Tuossa on yhdeksän nuottia.
Merkaataanko tuo sit 9/4 ja yleensäkin kun on pariton määrä sointuja?
e--------------------------------------------------
h----13-15-16-----13-15-16-----15-16-------
g--12------------13------------15---------------
Merkaataanko tuo sit 9/4 ja yleensäkin kun on pariton määrä sointuja?
e--------------------------------------------------
h----13-15-16-----13-15-16-----15-16-------
g--12------------13------------15---------------
Vastaukset 16
Vanhimmat
...on?
Kyllä parittomiakin tahtilajeja on, mutta ei tosta nyt voi oikeen päätellä mitään, kun ei näy nuottien aika-arvoja.
Sitten on nämä esim. trioli, jolloin nuotteja on kolme, mutta niiden yhteiskesto on vain kahden nuotin mittainen. Merkataan sillain, että kolmen nuottiryppään yläpuolella näkyy numero 3.
näy esim. tahtiviivoja tai taukojakaan. Tuohan voi olla esim. niin että siinä kolme 4/4 tahtia, 2:ssa ensimmäisessä on 4 -osanuottia, 3:ssa 3 ja sitten vielä 4 -osatauko lopussa että laskut täsmää.
Käytännössä tuommoisen merkintätavan perusteella on mahdoton soittaa mitään paitsi jos osaa melodian muuten ulkoa tai sen voi jostain kuunnella.
Tabulaarista luettuna tahtilajia ei voi luotettavasti päätellä nuottien määrästä.
.... eikö tabulatuureissa voi käyttää nuoteista tuttuja tahtilaji, tahti ja nuottien kestomerkintöjä ja taukomerkintöjä?
Miksi pitäisi kehittää nuottikirjoituksen rinnalle joku toinen merkintätapa, kun nuoteistakin voi soittaa?
Ei nuottien lukemisen oppinen ole ylivoimaisen vaikeaa. Suurin osa kitaristeista on kuitenkin oppinut lukemaan tavallista tekstiä, fiksuimmat osaavat jopa kirjoittaa...
... ilman muuta. Ja varmaan suurin osa opettelee sekä nuotit sekä tabulatuurit. Nuotithan eivät suoranaisesti ota kantaa siihen mistä kohtaa joku ääni otetaan, vaikka tietysti määrittää sävelen korkeuden, mutta sama sävelhän voidaan soittaa useammasta kohtaa useinmiten. Tabulatuurit taas antavat selkeitä ohjeita, mistä kieleltä ja mistä asemasta joku juttu soitetaan, mutta se on muuten valitettavan epätäsmällinen tapa kirjoittaa musiikkia muistiin. Molempien kirjoitustapojen hyviä puolia voisi yhdistää jolloin tabulatuuritkin antaisivat täsmällisempää tietoa käsillä olevasta sävelteoksesta. Olen kyllä nähnyt sellaisia nuotinnoksia, jossa on nuotit ja tabulatuurit molemmat jolloin kappaleen rytmiset ominaisuudetkin on kirjattu, mutta siinä taas tuntuu, että tulee turhaa kaksoiskirjausta.
Olen itsekin sitä mieltä, että nuotit on se perustyökalu musiikin kirjoittamiseen ja lukemiseen. Nuotit ovat tabulatuureja parempi siinäkin, että niiden avulla kaikki muusikot voivat kommunikoida, kun tabulatuurit ovat lähinnä kitaristien juttu.
tablojen lukemisen oppii vajaassa päivässä ja nuottien lukemisen oppiminen vie vuosia, niin siitä voi ihan vapaasti jokainen miettiä omassa päässään, miksi tablat on suositumpi tapa opetella kitaristien keskuudessa...
Itse en juurikaan harrasta oikeen kumpaakaan. Nuotin lukemisen periaatteet tiedän, mutta liian harvoin tarvitsen minkäänlaista lukemistaitoa musiikissa, jotta lähtisin sellaiseen savoottaan. Ei niitä huvikseen kukaan opettelu kuiteskaan!
