämä ole perheelle hyväksi, mutta kaikkihan me etsimme rakkautta ja hyväksyntää. Tunnetyhjössä voi elää jonkun aikaa, ajatellen esim.lastensa parasta, että lasten takia täytyy jaksaa. Kirjoitat, mitä toinen vanhempi on toiselle tehnyt..ei hän tahallaan ole sinua loukannut, ei se hänen pettämisensä tarkoitus ole ollut. Hän oli heikko, kenties jollain tavalla onneton ja sortui suhteeseen.
ajatuksia heräsi tuota edellistä kommenttia lukiessa ; viimeinen lause siitä, että pienikin lapsi vaistoaa PERHEEN sisäisen pahoinvoinnin, kertoo omaa kieltään... Eikö pieni lapsi olekaan osa perhettä, joka voi pahoin?! Perhe-sanan voisi korvata sovinnolla sanoilla petetty puoliso! Vanhempien asenne vaikuttaa siihen, miten lapset erosta tokenevat. Kun ero on tapahtuva / tapahtunut tosiasia, ei pitäisi sortua syyllistämiseen, vaan yrittää selvitä eteenpäin lapsien kannalta mahdollisimman vähin vaurioin. Jos pettänyttä osapuolta syyllistetään koko ajan "hiljaisesti", pitääkö ihmetellä, jos vanhempana olo kärsii?!
oloon on paljon muitakin parannuskeinoja kuin pettäminen. Aikuinen osaa hakea rakentavaa apua, pettäjä ei. Pettäminen on aina pettäjän valinta, jonka seurauksista on vastuussa vain pettäjä, ei petetty puoliso.
petetty osapuoli tietää sen, ettei vastuuta lapsia koskien voi pettäneelle osapuolelle lykätä!
Vaikka suunnattomasti jurppikin petollisen lasteni isän "jälkiä parsia" ja lasten vuoksi yrittää olla väleissä, niin tehtävä se oli. Aikuisten on vaan kestettävä ja jaksettava, vaikka siinä on reiluus kaukana. Lasten edun rinnalla oma paha olo on vain pakko jaksaa siinä "sivussa". Vastuu on suhteellinen käsite, kaikkihan sen olemassa olon tietävät - mutta mikään laki tai asetus ei pakota sitä tällaisissa tapauksissa kantamaan!
kukaan väitä, että pettäminen on parhaaksi. Mutta pettäminen on valitettavasti puolisoiden yhteinen asia. Se ongelma ei hoidu pelkästään toisia osapuolia solvaamalla. Kyllä sinäkin rauhoituttuasi ja vihasi laannuttua pystyt paremmin tilannetta pohtimaan ja käsittelemään. Nyt olet viha ja raivovaiheessa, se menee aikanaan ohi. Nyt sun pitää saada vihata ja raivota. Jos sinusta tuntuu kovin pahalta sen miehen tietämättömyys asiasta, mikset mene ja kerro. Niin yksinkertaista se on, mutta sun on turha täällä pauhata, että mies ei tiedä. Sen kuin menet ja kerrot. Ehkä se helpottaisi olotilaasi. Mutta tiedäthän..jos menet ja kerrot, keskenään pettäneistä voi tulla pari ja silloin sinä olet todella jätetty. Luulenpa, että se on suurin syy, mikset kerro.
missään nimessä ole "puolisoiden yhteinen asia", koska toinen puoliso ei ole siihen millään lailla osallisena. Pettämisestä on vastuussa vain pettäjä ja sen selvittelykin (eli yleensä pettäjän omien käsittelemättömien kokemusten) selvittely on vain ja ainoastaan pettäjän harteilla. Parisuhdeongelmat ovat molempien puolisoiden ongelmia, mutta pettäminen ei ole ratkaisu niihin.
niinkään. Pettämisestä onv astuussa pettäjä,mutta se, mikä johtaa pettämiseen on yhteinen asia. Valitettavasti pettäminen ei ole hoidettu niin, että pettäjä yksin käsittelee omia käsittelemättömiä kokemukisaan. Sitä paitsi pettämiseen johtaneet syyt tulee selvittää. Sinä kirjoitat ikään kuin pettäminen johtuisi aina pettäjän omistä käsittelemättömistä kokemuksista, mutta eihän se niin yksiviivaista ole. Kyllä avioliitossa on siinä vaiheessa, kun toinen ryhtyy salasuhteeseen, yleensä on silloin avioliitossa monia asoita, jokta ovat johtaneet siihen tilanteeseen. Ja avioliitossa toinen osapuoli voi kokea itsensä hyvinkin tyytyväiseksi toisen ollessa onneton. Pettäminen ei toden totta ole ratkaisu, mutta monesti tilanne valitettavasti siihen johtaa. Olen sitä mieltä, itsekin petetyksi tulleena, että ei pettämistilanne purkaudu sillä,että syy kaadetaan pettäjän niskaan ja petetty väittää kaiken olleen hyvin.
