Avioliittoa takana pian 18 vuotta, ei lapsia. Toverillinen ja sinänsä hyvä suhde, ei kuitenkaan erityisen hellä ja läheinen. Puoliso asuu työnsä takia ulkomailla nyt kahdeksatta vuotta, toinen osapuoli oman työnsä takia Suomessa. Tapaamisia alkuun muutama vuodessa, nyttemmin harventunut niin, että viimeisestä tapaamisesta aikaa yli vuosi. Pitää kuitenkin yhteyttä puhelimitse päivittäin, tosin lyhyen puhelun aikana ei puhella muuta kuin vaihdetaan pikaisesti tärkeimmät kuulumiset. Hyvin omistautunut työlleen eikä taida huomata nykyisessä tilanteessa olevan mitään kummallista. Tukenut puolisoaan taloudellisesti viimeksi vuonna 2008. Suomeen jäänyt osapuoli kokee elämän ja erityisesti parhaiden vuosien kulkevan ohitseen, sillä oli puolison lähtiessä vasta 40-vuotias. Tunteita puolisoa kohtaan on edelleen, mutta tulisesta / romanttisesta rakkaudesta ei enää voida puhua. Epätietoisuus kalvaa, koska ulkomailla työskentelyn kestosta ei ole tietoa - vielä pari vuotta vaiko kymmenen! Haluaisi jo asettua, toivoisi elämältä vakautta ja turvallisuutta sekä puolisoa rinnalleen arkea jakamaan. Olisiko kenties syytä kääntää uusi lehti ja jatkaa elämää ilman avioliittoa, jota ei kuitenkaan käytännössä ole?
Mitä neuvoisit?
Yksin jäänyt
381125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
No oudolta liitolta kyllä kuulostaa..? Luulen nyt sinun olevan nainen?
Miesmarkkinat nyt on mitä on tuossa iässä,joten mitä kaipaat..?
Lapset ovat jo pois suljettu ikäsi takia..entäs seksi? Jos et kaipaa sitäkään sen kummemmin elämääsi, niin mitä tuota lopettaan hyvää kaverisuhdetta..
Itse olen 49 vuotias ja vasta nyt seksi on ruvennut tuntumaan yhdentekevältä asialta..mieheni kanssa ollaan enempi kaverit ja se sopii kummallekkin..Ne suuret halujen vuodet on ohitettu, joten luulen sinullakin parhaat vuodet olevan jo takanapäin..siinä mielessä..
Ota lomaa ja matkusta kumppanisi luokse..se varmaan selkeyttäisi tulevaisuuden suunnitelmiasi..?
Kiitos vanhemmalle vaimolle asiallisesta vastauksesta. Vaimo olen siis itsekin, tämä Suomeen jäänyt osapuoli. Miesmarkkinoilla olisi kyllä vielä kysyntää ja seksi maistuisi kovasti edelleen. Sen takia tämä nykyinen tilanne onkin niin paha! Mitäkö kaipaan? Läheistä lämmintä parisuhdetta, jota nykyinen etämieheni ei valitettavasti kykene enää antamaan.
Hankala on tapauksesi! "Merimiehen vaimon" elämää pahimmillaan mielestäni. Mikä teitä vielä pitää "yhdessä". Onko alitajunnassa jokin visio että jonain päivänä vielä istut miehesi kainalossa ja kävelette rannalla käsikädessä?
Olet noin 60-70 luvulla syntynyt? Meillä ei ole rajattomasti aikaa jäljellä, joten muutokset parempaan kannattaa tehdä aika nopeasti. Seksi ja läheisyys ei ole iästä kiinni vaan kumppanista.
Jos miehenä asennoidun puolisosi asemaan, niin en yllättyisi jos kuulisin että haluat omillesi ja uuteen suhteeseen. Jos välittäisin sinusta ja tarpeistasi, ei mikään työ eikä mammona pitäisi minua sinusta irti. Ennen olisin vaikka työtön.
Tsemppiä elämääsi!
Anteeksi sanon miehenä ,että mieti sitä kun miehesi joku päivä ilmoittaa ,että on löytänyt uuden naisen??
Oletkos varma ettei nyt jo asu vieraan kanssa.. Sinuna tekisin niin ,että yllättäen menet hänen
osoitteeseen,ellet tiedä osoitetta pyydä se tekosyyllä ,esim...lähetän kirjeen sinulle??
