Minä rakastan miestä joka oli minulle paha. Alkuun suhteemme oli mahtava, olimme unelma pari kaikkien mielestä ja koimme molemmatt vahvaa ja intohimoista rakkautta toisiamme kohtaan, tämä mies oli ja on sielunkumpanini, paras ystäväni, intohimojeni kohde joka kertoi minulle aina kaiken minkä halusin kuulla, sain häneltä juuri sitä rakkautta jota halusin. Hän oli silmissäni paras mies ikinä. Yhteen muuttaessa tuli vakavat henkiset ongelmat ja riippuvuudet mieheni puolelta. Tutustuin hänen toiseen persoonaan, joka oli kaikkea muuta kuin hyvä, hän oli moni ongelmainen, peli, alkoholi ja valehteluriippuvainen. Suhteemme meni näistä ala-mäkeen ja erosimme, koska apua hän ei suostunut ottamaan. Se oli minulle elämäni vaikeinta aikaa. Luultuani päässeeni yli tästä suhteesta tapasin ihanan miehen, joka on unelmieni mies, ihana, luotettava, komea, kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä ja kaikki suunnitelmamme on kuin yhteen tehty. Tiedän myös, että nykyinen mieheni tarvitsee apuani ja tukeani tällä hetkellä hänelle vaikean elämäntilanteen takia. Kuulen myös päivittäin häneltä, ettei hän voisi elää ilman minua. Hän on ihana, mutta silti en saa päästäni ajatusta, että tämä unelmien mies ei ole ex-mieheni. Ajattelen ex-miestäni päivittäin ja tiedän, etten ole koskaan lakannut rakastamasta häntä. Ikävä on kauhea joka päivä ja samalla myös omatunto kolkuttaa. Olen nähnyt ex-miestäni kahvin merkeissä ja hän on sanonut nyt hakevansa apua ja muutuvansa, tietenkään en usko häntä, mutta joka kerta kun kuulen ne sanat hänen suusta, sydämmessäni läikähtää toive, entä jos olisimme yhdessä onnellisesti joskus. Tämä on niin raastavaa rakastan ex-miestäni ja ikävöin, samoin ex-mieheni minua, mutta silti tiedän, että tällä hetkellä suhde hänen kanssa on mahdotonta hänen ongelmien takia. Minulla on tällä hetkellä maailman täydellisin mies, mutta en pysty antamaan hänelle samaa rakkautta mitä hän antaa minulle. Rakastan häntä, mutta millä tavalla, sen tiedän etten ainakaan samalla palavalla tavalla kuin ex-miestäni ja kuinka hän minua. Olen täysin sekaisin mitä minun pitää tehdä. Tuntuu että olen kahden tulen välissä. Voiko ex-suhteeni olla ikinä tasapainoinen suhde? Onko tunteeni valiaikaista ja jos on niin ketä kohtaan. En haluaisi satuttaa ketään. Tiedän vain, että rakastan eksääni ja olen suhteessa joka on kaiken muun osalta täydellinen paitsi minun tunteideni mukaan. Pelkään tekeväni väärän ratkaisun.
Apua tarvitsisin
miss sad
2501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on melkein samanlainen ongelma.. rakastan vain exaani vaikka saisin keta vaan ja mita parempia miehia. Sen takia lahdin asumaan ulkomaille. Ei vaan pysty olemaan samassa paikassa koska muuten koko ajan vaan tekisi mieli soittaa hanelle..Olen nyt yli vuoden ollut ulkomailla ja pikkasen jo alkaa helpottamaan. Poistin kaikki yhteystiedot haneen, mutta tiian et jos meen takas suomeen kuitenkin soittaisin hanelle..Ei tassa oikein mitaan keksikaan :(
Tuntuu siltä, että olen tällä hetkellä tuon ns. uusikumppani. aavistan, että meidän tapaus on vastaava. odotan sitä hetkeä kun han tunnustaa tämän tilanteen ja kertoo asian olevan juuri kuin kerroit eli tunnustaa edelleen rakastavansa ja ikävöivänsä exää. en ole siitä vihainen, mutta suututtaa se, että hän sanoo rakastavansa minua ja kuitenkin kaipaa exää.