Aamulla kun istuin aamiaisella uuden miesystäväni kanssa, mietin miten poikkeuksellinen ihminen minä olen. Aika paljon kuitenkin olen saanut aikaan; marraskuussa tapasin miehen ensimmäisen kerran ihan seksin merkeissä, suhde syveni ja hän jätti avovaimonsa ihan vain minun takiani, monen vuoden suhteen jälkeen. Täytyyhän minun olla älykkäämpi, kauniimpi ja vetovoimaisempi kun tähän pystyn. Enkä ole edes päässyt vielä vauhtiin. Miten voi olla yhdellä ihmisellä toiseen niin suuri vaikutus, että tunteet menevät noin hurjiksi? Kaikki on tapahtunut niin nopesti. Mies on ollut ihan pökkyrässä, enpä ole niin rakastunutta miestä aiemmin nähnyt. Mikäpä tässä ollessa, suosittelen!
Aamupohdintaa
27
39691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Haluatko kunnon rähinän päälle? Taitaa onnistua, vaikka tuo niin provolta kuulostaakin kaikkine ärsykkeineen :)
Vakavasti, älä viitsi. Täällä on paljon vereslihalla olevia ihmisiä selviytymästä pettämisestä, tuollainen lällättely vaikuttaa jotenkin sairaalta. Laita aloitus jollekin muulle palstalle, jos haluat oikeasti tilanteestasi keskustella. Vaikkapa tuo parisuhdepalsta voisi olla sulle sopivampi.
Ei ole provo, kun tuli vain tuollainen ajatus mieleen. Välillä mietin, miten näin hyvä flaksi voi käydä :-)
kun olet löytänyt elämäsi rakkauden. Minusta kirjoituksesi kuulluu vaan toiselle palstalle.
kovin paljon, älyä sulle ei ole suotu.. JOS tämä ei ole provo, niin ihmettelen onko oikeasti noin tyhmiä, huh, huh.
En tiedä onko provo vai ei, mutta lopulta ei kiinnosta.
Itselle heräsi tästä ajatus, että ollaan me ihmiset niin erilaisia. Itse olisin sinun sijassasi erittäin huolissani, sillä jos ihminen on niin ailahtelevainen niin siinä voi itse saada aika pahasti siipeensä. Oikeasti jos olisin vain hetken tuntenut äijän ja äijä muka minun vuokseni jättäisi pitkän parisuhteen (jos mies järkevämpi tapaus, niin lopetti siksi, että parisuhteessa ongelmia, joista ei yli päästy), niin aika epävakaa tapaus täytyy olla ja sellainen, johon itse en uskaltaisi tukeutua. Tiedä minkä seuraavan ohikulkevan hameen perään lähtee ja lisäksi antaa viitettä muutenkin liiallisesta impulsiivisuudesta. Mitään vakavampaa ja kypsää ei sellaiselle perustalle voi rakentaa.
Mutta hienoa, että sinä osaat nauttia hyvästä hetkestä täysillä. Toivottavasti se alamäki ei sitten aiheuta yhtä suurta tuskaa.
"Välillä mietin, miten näin hyvä flaksi voi käydä :-)"
tuuria tarvitsetkin sillä noissa jutuissa tuppaa käymään huonosti. ei aina, mutta usein.
jotkut ihmiset vain sekä kyllästyvät nykyiseensä että rakastuvat päätäpahkaa. toivo ettei sulle lopulta käy samalla lailla kuin miehen exälle.
Ompa hyvä kun veit pois kuleksimasta. On sen verran narsistinen mies, että hetken jo pelkäsin ehtiikö näyttää oikeat karvansa. Kävi paremmin kuin hyvin, että olit sen verran tyhmä, huonoitsetuntoinen ja tyrkky, jotta kaikki kävi nopeaan. Pökkyrässä se on useinkin, jos ei sitten krapulassa. On se sisäsiisti, mutta siihen sen hyvät puolet jääkin. Ei muuta kuin onnea löydöllesi, sitä tulet tarvitsemaan. Melkein unohtui, sillä on taipumusta karkailla vieraiden naisten pöksyihin, eikä sillä ole kovin korkeat vaatimukset. Kaikki jalattomista maaoravista lähtien käy, jos ne vähänki edes liikkuu;)
Provo tai ei, niin kyllä se rakkauden huuma laimenee, kun tarpeeksi monta vuotta menee ja sitten pitääkin lähteä hakemaan uutta huumaa. Näin se menee ja on aina mennyt. Kerran pettäjä, aina pettäjä. Ei tietysti ihan aina, mutta 90 % tapauksista.