Tuli kyllä mieleen tuota lukiessa ,että 98 % varmuudella mies asuu jonkun naisen luona..Toivottavasti
olen väärässä..Kuvitteleppas asia ,kun sinullakin ikää tulee ,niin " miesmarkkinat" vähenee ja sitten
tulee suuri pettymys asiaan........
Kerro tämä asia ystävälle ja ota kannanottoja heiltäkin..............
Hyvää jatkoa sinulle..
Hyviä pointteja kaikki. Kiitos. Olemme molemmat 60-lukulaisia. Niin, ainahan sitä haluaisi uskoa, ettei toisella ole ketään, mutta mistäpä senkään sitten varmasti tietää! Tosin puoliso ehti ennen avioitumistaan asua yksin (?) yli kymmenen vuotta, joten tämä ero ei hänelle liene mitenkään poikkeuksellista. Moni ystävä on ihmetellyt tämmöistä liittoa ja kysynyt samaa kuin "x" eli että mikä meitä enää / vielä pitää yhdessä. Tottumus, kaveruus, aikanaan annetut lupaukset, pelko uuden kuvion aloittamisesta, hauras toivo yhteisistä vuosista sitten joskus... siinä kai ne tärkeimmät... mutta mitä ne vuodet yhdessä sitten aikanaan tulevat olemaan, kun kumpikin on jo ehtinyt vanheta ja muuttuakin tahollaan ja varmasti myös niinsanotusti kasvaa toisesta erilleen! Hyvä oli "psykologin" ehdotus lähteä etukäteen ilmoittamatta käymään siellä kaukana puolison luona. Itse asiassa minulla on tällä hetkellä tiedossani vain hänen työosoitteensa, mikä sekin on varmaan melko omituista.
Noihin jo kuvattuihin omituisuuksiin lisäisin vielä, että puoliso hankki työkohteessaan itselleen auton, joka kai olisi tarkoitus joskus aikanaan tuoda Suomeen, mutta ei mitenkään ottanut minua mukaan valintaprosessiin - lähetti sitten vain sähköpostissa kuvan autosta sen jo hankittuaan.
>Muuten mieti tarkoin näitä kaikkia ehdotuksia mitä annettiin, mutta muista panna välillä "JÄITÄ
Mielestäni nämä kaikki neuvot ovat hyviä em..ongelmaan..Pane mieleen se ,että fysiologinen ihminen
aina vain rapistuu ,ja valikoimat käyvät henkisesti raskaaksi..Ehdottaisin sinulle jopa salarakkaan hankkimista,koska käsittääkseni sinulla ei ole mitään menetettävää...Käsittääkseni nautit edelleen sexistä
mutta miehesi ei sitä pysty antamaan....
Näin on. Ja tunnustan, että salarakas onkin jo olemassa. En ikimaailmassa olisi voinut kuvitella tekeväni tällaista, mutta yksinäisyys ei ole hyväksi terveelle ihmiselle eikä selibaattiakaan ikuisesti kestä =/ Mutta tilanne on kovin ristiriitainen - nyt on tunteita kahta ihmistä kohtaan, nautin kovasti salarakkaasta, toisaalta poden (ja varmasti aivan syystäkin) huonoa omaatuntoa puolison takia ja kaikki on auki, kun en osaa päättää miten toimia.
