Miksi tämä on niin vaikeaa? Miksi en vaan pääse eteenpäin? Huulilla pyörii laulun sanat: "olen piha ilman sadettajaa... sitä minä olen jos sua en saaaaaaaaaaaaaaaaa.... Olen kylmä ja kivinen kaivo.... jne."
En olisi uskonut, että aikuisiällä voisi jäädä loukkuun. Rakkauden pihteihin. Joskus oli rakkautta, kunnes vähitellen kaikki muuttui. Ja minäkin yritän elää edelleen. Joka aamu herään ja etsin niitä positiivisia asioita. Nauran pienten naurusuiden kirvoituksille ja silti olen kuin pystyyn kuollut puu, jota salama nuoli...
Alan pikku hiljaa uskoa ettei tämä piinaava kaipuu mene ohi. Ei vaikka rinnalla olisi kaikin puolin täydellinen uusi puoliso. Tuntuu, että elämä on tehnyt melkoiset temput. Elän ja minun pitäisi olla onnellinen, silti kärsin kokoajan. Miksi ihminen ei voi lakata rakastamasta silloin kuin toinenkin?
Enkä nyt puhu muutaman kuukauden jatkuneesta erotilanteen aiheuttamasta surusta ja tunteiden tornadosta, vaan kun erosta jo ON aikaa.
Epänormaalia tällainen olla pirteä kuin peipponen juteltuaan ex.nsä kanssa, jolla on uusi myös. Varsinkaan kun sinne suuntaan ei missään tapauksessa koskaan enää voisi olla mitään. Luottamuksen voi menettää vain kerran. Rakkauden köynnöstä taas ei tunnu voivan hakata irti kirvein, ei miekoin
En olisi uskonut, että aikuisiällä voisi jäädä loukkuun. Rakkauden pihteihin. Joskus oli rakkautta, kunnes vähitellen kaikki muuttui. Ja minäkin yritän elää edelleen. Joka aamu herään ja etsin niitä positiivisia asioita. Nauran pienten naurusuiden kirvoituksille ja silti olen kuin pystyyn kuollut puu, jota salama nuoli...
Alan pikku hiljaa uskoa ettei tämä piinaava kaipuu mene ohi. Ei vaikka rinnalla olisi kaikin puolin täydellinen uusi puoliso. Tuntuu, että elämä on tehnyt melkoiset temput. Elän ja minun pitäisi olla onnellinen, silti kärsin kokoajan. Miksi ihminen ei voi lakata rakastamasta silloin kuin toinenkin?
Enkä nyt puhu muutaman kuukauden jatkuneesta erotilanteen aiheuttamasta surusta ja tunteiden tornadosta, vaan kun erosta jo ON aikaa.
Epänormaalia tällainen olla pirteä kuin peipponen juteltuaan ex.nsä kanssa, jolla on uusi myös. Varsinkaan kun sinne suuntaan ei missään tapauksessa koskaan enää voisi olla mitään. Luottamuksen voi menettää vain kerran. Rakkauden köynnöstä taas ei tunnu voivan hakata irti kirvein, ei miekoin
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aikaa ero vaatii..
erosta jo melko pitkä aika ja uusi ihminen ex-miehen elämässä. Aina kun astuu ovesta ulos on otettava rooli päälle ja esitettävä iloista, että kulissit ei täysin petä. Onhan ne pettänyt tosiaan jo muutaman kerran, mutta kukaan ei silti tiedä, miten päiväni oikeasti kuluvat..itkiessä.
En tiedä, onko kyse rakkaudesta, kaipuusta ikävästä vai mistä, mutta silti koskee ja syvältä. Mulle tulee useinmiten iloinen ja energinen olo, ku olen jutellut exäni kanssa eli samalla tapaa, ku sulla. Näkemisistä oli alussa sama fiilis, mutta nyt on parempi ettei tavata, sillä muuten on taas pohjalla.