Lapselliselta provoltahan tämä tuntuu, mutta siltä varalta ettei ole provo, niin kummastakohan ketjun aloittaja nauttii enemmän: Siitä että sai mihen rakastumaan itseensä vai siitä, että sai lyötyä laudalta miehen vaimon ? Veikkaan jälkimmäistä. Ilmeisesti aloittajalla on voimakas kilpailuvietti, joka kohdistuu nimenomaan muihin naisiin. Pitää kaikin tavoin todistaa, että minä olen parempi kuin tuo toinen nainen.
No, aloittaja voi hyvinkin tulevaisuudessa joutua maistamaan omaa lääkettään. Hänkin voi saada jonain päivänä kilpailijakseen jonkun kolmannen naisen, jolla on yhtä kova kilpailuvietti kuin hänelläkin. Ja kun mies on kerran noin helposti "vietävissä", niin...
Kuten yksi kirjoittaja jo totesi, niin mies joka tekee noin äkkinäisiä ratkaisuja, on tosi ailahteleva ja impulsiivinen ihminen eikä sellaiseen kannata pitkällä tähtäimellä luottaa. Eikä miehen rakastumiseenkaan kannata luottaa, koska rakastuminen yleensä väljähtyy ajan kuluessa.
"Lapselliselta provoltahan tämä tuntuu, mutta siltä varalta ettei ole provo, "
nojoo eiköhän se aika monessa keississä lähde tuollatavalla liikkeelle, alkuhuuma ja niin edelleen. tuntuu vain melko lapselliselta asennoitua alkuhuumaan tuollatavalla, itse pelkäisin kyllä apn tapauksessa että muutaman vuoden kuluttua mies nostaa taas kytkintä.
Minusta tuo on provo.
Kun olen löytänyt oikein ihanan miehen, minä kyllä ajattelen, etten ole häntä ansainnut ja ihmettelen mitä niin ihana ihminen näkee minussa. Aloittaja vain hohkaa omaa erinomaisuuttaan.
vieras ajattelutapa minullekin tuo aloittajan viljelemä.
No toisaalta en ihmettelekään "tuuriani" - olenpahan vaan iloinen, että mies ajattelee minusta samoin kuin minä hänestä: olemme toisillemme ne sopivimmat.
Ei ole minustakaan kovin tahdikasta sitä täällä tuolla sävyllä mainostaa. Provo tai ei.
Minun puoliskoni jätti aikoinaan vaimonsa vuokseni. Kaikenlaisia tunteita siinä läpi kävi, mutta koskaan ei vahingoniloa... Et taida itse miestä kovin rakastaa, vain "kilpailua", sääli...
Tätähän oli oikein kiva lukea, kun oma mieheni on juuri lähdössä pitkästä avoliitosta pökkyräisen rakastuneena. Mikäli siinä vastapäätä istuu juuri minun eksäni, muistutan, että palautusoikeutta ei ole. Jos siis kyllästyt mieheen tai hän sinuun, kun hurma muuttuu arjeksi, minun ovelleni hänen on turha tulla enää kolkuttelemaan. Tällaiset terveiset hänelle.
PS. Pakkasin miehen pornokokoelman samaan laatikkoon likaisten alusvaatteiden ja sukkien kanssa. Sieltä voit kurkata, millaisten naisten parissa mies mieluiten aikansa viettää, kun elävän elämän seksi alkaa taas tuntua liian vaivalloiselta ja vaatii turhaa kommunikointia. Viagra-kätkönsä mies näyttää jo vieneen, joten siinä suhteessa teillä lienee kaikki hyvin ainakin nykyisen reseptin vanhenemiseen asti.
on ymmärrettävää, ei tule mitenkään uutisena minulle. Älä suotta pelkää, tuleva exäsi ei palaa ovellesi ruikuttamaan, sen verran tarpeekseen on saanut lahnailustasi. Totesi tuossa, että on enemmin vaikka veneen alla kuin katselee elähtänyttä olemustasi ja kuuntelee jatkuvaa narinaasi.