Miehesi on 100% vieraissa. Yksikään mies ei lopeta seksiään 50 senä. Mulla on se ongelma, naimisissa 28v ja akka ei ole selvinpäin tehnyt aloitetta kertaakaan seksiin, tympii. Kännissä yrittää. Olen käynyt huorissa, mutta nyt olen lopettanut sen, kun olen rakastunut entiseen heilaani jo neljännen kerran. Seurustellut naisen kanssa 2 kertaa ennenkuin menin naimisiin nykyisen kanssa. En ole pettänyt hänen kanssaan vaimoani.Tuli lapsia, nyt kaikki aikuisia. Tunteeni ei ole kuolleet tähän vanhaan kertaakaan, syynä miksi ei oltu yhdessä oli merimiesammattini. Tapasin viimeksi 15v sitten rakastin edelleen, keskusteltiin ja omat lapset pieniä ei tehty mitään. Oisin vielä voinut jatkaa nykyisen kanssa, mutta kun mulla seksihaluja, mutta hänellä ei. Kaverisuhde. Haluan hellyyttä ja seksiä, nyt olen päättänyt, että menen entisen heilani kanssa yhteen, molemmat kun rakastaa toisiaan. Ollaan oltu etäyhteydessä jo jonkin aikaa, mutta ei fyysistä kosketusta vielä. Nykyinen vaimo hyvä, nätti, hoitaa jotenkin kodinkin, vähän alkoholiriippuvainen. Erossa saa rahaa riittävästi, mutta miten hänen henkinen puoli, pelkään että ratkeaa ryyppäämän. Miten ihmeessä saisin sen ymmärtämään minun tekoni. Tällä suhteella ei tulevaisuutta, runkkariksi en rupea ja kaipaan hellyyttä, kun vielä tiedän että entinen heilani ja minä rakastetaan toisiamme, ei paljon vaihtoehtoja ole. Muistakaa naiset, seksillä ja helludellä mies pysyy kotona, mutta miten saan nykyisen naisen irti elämästäni ilman katkeruutta. Olen valmis tukemaan uuden elämän alkuun, mutta...
No ei ole helppoa sinullakaan.
Tuota olenkin ihemetellyt, miten selviytyisi hänkään siellä ihan selibaatissa noin pitkiä aikoja kerrallaan =/
Kirjoitit "Tällä suhteella ei tulevaisuutta" ja "kaipaan hellyyttä, kun vielä tiedän että entinen heilani ja minä rakastetaan toisiamme..." joten taitaapa olla ainoa vaihtoehto palata yksiin entisen heilasi kanssa. Kerroit myös, että nykyisellä vaimollasi on pienoinen alkoholiongelma ja sinua huolestuttaa hänen henkinen puolensa eron jälkeen. Niin, voi hyvinkin olla että hän ratkeaa ryyppäämään, mutta mielestäni sinun ei pidä kantaa asiasta huolta - sinä huolehdit rahallisen puolen ja se saa riittää. Yksipuolisessa ja seksittömässä rakkaussuhteessa ei kenenkään pitäisi joutua elämään. Katkeruudelta tosin tuskin vältytään tuossa erotilanteessa. Samaa pelkään myös oman mieheni puolelta, vaikka järkisyin olenkin yritellyt todistaa itselleni, että ero minun tilanteessani on jo ihan hyväksyttävä valinta ja että hän varmasti pärjää myös eron jälkeen. Vaikeita ovat tällaiset tilanteet!
Onnea sinulle entisen heilasi rinnalla!
Annanpa neuvon.. Käy ensin muutaman kerran tapaamassa entistäsi...ja sekstaa sen kanssa..
Olen nimittäin ollut just samassa tilanteessa kuin sä.
Oli muinainen rakkaus, johon otin yhteyttä, kun muistin seksin olleen ihanaa hänen kanssaan ja oman kans oli mennyt välit hakkauksiin...soiteltiin ja meilailtiin jatkuvasti ja olin taas niin rakastunut...
Sovittiin sitten vaimoni selän tapana tapaamisesta ja yhteisestä viikonlopunvietosta.
No, pettymyshan se oli sitten koko muija! Seksissä ei ollut rupsahtaneen eukon kanssa enään mitään ihanaa!
Puhelimessa oli juttua riittänyt, mutta naamat vastakkain ei sitten ollutkaan oikein mitään yhteistä puhumista...se oli sitten viimeinen niitti, kun hän ravintolaillan päätteeksi kännissä sanoi, että mä oon tehny muksut väärän muijan kanssa..!!
No, kotiin tuli kiire ja muutaman pikaisen puhelun jälkeen lopetin koko suhteen.
Nyt oon yritellyt lämmitellä vaimon kanssa liittoa uudelleen ja tuon karmaisevan pettymyksen pidän visusti omana kasvattavana juttuna!
Sitä vaan sullekkin, et käy ensin kokeilemassa entistä hoitoos, ennen kuin jätät hemaisevan vaimosi..
Monesti se nuoruuden suuri rakkaus on pelkkä kupla aikuisena.. :)
Ite erosin 2 vuotta sitten pitkästä liitosta ja teen nyt poikkeuksen näistä miehistä täälläkin palstoilla, mitä oon lukenut, et onni alkoi eron jälkeen..et mua ainakin kaduttaa lähtöni!