Jos keiju lentäis nyt tuohon ja kysyis että "simsalapim...haluatko oppia nuottienlukutaidon?", niin tottakai minä siihen suostuisin...mutta kun todellisuudessahan ei ole mitään keijuja;D
nuoteista C-duuriasteikon ja sijoittamaan sen otelaudalle. Jos haluaa oppia ;).
Tabulatuurit ovat hyvä apuväline korvakuulota soittamiseen, mutta kuinka opettelet
tabulatuureista sellaisen biisin, jota et ole ennen kuullut? Varsinkin, jos se on
rytmisesti vähänkin hankalampi.
halutessaan liittää tabloihinkin. Tällä tavallahan noi tablavihkot on yleensä tehtykin. Siis että niissä on myös aika-arvot huomioitu.
Hankala rytmi on hankala rytmi yhtälailla nuotinlukutaitoiselle, kun taidottomallekin.
Ehkä suurin kynnys kitaristien nuotinlukutaidon nihkeydelle on se, että kitaristit hahmottaa otelaudan skaaloina...ei sävelinä.
Toisinsanoen riittää, kun tiedän sävelten sijainnin kahdelta paksuimmalta kieleltä, jotta saat sijoitettua skaalan tai soinnun oikeaan asemaan. Ei tarvitse tietää, mitä säveliä kukin asteikko edes sisältää. Vain asteikon sormitus riittää.
Myös tästä syystä kitaristit osaavat hurjan määrän eri skaaloja.
"nuoteista C-duuriasteikon ja sijoittamaan sen otelaudalle. "
Jotenkin olen haistavani, että kirjoittaja on omalta taustaltaan pianisti?
Ei C-duuriasteikon sijoittaminen otelaudalle ole yhtään sen vaikeempaa/helpompaa, kun minkään muunkaan sävelasteikon. Tässä tulee juuri se kitaran ja ja pianon soiton ero. Eli edelleen viittaan tuohon aiemmin kirjoittamaani seikkaan, että kitaristit ei monesti edes ymmärrä mitä säveliä he soittavat. Pianistillehan tämä yleensä on selviö ja pianon "kattaushan" on tämän tiedon sisäistämisen kannalta mitä paras.
Pianistin oktaavissa on 8 säveltä...kitaristin 12 säveltä. Pianisti yleensä tietää, montako ylennystä/alennusta missäkin sävellajissa on...kitaristi ei tiedä. jne. Eli paljon on eroa.
Eli täytyy ymmärtää tämä seikka, ettei kitaristien nuotinlukutaidottomuus johdu pelkästään laiskuudesta, vaan kyllä kitara on haasteellisempi soitin soittaa nuoteista, kuin piano.
Aloitin soittamisen huuliharpulla. Nuoteista. Kansakoulupohjalla, siis ilman mitään musiikillista koulutusta. Hyvin pian huomasin, että lähes kaikki biisit piti muuttaa harpulle sopivaan sävellajiin. Siinä sen oppi.
Jos osaa soittaa C-duuriasteikon kolmesta eri asemasta, niin niitä transponoimalla saa kaikki muutkin asteikot. Jos ei tiedä, montako ylennystä/alennusta jossakin sävellajissa on, niin eihän silloin tiedä mitä sävellajia soittaa - sen lisäksi ettei tiedä mitä säveliä soittaa?
Tabulatuurit ja nuotit eivät ole toistensa vastakohtia, vaikka niillä esitetäänkin eri asioita. Nuoteilla esitetään, miltä biisi kuulostaa laulettuna, vihellettynä tai millä tahjansa soittimella soitettuna. Tabeilla esitetään yksi tapa, jolla sen voi soittaa kitaralla.
Olen joskus verrannut nuotteja karttaan, josta itse voi valita reitin määränpäähän. Tabit taas ovat enemmänkin kuin bussilinjan pysäkkiluettelo.
Kitarakirjoissa ja -lehdissä on yleensä molemmat esitystavat, jotka täydentävät toisiaan. Tabeista soittava voi katsoa aika-arvot nuoteista ja nuoteista soittava saa vastaavasti apua sormitukseen. Pelkillä nuoteilla tulee toimeen, mutta pelkillä tabeilla ei.