Ylen huomaavaista sinulta auttaa pakkaamisessa - tosin en tiedä, mitä pakkasit, sillä miehellähän on ollut koti luonani jo kuukausien ajan, vaikket sinä sitä huomannut olekaan. Ehkä jotain vanhaa krääsää, jonka voit suoraan kipata kaatiskuormaan... Aikansa kutakin, mies tuossa ihmettelikin, miten aiemmin tyytyi runkkaamaan leffoja katsellen, kun elävässä elämässä on laadukasta seksiä tarjolla kaltaiseni muodokkaan ja aktiivisen naisen kanssa. Ikävää, jollei miehellä seissyt kanssasi ilman Viagraa - ehkä jotain osviittaa asiaan saat, kun vilkaiset peiliin vessassa käydessäsi. Tyhjä Viagra-pakkaus onkin ainut muisto, jonka mies sinusta on säilyttänyt: sitä vilkaistessa tulee entistä kiitollisemmaksi siitä, mitä hänellä nyt on.
No, eläpä sitten tule sanomaan, etten varoittanut :) Pidän tosin todennäköisenä, että sinä kyllästyt mieheen ennen kuin mies sinuun.
tosiaankaan sinulle tule sanomaan yhtään mitään, turha pelko, aivan niin kuin miehen takaisinpyrkiminenkin. Oletko koskaan kuullut sanottavan, että eri ihmiset saavat toisista erilaisia piirteitä esille..? Tuskin sinä uskoisit, mitä kaikkea sinun tulevasta exästäsi löytyy...
No niinpä. Tässä taas näkee, että kilpailu käydään nimenomaan kahden naisen välillä. Mies on oikeastaan vain väline. Naisella on kova kilpailuvietti ja tarve osoittaa toiselle naiselle, että minäpä olen sinua seksikkäämpi, nuorempi, nätimpi ja parempi sängyssä. Sinä taas et ole yhtään mitään. Ja mies, tietoisena tästä naisten kilpailuvietistä, vielä vahvistaa sitä ja vakuuttelee uudelle naiselle, että kyllä sinä olet sitten niin ihana ja ihmeellinen eikä tuo ex-kumppani ollut mitään. Ja varmemmaksi vakuudeksi pitää vielä liioitella ja suurennella niitä ex-kumppanin huonoja piirteitä, jotta uusi kumppani kokisi kunnolla olevansa voittaja. Mutta karu totuus on sekin, että kyllä se uutudenviehätys jossain vaiheessa hiipuu ja kiihkeinkin rakastuminen laimenee, kun tarpeeksi monta vuotta kuuluu. Kymmenen vuoden päästä kaikki on jo toisenlaista. Ja silloin areenalle usein astelee se kolmas nainen, joka vuorostaan on valmis kilpailuun ja taisteluun.
he he hee... :-)))
Sehän on vanha juttu tosiaan. Miehet jotka lähtee kuumana ja silmät kiiluen rakastajattaren perään kyllästyy pian kun rakastajattaresta tuleekin vaimo. Sillon mies luonnollisesti tarvitsee uuden rakastajattaren, joka tuo vaihtelua arkeen. Naiset eivät tietenkään halua uskoa tätä, koska uskovat sokeasti olevansa sille miehelle jotain ainutlaatuista ja erikoista. Mutta kun maailma on täynnä naisia. Vaikka löytäisi ihanan naisen, niin aina jostain ilmestyy se vielä ihanampi, nuorempi, timmimpi, jne. Olen nähnyt tämän kuvion niin monta kertaa, ettei kahden käden sormet riitä sitä laskemaan.
on toki mahdollista ; voihan olla, että vaihdan miehen vielä nuorempaan (on nimittäin pari vuotta minua nuorempi) tai voi olla, että mies löytää vielä jotain muuta kuin minut. Maailma on tosiaan täynnä naisia - mutta niin on miehiäkin! Mutta voi olla jopa niinkin, että pysymme yhdessä loppuikämme. Ainahan pitää olla poikkeus vahvistamaan näitä sääntöjä. Miehen ex on ensimmäinen nainen, jota hän on pettänyt ; voi olla viimeinenkin, voi olla olematta. Mitä sitten? Se ei pelaa, joka pelkää.
