Kerronpa oman tarinan, joka istuu aika hyvin linjaan monen muun kanssa tällä palstalla. Pakko silti purkaa johonkin ajatuksia ja oloa.
On oltu yhdessä vaimon kanssa jo yli 10-vuotta. On talo, 2-lasta ja tämä peruskuvio. 7-vuotiskriisin kohdalla käytiin uskottomuusasioita läpi, kun minulla oli jonkin aikaa suhde toiseen naiseen. Siitä selvittiin ja otin siitä opikseni ja kävin kovan koulun läpi sen myötä. Nyt muutaman vuoden on ollut periaatteessa kaikki hyvin, mutta hirveästi läheisyyttä yms. ei ole ollut. Mitään isompia riitoja, uskottomuuksia ei ole ollut. Ns. arki on sujunut hyvin ja huumoria on löytynyt kummaltakin. Tunnustan silti itse hoitaneeni suhdetta vähän huonosti tässä viime vuosien aikana. Nyt joku aika sitten keskusteltiin tilanteesta ja päätettiin yrittää löytää se kadonnut kipinä takaisin, koska vaimo tuumasi, ettei jaksa enää yksin kannatella suhdetta. Tein päätöksen, että se hyvien vuosien kipinä löydetään takaisin ja läheisyys otetaan takaisin. Koska ihan varmasti, kun jaksaa jakaa läheisyyttä, niin se ruokkii itse itseään ja ottaa toisen huomioon paremmin. Mietin paljon näitä asioita ja väittäisin muuttuneeni sillä saralla. Vaimolla on ollut aina hyvin tiukat periaatteet pettämisen yms. suhteen. Ja hän on sitä mieltä, että erota ei voi ennenkuin on tehnyt ihan kaikkensa suhteen eteen. Sekä se, että jos ero tulee pitäisi erota sovussa ja sen jälkeen vasta etsiä uutta kumppania..
Nyt muutama viikko sitten vaimo murtui täysin ja sanoi ettei jaksa enää, muttei haluaisi silti erota. Hän on viettänyt ennen tätä paljon aikaa erilaisten ihmisten kanssa jutellen mm. mesessä yms. Epäilin, että hän touhuaa jotain selkäni takana, mutta hän väitti ettei mitään sellaista ole. Nyt kuitenkin hän saattaa istua tuntitolkulla mesessä juttelemassa jonkun kanssa. Ja on omissa maailmoissaan kännykkä kourassa naputtelemassa viestiä johonkin. Kun yritän antaa esim. halausta, niin hän lamaantuu täysin ja en saa mitään vastakaikua. Se ei todellakaan ole vaimon tapaista.. Seksiäkin yritettiin, mutta hän ei ollut yhtään mukana koko asiassa. Nyt hän sanoi, että tarvitsee omaa aikaa ja aikaa ystäviensä kanssa. Hän onkin sopinut lähi viikonlopuille menoja eri ystäviensä kanssa. Olen valmis antamaan sitä omaakin aikaa kyllä.
Mutta olen täysin varma, että jotain tapahtuu minun selkäni takana. Koska niin vahvojen periaatteiden ihminen on parissa viikossa muuttunut täysin erilaiseksi ja kylmäksi. Olen kysynyt tätä, mutta hän ei myönnä mitään tapahtuneen tai mitään olevan meneillään.
Mitähän tässä pitäisi tehdä? Olen itsekin vähän neuvoton.. Jaksan kyllä yksinkin kannatella tätä avioliittoa jonkin aikaa, mutta jos taustalla on jotain salailua ja muita suhteita, niin sitä en enää jaksa. Minähän en periaatteessa mahda mitään, jos vaimo haluaa maata jonkun kanssa. Se on hänen oma päätöksensä sitten. Mutta se on melko varmasti viimeínen sinetti tälle avioliitolle.. Toivottavasti joku sai selvää tuosta. On hiukan tyhjä ja neuvoton olo. Toisaalta taas samalla toiveikas, kun on kuitenkin halu saada avioliitto toimimaan ja kipinä takaisin.
Kohtalotovereita, vinkkejä??
