Yhdessä kuusi vuotta, aviossa kolme. Yksi lapsi, mutta ei yhteinen. Muutin lapsen kanssa miehestäni erilleen, koska monen monituisen uuden mahdollisuuden jälkeen mies mokasi viimeisen kerran tultuaan kaverinsa kanssa umpitunnelissa kotiin, pelästyttäen samalla minut sekä lapsen. Annoin jopa joskus anteeksi pahoinpitelyn, tuomion antoi käräjäoikeus. Huomenna menemme allekirjoittamaan avioerohakemuksen, yhdessä tuumin vaikka molempiin sattuu niin paljon! Monesti miettinyt, miksi toinen loukkaa ja vahingoittaa sitä jota rakastaa? Yritän kovasti ettei lapseni joudu kokemaan samaa alkoholin huuruista lapsuutta kuten minä jouduin. Riitelyä hän on jo tarpeeksi joutunut näkemään/kuulemaan. Se loppui nyt! Lapseni tulevaisuus on tärkeintä, eikä minunkaan tarvitse elää tätä helvettiä enää yhtään enempää.. Olemme kyllä käyneet parisuhdeneuvojilla, mutta niistä ei ole ollut meille apua. Jos toiselle se alkoholi on tärkeämpi kuin oma perhe, en ala taistelemaan sitä vastaan..enään!! Itsestä se on lähdettävä, jos haluaa muutosta. Eikä toista voi syyttää juomisen aiheuttajaksi. ITSE sitä sen pullon ostaa/avaa/juo! Ellei sitten toinen tule tratin kanssa pakottamalla juottamaan!! Vituttaa niin kovasti kun tajuaa että on heittänyt elämästään hukkaan monta vuotta ja saanut siipeensä aivan suotta!!! Samoin lapseni elämä olisi voinut olla aivan toisenlaista, parempaa ehkä? Ai miksikö valitsin silloin hänet puolisokseni? Siksi että silloin hän oli aivan toisenlainen ihminen ja sai minut rakastumaan itseensä. Nyt hän on hyvin itsekäs ja omahyväinen tyyppi, joka taitaa välittää vain itsestään. Vaikea luonne, kuten myös minäkin! Minä vain haluan aina uskoa toisesta sitä hyvää.. Ja minä vain palvon maata hänen allaan.. ja satutan samalla itseäni. Milloin tämä loppuu? Sen tiedän ainakin, huomenna alkaa minun loppuelämäni ensimmäinen päivä! Jos en hänelle kelpaa, saa mennä! Ehkä tässä maailmassa on vielä joku minuakin varten? Ehkä..
A&O, AlkO vai AvioerO
Mandiinaz
7390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oma kehumiseksi.....siis sinussahan ei ole mitään vikaa ? Niinkö ? Poistu hiljaa takavasemmalle....niin on parasta, voi olla että se juominenkin helpottaa.....noh kaikilla ei helpota.
Joskus vaan on aika sulkea entinen elämä taakseen lopullisesti, vaikka se aluksi sattuukin.
No onneksi huomasit ajoissa!Eihän tuota nyt montaa vuotta ehtiny elämästäs pilata..alussa kuitenkin ollu varmaan kivaakin! Hyvä kuitenkin, että hoksasit nyt panna juopon meneen!
Oot aivan oikeessa, et juopon rakas on se pullo ja selityksiä juomiselle riittää aina..loppujen lopuksi rupee sua syyttään siitä, niinkuin tuo eka (juoppo?) kirjoittelijakin jo syytti..
Mulla on kuitenkin menny jo toistakymmentä vuotta juopon ukon kanssa ja vasta nyt oon saanut rakkauden siihen äijään niin loppumaan, et on hyvä tästä lähteä..oli kans selvinpäin niin katuva ja mukava, mut ei auta enään..ällöttää koko sian juopunut olemus monta kertaa viikossa katella, että nyt saa lähtee mäkeen!
Kato, et seuraava kultas ei ole viinan orja..Teet lapsellesikin maailman parhaan teon, kun ei tartte viinan kiroja katella enään..
Juoppoon ei pysty mikään..toisesta naisestakin pääsee helpommasti eroon..! :)
tsemppiä uuteen elämään lapsi on tärkeintä ja oma elämä
viinaa vastaan on turha taistella
alussa tuntuu tosi pahalta, mutta aika kun kuluu huomaat että teit viisaan päätöksen myös itseäsi ajatellen
on tosi ihanaa monen viinan täyttämän vuoden jälkeen olla omillaan ja huomata myös lapsesta miten kaikki on helpompaa
meilläkin miehen vei viina jotenki on vain vaikea uskoa miten joku voi olla niin itse rakas että juo vaikka näkee läheisten kärsivän!
itse erosin kuusi kuukautta sitten suurin piirtein samasta tilanteesta lähdin
nyt: en varmaan parempaa ratkaisua olisi voinut tehdä pelkästä arjesta nauttiminen ilman että tartee katsoa toisen kännäämistä on jo itsessään lahja!!!!
tsemppiä kyllä kaikki vielä järjestyy, niin on ainakin meillä käynyt:)
Onnittelut päätöksestäsi ja voimia sen pitämiseen. Alkoholisteilla on taipumus tulla hetkeksi raittiiksi, että puoliso peruu päätöksensä ja kohta sama meno jatkuu. Itse elin alkoholistin kanssa yli kymmenen vuotta, aina vaan uskoen, toivoen ja suunnilleen rukoillen muutosta. No muutos tuli hetkeksi ja elämä jatkui. Sitten tuli viimeinen niitti ja on se vaan ihme, että miten pitkään sitä suostuu huonoon kohteluun. Nyt raittiissa parisuhteessa sitä edelleen miettii, että miksi en lähtenyt aiemmin. Toisaalta toisen terveitä elämäntapoja osaa arvostaa ihan eri tavalla kun on kokenut muutakin. Nyt voin olla joka päivä elämääni tyytyväinen kun ei tarvitse miettiä, että milloin mies mahtaa saapua ja missä kunnossa. Lapsetkin voivat paljon paremmin.
Ole siis lujana ja viittaa kintaalla mahdollisiin lupauksiin. Jos sellainen ihme tapahtuisi, että miehesi raitistuisi, niin voitte alkaa seurustelemaan uudelleen. Tärkeintä on, että sinulla ja lapsella on rauhallinen koti, jossa ei tarvitse pelätä toisen juomista.
itse erosin myös erittäin pitkästä liitosta miehen juomisen takia, ei pullot pysyneet kiinni vaikka tiesi miten paljon pahaa se aiheutti meille kaikille.
Vahinko vain, että lapsi halusi jäädä isän luo, vaikkakin viikko ja viikko-systeemillä, niin hän joutui katsomaan isän juomista aina silloin tällöin, mutta onneksemme sekin on nyt taakse jäänyttä elämää, koska lapsi huomasi, kenen luona on parempi olla, juovan isän vai raittiin äidin:)))
Sinä jäit ja vieläkin jäisit kauas numero kakkoseksi juopon elämässä. Juopoille viina on ja tulee aina olemaan kaikkein rakkain.
Sinun velvollisuutesi on lapsesi. Kaikki se aika,rakkaus,opetus ja sinun esimerkkinä olo, jonka sijoitat häneen, saat valtavalla korolla takaisin myohemmin. Anna miesten olla ja keskittäydy täysin voimin lapsesi ja itsesi hyvinvointiin. Hän ei tarvitse enää revittyjä perhesuhteita.