En oo vaimoni veroista löytänyt..vaikka loppuvuodet väheksyin häntä.
Ei oo tässä iässä enää tarjolla kuin seinäruusut...ei kiinnostavia oo tullu vastaan.
Oon yrittäny vaimoakin takaisin, mut on löytänyt jo uuden, jonka tykö on muuttamassa.
Jos voisin, tekisin monta asiaa toisin..oli sentään yhteistä historiaa 28 vuotta.
Siinä seksissäkin olisin voinut minäkin yrittää enemmän.Nyt vituttaa, kun toinen sitäkin jyystää!!
Kävin entiseni kanssa. Tiesin että ikä vähän verottaa, mut se oli upeaa. Vietettiin yhteinen hetki, heti oltiin samalla aaltopituudella, tunnettiin hyvin toisemme, sekä luonteenme vuosien takaa, ne oli säilyneet ennallaan. Oltiin kuin aviopari, heti natsas yhteen. Tulee vain mieleen, miksi hukkasimme toisemme aikoinaan, työ ei saa olla este. Ennen en tiennyt mitä todellinen rakkaus on, mutta joka sen tuntee se ei ole sanoja niinkuin jenkki leffassa vaan tunne jossakin. Nyt pitää vaan keksii, miten ton nykyisen saan irti ittestäni, että en satuta liikaa. Juomaan se varmaan ruppee, mille en voi mittään. Viiosen päälle hyvännäköinen,, hyvä runkoinen, mutta kaikki ei natsaa kohdalleen. Ei oo oppinut rakastaan, turvautu varmaan minuun taloudellisen tilanteen takia. Nyt kulissit romahtaa...
Varmaan joo..maltas ny kattoo muutama kuukausi..ennen ku sentään vihille talutat.. :D
Kumma, et pitää aina "tuleva"entinen mollata juopoks, varmaan on kuitenkin oikeesti onnellinen sekin, kun sustaki eroon pääsee..
Luulen totaki kirjotusta pelkäksi provoksi...tuskin täällä vinkusit yöllä, jos sulla joku siellä olis lakanoissas.
Vanhojen ukkojen epätoivosta provoa...
On enemmän kuin arvaatkaan pariskuntia jossa asutaan erillään. Miksi ette viettäisi viikonloppuja yhdessä?
Vai onko välimatka yli 10tuntia (lentäen). Siinä tapauksessa pitkä viikonloppu vuoronperään toisen luona pari kertaa kuukaudessa.
Nykyisin lentolippujen hinnat ovat hyvin alhaalla ja netissä surffaamalla tekee todellisia loytojä. Niin että jos haluatte te voitte hiukan vaivaa näkemällä järjestää sopivasti yhteistä aikaa.
Lentomatkaa on usean tunnin verran ja hän tekee 6-päiväistä työviikkoa pitkin työpäivin, joten huonolta näyttää tuokin vaihtoehto. Jotkut ovat ehdottaneet muuttoa miehen työn perässä pois maasta, mutta minulla on täällä hyvä vakituinen työ, iäkkäät vanhemmat, kotieläimiä, vuokra-asunto ja kesämökki, joten sekään vaihtoehto ei tule kyseeseen. Olen tosiaan kuin puun ja kuoren välissä. Nyt meillä on kaksi täysin erillistä huushollia, myös taloudellisesti, ja minulla täällä mm. melko isot vakuutusmaksut vuosittain yksin maksettavina.
Sehän jättää kokonaisen vuorokauden teille kahdelle plus edellisen illan ja seuraavan aamun silloin kun sinä vierailet hänen luonaan. Tuossa ajassa ennättää jo kovin nauttia toisen seurasta!
Ja jos lentomatka on vain usean tunnin, senkään ei pitäisi olla este tapamiseen ja yhdessäoloon.
Sinun kotirintamasi aivan varmasti selviää yhden/pari viikonlopun kuukaudessa ilman sinua. Maksa ulkopuolinen huolehtimaan eläimistäsi ja piipahtamaan vanhempiesi luona. Vuokra-asunto eikä kesämokki muutu miksikään yhden/parin viikonlopun aikana.