On oltu yhdessä vaimon kanssa jo yli 10-vuotta. On talo, 2-lasta ja tämä peruskuvio. 7-vuotiskriisin kohdalla käytiin uskottomuusasioita läpi, kun minulla oli jonkin aikaa suhde toiseen naiseen. Siitä selvittiin ja otin siitä opikseni ja kävin kovan koulun läpi sen myötä. Nyt muutaman vuoden on ollut periaatteessa kaikki hyvin, mutta hirveästi läheisyyttä yms. ei ole ollut. Mitään isompia riitoja, uskottomuuksia ei ole ollut. Ns. arki on sujunut hyvin ja huumoria on löytynyt kummaltakin. Tunnustan silti itse hoitaneeni suhdetta vähän huonosti tässä viime vuosien aikana. Nyt joku aika sitten keskusteltiin tilanteesta ja päätettiin yrittää löytää se kadonnut kipinä takaisin, koska vaimo tuumasi, ettei jaksa enää yksin kannatella suhdetta. Tein päätöksen, että se hyvien vuosien kipinä löydetään takaisin ja läheisyys otetaan takaisin. Koska ihan varmasti, kun jaksaa jakaa läheisyyttä, niin se ruokkii itse itseään ja ottaa toisen huomioon paremmin. Mietin paljon näitä asioita ja väittäisin muuttuneeni sillä saralla. Vaimolla on ollut aina hyvin tiukat periaatteet pettämisen yms. suhteen. Ja hän on sitä mieltä, että erota ei voi ennenkuin on tehnyt ihan kaikkensa suhteen eteen. Sekä se, että jos ero tulee pitäisi erota sovussa ja sen jälkeen vasta etsiä uutta kumppania..
Nyt muutama viikko sitten vaimo murtui täysin ja sanoi ettei jaksa enää, muttei haluaisi silti erota. Hän on viettänyt ennen tätä paljon aikaa erilaisten ihmisten kanssa jutellen mm. mesessä yms. Epäilin, että hän touhuaa jotain selkäni takana, mutta hän väitti ettei mitään sellaista ole. Nyt kuitenkin hän saattaa istua tuntitolkulla mesessä juttelemassa jonkun kanssa. Ja on omissa maailmoissaan kännykkä kourassa naputtelemassa viestiä johonkin. Kun yritän antaa esim. halausta, niin hän lamaantuu täysin ja en saa mitään vastakaikua. Se ei todellakaan ole vaimon tapaista.. Seksiäkin yritettiin, mutta hän ei ollut yhtään mukana koko asiassa. Nyt hän sanoi, että tarvitsee omaa aikaa ja aikaa ystäviensä kanssa. Hän onkin sopinut lähi viikonlopuille menoja eri ystäviensä kanssa. Olen valmis antamaan sitä omaakin aikaa kyllä.
Mutta olen täysin varma, että jotain tapahtuu minun selkäni takana. Koska niin vahvojen periaatteiden ihminen on parissa viikossa muuttunut täysin erilaiseksi ja kylmäksi. Olen kysynyt tätä, mutta hän ei myönnä mitään tapahtuneen tai mitään olevan meneillään.
Mitähän tässä pitäisi tehdä? Olen itsekin vähän neuvoton.. Jaksan kyllä yksinkin kannatella tätä avioliittoa jonkin aikaa, mutta jos taustalla on jotain salailua ja muita suhteita, niin sitä en enää jaksa. Minähän en periaatteessa mahda mitään, jos vaimo haluaa maata jonkun kanssa. Se on hänen oma päätöksensä sitten. Mutta se on melko varmasti viimeínen sinetti tälle avioliitolle.. Toivottavasti joku sai selvää tuosta. On hiukan tyhjä ja neuvoton olo. Toisaalta taas samalla toiveikas, kun on kuitenkin halu saada avioliitto toimimaan ja kipinä takaisin.
Kohtalotovereita, vinkkejä??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihmettelen asennettasi. Itse olet ollut pettäjä ja nyt mustasukkaisesti vahtaat vaimoasi.
"--se on melko varmasti viimeínen sinetti tälle avioliitolle.. "
Anna vaimollesi tilaa ja aikaa, joita hän mitä ilmeisemmin nyt tarvii.
Jossain oli tutkimus, että parisuhteen mustasukkaisempi osapuoli
pettää herkemmin. Taisi olla teilläkin niin..
En vahtaa vaimoani ja olen valmis antamaan hänelle aikaa. Mutta epäilykset ovat heränneet niin vahvoina, koska tunnistan tuosta käyttäytymisestä merkkejä niin paljon siihen omaan uskottomuuteeni.
Enkä hae kirjoituksellani hyväksyntää omalle pettämiselleni. Jokainen tekee virheitä, mutta niistä pitää oppia jotain jottei toista niitä. Kävin silloin niin kovan koulun tuossa läpi, etten varmasti enää lähde sille tielle. Se kun ei varmasti paranna oman suhteen tilaa yhtään. Päinvastoin.
Vieraissa se on viimeinen sinetti,kun itse kävit, vaimon oli annettava anteeksi ja päästävä sen yli.
