Impressionistinen soinnillinen hienostuneisuus ja soinnullinen värikkyys ja kromatiikka ovat ovat tunmtemattomampienkin kotimaisten säveltäjien eksoottissäövyisessä myöhäisrromanttisessa musiikissa ohittaneet pakahduttavassa ja haltiotuneessa vaikutuksessaan kaikki aiemmat musiikilliset intohimoni ja mieltymykseni joten tohdin ihmetellä sitä kuinka ammatillisemmatkaan muusikot ja diletantit eivät ole vaivautuneet kehittämään omaa musiikillista vastaanottokykyään ja sointitajuaan pidemmälle kuin 1700-luvun loppuun tai saksalaiseen täysromantiikkaan ja senm pikkuporvarillisimpaan tyylisuuntaan.
impressionismin puolesta
absolutisti
15318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nyt päästiin asiaan. Väinö Raitio, Aarre Merikanto, Ernest Pingoud... tekivät hienoa säveltaidetta. "Musiikki on väriä" jne.
Ei saa mennä halpaan. Henkilöt jotka yrittävät myydä klassista aikakautta ylivertaisena romantiikkaan, impressionismiin, ekspressionismiin ja modernismiin nähden eivät välttämättä ole ollenkaan taidemusiikin asiantuntijoita, puhumattakaan että olisivat alan ammattilaisia.
Internetissä on niin monenlaista yrittäjää.
tommonen musiikki on vaan niin tylsää. Se tulvii vastaan kun joku ihme usva ja mistään ei saa oikeen otetta. Niinkun toi Raution orkestraalimusa
helposti kaaliin menevää melodiaa ja pyllyn keikutusta jumputtavan rytmin tahtiin, joten ei ihmekään ettet kykene musiikkia vastaanottamaan. Hyvin harva Aku Ankan lukijakaan pystyy lukemaan Tsehovia loppuun asti. Ei se tietysti ole reilua sinua kohtaan, mutta meidät ihmiset on valitettavasti varustettu niin erilaisilla antenneilla. Jos ei koulussasi opeteta eikä perheessäsi ymmärretä musiikkia, miten sinä voisit ymmärtää.
mä sentään yritin kuunnella tota sotkua... ja mitäs vikaa hyvissä melodioissa on??Tykkään tosi paljon Pjatr Illjits Tshaokowskysta
Miksi olet vaihtanut nimimerkkiäsi? Viimeisimmät viestisihän olivat jo ihan täysipäisen tekstiä.
Impressionismi myös kuvataiteessa tarkoittaa juuri sitä, että ääriviivat häivytetään. Säveltaiteessa se tarkoittaa, että sävellyksen on tarkoituskin kuulostaa "usvaiselta". Ei aina tarvitse soveltaa samaa vakiokaavaa (kuten pypyläärimusiikissa tapahtuu) vaan on hyvä kun etsitään uusia keinoja sanoa.
no kiitos...(kai?) evvaan viitti kirjautua sisään.
jeah, mut en vaan syty semmoseen "usvaan"; kappaleessa täytyy olla jtn tolkkua ja hyvä melodia! : D
Tärkeintä on että ensin kuulijalla on tolkkua jotta se voi tietää onko jossain musiikissa tolkkua.
Impressionistisessa musiikissa on parhaat melodiat mutta ne eivät välttämättä tule alleviivattuna heti kappaleen alussa eikä rytmikään onneksi pysy lähes koskaan samana läpi teoksen (paitsi teoksissa tyyliin Ravelin Bolero). Kokeile Debussyn Faunin iltapäivää ja Ravelin Daphnis & Chloeta. Instrumentaalimusiikin rikkaus on impressionismissa lähes vertaansa vailla. Kuuntele Debussyn preludi "Pellavatukkainen tyttö" ja Ravelin Pavane. Näitten jälkeen suomalaisista Uuno Klamin Merikuvia ja siitä sitten hyppy ekspressionismiin ja vaikka Aarre Merikannon keskikauden teoksiin.
kiitti vinkistä -debyssiä oon kyllä kuunnellu ne on kivoja biisejä (niinkun pieni neekeripoika) mut nää suomalaiset mistä oli puhetta , mm rautio-niistä en perusta : )
Onpas tavanomaisia kappalevalintoja. Eikä arvon mielibideemme keksi jotain hiukan haastavampaa "haastavalle" keskustelutoverilleen...? ;)
Tässä kohtaa olisi nyt varmaankin syytä mainita muutamia tunnettuja impressionistisia lyömäsoitinteoksia. *nauraa*
Öööö, millaisia ne ovat verrattuna klassisismin lyömäsoitinteoksiin??
Jos pohtii adjektiivia usvainen, ehkä ne olisivat sellaisia joissa hierotaan vetelää kättä löysään nahkapintaan niin, ettei terhakkaita nousuja, iskuja tai ääriviivoja synny. Ääni olisi varmaankin sellainen passiivisesti hinkkaava laiskanvaimea kahina...
hehe : D
>Öööö, millaisia ne ovat verrattuna klassisismin lyömäsoitinteoksiin??
Lisää yhtä hyviä ja vaikeita, ettei kaikki mene läpihuutojuttuina! Terveellistä joutua vaivaamaan aivonystyröitään edes vähän.