Miten muuten selität sen, että kun mielestäsi aivan kaikki näin alkaneet suhteet päättyvät pettämiseen ennemmin tai myöhemmin, niin silti tätä tapahtuu kaiken aikaa..? Luulisi ihmisten jo ottaneen opiksi ja olemaan sähläämättä, vai mitä? Vai onko se sittenkään noin kuin selität....
Luulen sen johtuvan siitä, että ihminen ei aina opi virheistään. Ihminen kuvittelee sokeati pääsevänsä ongelmista eroon kumppania vaihtamalla, mutta välttämättä niin ei käykään. Tietysti uusi suhde alussa tuntuu ihanalta, mutta vuodet tekevät tehtävänsä. Jossain vaiheessa sitä huomaa, että uudessakin suhteessa ilmenee niitä normaaleja arkisia ongelmia eikä se olekaan sellainen onnela kuin alkuhuumassa tuntuu. Siksihän asiantuntijatkin aina neuvovat, ettei pitäisi rynnätä suhteesta suhteeseen, vaan avioero pitäisi ensin työstää kunnolla läpi, jotta voisi aloittaa puhtaalta pöydältä seuraavassa suhteessa. Tälläinen suhteesta suhteeseen hyppinen siirtää vaan ne ongelmat monesti siihen uuteen suhteeseen. Pitkällä aikavälillä.
Toisaalta kysyisin sinulta, miksi sinulla on noin kova tarve mitätöidä kumppanisi ex-vaimoa ? Miksi sinulla on niin kova tarve todistella, että olet parempi kuin tuo ex-vaimo ? Ja etkö ihmettele, miksi mies halventaa ex-vaimoaan, joka on kuitenkin ollut hänen elämänkumppaninsa kauan aikaa ja kenties synnyttänyt hänelle lapsia ? Onhan mies kerran rakastanut häntä, koska on hänet vaimokseen valinnut. Ja nyt mies teilaa säälimättä pitkäaikaisen kumppaninsa ja mahdollisten lastensa äidin ja puhuu hänestä ilkkuen ja halveksien. Mitä se kertoo miehestä ihmisenä ? Toki joskus elämässä voi käydä niin, että avioliitto päättyy eroon ja ihmiset vieraantuvat toisistaan, mutta sen verran kunniantuntoa jokaisella pitäisi olla, ettei mollaa ja nolaa ihmistä, jonka kanssa on kuitenkin pitkään elänyt ja jota on kerran rakastanut. Ei edes, vaikka ei halua jatkaa enää avioliittoa. Sen verran pitäisi kunniottaa niitä yhdessä elettyjä vuosia. Ja jos mies ei näin tee, niin mitä se kertoo hänestä ?
miehen siis olla kommentoimatta exäänsä, joka esim yhteisille tutuille ja muille vastaantulijoille kertoo "omaa totuuttaan" miehestä, puhumattakaan siitä, miten haukkuu miestä kasvokkain tai puhelimessa..? Minusta ei ole kovin paha juttu, jos mies uudelle kumppanilleen mieltänsä purkaa - eipä ainakaan huutele asioita sivullisille niin kuin ex tekee. Miten siinä "kunnioitat yhteisiä vuosia", kun toinen vetää kaiken lokaan?
