Törmäsin eilen korvillani hyvin kauniiseen lauseeseen uimahallin parkkipaikalla. Jutusteltiin siinä ja päiviteltiin lumen määrää ja liikenteen mielipuolisuutta, kun hän heitti ilmaan lauseen:
"Talven selkä taittuu".
Mietin koko illan tuota lausetta. Siis talvi oli selkärangallinen, ei mikään ameeba, hyönteinen tai klöntti ektoplasmaa. Jos talvi oli selkärangallinen niin mitä lajia se edusti? Koska talvi oli kylmä ja valkoinen, niin eläimenkin oli oltava kylmä ja valkoinen. Mikä eläin on kylmä ja valkoinen?
Valkoinen ihminen!
(buhu hahaa)
Sori. Huono vitsi.
"Talven selkä taittuu".
Mietin koko illan tuota lausetta. Siis talvi oli selkärangallinen, ei mikään ameeba, hyönteinen tai klöntti ektoplasmaa. Jos talvi oli selkärangallinen niin mitä lajia se edusti? Koska talvi oli kylmä ja valkoinen, niin eläimenkin oli oltava kylmä ja valkoinen. Mikä eläin on kylmä ja valkoinen?
Valkoinen ihminen!
(buhu hahaa)
Sori. Huono vitsi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on kanssa kaunis: "räystäät tippuu"
nono, aina keväisin ne tekee niin...
Mutta eikös järvelläkin ole selkä?
Siis lause voi kuvata matkaa yli kylmän järvenjään. Ikään kuin hiihtoreissu. Aica cuul.29
talvi piti otteessaan ja puristi ihmisestä pimeydellä, kylmyydellä luihin ja ytimiin asti elon ja voiman. Sitten tuli valo ja lupaus lämmöstä, alkoi ilmassa tuoksuakin keväälle. Taittui ankara selkä.
Sä et kuule usko miten pidän kielestänne (kielestäni). Mutta tämä henkinen synkkyys on jotain outoa, mutta ymmärrettävää.
Eikä sitä kieltä saa leikata irti.
t. Budha
se on helppoa, kun näen miten avoimesti kielellä leikit ja nautiskelet. Henkinen synkkyys, kunhan ei apatia, on hieno mauste. Kuuluu pakettiin, antaa särmää eikä selitä itsestäänselvyyksiä, kesäyönä kuppi on sitten kaatua nurin. Ei keikuteta venettä, se kantaa yli taittuvan selänkin.
Ymmärrän tuon hyvin, tuon venevertauksen, sillä olin melomassa Oulankajoella vuosi vai kaksi sitten. On aivan älytön se tunne kun kajakki lipuu pitkin virtaa ja aurinko tekee pohjan hiljaisuudesta kultaa.
Siis mieletöntä keikuttaa siinä mitään.
Koska täällä on talvella lunta, täällä asuu alkoisia ihmisiä?
Miksi sitten kauriin kääntöpiirillä ei ole maa musta?
Valheeellinen lause = "Rehellinen on politiikko"
Mitä mä olen maailmaa kierrellyt, niin sanoisin että se on vihreä. Tämän logiikan mukaan me olemme jenkkejä ja fiftareita ja Marsista, sekä keskiarvoisesti tajuttoman tietämättömiä maailmasta.
Lumipuku
Omituinen pikkuinen käppänä oli ostanut lumenvalkoisen toppatakin hupulla. Hupun turkis kutitti keltaiseksi huudeltua naamaa dösiksellä. Rimakinttu tunki käsiään syvemmälle takin taskuihin ja leikki ajatuksiin vaipunutta jääkarhunpentua silmänkantamattomiin ulottuvalla jäätiköllä. Ohitse kulki pingviinejä ja koiravaljakko. Ihminen seisoi reen jalaksilla piiska kädessään. Hän huusi koirille käskyjä.
Jääkarhunpentu ajatteli, että on hyvä olla suojaväri. Tämä oli hyvä ostos, nämä geenit. Oli elettävä tilanteen vaatimalla tavalla unohtamatta olevansa lopulta vain jääkarhunpentu. Ja välttääkseen harpuunat ja keihäät ja sen, että joku tulisi ja veisi yltäsi taivaan sinen ja jäätävän tuulen, oli oltava hiljaa. Elämä aina jännittää, mutta myös vaatii paljon rohkeutta, ollakseen jännittävää.
Kun kotona jääkarhunpentu kuoriutuu turkistaan ja katsoo peiliin, niin taustalla häilyy kauas kadonnut eksotiikka, rukoukset ja henget, jotka uivat suitsukkeiden savussa ja kellojen ja tiukujen kilinässä, huumaavissa tuoksuissa ja väreissä, torien hälinässä. Elämän äänet olivat monimuotoiset, kuolema kalahdus painavan veitsen. Ilmekään ei värähdä, ainoastaan kadonneet ja tulevat maailmat ovat läsnä. Tämä ei ole vielä mitään.
Tie sulaa. "Tulen sitten sulien teiden aikana".
Mä en suoraan sanottuna tiedä, että miksi ( kutsu tätä vaikka hetkelliseksi intuitioksi tai yhdeksi hetkelliseksi lämpimäksi ajatukseksi), mutta jostakin syystä koin sympatiaa kirjoittamaasi kohtaan. Kyllä: valkoinen ihminen on kylmä! Vuosisatainen valkoisten sorto mustia kohtaan esimerkiksi jo osoittaa sen (btw., mutta se sitten olisi jo eri asia).
Luulen, että sana "talvi" käsitetään suomen kielessä määritelmällisesti ikään kuin ns. ihmisyyteen viittaavasti ns. 'sielun' omaavaksi siksi, että se on niin voimia vaativa pohjoiselle ihmiselle. Kesällä ei ole "selkää", keväällä ei ole "selkää", eikä myöskään syksyn "selän" taittumisesta juuri kukaan yleisesti puhu ( en ainakaan itse sellaista juuri kuule), mutta talvella lienee se "selkä", koska vähäisesti auringonvaloa suova vuodenaika todella on niin konkreetin pitkä Pohjoismaissa. Ja se näkynee suomalaisessa luonteessakin ( kai joskus ikävästikin): eräs ansioitunut antropologi ( en nyt jaksa nimiin mennä, koskei tämä ole sellainen palsta) on viimeaikoina aika ansioituneesti puhunut suomalaisten luonteesta: käsitys itseydestä voinee ehkä hyvinkin perustua fyysiselle ns. hiljaisuudelle (myös), ja se hiljaisuus voi joskus olla töykeääkin, siis joskus. Joskus kuitenkin myös palkitsevaa.
Kiitos sulle, että sinä pohdit. Mulla on sentimentaalinen hetki.:)