Taloudellisesti (kumpikin olette palkallisessa tyossä) se ei ole ongelma lainkaan.
Mikäli tuokaan ei sovi yhteiseksi ajaksi, sitten syyt ovat jossain aivan muualla kuin välimatkassa.
Heh, kai sen noinkin positiivisesti voisi nähdä ja tulkita ja hyväksi kääntää. Mutta pitkää matkustusta vastaan yhdessä vain vajaa vuorokausi, kun takaisinkin olisi ehdittävä taas maanantaiaamuksi omaa työtä varten... Eikä se ihan ilmaistakaan ole.... Sitäpaitsi hänellä oli ja meni jo yksi lakisääteinen palkallinen vuosiloma, jota ei kuulemma voinut pitää työkiireidensä takia, joten... :(((
Selvää pässinlihaahan tuo on! Ota siitä kaukorakkaudesta ero ja mene salarakkaasi kanssa yhteen...!
Eihän tuossa ole mitään ongelmaa...tekosyitäkin keksit koko ajan, ettei tarttisi sinne lentää...
Oothan joka tapauksessa jo pettänytkin häntä, joten reilu liitto ei ole muutenkaan..
Oot kuitenkin aikuinen ihminen! päätä itse!
No ei nuo nyt mielestäni ihan pelkkiä tekosyitä ole. Olemme elelleet erillään pian 8 ja puoli vuotta ja kaiken kaikkiaan yhdessä viimeisten 9 vuoden aikana vain vajaat kaksi ja puoli vuotta. Viimeisestä tapaamisesta kulunut yli vuosi. Ehkä täällä on sellaisiakin, joilta onnistuu lähes 10 vuoden selibaatti tuosta vain. Itse en valitettavasti siihen kyennyt, vaikka - kuten jo alussa kerroin - tunteita miestäni kohtaan onkin vielä olemassa.
Ei kait sun tartte täällä kenellekkään selitellä..? Mutta kyllä se uskollisuus nyt vaan kuuluu oikeeseen liittoon, jos siis meinaa liittoaan jatkaa.. Vai meinasitko sen mieheltäsi salata?
Tuskin se ukkokaan siellä kaukomaissa sua paljon kaipailee edes,kun ei vaivaudu sua tuleen ees kattoon..
Kyllä kait sitä nyt joulut ja Jussit ja muut lomat ruukataan yhdessä pitää, jos toisesta välittää..
Voi se mieskin toivoa, että sä hakisit eroo...saisit sen varmaan heti jo tuon erillään asumisen takia..paperi vaan allekirjotuksella ja se on siinä..!
Halusin lähinnä kuulla muiden, mahdollisesti jopa samantyyppisessä elämäntilanteessa olleiden, kokemuksia ja neuvoja. Kyllähän tässä järkisyin tuntuu ratkaisu hyvinkin selvältä, mutta kun vieläkin mietityttää, pitäisikö vain sittenkin yrittää paikata se mikä paikattavissa on eikä suinpäin lähteä liitosta ulos.
Eipä taida sulla paljon kohtalotovereita olla!
Tuntuu aivan käsittämättömältä koko juttu!
Että elämästä on noinkin monta vuotta tuhlannut ja perhekkin jäänyt sen takia perustamatta!
Sorry, itelläni on 4 lasta ja ne tuntuvat elämän tarkoitukselta, mut tää on vaan mun mielipide. :)
...mutta minä olen kuten miehesi! 30v naimisissa ja suurimman osan olin maailmalla liikematkoilla. Alun muutamaa vuotta lukuunottamatta avioliitto on ollut "toverisuhdetta" ilman seksiä. Vaimoni ei koskaan sitä halunnut. En sitä tiennyt ennen kuin menimme naimisiin. Se oli suuri pettymys minulle. Tykkään paljon seksistä ja en voi olla ilman sitä joten aloin pettämään matkoillani ja se se piti avioliiton kasassa tähän päivään saakka.
Nyt olen jäänyt aikaiseläkkeelle ja kotona olo ahdistaa. Olen levoton, ärtynyt ja yksinäinen. En käy vieraissa (en koskaan pettänyt "kotikonnuilla"). Viime viikkolla jätin eroanomuksen. Vaimo suostui mutta on surullinen; sanoi "meillä on kaikki niin hyvin!"