Sitähän se on ! Etkä ole ainoa mies ketä näin on sanonut ! Itse en hyväksy vieraita suhteita,enkä pettämistä
kumallekkaan ,muttä jotenkin pistää silmiin tämä miesten yksioikoisuus mulle kaikki toiselle ei mitään.
Aiempien kannat ovat oikeaan osuneita. Anna vaimollesi tilaa ja suo myös anteeksiantoa, sinulle annettiin anteeksi, ole yhtä laajakatseinen. Koita katsoa oman napasi ulkopuolelle.
... vastanneet NAISET ovat aika sokeita lukemaan miehen kirjoittamaa tekstiä, sillä minulle tulee siitä kuva, että sinä pelkäät mahdollisen vaimosi uuden suhteen katkaisevan parisuhteenne vaimosi tahdosta, eikä sinun tahdosta.
ei poikennu edellesistä vastauksista. Ei mitenkään.
"eikä sinun tahdosta..........."
Sepä se.
"Tunnustan silti itse hoitaneeni suhdetta vähän huonosti tässä viime vuosien aikana." Näin kirjoitat.
Siis tuo huonosti hoitaminen pettämisen jälkeen.
"Minähän en periaatteessa mahda mitään, jos vaimo haluaa maata jonkun kanssa. Se on hänen oma päätöksensä sitten. Mutta se on melko varmasti viimeínen sinetti tälle avioliitolle".
Jaahas herraseni, vaimosi nieli sinun pettämisesi, mutta sinä et sitten pystykään samaan, mihin vaimosi. Ja kaiken lisäksi vasta epäilet vaimoasi, mitäänhän ei ole ilmennyt.
Ja anteeksi vaan herraseni, vaikutat hieman hemmotellulta avioliitossasi, kun armollisesti ilmoitat että "olen valmis antamaan sitä omaakin aikaa kyllä." Kappas vaan! Entäs se vaimokulta?
JOS aiot pelastaa avioliittosi ja saada sen kipinän takaisin, niin luopua sinun täytyy paljosta. Ensinnäkin vaateista vaimoa kohtaan ja epäilyksistä.
Anna nyt vaimon mennä ystävissään ja harrastuksissan, missä lie... hän tarvitsee ilmaa väljähtyneeseen ja tympeään ja ahdistavaan avioliittoonne.
Sinun on opeteltava kärsivällisyyttä ja epäitsekkyyttä, kun nuinkin paljon olet aikoinaan mennyt rikkomaan. On pettämistä, on liian vähän aikaa ollut vaimolle.
Jos aiot saada tuloksia, niin tällä erää on mentävä VAIMON EHDOILLA.
Rakkauden kaivonne on tyhjiin ammennettu, vaimoltasi et voi vaatia, ennen kuin olet sinne riittävästi lappanut sinne, mitä VAIMOSI tarvitsee.
Sinä et nyt valitettavasti ole pääosassa... tällä kertaa.
Oo nyt vain kaikessa rauhassa ja anna vaimosi "hakea itseään.."
Ero voi tulla, mutta tulee sitten, jos on tullakseen..
Itsekkin olen paljon nykyään netissä keskustelemassa ihmisten kanssa ja miehenikin luulee minun porisevan "poikaystävien" kanssa..En ole korjannut hänen luulojaan, kun minusta asia ei kuulu hänelle! Vähän niinkuin kirjesalaisuudet, ei kuulu muille, jos haluaa ajatuksiaan tuuletella muualla, kuin kaljalasin äärellä baareissa!
Tuo pettämisesi..varmaan ymmärrät, että se on vienyt kuitenkin pohjan pois luottamukselta..
Ja täydelliseen suhteeseen kuuluu 100% luottamus toiseen..se on syönyt rakkaudestanne aimo osan, joka ei takaisin tule!
Miehelläni oli aikoinaan "kännipano" työreissullaan ja sen jälkeen en ole osannut häntä enää täysillä rakastaa..en vain voi..se yhteyden tunne katosi..
Olemme kuitenkin päättäneet yrittää liittomme pelastaa, mutta kyllä hellyyshetketkin tuntuu vähän teennäisiltä, vaikka tosissaan yritämme! Tunne ei vaan ole niin aito, kun haluaisimme..
Itse olet pilannut mahdollisuudet täydelliseen onneenne vieraissa käymisellä..tuntuuhan sinustakin jo pelkkä ajatus vaimosi syrjähypystä kaiken lopulta! Kuinkahan pohjalla vaimosi mahtoi käydä..?
Mutta jonkinlaisen suhteen voit vielä vaimoosi rakentaa, mutta älä luulekkaan, että sinulla on varaa mitään ehtoja esittää! Nyt vain oottelet, mitä tuleman pitää..