Juuri tuosta syystä avioero pitäisi aina työstää. Jos ero tapahtuu niin että toinen hylkää toisen uuden ihastuksen vuoksi, niin hylätty puoliso tuntee siinä usein itsensä niin nöyryytetyksi ja satutetuksi, että saattaa alkaa käyttäytymään hyvinkin epäkypsästi ja ajattelemattomasti ja tuntee luonnollisesti valtavaa vihaa hylkääjäänsä kohtaan. Hylätty puoliso voi myös kokea, että liitto olisi vielä ollut pelastettavissa, mutta hylkääjä on tuhonnut sen mahdollisuuden omalla radikaalilla ratkaisullaan. Siksi eroavan parin kannalta ero on aina helpompi, kun siihen ei liity kolmansia osapuolia. Eroava pariskunta voi käydä eroaan rauhassa läpi ja tehdä surutyönsä loppuun asti. Tarvittaessa he voivat turvautua ulkopuoliseen asiantuntija-apuun, jonka kanssa voivat käydä eroon liittyviä tunteita ja ihan käytännönkin asioita läpi kaikessa rauhassa ja ajan kanssa. Mutta se että jompikumpi lähtee uuden kumppanin matkaan ja jättää toisen selviytymään yksin tuskansa kanssa, ilman että eroa ja eron syitä käydään kunnolla yhdessä läpi, saa aikaan vain katkerutta ja vihaa jätetyn osapuolen kannalta. Silloin jätetylle osapuolelle ei jää tavallaan muita keinoja selviytyä kuin purkaa tuskaansa jättäjään. Tietenkään se ei ole oikein, mutta tuskainen ihminen ei aina toimi niin järkevästi. Toisaalta jättäjällekin voi myöhemmin tulevaisuudessa kostautua se, että jättää eronsa käsittelemättä. Tunteet voivat myöhemmin nousta pintaan jonkun muun kriisin yhteydessä. Ja jos jättäjä ei kunnolla käy läpi sitä, mikä hänen avioliitossaan meni pieleen ja miten hän olisi voinut välttää sen, on vaarana että uudessa suhteessa tehdään taas samat virheet. Avioeron syyhän on aina molemmissa joten ei riitä että syyllistää vain toisen osapuolen vaan pitää tunnistaa myös omat virheensä. Tämä koskee sekä jättäjää että jätettyä. On helppo vierittää syy toisen niskoille ja jättää huomiotta se, että olisi itsekin voinut toimia toisin.
Ukko voi tuolla tavalla tehdä, tottahan se on. Tervejärkinen taas katsoo jatkuvasti etujensa perään, ukon voi jättää ennen kuin se saa päähänsä alkaa katsella vieraita naisia. Tätä ennen ukosta kannattaa ottaa kaikki hyöty irti mikä saatavissa on, sen jälkeen ero maistuu ja on aika katsella itseään hieman nuorempia kundeja. Avainsana on että ero täytyy tehdä yllätyksenä, mitä nopeammin ja sokkina, sitä parempi. Oppiipahan mies ettei toisten tunteilla leikitä.
Oletko ajatellut, että samaan sävyyn tuo mies puhuu myös sinusta muille, kun teillä menee huonosti. Existä puhuminen on hyvä miehen mittari. Eli siitä tiedät, mitä hän tulee sinusta puhumaan ja millainen arvomaailmansa todella on.
siis kehua ex maasta taivaaseen ollakseen hyvä mies? Vaikka toinen mustamaalaa ja panettelee miestä miten, siltikin pitäisi pidättäytyä sanomasta mitään negatiivista?
Miehet sekoavat tunnetusti älykkäistä ja kauniista naisista, ei siinä sinänsä ole mitään uutta.
Uutta ja outoa on se, että sinä kuvittelet olevasi ainutlaatuinen.
Juuri tähänhän pettävien miesten menestys perustuu. Kun mies oikein hullaantuu johonkin naiseen, niin nainen tulkitsee sen johtuvan siitä, että on itse niin erinomainen ja poikkeuksellinen. Nainen ei tajua tai halua tajuta, että kysymyksessä on ohimenevä hormonihumala, joka voi roihuta hyvinkin voimakkaasti jonkun aikaa, mutta ei koskaan pysyvästi. Ja kun aikaa kuluu, niin mies voi aivan hyvin hullaantua yhtä hurjasti taas uuteen naiseen. Eli loppujen lopuksi kysymys on ihan inhorealistisesta hormonitoiminnasta. Mutta osa naisista ei tahdo tätä myöntää, vaan puhuvat mielummin "rakkaudesta".
vielä, miten pitkäkestoinen tuollainen hormonihumala on?
Tiedän varautua sitten siihen, että tilalleni löytyy parempi... Pitääkö jo alkaa huolestua, kun tätä on kestänyt pari kuukautta yli 12 vuotta..?