On varmaa että miehesi asuu jonkun kanssa tai pitää rakastajarta kuten sinä. Se on normaalia ja tervettä. Sinä olet hänelle "tuttu ja turvallinen varavaimo" jos sen uuden kanssa ei menekään hyvin.
Uuden elämän aloitus ei ole ihan helppo juttu (olen 59v) mutta minulla ei ole vaihtoehtoa. Menetän mielenterveyteni ellen lähde tästä. Me ei riidellä ja taloudellisesti kaikki on hyvin mutta en näe tulevaisuutta yhdessä. Haluan vielä olla onnellinen, rakastaa ja tulla rakastetuksi ja nauttia seksistä.
Ehkä sinunkin pitää tehdä tällainen suuri ratkaisu ja mitä aiemmin sen teet, sen enemmän sinulla jää aikaa uuden alämän etsimiseen ja aloittamiseen. Olet vielä suht nuori. Onnea vaan elämääsi!
Kiitos viestistäsi, "Samassa veneessä".
Kirjoitit "Nyt olen jäänyt aikaiseläkkeelle ja kotona olo ahdistaa. Olen levoton, ärtynyt ja yksinäinen." Tuota minäkin pelkään. Kun mies sitten joskus ehkä vasta vuosien päästä vihdoin kotiutuu, ei edessä kenties olekaan sitä auvoista yhteiselämää, jota odotellessa tässä on vuosikaudet kärvistelty. Molemmat ovat tahoillaan muuttuneet. Varmaan niitä seksijuttujakin on ollut myös hänellä - kuten kirjoitit "Se on normaalia ja tervettä" - joten kaikkien noiden vuosien jälkeen saatamme molemmat olla jo niin erilleen kasvaneita, ettei onnellinen yhteiselämä enää sujukaan. Aivan niin, ""tuttu ja turvallinen varavaimo"... ja tuttu ja turvallinen varamies. Ei hyvä. Ehkä meidän on syytä vain antaa periksi ja vapauttaa toisemme, jolloin kumpikin ehtii vielä saada uuden tilaisuuden. Mitä pitemmälle aika kuluu, sitä heikommiksi käyvät mahdollisuudet. Onnea myös sinulle uuden elämän aloittamisessa!
Kiitos viestistäsi, "Kohta mummu". Pahimmalta tässä tuntuu juuri tämä elämän ohi lipuminen vain (tyhjää?) odotellessa, kun kumpikin voisi jo yhtä hyvin tahollaan rakentaa uuden suhteen =/ Mieheni ehtisi vielä hankkia ne puuttuvat lapsetkin.
Paljon on "hylättyjä" lapsia, jotka odottaa vain rakastavaa syliä..ei oo sullakaan mahdottomuus alkaa sijaisäidiksi, jos joskus haluut niin..vauvatkin joutuu nykyään lastenkotiin..Tsemppiä outoon ja hankalaan tilanteeseesi! :)
Joo, kyllähän sitä lapsia tietysti vielä sillä tavoin voisi hankkia - siis jos uusi partneri sitten sattuisi niin kovasti lapsia kaipaamaan eikä omia hänelläkään olisi tullut hankittua. Turha nyt enää on jossitella, mutta tietysti meidän molempien puoliskojen "markkinat" olisivat olleet paremmat ja enemmän mahdollisuuksia edessä, jos oltaisi hoksattu erota jo aikaa sitten =/
Luin kirjoituksesi ja heti tuli mieleen ajatus ,että miehelläsi on uusi nainen siellä jossain?? Sinuna tekisin niin
,että ottaisin mieheltäsi osoitteen selville ,(on keinoja saada) ottaisin töistä vähän vapaata ja yllätys
reissun tekisin sinne..Jos ilmoitat etukäteen ,niin hän hävittää kaikki todisteet naisen olosta siellä..Minä
miehenä en usko ,etteikö hänellä ole varavaimoa siellä..Tämä epätietoisuuden verho paljastuisi ja mikäli
itse haluaisit hakea uutta pysyvää suhdetta niin vapauttaisi sinutkin siihen..Muista ,että olet >40v ,niin
fyysinen halu vähenee aina ikääntyessä,ja valikoima vähentyy sitä mukaa ,kuin ikää tulee..