Yritän kanssa etsiä jokaisesta aamusta jotain positiivista, mikä kyllä on aika vaikeeta. Hetkellisiä ilon aiheita kyllä löytyy, mutta 24 tuntia vuorokaudessa "itsensä huijaamiseen" on kyllä liian pitkä aika..
ehkä mä tosiaan yritän huijata itseäni paremmalle tuulelle, kun lapsillekaan ei voi koko päivän näyttää mököttävää naamaa..
kuulkaa, kuulostaa tosi tutulta, olin vuosi sitten ihan samoissa fiiliksissä kuin tekin. Suhde loppui helmikuussa 2003, ja viime kesän lopulla yhtäkkiä (vihdoinkin) huomasin etten kaipaa enkä sure enää, vain silloin tällöin tuli enää entiset ajat mieleen, ja niistäkin vain pieni kaihomieli eikä sen kummempaa surkuoloa. Joten uskokaa pois, kyllä se teillekin vielä koittaa.
Itselleni ehdottomasti suurin apu oli ulkopuoliselle jutteleminen, kävin muutaman kerrran työpaikkalääkärillä ja -hoitajalla, sekä seurakunnan diakonilla juttelemassa (ei tarvitse olla mitenkään uskovainen että sinne voisi mennä, siellä saa jutella ihan mistä vain). Niiden lyhyidenkin juttelusessioidne jälkeen oloni oli monta päivää todella hyvä, en itsekään oikein tajua miten ne niin paljon auttoivat, mieli vain keveni ihan mielettömästi kun sai kaikki pahat fiilikset kaataa jonkun niskaan mitään kaunistelematta. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! VAikka minullakin on paljon ystäviä joille puhua, en kuitenkaan saanut niin hyvää fiilistä koskaan kun heille juttelin asiasta.
Jos teillä on jo erosta aikaa useampi kuukausi, eikä tunnu yhtään helpottavan, niin neuvoisin myös kokeilemaan mielialalääkkeitä vähän aikaa. Niiden avulla saa serotoniinituotannon uudelleen käyntiin, ja yleensä ikävä olo ei enää palaa (ainakaan niin pahana) takaisin vaikka ne lopettaisi piankin. Nykylääkkeisiin ei ole pelkoa jäädä riippuvaiseksi, joten siinäkään ei mitään menetä vaikka vähän aikaa kokeilee miltä olo tuntuu niiden kanssa. Kaveripiirissäni muutama on koittanut ja ollut todella positiivisesti yllättynyt.
Teidän tilanteet kuulostaa jo sen verran masentavilta ja pitkäaikaisilta että kannattaisi kyllä hakea apua ulkopuolelta. Itse jahkailin kuukausikaupalla että kehtaanko/viitsinkö/uskallanko mennä lääkäriin näin "mitättömän" jutun takia. Sitten kun menin ja sain apua, kaduin vain sitä miksen ollut mennyt jo aiemmin, oli se ehdottomasti sen arvoista. Kannattaa ottaa kaikki apu mitä on mahdollista saada, elämä on kuitenkin niin lyhyt eikä sitä kannata tuhlata liian pitkiin masennuskausiin... Kaikkea kivaa on teillekin varmasti vielä odotettavissa! Aurinkoista kevättä ja parempaa mieltä toivottaen.
niin, tosiaan se vielä piti sanoa että kokemukseni mukaan ei kannata tavata exää ennen kuin ikävä olo ja pahin kaipuu on mennyt. Se iloinen ja energinen olo mitä siitä tulee vain hidastaa paranemista. Jotenkin sitä alkaa kai sydän taas toivoa että "ehkä vielä voisi olla jotakin". Jos suhde on lopullisesti ohi, ei kannata huijata itseään.
Kyllä me pääsääntöisesti selviämme. Hyvä olisi oppia selviämään ilman lääkkeitä. Erilaiset tunnetilat ovat osa elämää, elämällä niistä pääsee.
Jepjep, aika kultaa muistot...