Eikö se rakastumisen huuma tutkimusten mukaan kestä kuumimmillaan noin kaksi vuotta. Sen jälkeen se muuttuu joko rakkaudeksi tai kyllästymiseksi. Voihan hormonihumala joskus tosiaan johtaa rakkauteen. Mahdollisuudet 50 % ja 50 %. Hienoa, jos teillä hormonihumala on kestänyt sen 12 vuotta. Olette poikkeuksellinen pari. Tosin valitettavasti mikään ei takaa, että se kestää enää toiset 12 vuotta. Mutta toivottavasti kuitenkin.
kysyttävää... Kun ihminen rakastuu ns puhtaalta pöydältä eli ilman, että elää jo valmiiksi parisuhteessa... Niin eikö siinä tilanteessa olekaan ns hormonihumalaa, vaan homma pomppaa suoraan rakastumiseen?
Kun tämä oma nyt tusinan vuotta kestänyt tarina alkoi, olin ollut sinkkuna jonkin aikaa, mies asunut yhdessä kolmisen vuotta avokkinsa kanssa. Pitääkö selityksesi perusteella siis päätellä, että minä saatoin rakastua, mutta se, mitä mies koki, oli pelkkää hormonihumalaa?
Rakastuminen on aina alussa hormonihumalaa. Molemmilta. Se on puhdas biologinen ilmiö. Se kypsyykö se kestäväksi rakkaudeksi on sitten ihan eri juttu. Joskus kypsyy ja joskus ei. Ja sekin on tosiasia että ihminen voi kokea kiihkeän rakastumisen eli hormonihumalan useamman kerran elämässään. Eli mies tai nainen, joka jättää kumppaninsa rakastuessaan tulisesti toiseen, voi hyvin myöhemmin tulevaisuudessa rakastua yhtä kiihkeästi johonkin kolmanteen ja jättää vuorostaan tämän toisen kumppaninsa. Tällaista tapahtuu jatkuvasti. Miehesi voi aivan hyvin vielä rakastua kiihkeästi johonkin uuteen naiseen ja erota sinusta tai sinä hänestä. Se on vain elämää. Pointtina tässä olikin nyt se, ettei koskaan kannata pitää itseään niin erityisenä ja ainutlaatuisena, että minä en tule koskaan jätetyksi enkä petetyksi. Se mikä tapahtuu esimmäiselle vaimolle/miehelle, voi tapahtua yhtä hyvin toisellekin vaimolle/miehelle. Ja usein tapahtuukin. Mutta se on vain elämää. Nykyään on yhä yleisempää, että ihmiset voivat mennä kolmekin kertaa naimisiin.
ajatella tämän kirjoittamasi perusteella, että on kyseessä sitten elämän ensimmäinen tai viides rakastuminen / suhde, niin ennemmin tai myöhemmin tulee joku, joka on itseä "parempi" ja johon sen hetkinen kumppani rakastuu..? Onko siis mitään järkeä aloittaa minkäänlaista parisuhdetta, kun tulevaisuus on tuo..?
Hmm... Kun näitä juttuja lukee, tulee väkisinkin mieleeni, miten paljon kommenteissa on mukana todellisia kokemuksia sen sijaan, että kirjoitetaan jonkun asioista "kaiken" tietävän sivullisen ominaisuudessa tai "näin sen pitäisi mennä"-pohjalta...
Ei kysymys olekaan siitä, että siinä välttämättä käy niin. Voi olla hyvinkin niin että parisuhde kestää. Mutta voi olla niinkin että se kumppanisi rakastuu uudelleen. Molemmat vaihtoehdot ovat yhtä mahdollisia. Kysymys oli nyt siitä, ettei kannata ikinä tehdä sitä virhettä, että kuvittelee: "Kun tuo nyt rakastui minuun niin kiihkeästi että jätti vaimonsa/miehensä minun takiani, niin minä olen varmaan niin spesiaali ja ihana, että minulle hän ei varmasti ikinä tee niin. Minua hän rakastaa lopun ikänsä". Tämmöisessä ajattelutavassa on se riski, että joku päivä huomaa iskeneensä kätensä paskaan. Totta kai voi käydä niin, että suhde kestää, mutta yhtä hyvin voi käydä niin ettei se kestäkään. Kun karu totuus on vaan se että ihminen voi rakastua tulisesti monta kertaa elämänsä varrella. Jokaisella on varmaan tuttavapiirissä ihmisiä, jotka ovat eronneet kahdesti ja elävät kolmannessa avioliitossaan. Tätä tapahtuu.