Kyllä se uskottomuus on aina niin vittumainen juttu, et ei sitä käsitä! Kumma, että ajattelet, että kun itse olet siitä selvinnyt,niin se olisi nyt siinä!? Vaimosi on kuitenkin joutunut käymään helvetin porteilla sun sössimises takia..eikö se merkitse mitään? Nyt niität, mitä oot kylvänyt..sorry..
Ymmärrän, että puhkut intoa saada kohentaa parisuhdettanne, mutta joskus hyväkin muutos voi alkuun tuntua ahdistavalta. Vaimosi ehkä kokee olonsa nyt luottavaiseksi ja turvalliseksi saada tuntea ne tunteet, joita hän on vuosikausia pidätellyt. Vähän kuin otat hätääntyneen lapsen syliisi, lohdutat ja lapsi alkaakin itkeä ihan hirveästi ennen kuin tajuaa, ettei tässä olekaan mitään hätää enää.
Anna vaimollesi nyt aikaa. Älä pelkää asioita, joita et voi ennakkoon tietää. Sinun on turha kantaa syyllisyyttä vanhasta, koska sitä tikulla silmään, joka niin tekee.
Mielestäni teillä ei ole hätää, vaikka vaimosi sinua hämmentääkin. Jonkun viikon kuluttua voisitte kuitenkin jutella, miten hän jakselee samoin kuin voit kertoa omista tuntemuksista, mutta älä missään nimessä ala pohtimaan uskottomuuksia. Teidänhän pitää jatkaa eteenpäin :)
Voi sua mies!!! Ihmettelet vaimosi käytöstä? Mielestäni hänen käytöksensä ei ole ihmeellinen, kun ottaa huomioon taustan, josta kerroit. Hänen luottamuksensa sinua kohtaan on kadonnut jo siitä hetkestä lähtien kun sinä petit häntä, vaikka hän muuta sanoisi. Se että petit häntä saa nyt aikaan hänen käytöksensä, sillä hän ei sen tapahtuman jälkeen, ole sisäisesti enää voinut kokea olevansa ainoa rakas kulta vaimosi. Hän sai kokea että ei riitä sinulle, vaan tarvitsit jonkun korvikkeen hänen rinnalleen, joten hänen alitajuntansa sanoo että et oikeasti aidosti häntä rakasta, vaikka niin sanoisit.
Katsos pettämiset kun jättää sellaiset arvet loppu elämäksi, että moni suhde onkin siihen kaatunut. Kuka voisi luottaa sellaiseen henkilöön, joka on kerran pettänyt pitämällä rinnakkaissuhdetta? Itse olet syypää joten turhaan ruikutat. Tottakai vaimosi tunteet ovat viilenneet sinua kohtaan, sen huomaa jo siitä että hän pakenee omiin oloihin. Hän ei kestä tulla torjutuksi uudestaan, joten torjuu sinut ennen kuin sinä hänet.
Jos haluat pitää vaimosi ja pelastaa liittonne on aika herätä! Antaudu täysillä suhteeseenne, osoita hänelle hellyyttä ja huolenpitoa. Kehu, tue, rakasta, hemmottele. Ota hänet syleilyysi ja kerro rakastavasi häntä koko sydämestäsi ja pyytäväsi sydämestäsi anteeksi virhettäsi, pyydä vastaavasti häntä antamaan anteeksi. Viettäkää vaikka viikonloppuloma kahdestaan, jolloin hemmottelette toisianne. Järjestäkää lapsille hoitaja. Luottamuksen takaisin saaminen on vaivan arvoinen asia, jos haluat pelastaa liittonne, vaikka siinä voi kestää kauan kun sen on kerran menettänyt.
Jotenkin näistä viesteistä välittyy, että taitaa olla naiset suurimmaksi osaksi vastaajia. Tiivistettynä käsittää monesta vastauksesta näin..
Kun mies pettää on hän sika. Sen jälkeen nainen pettää, niin se on oikeutettua.
Kun nainen pettää se on inhimillistä ja seurausta jostakin, kun mies pettää sen jälkeen on hän sika.
Eli nainen on oikeutettu kostamaan toisen pettäminen, mutta mies on aina sika ja ajattelematon pettäessään?
Niin ja alkuperäiselle murehtijalle. Toivottavasti saatte asianne selvitettyä, muuta ei ole oikein sanoa ongelmaanne.
Yhtä hyvin kirjoittaja voisi olla nainen, jota mies on pettänyt.
Pointti on monessa kirjoituksessa se, että jos itselleen sallii vapauden, salliiko sen myös toiselle.
Ja osaako antaa anteeksi.
Vaimohan ei ymmärtääkseni ole pettänyt, vaan ns. ottanut itselleen lisää tilaa.