Miten tutustuitte?

Meidän tarina on aika hassu, mutta mielestäni aika ihana osoitus, miten ihmeellisesti sen oikean voi löytää.

Pari vuotta sitten olin päättänyt etten anna enää yhdenkään miehen sotkea elämääni sen vakavammin, vaan pidän korkeintaan hauskaa heidän kanssaan.

No, olin viettämässä synttäreitäni kaupungissa, joka ei ollut kotini parhaan ystäväni kanssa. Olimme hotellimme yökerhossa ja tanssin yhden miehen kanssa, josta en ollut mitenkään erityisen kiinnostunut. Kun baari meni kiinni, mies pyysi päästä meidän hotellihuoneeseen ja ajattelin, että tulkoot käymään. Sanoin ystävälleni, että hänenki pitää ottaa joku mies mukaan, vaikka hän seurustelikin tuolloin. No ystäväni pyysi lähintä miestä mukaan ja lähdimme huoneeseemme.

Kun pääsimme huoneeseen minua alkoi väsyttää, joten sanoin että miehet voivat jäädä nukkumaan, jos haluavat ja he jäivät. Jonkin aikaa nukuttua heräsin siihen, että tuttavuuteni kähmi minua, suutuin ja heitin hänet ulos huoneesta, samalla sanoin toisellekin miehelle, että on hänenkin aika lähteä. Tämä toinen mies ei kuitenkaan suostunut lähtemään, vaan alkoi väitellä kanssani asiasta ja sanoi että jää nukkumaan huoneeseemme, koska olimme kutsuneet hänet sinne. Väittelimme aikamme ja paras ystäväni nukahti jo uudestaan, kun me vielä jatkoimme väittelyä.

Lopulta sanoin miehelle, että hän voi jäädä yöksi, jos on hiljaa ja hän tuli viereeni. Ei hän kyllä hiljaa ollut koko yönä, koska aloimme jutella kaikesta ja tutustuimme toisiimme koko yön. Emme edes pussanneet vain halailimme ja olimme lähekkäin ja puhuimme ja puhuimme. Arvatenkin tämä mies oli elämäni rakkaus.

Seuraavana aamuna mies lähti omaan kotikaupunkiinsa ja minä omaani, mutta siitä lähtien olimme lähes päivittäin yhteydessä, aluksi viesteillä ja sitten soitoilla. Parin viikon päästä ensitapaamisesta mies pääsi käymään viikonlopuksi luonani ja sitä seuraavana viikonloppuna aloimme virallisesti seurustella.

Välimatka, mieheni työ ja meidän molempien jääräpäiset luonteet ovat aiheuttaneet vaikeuksia ja riitoja, joiden takia erosimme pariksi kuukaudeksi, mutta palasimme yhteen, koska kumpikaan ei osannut elää ilman toista. Tällä hetkellä asumme samassa kaupungissa ja keväällä olemme muuttamassa yhteen. Mieheni on kaksi viikkoa töissä, jolloin näemme vain viikonloppuna, jos silloinkaan ja sen jälkeen viikon vapaalla, jonka hän viettää yleensä luonani. Vietimme juuri kaksivuotis päivää ja olen onnellisempi kuin koskaan.

En ikinä uskonut siihen, että rakkaus tulee silloin kun sitä vähiten odottaa tai kun sitä ei etsi, mutta niin vain olen joutunut muuttamaan käsityksiäni.

Ja kyllä sen tietää, kun se oikea sattuu kohdalle, mikään ennen miestäni ei ole tuntunut lähellekään samalta, ei sitä voi sanoin kuvailla, sen vain tuntee sydämessään ja koko kropassa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea rakkaudessa, sitä nimittäin tarvitaan. Meidänkin kohtaaminen oli täysin sattumaa, vaikka itse ajattelenkin, että se oli kohtalo. Rakkaus voi olla missä vaan, mutta yleensä se ei kyllä etsimällä löydy. Ole avoin maailmalle ja tutustu rohkeasti uusiin ihmisiin ja tärkeimpänä ole onnellinen ja tyytyväinen itsesi kanssa, vain niin voit olla onnellinen myös jonkun toisen kanssa.
Älä luovuta, se oikea voi olla nurkan takana ja sen löydettyäsi aikaisemmat pettymykset eivät tunnu enää missään! Ihanaa kevättä ja paljon auringonpaistetta elämääsi!

Alkoi täält'ä suomi24stä. Mieheni laittoi minulle viestiä ja vaikutti kiinostuneelta. Vastailin viesteihin vähän aikaa. Sitten tuli parin kuukauden tauko, kummallakin opiskelu- ja työkiireet. Parin kuukauden päästä samainen herrasmies laittoi taas viestiä. Yllättäen selvisi,että opiskelimme samalla paikkakunnalla, peräti samassa koulussa