koskaan ole ainoa mahdollinen ratkaisu, jos kokee itsensä onnettomaksi eikä pettäminen koskaan ole petetyn syy. Aikuinen ihminen valitsee itse, miten käyttäytyy ja ratkaisuja on useita. Vastuuta pettämisestä ei voi kaataa toisen niskaan. Oman käytöksen syyt löytyvät vain itsestä, eivät muualta. Pätee myös parisuhdeväkivaltaan. Sekin on aikuisen ihmisen oma valinta ja vastuu on vain lyöjällä. Vastuullinen aikuinen osaa hakea itselleen apua, jos tuntuu pahalta!
pettämistään parisuhteen vaikeuksilla, niin mikä ihme estää pettäjää parantamasta parisuhdetta? Jos petetty ottaa niskoilleen syyn pettämisestä, niin pain vuoden päästä on taas sama tilanne edessä. Edessä on loputon suo ja pettäjä voi aina sanoa, että "petin, koska sinä teit näin ja noin ja sinä olet sellainen ja tällainen". Kukaan ei ole parisuhteessaan täydellinen: ei pettäjä eikä petetty eikä tarvitsekaan olla.
Ainoa, joka pettäjän käytöstä voi muuttaa, on pettäjä itse, mutta se edellyttää sitä, että hyväksyy vastuun pettämisestään ja sitoutuu muuttamaan käytöstään sekä miettii, miksi oma olo on onneton ja mitä asialle voisi rakentavasti tehdä.
"emotionaalisesta tyhjyydestä", onko pettäminen silloin oikea ratkaisu vai se, että kertoo omalle puolisolle, miltä tuntuu ja lähtee hakemaan tilanteseen rakentavia ratkaisuja ja apua?
pyydä ottamaan vastuuta pettämisestä, mutta parisuhteessa on kaksi osapuolta. Sekään ei toimi, että pettäjä ottaa vastuun, niin kuin kuuluukin, mutta hänen pitäisi yksin muuttaa käytöstään. Voi hyvä ihminen, se on edelleen kahden kauppa parisuhde. Usein pettämisen takana on kommunikoimattomuutta, pitkällistä problematiikkaa selvittämättä, joten ei auta että yksi osapuoli muuttaa käytöstään. Pettäjän tulee ottaa vastuu luonnollisesti, mutta kyllä puolisokin joutuu myös itseään ja parisuhteen tilaa tarkastelemaan ja arvioimaan. Korostan,että ongelmat eivät ole sillä ohi, että pettäjä muuttaa käyttäytymistään, tuosta vain ja yksin.
onneton olo on asia, jonka voi muuttaa vain aikuinen ihminen itse. Terapiasta on hyötyä, jos on paljon käsittelemättömiä asioita. Pettäjän täytyy oppia vuorovaikutustaitoja ja oman olon säätelyä. Ne ovat arvokkaita asioita muussakin elämässä.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että PARISUHDE on kahden ihmisen suhde, josta molemmat ovat vastuussa. Pettäminen ei kuitenkaan liity mitenkään parisuhteeseen, vaan siinähän on kyse suhteen solmimisesta parisuhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa. Parisuhteen hoitamiseen täytyy löytää muita keinoja: parisuhdetta ei paranna pakeneminen toiseen suhteeseen.
vika vaan toisessa. mieheni pettää ja syy meillä ei ole tarpeeksi seksiä, sinä näytät vanhalta. kaikki muut on niin kauniita meneviä osaavat juhlia.nykyinen avovaimo tupakoi ja nauttii alkoholia melkein joka päivä.
"mieheni asuu avoliitossa, naimisissa minun kanssa," emme ole asumuserossa.(en selitä syitä)
miehelleni on ollut sängyssä jo viimeiset viisitoista vuotta seksi yksi suoritus, sitten kuuluu kuorsaus.
komento minulle tules vähän tänne, mieheni suorittaa tyydytyksensä siinä se. hellyden osoituksia ei, jos nyt jotain raapimista. mieheni kynnet on aina olleet teräviä piikkejä täynnä (kylmän väreet menee iholla).
minua ei miellytä olla seksisuhteessa kun mies on liikaa juonut. olen hänelle sanonut mutta ei mene jakeluun.
minua vähän hymyilyttääkin mitenkä hän "avovaimonsa" tyydyttää.
olemme jo runsaasti keski-iän ylittäneitä, "avovaimo" minua neljä vuotta nuorempi.
en aloita kotiamme hajottamaan, tiedän "avoliitto" loppuu mieheni on aina kähminyt naisia.
pettäjäksi minusta ei ole luonteeni tuntien, pappikin sanoi vihkiessään kantakaa toistenne kuormia.
jos toinen hakkaa. onnellisessa parisuhteessa ei esiinny väkivaltaa.
kaikkien pahoinpideltyjen pitäisi katsoa peiliin ja kysyä, mikä ajoi toisen osapuolen niin äärimmäiseen tekoon?
Kenellehän vastailet? Eihän kukaan tässä ketjussa ole käsittääkseni hakkaamisesta kirjoitellut?
Pahoinpideltyjen kannattaa katsoa peiliin ja sanoa: "Tuo paska ei ansaitse minua!" Sen jälkeen soitto suuriimmalle ja voimakkaimmalle miehelle mitä tuntee ja pyyntö, että hakkaajaa puotetaan turpaan niin, että tuntuu. Sen jälkeen luonnollisesti ero ja pieksäjä maksamaan niin, että tuntuu.