Toisaalta jos sinun puolisosi rakastuu johonkin toiseen samalla kiihkeydellä kun rakastui joskus sinuun, ja suhteenne päättyy, niin voit silti olla tyytyväinen, koska sait elää onnellista suhdetta noin monta vuotta. Sinulla on ainakin hienoja muistoja, joita vaalia.
nyt alkoi mennä jakeluun saakka täälläkin päässä... :-)
Hmm... Minulla on varmaan vielä enemmän opittavaa maailman menosta kuin olin kuvitellut: itselle nimittäin on niin vieras tuo ajatus kuvitella olevansa mahtavan ainutkertainen, ettei meinaa mitenkään mennä perille asti se, että joku VAKAVISSAAN voi ajatella niin...
Hyvin kirjoitit!
... eipä kannattaisi vielä noin kauheasti kehuskella ja nokkaansa nostella, kun vasta 4kk on kulunut. Kerro meille sitten vuoden päästä vieläkö "rakkaus" roihuaa...
Melko optimistista ajatella, että olet älykkäämpi, kauniimpi ja vetovoimaisempi :D. Ehkä miehen avokkikin on ollut sitä verrattuna naiseen, jonka mies jätti silloin monta vuotta sitten? Kuka tietää? Tai sitten heidän suhteensa on vedellyt marraskuussa viimeisiään muutenkin (ehkä miehen syrjähyppyjen vuoksi? Kuka tietää?), avovaimo uhannut erolla - ja sinä riensit pelastajaksi. Et voi tietää oikeasti. Ainakaan ellet pyydä avovaimon lausuntoa asiaan.
Ole toki onnellinen, kaikesta sydämestä, mutta käytä myös vähän järkeä: se rakastuneena tuppaa unohtumaan ja sitten tulee niitä pettymyksiä... Nyt juuri on aika testata ja tarkkailla miehen luotettavuutta. Ettei siellä vain piile jokin tragedia.
... Vai rakastuneen. Tottakai mies on pökkyrässä on kun rakastunut. Mieshän voi rakastua vaikka omaan mummoonsa kunhan vaan tietyt ehdot täyttyvät. Rakastumisen tilassa ei ole mitään rajoja, silloin se kohde on yksinkertaisesti täydellinen. Eihän kunnolla rakastuneet miehet kykene mihinkään muuhun kuin naisensa ajatteluun rakastuneena. Itselläni meni viime kevät töiden suhteen täysin reisille kun olin rakastanut. Oliko se sitten järkevää jättää työt tekemättä rakastumisen takia? Nyt joudun niska limassa painamaan töitä, että saan viime kevään rakastumisen aiheuttamat puutteet paikattua. Ei ollut järkevää. Vaimoltakin sain melko puhutelun kun kerroin tästä hänelle.
Ei silti, olin jo suunnitellut kuinka viettelisin tämän rakastumiseni kohteen ja sanoisin vaimolle paipai. Olisiko se sitten ollut järkevää? Jättää ihminen, jonka tuntee ja suhde joka on hyvin kehityskelpoinen kun siinä on oltu jo pidempään yhdessä? Hypätä toisen kelkkaan, josta tuskin tiedän muuta kuin mitä hän pystyy puolessa tunnissa itsestään kertomaan. Ei muuten ole rakastumisen mentyä ohi tuo toinen nainenkaan enää mitenkään täydellinen, vaikka yhdessä välissä olikin monta kuukautta kirkkain tähti taivaalla.
Rakastuminen voi olla hyvin vaarallinen tilanne ja siinä tilassa järkevän päätöksen tekeminen on emotionaalisille miehille lähes mahdoton yhtälö! Kun emotionaaliset rakastuneet miehet alkavat lupailla ja kehua, kannattaa olla varpaillaan. Miehet ovat loppujen lopuksi järkiolentoja ja lopulta rakastumistunteen loputtua nousee järjen valo.