Avioerosta aikaa nyt 2 vuotta. Eron syyt olivat toisen käytös joka johtui toisesta naisesta, suhteesta joka oli kestänyt jo vuoden. Takana yhteiselämää 18 vuotta. Ongelmani on etten pääse eteenpäin. Olen edelleen masentunut ja kaikki tuntuu edelleen olevan päin p....ttä. Lapset elävät pääosin minulla ja on raskasta yrittää elää niin etten tätä omaa oloani heijastaisi lapsiin. Uusi "suhde" minulla on ollut nyt vajaan vuoden mutta tiedän senkin ettei se toimi. En osaa irrottaa itseäni siitä ja sisälläni kiehuu kaikki asiat. Exän uusi elämä nyppii aivan suunnattomasti vaikka tajuan sen ettei se kuulu minulle pätkääkään. En vaan saa itseäni lopettamaan noiden vanhojen asioiden puimimista. Päivästä toiseen mieleeni palaa tuo ex elämä, miksi näin kävi jne. Elämänhaluni on ihan nollassa ollut jo pitkän aikaa ja mikään ei saa innostumaan elämän asioista. Olisiko mahdollisesti apua jos menisin ammattilaiselle puhumaan asioista? Olen käynyt ammattilaisella kun ex ajoi autoa kännissä lapset kyydissä ja hain sieltä jotain vastausta siihen että miksi ja kuinka voi isä lapsilleen noin tehdä. Apua en silloin mielestäni saanut ja jäi ihan tyhjä olo. Nyt ajattelin että kevät tulossa ja vaivun koko ajan syvemmälle ja syvemmälle vaikka pikku hiljaa pitäisi jo helpottaa. Onko kellään kokemusta tämmöisestä olosta ja voinko saada tähän jotain muutakin apua kuin aika. Huomaan että olen pikkuhiljaa ruvennut erakoitumaan ystävistänikin kun mielialani on niin alhaalla koko ajan. Olen ennen ollut erittäin sosiaalinen ja ihmisten kanssa hyvin toimeen tuleva.
Olisiko apua
psykologista
9465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Varaa aika lääkärille ja hae apua! Haluaisitko todella takaisin miehen, joka petti sinua ja oli rattijuoppo?
En pitäisi tuota kovin epänormaalina. Tuskin oikeasti haluasit miestäsi takaisin. Hänhän petti ja osoitti olevansa vastuuntunnoton.
Sinua harmittaa kovasti miehesi uusi suhde ja se, että hänellä näyttää menevän hyvin. Haluaisit, että hän olisi erossa romahtanut ja tullut kerjäämään takaisin pääsyä. Olisit silloin voinut näyttää hänelle kaapin paikan. Jälleen kerran. Haluaisit kenties vieläkin olla jollain tavalla miehesi elämässä mukana. Sinua harmittaa, kun et pysty määräilemän häntä, eikä sinulla oikein ole ketään keneen pahaa sisuasi purkaisit.
Tällainen on täysin normaalia suomalaisen naisen käytöstä. Käytöksesi on ahdistanut miestäsi jo avioliiton aikana. Se ajoi hänet juomaan. Nyt hän ei enään anna sinun määräillä itseään. Se tietysti sinua harmittaa.
Ajattele kuitenkin näin: Miksi haluaist häntä nyt, ethän halunnut avioliitossakaan? Moitit ja yritit opettaa. Silti se paska aina eli omaan päänsä mukaan. Sehän tietysti ärsytti. Sitten kiristit seksillä ja miehesi meni vieraisiin kiun ei kotona saanut. Sen koiran olisi pitänyt kerjätä! Sitten otit eron ja miehesi ei tullutkaan raapimaan ovea päästäkseen takaisin. Se itsekäs paska!
Sinua harmittaa. Monta muutakin. Hyvä niin..
En voinut olla vastaamatta. En ole sitä mieltä että haluaisin hänet takaisin. En kaikkien niiden asioiden takia mitä on tapahtunut ennen ja eron jälkeen. Ja en todellakaan ole ollut pihtari, tuo ajatuskin naurattaa.
En vaan pääse elämään omaa elämääni eteenpäin. Olen jämähtänyt tuohon tilanteeseen ja sitä käyn mielessäni. Viestini pointti oli se että hakeako apua ammattilaiselta kun en pääse tuosta vitutuksesta ja vanhojen paskojen ajattelemisesta irti? Pystytäänkö siellä auttamaan tätä sairautta vai onko tähän sairauteen vaan apuna se aika.
sulla on jos yrität ammattilaisten kautta purkaa masennustas tai mitä se sitten lieneekään. Kyllä mulle ainakin kaikki apu kelpais jos tietäsin et joku mättää.
Tiedostat itse ongelmasi, mikä on hyvä juttu! Nyt vaan varaamaan aikaa esim terv.keskukseen psykologille, siitä se lähtee. Jollei anna, niin ei otakaan!
Itselle oli ainakin eron yhteydessä hyötyä ammattiauttajan kanssa juttelemisesta, vaikka tilanteeni olikin erilainen kuin sinulla. Hän teki minulle ne oikeat kysymykset, joihin miettimieni vastausten perusteella aloin kokoilla elämän palikoita paremmalta pohjalta kasaan. Voimia!
sinä muka sykiatrin professori..sinä se vaan jaksat laukoa! Et sinä tunne suomalaisia naisia ollenkaan,ja sääli,että saat edelleen hurmoksesi kuvitelmistasi..Jos se sinun lapsivaimosi nyt häippäskin sen "ison miehen" matkaan, sillä kokemuksella sinä nyt et viisaaksi tule! ...niinkuin näkyy...
Oot jo vanha ukko ja se jota tässä elämässä harmittaa,olet näköjään sinä itse!
Exäsi olisi tosi imarreltu, jos tietäisi, miten sun loppuelämäs pilasi sut jättämällä..sitten kuvittelet, että muutkin täällä rääkyy entistensä perään..heh heh!
Ovatko nämä naiset täällä sinun ainoa kontaktisi toiseen sukupuoleen..en tiedä muita "miehiä",jotka täällä viettää aikaansa vuorokaudet ympäriinsä ilkeyksiä laukoen..säälittävää..
Sinulla on AP:n kanssa yhteistä..sinuakin vaivaa exäsi uusi elämä..
Kummalta tuntuu tosiaan tuollainen yleistys, jos kokemusta ei ole kuin ehkä yhdestä? ex-naisesta....
Yleensä ne eroa hakeneet naiset ja miehet vaikuttaa aika onnellisilta päästyään vuosikausien piinasta eroon :)
AP:n mieshän on lähtenyt toisen matkaan..Mitäs sille ilkeilet?
Mutta tuon "proffan"mielipidehän kuvaakin selvästi katkeran exän mielentilaa..itselle on käynyt paskasti ja on vahingoniloinen toistenkin epäonnistuneille liitoille...kuluuhan se elämä noinkin, hukkaan..
Tuosta juomishalusta..oletko itse alkoholisti, "proffa"? Juopothan syyttää aina toisia alkoholiongelmastaan..
Tuskin siitä psykologista on mitään haittaakaan, eli kannattaa kokeilla!
Ei ole ihmeellistä että 18 vuotta jätti muistoja, mutta nyt on uusi elämä edessä uusilla mahdollisuuksilla ja uudella energialla. Tämä mies jonka kanssa olet elänyt on antanut sinulle paljon, mutta nyt hän on valinnut uuden polun. Älä jähmety paikallesi vaan elä ja opi uutta elämääsi ja nauti ympäristöstäsi.