Ellet sinä nyt tee jotain asian eteen ,niin on turha enää katua..Jos suhde on tylsä kannateeko siinä olla??
5 vuoden päästä syntyy tilanne,että miksi,miksi,minunhan piti lähteä ,mutta enää ei löydykään uutta suhdetta.
Hyvää jatkoa sinulle,teetpä niin tai näin...
Niin, voihan olla niinkin... vaikka en oikein hänestä osaa kuvitella, että toista naista pitäisi. Sen sijaan tuon toisen asian kanssa tässä nyt kamppailen - eli mitä jos? Viiden vuoden kuluttua saatan edelleen olla tässä samassa tilanteessa voivotellen kohtaloani. Parempi siis toimia ennen kuin tosiaankin on liian myöhäistä! Toisaalta taas jo etukäteen suren pitkän avioliiton purkamista ja sitä, että jospa sitten viiden vuoden kuluttua yksinäni harmittelenkin tekemääni huonoa (?) päätöstä. Hankalaa on!
Todella kovalta ratkaisulta ja elämältä tarinasi kuullostaa. Jokainen tarvitsee läheisyyttä ja rakkautta ja se on fakta. Sinun kaukopartiomiehesi ei sitä pysty antamaan, joten olet oikeutettu kyllä hankkimaan itsellesi onnellisuutta ja läheisyyttä ja sitä kautta hyvää seksiä. Hän varmasti ymmärtää tämän ja hyväksyy, jos löytäisitkin onnen. Anteeksi vaan, mutta mikään työ ei ole niin tärkeää, että on vuosikausia poissa ja olettaa, että suhde pysyisi. Ei ole oikeutettua näin vaatia. Sinä olet nainen parhaassa isässä, joten alahan rohkeasti toimia sen mukaan mitä tahdot. Kysy itseltäsi tämä mitä toivot loppuelämältäsi. Voitko olla edes varma, että "tunnet" hänet enään, jos hän palaisikin takaisin. Ihminen muuttuu varmasti tuossa ajassa, ja
hän ei ole se sama mies joka sinne lähti. Olet ollut itsellesi liian kova ja raadollinen. Varmasti saat takaisin menetetyt yksinäiset hetket, kunhan olet nyt rohkea ja otat laput pois silmiltä. Tuolla ulkona on joku mies, joka rakastuu sinuun, mutta koska. Se jää nähtäväksi.
Kiitos lohdullisista sanoistasi, bado! Totisesti toivon, että päädyn lopultakin oikeaan ratkaisuun. Ainakaan en enää haluaisi jatkaa tällaista puolinaista elämää, sillä tämä on henkisesti ja oikeastaan ihan joka suhteessa hyvin rasittavaa.
Ei se läheisyys ja rakkaus oo varmaa, vaikka kotomaassakin asuisi..:)
Mekin olemme mieheni kanssa vuosien myötä vieraantuneet toisistamme täysin, vaikka samassa asunnossa asumme ja näemme päivittäin..
Mietin itsekkin eroa, mutta en niinkään sitä joudunko olemaan yksin loppuelämäni, vaan pärjäänkö rahallisesti? Olen paljon epävarmemmassa jobissa kuin mieheni ja yhdessäoloa on jo yli 20 vuotta!
Että ei oo helppoa täälläkään sinun ikäisenäsi minunkaan!
Tsemppiä sinulle, Tuhkimo! Minulle mahdollinen ero ei ole taloudellisesti ongelmallinen, sillä olemme suht samapalkkaisia ja olenhan jo elellyt täällä useita vuosia yksikseni omillani huolehtien ohessa lisäksi vielä joistakin hänenkin laskuistaan. Mietityttää vain se, onko sittenkään hyvä ajatus erota (vai sittenkin vain yrittää jatkaa) ja miten hän siitä selviää.
...voisi se vielä teillä tieten onnistuakkin, kun ette ole päässeet "kyllästymään" toisiinne.. :)
Kesä on tulossa, joten eiköhän se tilanteesi selviä,kun pyydät hänet käymään luonasi...
Mie lähen nyt yksinään nukkumaan tässä parisuhteessa..hyvää yötä.