"Jos ei tiedä, montako ylennystä/alennusta jossakin sävellajissa on, niin eihän silloin tiedä mitä sävellajia soittaa"
Nii-in...tässä se asia just onkin, mitä olen yrittänyt toitottaa. Siis lähestymistapa eri soittimilla saattaa olla hyvin erilainen.
Eli kyllä vain pystyy tietämään missä sävellajissa soittaa...tietämättä ylennyksistä/alennuksista mitään.
Itse esim. tiedän ihan teoriassa, montako ylennystä tai alennusta missäkin sävellajissa on, mutta käytännössä aika huonosti. Siitä huolimatta tiedän, missä sävellajissa joku kappale menee. Ei siinä ole edes mitään ihmeellistä.
Kyllä kitaristit aika hyvin hallitsee otelautansa siten, että he löytävät asteikot ja asemat. Siitä on sitten suhteellisen helppo tunnistaa sävelkulusta ja missä asteikossa siinä liikutaan.
Lähes kaikki musiikkihan kuiteski menee sävellajeissa ja jos nyt sattuu menemään modaalisesti, niin mooditkin noudattaa samaa diatonista sävelkulkua.
Eli kaikki perustuu otelaudan aseman vaihtoon. Se on juttu, jonka takia monet pitää kitaraa helppona soittimena. Opettelet yhden sormituksen jollekin asteikolle tai soinnulle. Sen jälkeen voit käden asemaa siirtämällä transponoida sen toiseen sävellajiin.
En minä pidä nuottien osaamista minään pahana asiana! Ilman muuta kannattaa opetella nuotit, jos on energiaa sellaiseen.
Itsellä ei ole koskaan ollu minkäänlaista halua/draivia opetella niitä, koska olen todella harvoin niitä elämäni aikana tarvinnut.
mutta tosiaan...ohan se siinäkin mielessä hyvä, jos jossain vaiheessa sitten harkitseekin musiikin opiskelua ihan oppilaitoksissa. Silloinhan ne on lähes välttämättömät.
eri soittimilla voi olla kovinkaan erilainen. Kyllä pianistikin katsoo etumerkeistä sävellajin (tai "lunttaa" sen biisin viimeisestä sävelestä) ja soittaa sen mukaista asteikkoa. Pianossa siirrytään asteikosta toiseen oikealle tai vasemmalle, kitaristi siirtää otekättä ylös tai alas.
Ei siinä mitään periaatteellista eroa ole.
ett usko vai? Justhan sinä selitit, ettei voi tietää kappaleen sävellajia, jos ei tiedä montako ylennystä/alennusta missäkin sävellajissa on...ja minä selitin, että kitaristien piirissä tuo on hyvinkin yleistä, ettei edes niitä tiedetä?
Eikö siinä ole jo ensimmäinen selkeä merkki siitä, että lähestymistapa voi olla erilainen...hä?:D
"Kyllä pianistikin katsoo etumerkeistä sävellajin (tai "lunttaa" sen biisin viimeisestä sävelestä) ja soittaa sen mukaista asteikkoa"
No ku tätä tässä on nimenomaan toitotettu...että näinhän se just menee!:D Pianistit tietää, mitä etumerkkejä missäkin asteikossa on...kun taas kitaristit ei yleensä ajattele etumerkkimääriä!
Ei tätä samaa asiaa jaksas enää kovin montaa kertaa toitottaa:D
Lähestymistapa voi olla ja on hyvin erillainen jopa kahden kitaristin välillä! Toinen saattaa mennä hyvipitkälle teoriaan perustuen ja toinen ei saata tietää teoriasta yhtään mitään. Silti lopputulos voi olla ihan sama...
Näin...
juttuja kitaristeista, jotka osaa soittaa primavistatkin korvakuulolta.
Kuulemaan en ole päässyt...
primavistasta, mutta kyllä sellaisen normibiisin(jos ei oo mitään "kiemuraprogea" tai fuusiojazzia), rakenteen(soinnut, sävellajin ja melodian), oppii melko hyvin biisin aikana.
pelkkiä numeroita, tai oikeastaan lukuja. Eikä niillä ole mitään tekemistä tahtilajin kanssa.