Hyvä pointti tuo "ette ole päässeet kyllästymään toisiinne" - juuri sitä aina ennen hehkutin, kun ystävät ja sukulaiset ihmettelivät tilannettamme. Enää en jaksa. Kesä on kyllä taas tulossa ja se kieltämättä piristää, mutta esimerkiksi viime vuonna en nähnyt häntä lainkaan ja edellinen kerta oli neljä päivää syksyllä 2008 ! En siis kovin paljon enää laske lomienkaan varaan. Hänellä ei lomia ole muita kuin kuukauden mittainen kesäloma, mutta viime(kin) kesä hänellä hujahti töitä paiskiessa, tai niin hän ainakin minulle kertoi =/
Oiskohan vielä kuitenkin parisuhdeterapiasta apua teidänkin tapauksessa?
Alkuperäinen texti: Miehesi on 100% vieraissa. Yksikään mies ei lopeta seksiään 50 senä. Mulla on se ongelma, naimisissa 28v ja akka ei ole selvinpäin tehnyt aloitetta kertaakaan seksiin, tympii. Kännissä yrittää. Olen käynyt huorissa, mutta nyt olen lopettanut sen, kun olen rakastunut entiseen heilaani jo neljännen kerran. Seurustellut naisen kanssa 2 kertaa ennenkuin menin naimisiin nykyisen kanssa. En ole pettänyt hänen kanssaan vaimoani.Tuli lapsia, nyt kaikki aikuisia. Tunteeni ei ole kuolleet tähän vanhaan kertaakaan, syynä miksi ei oltu yhdessä oli merimiesammattini. Tapasin viimeksi 15v sitten rakastin edelleen, keskusteltiin ja omat lapset pieniä ei tehty mitään. Oisin vielä voinut jatkaa nykyisen kanssa, mutta kun mulla seksihaluja, mutta hänellä ei. Kaverisuhde. Haluan hellyyttä ja seksiä, nyt olen päättänyt, että menen entisen heilani kanssa yhteen, molemmat kun rakastaa toisiaan. Ollaan oltu etäyhteydessä jo jonkin aikaa, mutta ei fyysistä kosketusta vielä. Nykyinen vaimo hyvä, nätti, hoitaa jotenkin kodinkin, vähän alkoholiriippuvainen. Erossa saa rahaa riittävästi, mutta miten hänen henkinen puoli, pelkään että ratkeaa ryyppäämän. Miten ihmeessä saisin sen ymmärtämään minun tekoni. Tällä suhteella ei tulevaisuutta, runkkariksi en rupea ja kaipaan hellyyttä, kun vielä tiedän että entinen heilani ja minä rakastetaan toisiamme, ei paljon vaihtoehtoja ole. Muistakaa naiset, seksillä ja helludellä mies pysyy kotona, mutta miten saan nykyisen naisen irti elämästäni ilman katkeruutta. Olen valmis tukemaan uuden elämän alkuun, mutta...
Kopioin edellisen textin aikaisemmasta viestistäni...
Olen ollut tuon lapsuudenheilani kanssa salassa vaimoltani jo pari kuukautta. Ollaan oltu silleenkin jo yhdessä. Nainen on kuin unelma, on tiennyt aikaisemminkin mitä ajattelen, mitä tunnen. Aina ihmettelen miksi työn takia erottiin. Oltiin täydellinen pari. On järkyttävää todeta, että rakkaus on näin voimakas. Nyt minäkin tiedän tunteen kun sanotaan, että sydän pakahtuu. Täytyy nyt vain jotenkin saada ero järkevällä tavalla tuon nykyisen kanssa. Nytkin se on jossakin juhlimassa, en välitä. Heilani tiesi, että joskus tavataan ja näin tulee käymään. Oli niin fiksu, kun edelisellä kerralla tavattiin, sano, että lapset sulla pieniä, voidaan odottaa kun hetki koittaa. Hetki koitti 14v päästä. Itse vaan mietin ja murehdin, että menetin monta vuotta kultani kanssa, mutta monta on onneksi edessä. Tämä kuulostaa joltain sadulta, mutta totta. Joku on rakastanut yli 30v mua, mutta kumminkin olen ollut väärän naisen kanssa naimisissa. HUH HUH...
Jos tähän pitäs heittää joku kommentti niin se on:
Älkää olko kulissiavioliitossa rahan takia vaan rakastakaa rakkaintanne...